tiistai 31. joulukuuta 2013

Jos olis kylmä...

Tänä jouluna on moni huomannut, että villasukkia on paljon myynnissä, mutta kauppa käy huonosti. Yksi syy saattaa olla leuto talvi, ei ole varpaat palelleet. Pellavasydämen villavaatteet on kyllä käyneet kaupaksi, mutta ei ehkä samalla lailla kuin aikaisempina vuosina.

Tänään vietin viimeisen tunnin putiikissa ihan yksin, asiakkaat olivat jo luovuttaneet tältä vuodelta ja valmistautuivat illanviettoon. En jaksanut oikein enää touhuta, joten kuvasin joitain jäljellä olevia tuotteita. Jossain vaiheessa innostuin neulomaan kaulureita ja tässä kolme erilaista mallia.


Tämä vihreä kauluri on tehty Nalle-langasta. Kaulaosa neulotaan 2 oikein 2 nurin niin pitkäksi kuin kukin tahtoo. Tässä se on käännetty kaksinkerroin ja on siis tosi lämmin. Työ päätellään ja reunaan virkataan "olkaosa". Muistan, että pikkutyttöni sai aikoinaan tämäntyyppisen vaaleanpunaisen kaulurin jostain lahjaksi ja sitä pidettiin ulkovaatteiden päällä - näytti tosi prinsessamaiselta. Kyllähän tätä voisi jatkaa isommaksikin ja pitää bontson lailla.



Tässä luonnonvalkoisessa kaulurissa on samoin kaksinkertainen joustin ja neulomista on jatkettu ainaoikeana. Neljään kulmaan tehdään lisäykset ja päätetään neulomalla vuoroin oikea ja nurja kerros, jolloin vältytään reunan kivertymiseltä.

En voi ymmärtää, miksi olen jättänyt pois lankavyötteet. Nyt pitää vain arvata, millaista lankaa olen käyttänyt. Todella huolimatonta. Tämä on kuitenkin puuvillaisen tuntuista, joten ei pitäisi kutittaa.







Haalean vihreä kauluri on avattava. Nappilistan olen virkannut. Tämän langan, josta ei myöskään ole mitään muuta tietoa, olen valinnut varta vasten kutittamattoman.

Tällaisia ideoita uudenvuoden aattoiltaan. On se hassua mennä katsomaan rakettien ampumista kesäkelillä! Sekin on hassua, ettei lapseni enää tarvitse minua kaveriksi. Rakettien ihmettely on yksi niistä vanhemman tehtävistä, joka on AINA ollut vain minun kontollani. Lasten isä ei jaksa valvoa (!) niin myöhään. Mutta nyt tyttö lähtee kaverinsa kanssa, joten tuskin viitsin edes ulos mennä. Istun ja kudon sukkaa.

Toivottelen sinulle oikein hyvää Uutta Vuotta 2014. Mitä kaikkea se mahtaakaan tuoda tullessaan?

Pellavasydämen Mervi

maanantai 30. joulukuuta 2013

Paras tapa tyhjentää putiikki

Tänään meidän oli tarkoitus alkaa siirtää tavaroita pahvilaatikoihin ja siinä samalla palvella mahdollisesti puotiin eksyneet asiakkaat. Paikallislehdessä ollut mainos oli ilmeisen tehokas, sillä mehän tehtiinkin pelkkää myyntityötä!

Tavara hupeni lähes silmissä. Matonkuteita, pellavalankoja ja paperinaruja ehkä eniten, mutta tosi paljon myös valmistavaraa. On se vaan niin, että alennetut hinnat houkuttavat. Kun tavaran saa -70%:n alennuksella, se varmimmin siirtyy hyllyltä asiakkaan kassiin.

Oli liikuttavaa nähdä, miten tosissaan asiakkaat ottivat pyyntöni "tule kassin kanssa ja tee tarjous..."  - moni oli oikeasti ottanut oman kassinsa mukaan. Hyvä niin, sillä meidän kunnolliset, vahvat kassit ovat loppu.

Oli huikean ihana päivä ja huoleni tavaran varastoinnista jo paljon pienempi.

Osan tavaroista olenkin jo pikkuhiljaa siirtänyt kotiin. Ompelutarvikkeet pääosin ovat täällä, nyt vaan pitäisi saada ne järjestykseen. On sellaisia tuotteita, jotka mieluummin pidän itse kuin myyn pilkkahintaan. Tässä tekemäni kranssi, jonka alunperin omaan kotiin suunnittelinkin. Näitä puulaatikoita minulla on useampia. Jos vain saisin mieheltäni luvan kiinnittää ne seinälle...


Sitten on tuotteita, jotka on jostain syystä käyneet myyntikelvottomiksi. Tämä matto yllätti tänään. Esittelin sitä asiakkaalle ja oli pakko hieraista silmiä, että mikä niissä on vikana... No ei ollut vika silmissä, vaan matto on virttynyt. Tämä matto oli pitkään putiikin ikkunassa roikkumassa ja siihen on aurinko jättänyt ikkunan välipuista jäljet - eikun siis päinvastoin - välipuiden kohta on virttymättä. Laitan sen nyt pesukoneeseen, vaikka eipä taida siellä miksikään muuttua. Kaikissa valoissa ei värieroa näy, joten omaan käyttöön kelpaa kyllä. Taidan laittaa keinutuolin alle, jahka sekin putiikista kotiutuu. Muutenhan en tuollaisia mattoja voi kuvitellakaan - hiukankin osuu kyynärsauvan kanssa, niin silloin mennään ja liukkaasti pitkin lattiaa... lentävällä matolla siis!

Juhannusruusumatto

Asiakas, jolle tätä Juhannusruusumattoa esittelin, päättikin sitten tehdä sen itse! Hyvä niin, väheni kudevarasto melkein 3 kilolla.

Innolla odottelen huomista päivää, tuskin sentään yhtä vilkas on. Tämän päivän myynti oli paras ikinä viiden vuoden aikana. Olisihan se hienoa, jos ei tarvitsisi mitään laatikoihin pakatakaan. No, ehkä vähän kankaita sentään saisi jäädä...

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Haikeutta ilmassa - tai sitten ei?

Tällainen mainos oli lauantaisessa paikallislehdessä:

Lauantaina soitti asiakas, joka oli varannut pari hyllyä, että nyt hän tulisi niitä hakemaan. En ollut aikonut pitää putiikkia auki, mutta tottakai menin paikalle. Ja hyvä niin. Tuli meinaan muutama muukin. Vaikka en laittanut ständiäkään ulos, mutta ovi oli auki, asiakkaita riitti lähes solkenaan. Aika paljon väheni varsinkin matonkuteet, jotka nyt myydään 3 euroa/rulla.

Olen ihmetellyt itseäni, että en olekaan surullinen. Ehkäpä kävin vuosi sitten - lopettamispäätöstä tehdessäni - niin ankaran surun läpi, että nyt tilanne on rauhallinen. Odotan vaan, että saadaan koko ruljanssi tehtyä mahdollisimman pian.

Maanantaina todellakin aloitamme pakkaamisen. Olen varannut 50 (!) isoa pahvista muuttolaatikkoa, jotka ovat kaikki samankokoisia ja menevät siis hyvin päällekkäin. Aloitamme työhuoneesta, ensin omat työtarpeeni, sitten kankaat ja langat. Samanaikaisesti toivomme paljon asiakkaita, jotka osallistuvat tyhjentämiseen ostamalla valmistavarat pois.

Kuvaannollisesti laitan silmät kiinni - en ajattele - ja myyn niin halvalla, että mikään tavara ei hinnan vuoksi jää myymättä! Hassu juttu muuten tuo tarjouksen tekeminen. Eräs asiakas varoitti ja pyytämällä pyysi, etten odottaisi asiakkailta tarjousta. Hänen mielestään se olisi kovin kiusallista! Olin hämmästynyt, mutta ymmärsin, että se on luonnekysymys. Toinen osaa tinkiä, toinen ei. Tämä asiakas ei suostunut maksamaan eurolla alennettua hintaa, vaan halusi maksaa täydet!

Vuoden loppuun mennessä, voivoi eihän siihen olekaan enää kuin pari päivää, pitäisi saada laskut ja tilitykset maksettua. Aika monta laskuakin olisi tehtävä, olen erittäin huono ja hidas niitä hoitamaan. On siinä vielä monta muistamista ja hoidettavaa, ennenkuin Pellavasydän voi jatkaa uudistuneena ja huomattavasti keventyneenä...

Kukaan ei arvaa, mitä tässä sotkuisen työhuoneeni nurkassa on... vihjeenä voin mainita, etten ole piiiiitkään aikaan käynyt pankissa.

Olenhan jo maininnut, etten tykkää, en kertakaikkiaan tykkää mistään paperihommista enkä rahojen kanssa tuhraamista. Juuri nyt vaan nauttisin jouluisesta kodista.




Tämän ihastuttavan seimiasetelma-mökin olen ostanut jokunen vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta. Käsityötä aivan liian halvalla hinnalla. Pidän tästä kovasti.

Nyt ehkä voisin jo luvata, että tässä oli viimeiset joulukuvat. Olettehan huomanneet, miten paljon rakastan joulua ja jouluun koristeltua kotia. Hörhelysminäni pääsee silloin hulvattomasti valloilleen ilman turhia pidäkkeitä.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 28. joulukuuta 2013

Piirakkaa sukissa

En tokikaan ole jouten ollut joulunakaan! Istuskellessa on aina puikot tai koukku kädessä, joten valmistakin syntyy. Päätin opetella piirakkasukkien tekemisen. Sitten päätin, että teen niitä niin monta, että varmasti osaan ohjeen ulkoa. Nyt niitä on...

...viides pari tulossa. Tuo sininen sukkapari onkin erilaisella pitsikuviolla. Lankana olen käyttänyt valkoisissa ja ruskeissa 7Veljestä ja vihreät on jotain vanhaa Nallea.

Olen saanut tällaiset sukat joskus kauan kauan sitten tädiltäni. Putiikissa olen huomannut, että nämä ovat kovasti tykättyjä ja käyvät hyvin kaupaksi. Olen ostanut yhdeltä mummolta näitä ison kasan. Mutta nyt siis osaan tehdä itsekin.

Ohjeen otin tästä Novitan Sukkalehdestä. Sitä on vielä kaupoissakin myytävänä ja ainakin lehden voi tilata Novitan verkkokaupasta.

Lehdessä on monia kivoja malleja, voit katsella niitä täältä.









 Teen sukkiin aina vahvistetun kantapään. Tähän asti olen pruukannut tehdä sen puolipatentista, mutta nyt olen opetellut vähän erilaisen RISTIIN VAHVISTETUN kantapään. Näyttää ihan kivalta ja on tosi vahva.


Jos muuten kaipaat lisää villasukkamalleja tai kaipaat neuvoja, suosittelen liittymään
Facebookin "Voihan Villasukka!" -ryhmään. Kyseessä on suljettu ryhmä, mutta toivottavasti pääset tästä liittymään. Siinä ryhmässä on muuten yhtenä yp:nä muuan Mervi Lamminen, jolla ei kylläkään ole valtuuksia muuhun kuin lisätä uusia jäseniä tähän erittäin suosittuun ryhmään.

Onkos täällä muita himosukankutojia?

Pellavasydämen Mervi

Miksi pilata toisen joulu?

Oletko sinä jouluihminen? Voidaanko meidät ihmiset jakaa kahteen lahkoon: jouluihmisiin ja ei-jouluihmisiin? Jouluihmiset tietysti rakastavat kaikkea jouluun liittyvää ja yleensä aloittavat valmistelut jo kesän mentyä... Sitten on niitä ihmisiä, jotka suorastaan vihaavat joulua ja joillekin joulu ei merkitse yhtään mitään.

Isäni pruukaa sanoa, että "menis nyt pian nämä pyhät, että pääsis taas töihin" tai jotainmuutavastaavaa. Olen harmissani - miksi pitää pilata toisenkin jouluilo? Jos ei itse välitäkään joulusta, antaisi edes toisten siitä nauttia!

Katleena Kortesuo kiteyttää mainiosti omatkin ajatukseni blogissaan Ei oo totta. Hän kirjoittaa mm.

Jos joulunvihaajilta kysytään, niin he itse eivät hössötä, ja riitelyssäkin he ovat vain mukaan vedetty osapuoli. Kyseessä ovat muut ihmiset, ja he tekevät joulusta kamalan.

Juuri näin. Monet ihmiset päivittelevät, että joulusta on tehty kaupallinen, että se on turhaa hössöttämistä, että liikaa tuhlataan rahaa jne... Mutta miksi ihmeessä kauhistella TOISTEN kummallista käyttäymistä, kun jokainen voi tehdä joulustaan juuri sellaisen kuin itse haluaa - ei sitä muiden vuoksi kannata vihata.

Kuten Katleenakin toteaa, sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Mistä joulunvihaamisessa on kyse?
Onko kyseessä kateus toisten onnesta vai juontaako vastenmielisyys omista varhaisemmista ikävistä kokemuksista? Ehkä omat resurssit eivät riitä niihin valmisteluihin, mitä toivoisi, rima on asetettu liian korkealle? En tiedä, sillä minä olen jouluihminen ja nautin joulusta.


Mutta. Kyllä minäkin huomaan itsessäni toisten arvostelua. Olen muka hämmästynyt, miksi ihmiset aloittavat niin aikaisin jouluvalmistelut ja miksi he taas purkavat joulun melkeinpä aaton jälkeen. Voisin kuvitella, että kyseessä on kateus - kun en itse saa toimeksi aloittaa esim. lahjojen ostamista tarpeeksi ajoissa tai joulukortit jäävät kokonaan lähettämättä, kun en ehdi/toimeennu niitä itse tehdä. Mutta sitä en kyllä tosiaankaan käsitä, että miksi vaivalla laitettu joulu pitää purkaa HETI pyhien jälkeen...

Sisareni kyseli joulukuulumisia ja kerroin hänelle, että kaikki sujui vanhan kaavan mukaan ja sitten kertasin, mitä on minäkin päivänä tehty. Hänpä yllätti minut kysymällä: "Mutta missäs se jouluitku oli?" Menin ihan sanattomaksi, kunnes ymmärsin, että niin....yleensä jossain vaiheessa stressi purkautuu itkuna. Useampana jouluna koin lisäksi kummallisen fyysisen oireen, silmäluomeeni tuli elohiiri.

Tämä joulu taisi siis olla epätavallisen onnistunut, kun ei ollut stressiä eikä itkua! Ja ensi joulua ajatellen voisi kerrankin olla ajoissa liikkeellä, jos ostaisi nyt alennusmyynnistä joululahjat!



Pellavasydämen Mervi

perjantai 27. joulukuuta 2013

My favourites

Sydän oikein sykähtää, kun katselen joulukoristeluamme. 



Tässä asetelmassa on jotain, joka erityisesti hivelee minun silmääni. Tontut ovat jälleen halpisversioita, mutta niiden muodot yhdessä amarylliksen tiitin kanssa näyttävät minun silmääni harmooniselta.




Tämä pöytä tuli vain väliaikaisesti siirretyksi tähän pois joulukuusen tieltä. Huomasin, että siihenhän se sopiikin mainiosti. Perunakappa oli pöydällä valmiina, mutta kylläkin aivan eri tarkoituksessa. Pöydän alle isoon lasipurkkiin keräsin lopuksi kaikki ylimääräiset kimallusnauhat ja pallot summuut.



Kukkaruukku ei juuri tästä voi parantua. Etsin jouluruusulle "rumankaunista" ruukkua, eikä mikään tahtonut sopia. Ensin asettelin hänet 70-luvun lasimaljaan. Ei hyvä.


Niin monet ovat näyttäneet kuvia jouluruusuistaan, että päätin hankkia minäkin moisen. Yllätyin kukan kovasta hinnasta. Ainakin minun mielestäni 25 euroa kerran kukkivasta on aika paljon. No voi sen kuulemma keväällä istuttaa ulos. Oletko yrittänyt ja ehkä onnistunut?


Muuten tuon pöydän somistus jäi vähän kesken. 
Onpahan noissa kolmessa komponentissa ainakin kontrastia!

Savipurnukan on Mirva tehnyt kans.opistolla


Päretaulun on maalannut mieheni sisko Tarja Lamminen


Minun jouluni on aina ollut punainen. Putiikissa joudun usein asiakkaiden kanssa valitsemaan, mikä on kenenkin mielestä se oikea joulunpunainen. Tässä kuvassa on kahta erisävyistä punaista, mutta siinäpä ovat sulassa sovussa.

Lasista ja herkkää


Meillä näitä jouluisia asetelmia ihaillaan vielä pitkään....
Mervi

Livekalaa ei voita mikään!

Meillä joulu vietetään aina samalla lailla. Tänäkään jouluna siinä ei ollut mitään muutoksia. Tuttua ja turvallista.
Aatonaattona oli Pellavasydämen ovi viimeistä päivää auki. Illalla olin vähän hämmentynyt, en tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten en tehnyt juuri mitään.

Aattona kävin vielä viimeisillä jouluostoksilla, vaikka niin olin itselleni luvannut, että teen ne hyvissä ajoin valmiiksi. Poikkesin vielä puodilla laittamassa oveen lapun sulkemisesta. Valokuvasin seimeä peppu pystyssä, kun ovi aukesi ja asiakas astui sisään. Olipa neitosella kiire, kun yksi lahja oli vielä ostamatta. Ja minä olin tyytyväinen, kun sain muuttokuormaa vähemmäksi!

Kiirehdin kotiin kuuntelemaan Turun joulurauhanjulistusta, sillä ilman sitä ei voi kuvitellakaan joulun alkamista. Sen jälkeen ohjelmaan kuuluu Mirvan kanssa kodin koristelu isänsä laittaessa ruokaa. Ennen varsinaista jouluateriaa kuuluu syödä puuroa ja sekametelisoppaa.


Muistatte varmaan minun pussikeittokuurini, joka jatkuu joulun yli. Nyt siihen tuli suunnitellusti pieni paussi, sillä muun perheen vuoksi päätin jo ennen aloittamista, että jouluruokia maistan. Eihän tuosta puuroannoksesta tullut kuin kiukkuiseksi, mutta hyvää se oli!

Usein ajattelen jouluaattona, että "voisi tässä olla isompikin porukka nauttimassa", niin täydelliseksi mieheni tekee jouluaterian - vain meille kolmelle. Ruoat ovat seisovassa pöydässä ja syömme "ruokasalin" puolella. Se taas tarkoittaa sitä, että Mirvan pitää siirtää kangaspakat, lehdet summuut johonkin. Vaikka kovin yritin ehdottaa, että eikö voitaisi syödä keittiön puolella, mutta kuneiniinei.

Mitä ihmettä nuo kynäpurkit tekee ruokien joukossa? Nooh..


Traditioihin kuuluu jouluevankeliumin lukeminen, rukous ja tietysti lahjojen jakaminen. Nyt en laittanut paketteihin edes nimiä päälle, koska kaikki oli Mirvalle - me aikuiset emme vaihda lahjoja. Mirva tietää, että äitinsä rakastaa karunkaunista paketoimista ja oli toteuttanut sen tänä vuonna näin:

Sanomalehteä, kartonkia ja narua, niin kaunis.
Yksi on joukostamme pois. Alkuun se oli ihan mahdottoman haikeaa, mutta nyt olemme jo tottuneet siihen, että esikoinen viettää joulunsa ulkomailla - sikäli mikäli viettää, ei kuulemma ole jouluihmisiä ollenkaan. Aikansa yritin pitää yhteyttä (tod.näk. liian paljon tai väärin) mutta nyttemmin olen jättänyt asian hänen käsiinsä - ilmoittaa itsestään sitten kun haluaa...

Joulupäivänä mieheni ja Mirva käyvät perinteisesti Kustavissa sukuloimassa ja minä jään yksin kotiin nauttimaan. Tänä jouluna ei tarvinnut enää koko päivää nukkua, sillä nyt ei joulunalus ollut enää yhtä hysteerinen.

Traditioin mukaan tapaninpäivänä isäni tulee meille syömään livekalakeittoa. Kaikkia muita ruokia vain maistelin, mutta tätä otin vielä lisääkin. Tiedän, ettei sitä saa kuin vasta ensi jouluna!









Isän kanssa muistelimme menneitä ja jouduin kauhukseni toteamaan, että hänen muistinsa tekee todella ikäviä tepposia. Ei hän muistanut tämänpäiväistäkään, mutta vanhat asiat vasta hukassa olikin. Olin edellisellä viikolla kutsunut hänet meille livekalakeitolle juuri tänä nimenomaisena päivänä, mutta hänpä oli sen unohtanut. Kovasti yritti  väittää, että minä muistan väärin. Muun osan siitä keskustelusta hän kyllä muisti.... Pappa oli kutsunut veljeni perheen luokseen, mutta nämä olivat kipeinä, joten eivät pääseet. Pappa siis oli yksin syönyt, muttta tottakai livekalakeittoa silti mahtui!

Tästä käynnistä minulla on paljon, paljon pohdittavaa ja teen sen kirjoittamalla teille, mutta toisella kertaa.

Nyt alkaakin sitten arki.

Putiikki on kiinni,mutta pakkaaminen ja tyhjentäminen aloitetaan vasta ensi viikolla. Nyt pitäisi kotona tehdä tilaa, jotta edes ompelutarvikkeet saisin tänne mahtumaan. Tällaiselta näyttää nyt työhuoneessani - järjestelemistä riittää. Ihan hyvin se joulu tuli ja meni, vaikka yksi huone onkin tämän näköinen - ovi kiinni ja "sillä siisti".



Minä niin nautin joulusta, jouluisesta kodista ja vapaapäivistä, mutta tänään jo huomasin itsessäni pientä levottomuutta - jotain pitäisi TEHDÄ. Ja sitähän tuleviksi päiviksi riittää yllin kyllin!