Essu

Meillä on tällä hetkellä ihanteellinen työtilanne. Ehdimme tekemään korjausompelut saman päivän aikana, valmistamaan uutta myytävää ja mikä parasta: välillä tyhjennämme "keskeneräisiä ompeluksia" -laatikoita. Tiedättehän ne ufot, mitä on aloitettu, mutta syystä tai toisesta on siirrytty joko mukavampaan tai kiireellisempään työhön.

Siitä laatikosta löysimme kivan yllätyksen! Työessu, jossa on etu- ja takakappaleet yhdistetty nauhoilla. Tästä tulee todennäköisesti meille kauan suunniteltu työessu.

Tämä essu on ompelija-Arjalle tismalleen sopiva ja "istuu kuin pörö suojalumessa", kuten äitini tapasi sanoa.

Monipuolinen malli, josta voi tehdä erilaisia versioita lähes juhlakäytöstä maalarin suojavaatteeksi asti. Kangasta ja koristelua vaihtamalla tyyli muuttuu toiseksi. Myös kiinnityssysteemiä voi vaihdella. Tässä uniikissa kappaleessa on nauhat, jotka voi solmia sivulle tai taakse. Nauhojen sijaan voisi laittaa myös napit tai tarrat.

Yläkuvassa toiset nauhat on jätetty roikkumaan sivulle, ne voisi toki solmia eteen, joko essun alla tai päällä. Alakuvassa nauhat on solmittu sivuille.

Vielä romanttisemman tästä essusta saisi, jos pitsiä laittaisi myös helmaan. Tai sitten kaikki rimpsut  voi jättää pois ja vaikka painaa yrityksen logon.

Mitäs tykkäät?
Minun sormeni syyhyää valmistaa monta erilaista versiota....

Pellavasydämen Mervi

Me

Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.

Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.

Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.

Naamat varjossa

Mulla on punainen kenkä

me jäädään epämääräisen sälän varjoon

Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin

Hassu ilme

Nyt olis aika hyvä

 Juu ei. Vaikka on yhtenevä värimaailma, niin asussa kuin huulipunassakin!

Seuraavaksi suunniteltiin lankakuvaa. Vein ulos pakkaseen eri merkkisiä lankakeriä. 

En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: "mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?"

Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN  -  se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.

Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi - ja teidän - iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.

Arja totesi: "Nyt olen urani huipulla!" ja sehän piti tietysti kuvata.

Ostin - tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä - tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.

Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.

Pellavasydämen Mervi 

Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.

Surrurrur... tai sitten ei.

Onpas ollut blogihistoriani ehkä pisin tauko. Syitä on useita, kerron niistä myöhemmin. Kaikenlaista harmia on piisannut.

Kun melkein kaikki jo oli solmussa, päätti ompelukone aiheuttaa hiukkapikkasen vielä lisää ongelmia. Tilaustyö oli myöhässä ja huomeneksi sen lupasin tehdä, mutta kun vanha Singer ei tee tikkiä. Tai tekee - pelkkää hyppytikkiä. Eikä vetoketjua voi käsinkään ommella. Eikä lauantai-iltana mistään uutta konettakaan saa. Epätoivoista.

Kyllä koneita on. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Piilossa vielä kuudeskin. Ja yhtä monta poljinta ja johtoa - aikamoinen viidakko siis.

Kaksi Lidlistä ostettua halpaa konetta "kotikoneiksi"

Tätä piilossa olevaa en ole vielä kokeillutkaan.

Yleensä aina satun polkaisemaan väärää poljinta.

Se kone, jonka olen yritykselle ostanut, on jo kahden moottorinvaihdon jälkeen kaatopaikalle viety. Sen sijaan nämä vanhat hyvät palvelijat ovat vuosikymmenien jälkeen vielä käytössä. Välillä vaan haluavat lisähuomiota ja päättävät tehdä tenän. Niinkuin tuo Singer.

Kaivoin sitten esille Pfaffin, joka on huollettu ja asiantuntija kehui niin hyväksi koneeksi. En vaan osannut häntä käyttää. (En muista, mistä tämä on minulle tullut, mutta ei ole ollut minulla käytössä). Yksi aamupäivä siinä meni, kun tutkittiin porukalla puolakotelot ja langanpujottelut ja säädöt. Nyt onkin kiva surrutella tällä "uudella" koneella.

Tämän illan tehtäväksi jäi uusimman saumurin haltuunotto. Joku on sekoittanut langansäädöt kokeillessaan, mitä kaikkea saumurilla voi tehdä. Minun kireät hermoni vaan eivät tahdo kestää pikkutarkkaa säätämistä.  Krrrrrr.....

Pellavasydämen Mervi

Langat järjestyksessä

Facebook-kaveri näytettyään kuvan tilaamastaan lankarullatelineestä sai minutkin innostumaan. Olen kauan sellaisesta haaveillut, mutta kuvitellut, että minun pitää saada joku puuseppä sitä valmistamaan.

Tämä vaihtoehto on paljon helpompi, sirompi, kevyempi ja ehkä jopa käytännöllisempi.

Tämän telineen voi tilata, kun kuuluu Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon. Kaverini tilasi minulle pyynnöstäni kaksi, itse kun en kerhoon kuulu. Tuo olisi ollut hauska kokonaisuus, mutta työhuoneeseeni pöydän läheisyyteen ei ollut mitenkään mahdollista saada telinettä kokonaisuudessaan mahtumaan, joten jouduin tinkimään kauneudesta. Koko ompelukonekoriste meni hyllyn taakse piiloon. Mutta tilaa on nyt lankarullille riittämiin, kun kaksi telinettä laitettiin vierekkäin.

Tänään on harjoittelijalla ollut ompelupäivä. Kankaanpainokokeilumme eivät oikein olleet rohkaisevia. Lisäksi joku lukija kertoi kokemuksestaan, että froteeseen ei kannattane painaa. Taidamme jättää tässä yhteydessä koristelut sikseen.

Sen sijaan harjoittelija sai harjoitusta kaavan tekemisestä ja muokkaamisesta ja niinpä tänään valmistui ensimmäinen myyntiin tuleva saunahattu. Niitä aina silloin tällöin kysytään, eikä minulla ole pitkään aikaan ollut myynnissä - muutamaa huovutettua lukuunottamatta.

Tässä stailaamaton työhuonekuva. Hauskasti sattui tuon hatun viereen keltainen laatikko, jossa on näköjään sisältönä "Hattumallit". 

Huomenna pidän vapaapäivän. Tikkusuorat, mallistaan ylikasvaneet hiukseni menevät toivottavasti kauniille kiharoille olkoonkin, että saatan näyttää vielä enemmän vanhalta mummolta. Mummokiharat sen tekevät.

Tänään kaksi asiakasta kävi kyselemässä käsityöideoita. Juuri kun olen kuvitellut, ettei kukaan enää mitään, kun kaikki vaan siirtyvät ulos puutarhatöihin.

Mitä käsitöitä sinä harrastat näin kesän kynnyksellä?

Pellavasydämen Mervi

Työkalut seinälle - hiiiiop!

Olen päättänyt tehdä elämästäni helppoa! Tiedäthän, jotkut asiat tehdään, niinkuin on aina tehty, vaikka se ei olisi järkevää. Yritän ajatella toisin. Kyseenalaistaa vanhat tottumukseni. Koska liikkumiseni on mitä on, koitan saada kaikki tarvitsemani tavarat käden ulottuville. Tavoite olisi myös saada jokaiselle työvälineelle oma, VAKITUINEN paikkansa.

Tässä projektissa minua saattaa ehkä auttaa uusi ostokseni. Lidlistä. Maksoin vain 19.90 euroa. Työkaluseinäke. Tai oikeastaan niitä on kaksi. Ne voi laittaa päällekkäin, rinnakkain tai ihan erikseen. Minä (ei vaan minun avustajani) laitoin osat eri seinille.

Seinään kiinnitetään mukana seuranneilla ruuveilla tuollainen levyke. Siihen napsautetaan kiinni erilaisia lokerikkoja ja pidikkeitä erittäin helposti. Lokerikkojen vaihtaminen käy käden käänteessä ja kuitenkin ne pysyvät hyvin paikallaan. Kaikki osat on muovia.

Nämä kuvat on otettu heti seinään kiinnittämisen yhteydessä, joten varsinainen käyttöönotto on vielä tekemättä ja käytettävyys testaamatta. Voin kuitenkin jo kuvitella, että on hyvä systeemi.

Tottakai sakset, mittanauha ja nuppineulat ovat edelleenkin hukassa, ellei joku niitä laita AINA SAMAAN PAIKKAAN.

Kuten huomaat, leikkuupöytäni on lähes tyhjä. Odottaa siinä uutta projektia. Suorastaan kutsuvasti.

Pellavasydämen Mervi

Apua

Arvatkaas kuinka hyvin hommat putiikissa hoituu, kun on neljä ihmistä asialla? Noooh... silloin koottiin kangaspuita. Olin minä, yksi kaksi kolme. Siis Pirkko, henk.koht.avustaja ja uusi apulainen, Ripsa.

Ripsa on meillä työharjoittelussa seuraavat 3 kuukautta, eli toukokuun loppuun asti. Varsinaisesti hän opiskelee myyjän hommia, mutta eihän niitä meillä koko ajaksi riitä. Teemme siis yhdessä kaikenlaista. Koska näyttötutkintoon sisältyy myös tuotetietoutta, on Ripsa aloittanut opiskelun langoista. Hyvin on jo hallussa Step, Pallas ja Salla -langat. Ja kerät myös hyllyssä järjestyksessä.

Sitten kun väsymme, vetäydymme takahuoneeseen kutomaan sukkia. 

Ripsakin on jo kutonut/neulonut melkein 2 cm sukan vartta! 

Minä opettelen opettamaan oikeakätistä ja Ripsa opettelee oppimaan, hyvä yhteispeli.

Eikös olekin värit kohdallaan tässä otoksessa!

Aika "täyteläiseltä" näyttää tausta. Jotenkin mun työhuoneeni on taas räjähtänyt käsiin. Hyvä, että itse mahtuu joukkoon. Mutta hiljaa hyvää tulee, siivoamme, jahka ehdimme. Onhan tässä koko kevät aikaa.

Pellavasydämen Mervi

Keittiö edistyy

Olen vieläkin lomalla. Putiikin ovessa on edelleenkin lappu, joka kertoo että "lomailen 7.1. asti". Asiakkaita on silti käynyt, kun näkevät valot sisällä ja ehkä joku tunnistaa autonikin.

Olen tehnyt siivoushommia ja antanut itselleni tunnustusta. Niin antaumuksella olen nippeleitä ja nappeleita järjestellyt. Nyt alkaa työhuone olla kunnossa; jokainen laatikko pohjiaan myöten tarkistettu, napit lajiteltu ja jopa narut ja nyörit pyöritelty omiin nöttösiinsä. Ei minun luonteeni mukaista, mutta voi sitä joskus yllättää itsensäkin!

Paljon kivampi on olla töissä, kun mies on samaan aikaan asunnon puolella remonttihommissa. Keittiö on huoneista kaikkein pisimmälle ehtinyt. Voit käydä katsomassa viimeisimmät kuvat remonttiblogin puolelta.
http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2015/01/edistysta-keittiossa.html

Tässä meidän korkeakiiltoiset kaapit. Hyvin näyttää pinta peilaavan - toivottavasti ei sormenjäljet näy yhtä hyvin? Onko sinulla kokemusta tällaisista, vinkkejä jaettavaksi tai ehkä jopa varoitukseksi?

Mervi

Ompelimo käyttöön

Muutama ompelu-tilaustyö on jo hetken odottanut inspiraatiota. Nyt niitä ei voi enää siirtää tuonnemmaksi, vaan on aivan pakko tarttua toimeen. Onneksi saatiin henk.koht.avustajan kanssa työhuone raivattua niin, että suurin piirtein tiedän, mitä on missäkin. Järjestyksessä tavarat eivät tokikaan vielä ole.

Tällaiselta työhuone näyttää tarvikepuolen ovelta katsoen. Oikealle jää ovi, josta mennään "Mervin konttoriin".  Seinille tulee vielä hyllyjä, jotta jatkuvasti käytettävät tarvikkeet olisivat käden ulottuvilla.

Korkkasin työhuoneen perjantai-iltana, kun leikkasin pellavakappaa. Pääsin kokeilemaan "uutta" leikkuupöytää, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollutkaan. Onhan se nyt kätevää, ettei tarvitse keittiössä kankaiden kanssa häärätä.

Mieheni rakensi pöydän kahden pyörillä olevan hyllystön päälle. Näin ollen koko pöytäsysteemi on pyörillä ja siis liikuteltavissa.

Pikkusen liian korkea tuo pöytä on istualtaan työskennellessä, mutta sopiva, kun seisoo. Huomasin hyräileväni tätä tuttua laulua: "Elämä se on kuin silkkiä vaan - sylillisen tahtoisin kerrallaan. .... huomisen huolta ei minulla ei...

Hetkittäin voin tuntea itseni lähes onnelliseksi. Ainakin onnekkaaksi. Onhan minulla työ, josta pidän ja uudet, toimivat tilat sekä kannustavia asiakkaita.

Pellavasydämen Mervi

Työasioita

Odotellessani lauantaista töihinlähtöä näytän pari kuvaa, jotka olen viikolla ottanut. Ihan arkisia työkuvia.

Arvatkaas, mikä on paras ja varmin tapa saada asiakas liikkeeseen?

Ei, se ei ole mitään tähtitiedettä, eikä edes markkinointia. Kun menet takahuoneeseen, keität kahvit ja istahdat tuolille sitä juodaksesi, silloin soi ovihälytin ja asiakas saapuu! Lähes takuuvarma tapa.

Tämän kuvan otin juuri kun olin menossa keittämään kahvia. Vilkaisin ikkunasta ja siellähän minun suosikkimummoni oli lukitsemassa rollaatoriansa. Tiesin, että on tulossa about tunnin mukava keskusteluhetki. Ilman kahvia.

Joka kerta lähtiessään tämä mummo muistaa kiittää siitä, että hän on saanut "viedä minun aikaani" kun on kuulemma niin kiva seurustella. On se minunkin mielestäni.

Olen nyt innostunut ompelemisesta. Välillä kun en taas ollenkaan haluaisi. Sitten kun se innostus on päällä, ei väliä, vaikka on vähän kehnot puitteet. Työhuoneessani putiikissa on pitkä työpöytä, mutta ei työskentelytilaa. Aika ajoin se nimittäin muuttuu varastointitilaksi.

 

 

Eilen kävi ystäväpariskunta ystävällisesti kysymässä, voisivatko he auttaa, nostella tms. Silloin en keksinyt mitään, mutta iltapäivällä olisin tarvinnut apua. Kun pitää tuolta katonrajasta nostaa laatikko alas, siinä menee koko järjestys uusiksi. 

Pikkuhiljaa alkaa myös lattiatila loppua. Sori pikku-Mervi! Et ehtisi vähän siivoilemaan? Olet NIIN HYVÄ järjestelemään Pellavasydämen paikkoja!

Tällainen huusholli minua siis odottaa, kun tästä hetken kuluttua lähden töihin. Voin kuvitella, että saan olla siellä ihan yksikseni - kuka nyt näin kauniina kesäpäivänä kaupoille lähtisi? Sittenpähän edistyvät ompelukset.

ps. voin kuvitella arvostelija-anonyymin (tämä ihan hyväntahtoisesti mainittuna) ainakin ajattelevan: "Ketä kuule kiinnostaa sun sotkut?"

Pellavasydämen Mervi

Epämääräisiä kuvia sieltätäältä

Ensin kuvia "asustehuoneesta", jossa on esillä pellavatunikat, hatut, villasukat, shaalit jne.... Näyteikkunalla esiintyy vanha mallinukke, jonka kädet olemme ehkä laittaneet väärin, senverran hankalalta asennolta näyttää.

Tämän ikkunan vieressä on esillä sukkia - verhoon kiinnitettynä. Suunnitteilla on sellaisia vanerisia jalkoja, joihin voisi pujottaa sukat nätimmin esille...

 Tässä huoneessa on enemmänkin näitä hiljaisia neitoja. Tässä pellavavaatteissaan ja 70-luvun lukunutut lämmikkeenään. Tuo vasemmalla olevan hattutelineen olen ihan itse tehnyt!

Tällaisiakin meillä on myynnissä.

Sitten siirrymme viereiseen huoneeseen eli työhuoneeseeni. Se ei ole ikinä ollut yhtä hyvässä järjestyksessä kuin se nyt on - pikku-Mervin jäljiltä. En ole vielä päässyt sitä sotkemaan...

Ai kun nautin noista siisteistä nimilapuista...

 Vielä kun saisi nuo ylähyllyllä olevat pahvilaatikot vaihdettua keskenään samanlaisiin. Näyttäisi siistimmältä.

 

 

Harjoittelija-tyttöjäni harmitti, kun tästä ikkunasta näkyi ulos kaikenlaista epämääräistä. Valistivat minua, että se ei tee hyvää imagolle. Yhtenä päivänä, kun olin poissa, tekaisivat tuollaisen verhon. Se on ihan harsomaista pellavaa, eli ei estä valon pääsyä, mutta on hyvä näkösuoja ulospäin.

Tähän syvennykseen piti tulla kangaspuut, mutta on toistaiseksi täynnä epämääräistä, mutta tietysti tarpeellista tavaraa. Huomattavasti on kyllä jo määrä vähentynyt, ettei ihan mahdotonta olisi, vaikka siihen tualut joskus tulisikin. Tämä on sellainen välikkö myymälän ja työhuoneen välissä, tässä on myös "sosiaaliset tilamme" mm. naulakko.

Ja keittiö

Tuohon keittön käytävälle tahtoo kertyä myös kaikenlaista epämääräistä. Olen nyt yrittänyt noudattaa sääntöä "tuo tullessas, vie mennessäs". Aina kun kuljen tästä ohi, yritän jonkun tavaran kuljettaa oikeampaan paikkaansa. Nämä huoneet sijaitsevat niin, että koko huushollin pääsee kiertämään ympyrää. Joskus joku asiakaskin "eksyy" näihin takahuoneisiin ja sitten tuntuu hassulta, kun hän tuleekin aivan toisesta suunnasta, kuin mihin näin hänen lähtevän. Joskus kyllä vähän ihmettelen näitä harhailijoita, kun on nämä takahuoneet kyllä selvästi henkilökunnan tiloja eikä myymälää....

Keittiön jälkeen tullaan käsityötarvikepuolelle. Sieltä muutama kuva myös:

Olen laajentanut matonkudevalikoimaani ontelokuteisiin. On niitä aina muutama vyyhti ollut, mutta nyt olen ottanut enemmänkin. On ekoa, miniä, Ellaa, putkista jne...

Lopuksi vielä muutama kuva uusista korteista, joita paikkakuntalainen kortintekijä toi myyntiin.

Näin pääsitte kurkistamaan Pellavasydämen julkisivun taakse. Huhtikuussa tulee 5 vuotta täyteen perustamisesta. Silloin pidämme avoimien ovien päivän, jolloin kuka vaan pääsee tutustumaan tiloihimme. On kahvitarjoilua, tarjouksia, arvontaa jne... mutta sitä ennenkin vielä tapahtuu yhtä ja toista.

Huomenna pidän "vapaapäivän" ja lähden käymään Tyksissä.
Mervi