Tunikoita, tunikoita ja lisää tunikoita....

Aivan kuten viime vuonnakin, niin nytkin toukokuussa putiikin ulko-ovi käy harvakseltaan. Olisinkin huolissani, jos ei olisi viimevuotista kokemusta takana. Asiahan on niin, että naisihmiset siirtyvät sisätiloista puutarhoihinsa ja kukkapenkkeihinsä.

Tämänkin asian voi nähdä positiivisesti: nyt meillä on erinomaista aikaa valmistautua kesään ja myyntisesonkiin. Lyhyeen, mutta tiiviiseen. Juhannuksesta kuusi viikkoa eteenpäin myydään turisteille.

Olemme Arjan kanssa ommelleet tunikoita. Yllätyksekseni löysimme moooonta valmiiksi leikattua. Näinä hiljaisina päivinä olemmekin saaneet valmiiksi rekin täyteen pellava- ja batiikkitunikoita. Ja väreissä löytyy.

Pinkki, kaksi nappia

Turkoosi, pitsitasku

Turkoosi, vakoiset nauhat

Pinkki, Pellavasydän-taskut

Pellavanvärinen, neliönapit

Pinkki, mustavalkoiset napit, ilman nauhoja

Valkoinen tunika muotolaskoksilla, pitsitaskut

Vihreä liiviMEKKO, ruskeat napit

Ruskea 

Limenvihreä mustilla koristeilla

 Pellavaisten lisäksi teimme muutaman batiikkikankaisen;

oranssi

vihreä

vihreän-pinkki

violetti

Tunikan hinta on 70 euroa. Hiukan lisää hintaa tulee erityisistä koristeista ja myös pidemmät on hiukan kalliimpia.

Muutama kangaspakka on vielä "korkkaamatta" joten värejä tulee vielä lisää. Taskujen koristeyksityiskohdan voi vaihtaa haluamakseen. Näiden lisäksi teemme tilaustyönä - samaan hintaan - omilla mitoilla. Jos malli muutetaan tyystin toiseksi, on hintakin toinen.

Pellavasydämen Mervi

Ommellen kesää kohti

Vuodesta 2010 olen ommellut pellavatunikoita myyntiin. Malli on pysynyt jokseenkin samana, lähinnä yksityiskohtia olen muunnellut. Alunperin oli tarkoitukseni myydä vain isojen tyttöjen mallistoa ja rajasin sen kokoihin 44 ja siitä isommat. Nyttemmin teen kaiken kokoisia. Alussa mallistossa oli enimmäkseen mekkoja - tai oikeastaan liivihameita, sillä hihoja en ole koskaan halunnut ommella. Syynä se, että ilman hihoja malli käy monenmuotoiselle vartalolle.

Pari vuotta sitten ompelin muutaman tunikan (vai onko se tunika, jos ei ole hihoja?) myös puuvillakankaista.

Viime kesänä ostin aivan miettimättä kangasedustajalta muutaman batiikkikankaan ja siitähän innostuin kovasti. Ja asiakkaat innostuivat. Alla olevan kuvan otin nyt pääsiäisen aikaan, kuten taustalla oleva hyllyn pääty kertoo.

Tämä batiikkikangas on ollut kaikkein suosituin, pidän siitä itsekin eniten. Tämä on nyt meillä esillä ja inspiroimassa kesän ompeluksiin. Kuvittelemme vielä ehtivämme tekemään monta tunikaa valmiiksi odottamaan turisteja. Ei silti, kuvittelemme ehtivämme tekemään montaa muutakin juttua ennen kesää!

Yksi mekon kuva löytyi arkistoistani. Aika hurja. Liian iso minun hoikistuneelle varrelleni. Entiselle hoikistuneelle, huom.

Kerron tähän loppuun keskustelun, joka käytiin viime viikolla. Asiakas on aiemmin ostanut pellavatunikan jos toisenkin ja lisäksi teettänyt omasta kankaastaan samanmoisen. Nyt hän halusi uuden.
Asiakas: Ei mutta minähän käyn hakemassa kotoa sen vanhan tunikan malliksi.
Minä: Kiva, siitähän se onkin helpoin tehdä - mallin mukaan.
Asiakas tuo tunikan.
Minä: Tämä ei kylläkään ole Pellavasydämen tunika, en ole tätä tehnyt.
Asiakas: No ihan varmasti olet tehnyt, tuosta ostin teidän vanhasta paikasta.
Asiaan ei tule selvyyttä, joten
Minä: Olkoon sitten niin, meillä on asikas aina oikeassa.


Nyt sitten opettelen tekemään sellaiset taskut, joita en ole koskaan tehnyt.

Pellavasydämen Mervi

Muotinäytös

Nyt se on ohi! Parin viikon rutistus puolessa tunnissa. Tai oikeastaan vartissa. Tosi vaikeaa oli miettiä ajankulkua ja sitä, mitä siihen puoleen tuntiin ehtii. Ensin luulin, ettei saada tarpeeksi asuja ja malleja, sitten pelkäsin, että ylitämme ajan ja pitää pitää kiirettä. Loppujen lopuksi ei ollut mitään kiirettä, olisi jokainen saanut olla paljon kauemmin lavalla.

Omaa osuuttaan tietysti arvostelee vielä pitkään. Miksi sanoin niin, miksen muistanut sitä ja tätä? Olin liian kiireinen, olisin voinut ajan puitteissa kertoa enemmän tuotteista.

Nyt kun tässä oli tuota jännittämistä muutenkin, en ihan paniikissa ollut. Itse asiassa olin vain kovin onnellinen, että näytös voitiin toteuttaa. Lavalla en jännittänyt enää ollenkaan. Usein on käynyt niin, että varsinainen esiintyminen sujuu ilman käsien ja äänen tärisemistä summuuta ikävää. Voisin jopa sanoa, että olisin ehkä alkanut nauttia esiintymisestä, mutta sitten se olikin jo loppu!

Saimme paljon hyvää palautetta. Yleisöä oli paljon ja jo puoli tuntia ennen näytöstä odottamassa. Olin toki ilmoitellut ilmaisilla tapahtumat-palstoilla lähialueen lehdissä. Kun tämä oli osa kaupungin tul toril- teematoria, saimme ilmaisen mainonnan muun toiminnan mainostamisen ohessa.  Vielä tämän aamun lehdessä oli isohko juttu Flikkatten torista. Sitä en tiedä, olivatko toimittajat ottaneet kutsun vastaan, sen näkee ensi viikolla lehdistä...

Kuulin, että näytös on otettu videollekin, alan sitä metsästää, koska siitähän on oiva mahdollisuus oppia vastaisen varalle. Valokuvaaja otti kuulemma paria vaille sata kuvaa, mutta niitä vielä odottelen. Tässä muutama omalla kameralla otettu kuva:

Asujen sovitusta Pellavasydämessä

Jännittynyttä odotusta

Tästä se alkoi. Ensiesittely, pianisti Mika Äijäläinen, Elina Wikström (Elina Wee- iloiset ompeleet) ja joku lihava juontaja.

Ensimmäinen esiintyjä: hui kun lava on korkealla!

äidillä ja tyttärellä sama norsukuvio

Retrotytöt

Limeä tunikaa ja kettukuosia

Tämä kolmikko keksi kunnon koreografiat!

Ainut malli, jolla oli aiempaa kokemusta.

Pellavatunikaa kaikissa väreissä, hoikilla ja ei-hoikilla tytöillä

Neuleitakin esiteltiin.

Nukketeatteri Kerttu Aaltonen

 Koska teen myös teatteripuvustusta oli Kerttu Aaltonen mukana tekemässäni tosi muuntautuvassa puvussa.

Ihana pitsiunelma - lankatukun mallineule

Kaikki lopuksi lavalla!!

Mukana minulla oli myös henkilökohtainen avustajani, jonka onnekseni sain lauantaina, vaikkei sitä palvelua yleensä viikonloppuna minulle tarjoillakaan.

Nyt vaan yritän saada nollattua pääni. Ylikierroksilla vielä mennään ja olen antanut itselleni luvan olla möllöttää koko tämän loppupäivän. Huomenna sitten alkaakin arki ja muutamat korjausompeleet tehtävä maanantaiksi.

Oikeastaan ihan kiva palata tavalliseen päiväjärjestykseen.

Pellavasydämen Mervi

Turkoosia muotinäytökseen

Muotinäyksen suunnittelu sujuu hyvin. Vielä ei ole paniikkia ilmennyt, mutta aikaahan onkin vielä monta päivää. Olen jo listannut mallit ja heidän asunsa. Vielä puuttuu valokuvaaja ja koordinaattori/sisäänheittäjä pukukopin ja lavan välille. Halukkaita?

Ensimmäiselle mallille -  äiti pienen pojan kanssa - tulee turkoosi tunika. Pikapikaa valmistin samasta pellavakankaasta pienen olkalaukun.  Koristeena pitsiä ja värikkäät napit.

 

 Pellavasydämen Mervi

Pellavaa

Vaikka nuo värikkäätkin pellavamekot on tosi kivoja, on myös pellavanvärinen. Nyt kuvissa pelkät mekot - ilman vanhaa tai nuorta mallia. Viitaten edellisen postauksen kommentteihin.

Tämä väri ei minun kasvoilleni ja iholleni sovi ollenkaan, mutta silti TYKKÄÄN tästä kankaasta kovin paljon. Ja näistä koristeista. Maanläheistä, rouheaa.

Viime päivinä onkin monta tilausta tullut, tasaisesti eri väreistä. Olen löytänyt tunikan valmistamiseen sopivan rytmin. En kykene kovin kauaa tekemään yhtä vaihetta: leikkaamaan tai ompelemaan, joten jaksotan työn pieniin palasiin. Ja kun tekee samaa työtä peräjälkeen, ei mene aikaa vääntämiseen ja kääntämiseen. Muttei liukuhihnatyötä kuitenkaan.

Pellavasydämen Mervi