Täytämme asiakkaan toiveet

Rakastan asiakaspalvelua. Kunhan en joudu kauaa seisomaan, sillä sitten minusta tulee tuskainen ja  vaikka osaan sen kyllä varmasti asiakkaalta peittää, niin kipu seuraa minua lopun päivää. Parasta on se, kun asiakas tulee epävarmana ja lähtee hyvillä mielin, kun on saanut ongelmaansa ratkaisun.

Tällaisin kynsin me Arjan kanssa töitä teemme

Ihanin tapaus oli tällä viikolla se, kun tuttu asiakas - vanha pappa - köpötteli keppinsä kanssa kauppaan ja oli selvästi nolona. Hädin tuskin sai sanotuksi, että "kehtaako nyt tällaista asiaa edes esittää...?" Papan housuista oli sauma ratkennut ja hän oli itse yrittänyt sitä ommella polkusingerillä, mutta siitä oli hihna poikki. No eihän siinä ollut ompelijalla kahtaa sanaa, varsinkin, kun pappa oli siististi jo harsinut sauman! Asiakas sai vielä samana päivänä housut jalkaansa ja oli niin tyytyväinen. Kuulemma jossain on toinen polkukone, josta hän saa varahihnan, että ensi kerralla pystyy jo taas itse ompelemaan. Luulen, ettei kaikilta nykyaikaisilta pojilta onnistuisi.

Toinen minua itseäni hauskuuttanut asiakkaan toive oli uuden vaatteen ompelu. Asiakas tuli kysymään, että tehdäänkö meillä myös muuta kuin korjausompelua. Juu, mutta kerropa, mitä olisi toiveissa, minä kysymään. No kaksi vuoritettua puolihametta pitäisi tehdä. Hihii... juuri olemme mittatilausompelija-koulutuksessa saaneet päätökseen puolihameen ompeluosion. Tehtiin peruskaava itsellemme - valmiista pohjasta kylläkin - ja opettelimme vuoritetun hameen halkion, piilovetoketjun kiinnittämisen ja hameen kuosittelun. Näin pian pääsin toteuttamaan oppimani käytännössä.

No, nyt kyllä hiukan narrasin. En minä niitä hameita kylläkään tee, kunhan päältä katson. Yhdessä Arjan kanssa valitsimme kaavan, suunnittelimme ja leikkasimme, mutta kyllä Arja ompelutyön teki.

Mikään ei ole tässä työssä palkitsevampaa kuin se, että asiakas tulee empien, tehdäänkö meillä tai löytyykö meiltä. Tyytyväisyys on molemminpuolista, kun toiveet voidaan toteuttaa.

Tässä kuva puolihameesta, jonka tein koulussa välityönä. Tätä ei siis arvosteltu.

Iloisin mielin aloittelen huomenna uutta työviikkoa. Takana on kiva viikonloppu - olen ollut ahkera ja pystyasennossa! Olen viettänyt yökaudet ompelimossa, kun olen valmistanut itselleni villakangastakin. Ja vielä hauskempaa oli olla mukana kesäteatteriproduktion ensi-istunnossa. Näistä lisää tuonnempana.

Pellavasydämen Mervi

Kasi-tumput

Jossain facebookin käsityöryhmässä minulle tuntematon ihminen kyseli lahjalapasille tekijää. Ilmoittautuessani en tiennyt, minkälaiset hänellä oli mielessään. Saatoin ehkä olla ainut, joka lupautui tekemään pyytäjän tosi tiukalla aikataululla - muutamassa päivässä?

Tässä tilaustyössä oli kyllä haasteensa. Ohjetta ei ollut, enkä ole kirjoneuleen tekijä ensinkään. Koska kuvio tulisi vain lapasen toselle puolelle, päätin tehdä sen jälkikäteen silmukoimalla.

Lähtökohtana oli asiakkaan viestillä lähettämä valokuva. Ensin etsiskelin valmista piirrosmallia, mutta lopulta päädyin sen itse piirtämään kuvaa suurentamalla.

Jouduin vähän muistelemaan ja aiemmin tekemistäni malliakin katsomaan, että miten tehdään peukalokiila. Koska kyseessä oli yllätys, ei tilaaja voinut mitata kättä, vaan minun työkseni jäi arvioida keskivertomiehen käsi.

Tämä oli perusteellisesti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta mitäänhän ei opi, jos ei mitään koskaan kokeile. Joskus vaihtelukin virkistää. Toki tuo silmukointi ensin tuntui kestävän ikuisuuden, mutta toinen pari jo joutui nopeammin.

Tärkeintä tässä oli, että ASIAKAS OLI TYYTYVÄINEN. Lapaset oli kuulemma täydelliset!

Pellavasydämen Mervi

Projekti "Henkselit"

Meillä on asiakkaana nuori mies, joka on erittäin tarkka vaatetuksestaan. Malli, koko, värisävy - pitää olla just eikä melkein.

Nyt hänellä oli uusi haastava pyyntö. Nuori mies kaipaa henkseleitä. Eikä mitä tahansa henkseleitä, vaan sellaisia, tiedättehän Suomi-filmeistä, isoisän pussihousujen nahkalenkkihenkseitä. Meni siinä tovi, että ensinkään ymmärsimme yskän.

Harmi, että löysin nämä oikeasti vanhat miesten henkselit vasta projektin jälkeen. Olisimme päässeet huomattavasti vähemmällä, jos olisi ollut malli. Vaikka ei nämä yksyhteen toiveen kanssa olekaan.

Ensin tutkimme netistä kuvia. Sitten lähdin etsimään materiaalia. Kiersin kaikki mahdolliset paikat löytääkseni noita kiristimiä. Tähän hätään kun ei ehtinyt tukusta tilata - jos olisi saanutkaan? Onnekseni löysin kirpputorilta tällaiset uudet. Malli ei näissäkään ollut toivottu, mutta saisimme irrotettua näistä nuo kiristimet. Sitku löytyi kiristimet, piti vielä löytää samanlevyistä kuminauhaa. Meidän piti tyytyä tavalliseen kumppariin,  vaikka oikeasti henkseleissä on erilaista.

Yhdestä monista tarvikelaatikoista etsittiin sopivia vipstaakeja.

Sitten etsin sopivan väristä nahkaa. Onnekseni kierrätyskeskuksesta löysin (ilmaiseksi) laukun, jonka väri natsasi just eikä melkein ja osoittautui vielä aidoksi nahaksi.

 Vihdoin löytyi nahkapaskallekin töitä. Ja onneksi Arja hallitsee myös nämä nahkahommat.

Napeiksi löytyi just passelin näköiset. Myöhemmin kylläkin osoittautuivat hankalan mallisiksi ja menevät vaihtoon, sillä ovat niin "paksut" ettei vyö kulje niiden ylitse.

Ehdotin asiakkaalle, että hän saa hinnanalennusta (näissä meni kaikkiaan toista työpäivää), jos suostuu mannekiiniksi. "Ai, mikä se on?" Mutta suostui.

Ja nuorisohan pitää henksleitä "turhan panttina" roikkumassa sivuilla. Ihan miten vaan.

Ehkei tule seuraavan 10 vuoden aikana samanlaista haastetta vastaan, mutta nyt me se osataan! Voimme siis paukutella olemattomia henkseleitämme.

Pellavasydämen Mervi

Hihat

Olen jo vuodesta 2010 saakka ommellut pellavatunikoita myyntiin. Alunperin ne olivat kylläkin liivihameita, sillä helma oli mekkomittainen. Sittemmin helma on lyhentynyt tunikamittaiseksi. Aina joskus joku kysyy hihallista mekkoa tai jakkua. Samoin on kysytty edestä auki olevaa. En ole sellaisia kuitenkaan mallistoon ottanut, koska hihallisen vaatteen "istuminen" erilaisten vartaloiden ylle on huomattavasti epätodennäköisempää kuin hihattoman. Tunikaan olen onnistunut muokkaamaan sellaisen kaavan, että se istuu lähes naiselle kuin naiselle, oli peppua ja rinnusta enemmän tai vähemmän.

Nyt kuitenkin vakioasiakkaamme, joka oli jo teettänyt meillä haaremihousut, pyysi ompelemaan niiden kaveriksi hihallisen jakun. Malliksi hän toi oman jakkunsa. Kuvittelimme homman olevan iisi, kun kerran mallin mukaan saisimme leikata. Mutta ei.

Ensimmäisestä koeversiosta tuli liian iso. Päätimme, ettemme lähde sitä pienentämään, vaan teemme uuden. Nooooh, siitä toisesta tuli liian ahdas hihojen osalta. Ei auttanut kuin suunnitella kolmas versio, joka sitten olikin ihan nappisuoritus. Olimme lopulta ihan tyytyväisiä itsemme, kun osasimme ilman kaavaa tehdä kädenteihin lisää väljyyttä ja silti istuvat hihat.

Nyt meillä on siis myynnissä kaksi hihallista jakkua, jotka varmasti käyvät kaupaksi, kunhan oikean kokoinen asiakas osuu kohdalle.

Tässä ensin kuva asiakkaan valmiista kokonaisuudesta haaremihousuineen:

Tämä asu taatusti kääntää päitä, on se sen verran upea ilmestys. Nuo asusteet kun on vielä pisteenä i:n päälle - juuri samoja värejä ja riittävät kookkaat.

Tässä kuvat harjoituskappaleesta Arjan päällä kuvattuna. Tämä jakku on aika leveähelmainen, en vaan saanut kuvaan vangittua takakappaleen 50-luvun tyyliä.

Nämä batiikkikankaat ovat olleet menestys. Hellekeleillä mitä parhain. Muutaman tunikan olen lähettänyt postissa ja yksi tunika painaa pakkausmateriaaleineen alle 200 gr.

Pellavasydämen Mervi

Palveleva erikoisliike

Olen pitänyt putiikkia kohta 10 vuotta. Vasta nyt alan arvostaa omaa ammattitaitoani. Ensialkuun (Eikun se kirjoitetaankin ensi alkuun) en millään olisi kehdannut kehua itse valmistamiani tuotteita, mutta paljolla harjoittelulla se alkaa jo sujua.

Kun samassa kaupungissa oleva liike alkoi kilpailla kanssani lankojen myynnillä, oli minun mietittävä, miten voittaa kilpailu. Hinnalla? Laadulla? Valikoimalla? Valikoimilla juu, meillä on oikeasti laajasti monenlaisia lankoja myynnissä.

Mutta se, mitä tuolla toisella myyjällä ei ole, on AMMATTITAITO lankojen käyttöön.

Jos minä ottaisinn putiikkiini liikevaihdon kasvattamiseksi vaikkapa kenkiä myyntiin, olisi se aika työläs urakka. Pitäisi opetella lestit, materiaalit, mallit jamitäkaikkea... Ei, myyn vain sitä, mitä osaan. Niinkuin nyt lankoja. Ja puikkoja ja koukkuja. Ja tekstiilejä, jotka olemme itse valmistaneet.

Sain tästä parhaan kiitoksen yhdeltä asiakkaalta. Edellisellä käynnillään hän pyysi neuvoja mekon korjausasiaan. Aikoi tehdä sen itse, vaikka olisimme mekin sen korjanneet. Toisekseen hän kyseli helppoa mallia ja lankaa huiviin.

Asiakkaalla oli oma suunnitelmansa mekon korjaukseen. Annoin hänelle kuitenkin aivan toisen neuvon. Myöhemmin hän tuli kiittämään, sillä neuvo oli hänelle arvokas: säästi suurelta työltä ja lopputulos oli toivottu.

Sain kiitosta myös neuvomastani ohjeesta (Drops, se on hyvä paikka!) ja sen hyväksi havaitsemastani muunnoksesta. Arvioin myös langan kulutuksen oikein - asiakas tuli siis ostamaan lisää lankaa. Tuossa asiakastilanteessa vaan kaikki "sattui" osumaan kohdalleen. Ja mikä kivointa minun kannaltani, asiakas myös toi sen ilmi.

Miten näin ideaali tilanne saavutetaan? Mielestäni tässä auttaa vain omakohtainen kokemus. Jos olet itse kokeillut langat, osaat itse lukea ohjeita ja olet itse neulonut, virkannut tai muuten valmistanut töitä, osaat neuvoa toistakin. Koulussa oppimisella on oma merkityksensä, mutta se ei koskaan korvaa kokemusta. Vai mitä?

Jotta ei olisi pelkkää tekstiä tämä postaus, lisään kuvasarjan Tanjan tekemästä pääsiäismunasta. Tanja on kotoisin Bulgariasta ja on meillä työharjoittelussa. Pienen pienillä helmillä hän on munan koristellut. En osaisi. Eikä kestäisi hermot.... Eihän kenenkään tarvitse KAIKKEA osata.

Huomaathan, miten hyvin osaan jo itseäni kehua. Kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen.

Pellavasydämen Mervi

Liian hyvää ollakseen totta?

Tänään on ollut ihana päivä.

Heräsin tavanomaista aikaisemmin, koska olin varannut katsastuksesta ajan vammaisen pysäköintiluvan uusimista varten. Huom! Sen myöntäjäviranomainen on muuttunut - aiemminhan pysäköintilupa haettiin poliisilta.

Yleensä herään työpäivinä klo 9.30, juuri ja juuri ehtiäkseni avaamaan putiikin ovet kymmeneksi. Nyt olin yhdeksän pintaan jo kaupungilla ja tuntui ihan erilaiselta, jotenkin "ihmismäiseltä". Niinkuin muutkin ihmiset.

Koko päivä on ollut aikamoista hulinaa. Nyt ovat turistit saapuneet kaupunkiin ja se tuo kivaa vipinää puoteihin. Asiakkaita on ollut tavanomaista enemmän, mutta olen silti  ehtinyt hiukan ompelemaankin. Nämä perjantait on siitä kivoja, että mieheni tekee kotona etätyötä. Se tarkoittaa minulle valmista aamupalaa ja pitkin päivää useammat päiväkahvit ja -seuraa.

Eräs miesasiakas oli kuullut minusta ja korjausompelustani hyvää palautetta. Tuodessaan housut lyhennettäväksi hän kertoi siitä minulle. Avustajakin oli kuulemassa ja jälkeenpäin totesimmekin, että olisipa ollut kiva saada se ylitsevuotava kehuminen nauhalle. Sitä voisi sitten soitella itselleen niinä päivinä, kun mikään ei suju ja toivoisi vajoavansa maan alle.... Toinen asiakas kehui puseroani, jonka olen itse ommellut. Ainakin yhden kerran se on jo ollut kierrätyspussissa menossa pois, mutta nyt se (taas) sopii. Kolmaskin asiakas kehui - tällä kertaa ostamaansa tunikaa. Nyt hän tuli tilaamaan toisen. Batiikkikankaat on TOSI ihania.Tänään niitä tuli lisää - nyt meillä on vaikka kuinka montaa eri väriä ja kuosia. Kuvailen niitä viikonlopun aikana. Olen postitellut batiikkeja ympäri Suomea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoisin minulla olevan verkkokaupan, mutta kun ei siitä vain näytä tulevan mitään...

Pessimisti minussa ajattelee tällaisen kehutulvan keskellä, että koskahan se mahalasku tulee?

Vielä minulla on kerrottavana yksi kiva uutinen. Olen saamassa ompelutaitoisen harjoittelijan. Jos kaikki menee hyvin, tästä saattaisi tulla normityösuhde, mutta se on vielä monesta asiasta riippuvainen. Ompelutyötä on kuitenkin paljon, enkä ehdi ollenkaan kaikkia ideoita toteuttaa, joten on kiva, kun voin jakaa homman. Toisaalta meillä on erään ompelualan yrittäjän kanssa menossa alihankintaprojektin suunnittelu, joka on kylläkin vasta tarjousasteella.

Asioilla on tapana järjestyä.

Tässä tämä kehuja saanut trikoopusero. Se on aikalailla vartalonmyötäinen, muttei makkarankuori ollenkaan. En onnistunut samaan kuvaa, jossa malli olisi erottunut. Tunika on lepakkohihainen ja nuo hihat on aika kireät. Joskus tässä puserossa ärsytti kaikki: liian piukka, liian kireät hihat, liian avara pääntie, mutta tänään se tuntui kivalta. Siinä se taas nähdään - ei pidä heittää mitään pois, sitä voi vielä joskus tarvita. Tai että se voi vielä joskus mahtua.

Pellavasydämen Mervi

ps. "pakko" laittaa tähän vielä omahyväisesti omakuva, kun mulla on niin ihanat korvikset. Tuollaiset värikynän pätkät. Sävy sävy puseron kanssa tietenkin. Auts! Kylläpä minä taas näytän äitiltäni... vai mitä tuumaatte te, jotka äitini tunsitte?

Mervi

Tasapaino säilyy

Kirjoitin aamulla asiakaspalautteesta, joka luonnollisesti sai mielen apeaksi. Jotenkin se vain elämä pitää tasapainosta huolen (noei kyllä aina ja kaikissa asioissa).

Illalla sain kiitokset hyvin tehdystä työstä, kun neulomani sukat olivat päässeet perille.

Todentotta, niitä paketoidessamme (jälleen kerran tuli ruma paketti) yhdessä henk.koht.avustajan kanssa, hän ihmetteli: "Miten pystyt luopumaan näin kauniista työstä?" Minä varmaan vähän hölmistyneenä katsoin takaisin - johan sitä on näinä vuosina tottunut laittamaan tekemänsä työt eteenpäin. Harvoin teen itselleni - sukkia ainakaan.... Ja kyllä, näitä voin tehdä useammatkin. Itseasiassa muutama harjoituskappale onkin tuolla jossain jemmassa.

Palaanpa vielä tuohon asiakaspalvelun aakkoslauseeseen: Asiakas on aina oikeassa. Joku jo ehätti kommenttina vastustamaan, ettei asiakas aina olisikaan oikeassa. Niin, kyseessä on siis PERIAATE. Toki minunkin asiakkaani ovat joskus "väärässä", mutta asiakaspalvelussa palvelu lähtee siitä, että asiakasta uskotaan. Asiakkaan MIELIPIDE on oikein. Hänen tunteensa, fiiliksensä on oikea ja hänellä on siihen oikeus.

Oma toiminta pyritään saada sopeutumaan siihen, että asiakas/asiakkaat olisivat tyytyväisiä.

Ja silloin on kaikilla hyvä mieli. Niinkuin minulla tänään. Loppujen lopuksi.

Pellavasydämen Mervi

Jaksaa, jaksaa

Jotenkin on niin ihanaa, vaikka olotila lähenteleekin ajoittain epätoivoista.

Tänä aamuna aukaisin oven työhuoneeseeni. Yht'äkkiä tajuntaani välähti: apua olen unohtanut eilisen lupaukseni! Eilen piti olla asiakkaan tilaus valmis, mutta ei ollut. Lupasin sen täksi päiväksi, mutta en muistanut. Äkkiä töihin ja asiakkaalle viesti, että voisiko tulla vasta iltapäivällä.

No eihän siitä mitään tullut tuommoisessa mielentilassa ja sellaisella koheltamisella. Kaikki epäonnistui ja pelkäsin pilaavani hienon juhlahameen. Soittelimme asiakkaan kanssa ja hän oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi jopa, että jos on kohtuutonta, ei hänen ole pakko mekkoa saada - kaapista kuulemma löytyy muutakin juhlavaatetta. Ei, periksihän minä en anna, en. Mutta otin etäisyyttä työhön. Siirryin myymälän puolelle ja meillä olikin Pirkon kanssa mukava päivä. Saimme palvella monia monia asiakkaita, esitellä jouluaskarteluja ja lahjaehdotuksia sekä kääriä monia joulupaketteja.

Vielä tuli yksi lähetys Pirkanmaan Kotityö Oy:ltä - tiedättehän nämä taitoshopit ym.

Taustaa: Minulla kävi asiakas, joka olisi ostanut nuorelle tytölle käsityöpakkauksen. Hän oli kauttarantain udellut, mitä siinä pitäisi olla ja saanut selville, että kirjontaa tyttö harrastaa. Ei kuitenkaan ristipistoja eikä kanavatyötä. Mitä ihmettä sellainen kirjonta sitten olisi? Laitoin kysymyksen facebookin käsityöryhmään ja yli 20 kommenttia ja ehdotusta tuli kysymykseeni. Yksi niistä ehdotti juurikin Taito oy:n tekemispaketteja.

Hyvin nopeasti hoidin tukkuostoihin liittyvät asiat ja jo seuraavana päivänä - eli tänään - saapui paketillinen kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä. Valitsin kirjontapakkauksia, joita kykenee tekemään vähäisilläkin taidoilla. Ja nyt meillä on, mitä tarjota aloitteleville kirjontaintoisille. - Ehkäpä itsekin kokeilen jotain noista. Esittelen paketit teille myöhemmin, nyt sain vain huonoja kuvia. Kauppaan en saa kunnon valaistusta näin iltasella

Tai laitanpa kumminkin yhden kuvan - no kaksi sitten!

Eikö olekin S-U-L-O-I-N-E-N?

Suurin osa asiakkaista käy putiikissa aamupäivällä kahteen mennessä. Sitten tulee tauko ja loppupäivän aikana vain muutama enää poikkeaa. Käytimme tämän hiljaisuuden hyväksemme askartelemiseen. Pirkko ei tykkää pienestä pipertämisestä, enkä minäkään kovin. Mutta kun oli tarve, enkä kysynyt, että haluttaako, niin meiltähän syntyi heijastavia sudenkorentoja. Tuommoinen työ on paljon kivampaa, kun on seuraa, jutustelua ja samalla muistelimme tämän uuden kaupan perustamista ja viime joulun myyntiä. Nyt olemme huomattavasti paremmissa asemissa: Asiakkaat osaavat tulla putiikkiin ja ostavat lahjatavaraa. Sen sijaan lankojen ostajat ovat jo poteroissaan kutomassa viimeisiä sukkia.

Nyt käy kauppa askartelutarvikkeista. Styrox- renkaat näyttävät loppuvan, mutta yritän huomenna soittaa, jos vielä maanantaina lähtisi kuorma tännepäin. Kartioihin haluttais kiinnittää paperikarkkeja. Renkaisiin tehtäisiin kransseja. Kynttilän sydänlankoja pitäisi saada.

Sain tänään luovuttaa monta tilaustyötä. Kaksi paria erikoissukkia, joulupukin lapaset haettiin, vauvan villatakki lähti postissa ja sen korjaamani hameen kävin itse viemässä asiakkaalle kotiin. Illalla tuli helpotuksen huokaus: saan alkaa kutoa tilattua miehen pipoa. Sen jälkeen virkkaan 4 valopalloa, kirjailen 6 lasinalustaa huovasta ja yksi miehen kauluri pitää neuloa alpakkalangasta.

Kun on tarpeeksi hommia ja seuraa, ei ehdi koko aikaa murehtia kipujaan. Kun huomenna olen yksin kaupassa, uskon ja toivon, että kykenen palvelemaan monia monia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Tänäänkin yksi asiakas oli ylitsevuotavan kiitollinen, kun lupasin tehdä hänelle 6 lasinalustaa. Hän kun oli niitä joka paikasta jo etsinyt. Vaikka olin jo päättänyt, etten yhtään uutta työtä enää aloita, lipsuin ja lupasin, kun näin asiakkaan pettymyksen. Hän oikein niiasi, kun oli niin kiitollinen hyvästä asiakaspalvelusta. Kyllä kannattaa vähän epätoivoakin kärsiä, jos asiakas lähtee hyvällä mielellä ja kertoo ihmisiä tavatessaan, että Pellavasydämestä saa hyvää palvelua.

Nyt on mulla pakastimimessa jäätelöä. On sellainen fiilis, että pitäisi saada "pää täyteen" jäätelöä, mutta kun äsken söin yhden, ei se maistunutkaan. Mitämitä?

Pellavasydämen Mervi

Asiakastyö

Olen ilolla pannut merkille, että Pellavasydämellä on vankka kannattajajoukko. Kanta-asiakkaat, jotka tulevat aina uudelleen. Minulla on myös ilo päästä ihastelemaan asiakkaiden käsitöitä. Usein kinuankin tuomaan töitä näytille, mutta monesti sieltä laukusta löytyy ihan yllätyksenä jotain näytettävää. Koska moni myynnissä oleva lanka on vielä minulle vieras - en ole ehtinyt tekemään näytetyötä - on kiva, kun asiakas on ehtinyt sen tehdä.

Tässä yhden vakioasiakkaan neulomat joululahja-kämmekkäät. Lankana näissä on Teeteen Primavera, jonka valmistus on kylläkin harmikseni lopetettu. Siinä on villaa ja silkkiä. Tilalle on tullut Primanova, mutta siitä puuttuu juurikin tuo hieno silkki. Näissäkin kämmekkäissä on ihanan pehmeyden lisäksi myös kaunis, hento kiilto. Meillä on vielä joitain keriä jäljellä tätä "luksus-lankaa".

Tässäpä kaksi helppoa mallia.

Usein asiakkaiden kanssa keskustellaan muustakin kuin käsitöistä. Tänään kävi muualta Uuteenkaupunkiin muuttanut naisihminen, jonka kanssa keskustellessa ehdimme pienessä ajassa kiertää "maat ja mannut".

Eilinen asiakas sykähdytti sydäntäni armottomalla elämäntarinallaan. Tiesin sairauden hänen elämäänsä jo paljon haitanneen. Nyt hän tuli pitkän tauon jälkeen ja kertoi sairastuneensa rintasyöpään, joka oli jo leikattu. Lähtiessään hän vielä huikkasi "Onneksi on käsityöt! En tiedä, miten olisin muuten selvinnyt..." Niinpä. Sydämestäni toivon hänelle hyviä uutisia rankkojen hoitojen jälkeen.

Niin se on Pellavasydän minullekin elämän kiintopiste kipujen keskellä. Tämäkin päivä oli yhtä hulapaloota, joten enpä ehtinyt ihanien asiakkaiden ja kiireen keskellä tutkailemaan omia vaivojani. Minä niin nautin työstäni!

Pellavasydämen Mervi

Tämä tiistai oli maanantaikappale

Usein tiistait ovat minulle maanantaita. Kas kun putiikki on maanantaisin kiinni. Heti aamulla tuli muutama asiakas hakemaan tuotetta, jonka olin sanonut saapuvan tiistaina. Minä heille sanomaan, että vasta huomenna tulee. No, iltapäivällä tulivat. Haarukkapitsihaarukat.

Toinen moka sattui heti perään. Symppis pappa tuli varovasti kyselemään, mitä hänen takilleen kuuluu... Ai, mille takille? Ihan tyhjää lyö pää. Varmaan kuukausi aikaa (vaikka hän nätisti muisteli, että kaksi viikkoa) kun oli tuonut takkinsa vetskarin korjattavaksi. Oli siinä selittelemistä. Huomiseksi lupasin. Samoin entinen opettajani haki korjausompelun, jonka oli jättänyt joskus toukokuussa...

Kolmas moka on vähän hankala selittää. Olin lähettämässä avustajaa ostamaan takkivetskaria. Sanoin, että avataas nyt toi saapunut paketti, jos siellä on tilaamani vetskarit, niin ei tarvitse tuoda kuin se yksi, ei vastaisuuden varalle. Siis. Ei kumpikaan meistä älynnyt, että eihän sitten tarvitse sitä ensimmäistäkään käydä hakemassa, jos ja kun niitä siellä paketissa oli.

Ja mitä muuta lienen mokannut, mutta en vaan älyä edes hävetä.

Joku kommentoija ihmetteli, miten pystyn pitämään putiikkia, kun en kotitöistä selviä. Sitä sama minäkin usein mietin, mutta en ihmettele. Sisu. S-i-s-u. Ja toisaalta putiikki on minulle elinehto, ei taloudellisessa mielessä, mutta mielenterveyden. Mutta joka ihmettelee, voi koittaa, miten saa turvallisesti vietyä petivaatteet pihalle portaita pitkin kahta kyynärsauvaa samalla raahaten. Tai imuroitua - tarvittais kolmas käsi.

Mutta siitä olen ihan varma, että toisen töissä en pärjäisi. Ainakaan tämän hölmön pään kanssa.

Pellavasydämen Mervi
ps. huomaan tiettyä arkuutta tai jopa haluttomuutta kirjoittaa, kun mietin, että tätäkin lukee joku sellainen, joka arvostelee negatiivisesti elämääni, päätöksiäni, kykenemistäni.

Korjausompelua

Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten  - hetkinen! - ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa - niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.

Lehteä lukiessa tulee aina turhautunut olo, huomaako mainosta tuosta nyt kukaan. Ei kai miehet ainakaan lue tuollaista mainosta jne...

Lehti tuli aamulla ja avasin putiikin oven kymmeneltä. Kolmen vartin päästä tuli ensimmäinen korjausompelu. Takin vetoketju. Samana päivänä tuli vielä muutama muukin työ. Toisesta korjausompelua tekevästä firmasta oli lähetetty asiakas minun luokseni, kun tämä ei kuulemma ehdi. Lisäksi tämä yrittäjä oli kertonut, että hän lähettääkin jatkossa kaikki uudet korjausompeluasiakkaat minulle. Tuntui kivalta.

Tässä yksi muisto vuosien takaa: Nuoren miehen uusi takki oli poltettu tupakalla

Minä korjasin sen muutamalla nauhalla. Ja asiakas oli todella tyytyväinen.

Tilanne on kuitenkin kaupungissa se, että korjausompelua kyllä tehdään, mutta aina se ei onnistu. Joku pitää kiinni periaatteesta, että pitää olla heiltä ostettu verhokangas, jotta he ompelevat. Toinen ei tee ollenkaan sisustusompelua. Minä siinä välissä sitten teen, mitä ikinä osaan. Tähän asti olen lähettänyt tyhjin toimin pois vain yhden asiakkaan, kun hän olisi halunnut korjauttaa turkkia ja se olisi pitänyt korjata halvalla, kun turkkikin oli halpa. Kerroin, että en osaa turkkia ommella, eikä minulle ole sellaisia koneitakaan. Kaikki muut tilaukset olen siis tehnyt.

Korjausompelulla saa tyytyväisiä asiakkaita. Jos rakas vaate on mennyt rikki, asiakkaasta tuntuu huojentavalta, että se saadaan vielä korjattua. Tai sitten juhliin on kiire, ja juhlamekko onkin liian pitkä, toki silloin on kiva, että määräaikaan mennessä, nopealla aikataululla joku suostuu auttamaan.

En varsinaisesti korjausompelusta hirveästi pidä, siis silloin, jos on oikein vaikea paikka. Mutta teen sitä silti. Yleensä miehet tuovat vaatteensa korjattavaksi, kun haluavat pitää mieluista vaatetta kauan. Naisethan heittävät helposti vaatteen pois, jotta saa ostaa tilalle uuden. Näinpä minä saan välillä miesasiakkaitakin palvella.

Korjausompelun hinnoittelu on ihan mahdottoman vaikeaa. Laitoin tuohon blogin oikeaan laitaan kyselyn. Ole kiltti ja mieti hetki ja vastaa kysymykseen: "Kuinka paljon olisit valmis maksamaan päällystakin vetoketjun vaihtamisesta?" Leikitään, että takissa on vuorikin ja että asiakkaalla ei ole vetoketjua mukana vaan vetoketju kuuluu korjauksen hintaan. 10 on halvin vaihtoehto ja 50 korkein. Mitä sinä olisit valmis maksamaan?

 Pellavasydämen Mervi

Varrasvirkkaus

Käsitöitä intohimoisesti harrastava asiakkaani toi tänään näytille varrasvirkatun huivin. Ohjeenkin hän oli lehdestä leikannut ihan minua varten ja näytti käytännössä, miten homma käytännössä toimii.
Tämä työtapa on minulle aivan uusi, joten lähdin heti kokeilemaan - niin kauan kun vielä muistan.

Asiakkaan työssä on käytetty lankaa, jota minulla ei ole myynnissä. Tokmannilta tätä kuulemma saa.

Ohjeen mukaan lankana käytetään Kitten Mohairia ja varmaan pörröisestä langasta tuleekin hyvä huivi. Valitsin omasta hyllystä edullisen Angora-langan, jonka myyn tukkuhintaan 2,- /100g kerä. Kuulemma tästä yhdestä kerästä tulee huivi.

"Varras" on aika jyhkeän näköinen vieressä olevaan koukkuun verrattuna. Se on kuitenkin ontto ja hyvin hyvin kevyttä muovia. Oikeanlaisen otteen löytäminen saattaa viedä aikaa, näin aluksi ainakin työ on hidasta ja hankalaa. Mutta vielä minä tästä tuubihuivin väännän....

Pellavasydämen Mervi