Vapaapäivä; oksarekkiä ja siililapasia

Nyt on sellainen tunne, että pitäisi ottaa vähän etäisyyttä työasioihin. Toisaalta olisi kova into (oikeammin tarve) suunnitella ja toteuttaa kaikkea uutta, mutta toisaalta vähän puuduttaa. Tai... en löydä oikeaa sanaa.

Päätin, että tänään on vapaapäivä. Annan itselleni luvan keskittyä muihin asioihin ja tänään se tarkoittaa omaa kotia. Järjestelen tavaroita, suunnittelen uutta sisustusta jne.

Toivoisin saavani makuuhuoneeseen samanlaisen oksarekin, kuin seuraamassani blogissa "Oma koti valkoinen". Tällaisen .  Idea vaan ei saanut kannatusta, mutta esittelempä miehelleni sopivassa tilanteessa kuvaa, ehkä sieltä vielä lupa irtoaa. Tarvitsisin sen käytetyille vaatteille, jotka odottavat huomista. Tuo olisi niin kätevä, kun ei vie lattialta tilaa, eikä ole siis imuroinnin tiellä.Toisaalta sellainen rullien päällä olevakin olisi hyvä, saisin sitä siirrettyä sinne, missä olen pukeutumassa: sängyn viereen ja pois.

Ihan pikkuruisesti työasioista. Kun en ole löytänyt siililapasille tekijää, piti itse ruveta. Tässä ensimmäinen pari tullut uunista ulos:

Aika söpöt, vai mitä? Oho, luulin jo postanneeni siililapasista, mutta enpä näemmä olekaan. Se taisi sitten olla facebookin puolella. No, teenpä sitten toisen postauksen näiden tekemisestä.

Vapaapäivästä vielä sen verran, että eilinen päiväkin toi vähän vaihtelua. Olimme mieheni sisaren tyttären avioliiton siunaamistilaisuudessa, missä samalla myös kastettiin heidän poikavauvansa. Oli oikein reippaat juhlat - kaikki virallinen pönötys oli pois. Pappi oli huumorimielellä ja morsian vasta olikin, kikatteli senkun kerkesi. Hassua. Tämä sisar (morsiamen äiti siis) mieheni perheestä on vienyt kaiken "reippaan" temperamentin. Kaikki muut - mieheni varsinkin - ovat kovin tasaisia ja totisia luonteeltaan.

Että näin. Ilma on mitä masentavin, harmaa ja kosteahko. Yritän kuitenkin saada tästä päivästä kivan ja lepuuttavan.

Mervi 

Kyl nyy kelppa, ko o Katariina

Noin sanois raumlainen ja täkäläinen myös.

Tänään Pellavasydämessä aloitti työnsä Katariina. Koko alkuviikon olen sitä odottanut ja itsekseni todennutkin, että miten minä olen pärjännytkään ilman....

Meillä on paljon yhteistä Katariinan kanssa, mutta myös sopivasti erilaisuutta. Voimme siis oppia toinen toisiltamme. Katariina on käsityöntaitaja ja osaa melkein mitä vaan. Heti huomasin, että minun kannattaa ottaa oppia hänen järjestelmällisyydestään: ah, miten hienosti jollain on työtarvikkeet järjestyksessä!

Katariinan luvalla laitan tähän kuvan hänestä ja  ensimmäisestä työstään. Asiakkaan tilaustyö, iso neulottu tilkkupeitto tuli fiksausta varten.

Noh, justiin meni silmät kiinni

Tarkkaa työtä!

Nyt olen toivorikkaalla mielellä, ehkä saamme paikat järjestykseen ja selviämme kunnialla joulumyynnistä. Muutamat kurssitkin vielä pidämme, sukkakurssi heti parin viikon päästä.

Huomenna pidän vapaapäivän ja menemme sukujuhliin. Mieheni siskontyttö on saanut pojan ja samalla juhlitaan avioliiton ja lapsen siunaamista. Saan kaipaamaani vaihtelua. Pirkko tulee puotipuksuksi.

Kivaa!

Pellavasydämen Mervi

Pussukkakurssin satoa

Ai miten mukavaa! Olisi pitänyt alkaa töihin tai ainakin siivoamaan, mutta minäpä keksinkin, että voin juuri nyt tehdä postauksen. Tämä on niin paljon mukavampaa. Onnekseni tässä pöydän ääressä mun on hyvä istua. Mitä tulee terveystilanteeseen, niin kerron tässä sivulauseessa, että molemmat lonkat on tosi kipeät. Olen seuraillut tilannetta ja todennut, että pelkkä seisominen ei satu lonkkiin. Mutta kävelemään lähteminen on kaikkein kauheinta. Istuminen vääränlaisella tuolilla samoin. Lohdullista on kuitenkin se, että kipu tuntuu molemmissa lonkissa ja vuorotellen - epäjohdonmukaisesti.

Ai miten niin lohdullista? No siksi, että nuo oireet viittaavatkin ehkä selkään, eikä suoranaisesti leikattuihin lonkkiin. Kipu taitaa olla (vaikka mistäs minä sen tiedän?) iskiastyyppistä. Ehkä siis lonkat onkin ihan ok. Olen ottanut takaisin toisenkin kepin ja niin kävellen ei suurempia tuskia ole. Mielialaan tämä on kuitenkin vaikuttanut.  - No niin. Juuri näin. Ihan täsmälleen samassa kohdassa istun, äsken ei tuntunut mitään erityistä ja nyt alkoi vihloa vasen lonkka - se aiemmin leikattu. Ihan syyttä suotta tuosta noin vaan. Mutta kyllä minä tuollaiset kivut kestän, kun sentään välillä hellittää.

Mutta pussukoista piti kertomani.

Aikoinaan ostin putiikkiin kukkaron kehyksiä, menin kotiin ja päätin illalla tehdä mallipussukan. Siitä vaan ei tullut mitään. Luovutin ja ostin muualta valmiit pussukat.

Nyt Kansalaisopisto järjesti kangaskukkarokurssin ja sinne minäkin menin. Kurssi kestää vain kolme iltaa ja kaksi niistä on jo takana. Opin kuin opinkin tekemään kehyskukkaron eli nipsukukkaron. Nämä kolme olen saanut aikaiseksi kurssilla:

Tämä on ihan ensimmäinen teelmykseni. Kyllä tuo kehys on ihan suora, vaikka kuvassa näyttääkin vinkuralta. Tässä kukkarossa on vuori. Olen ensin liimannut kehyksen tekstiililiimalla ja sen jälkeen vielä puristellut kehystä kiinni. Ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, sillä olin nuuka liiman kanssa. Tein siis liimapaikkauksia ja nyt pysyy, vaikka miten yrittäisi kehystä irti.

Tässä pussukassa olen käyttänyt tuollaista tikkikangasta ja pussukka on vuoriton. Tämän kehyksen voisi kiinnittää myös ompelemalla ja ompelun voisi tehdä vielä valmiiseenkin pussukkaan, mutta saattaa jäädä tekemättä. Tuollaiset pienet klipsutkin kehyksessä on - ilmeisesti ne on sitä varten, että voisi kiinnittää ketjun, jonka saa myös pussukan sisäpuolelle piiloon.

Alapuolella olevassa pellavapussukassa on sensijaan kehys, jossa on kunnon kiinnityslenkit hihnalle. Se on nyt vielä vähän mietinnässä, että laitanko ketjun vai ompelenko hihnan samasta pellavakankaasta. Tähän saattaa tulla vielä joku nappikin koristeeksi.

Onhan näissä aikamoinen näprääminen, mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Olen joutunut opettelemaan pikkutarkkuutta. Onneksi opettaja vaatii sitä; minähän lintsaan sen kun kerkiän. Yksi kukkaro jo meni piloille, kun en tehnyt ohjeen mukaisesti. Ensi kerralla harjoittelemme vielä tuplakukkaron tekemistä.

Nyt vaan lisää harjoitusta, ehkäpä jouluksi tulee pussukoita myyntiinkin. Ihania kankaita kyllä löytyy.

Pellavasydämen Mervi

Siilit

Siililapasten suosio ei ole laantunut.
Nyt Pellavasydämeen saapui myös "oikeita" siilejä. Pieni poika-asiakas osoitti, että näistä tykätään. Pehmeä leikkikaveri olisi varmasti kiva kaivaa esiin joulupaketista.

Tilasin nämä facebookin käsityöryhmästä eräältä virkkaajalta. Hinnaksi tulee 25 euroa. Hiiret ovat lapsiystävällisiä, sillä niissä ei ole irtoavia silmiä. Täytteenä vanua, käteen sopivan pehmeä pallero siis.

Pellavasydämen Mervi

Poikkeuspäivä

Jo kolmisen viikkoa olen pitänyt tiukkaa dieettiä. En kerro millaista, sillä se on kaikkien sääntöjen vastainen ja ehdottomasti epäterveellinen. Mutta minulle sopiva. Olen voinut paremmin ja saanut muutaman kilon pudotettua.

Sunnuntaina pidin poikkeuspäivän. Söin. Ja voin huonosti. Kävimme pikaisesti kaupassa ja minä ostin hetken mielijohteesta suklaalevyn. En ole laihdutusleikkauksen jälkeen juurikaan syönyt suklaata, se maistuu pahalta ja aiheuttaa närästystä. Eikä se nytkään mitään herkkua ollut.

Samalla ostin myös joululehden. Siinä on virkatun joulukuusen ohje - ja monta muutakin käsityöideaa...

Keittiönkin seinä on täyttynyt taulukollaasista. Mutta siitä tuonnempana. Tällainen hiiri somistaa nyt keittiönpöytää ja yrittää saada sen pysymään järjestyksessä. Katselen hiirtä ja koitan inspiroitua. Haluaisin ommella oman hiiren. Tämä on ostettu marketista.

 Pellavasydämen Mervi

Taulusommitelmat ja pyyntö

Uuden kodin seinät alkavat täyttyä tauluista. Olemme suunnitelleet erilaisia sommitelmia - toisella seinällä taulujen yläreunat on tasassa, toisaalla taas alareunat, kolmannessa on keskitetty taulut symmetrisesti...

Ensimmäinen osa taulusommittelusta on sisustusblogissani täällä.

Nyt minulla on teille pyyntö:
Kun minä näin kutsun teidät tutustumaan meidän kotiimme, olisi kiva tietää, ketä sisälle astuu.
Haastan kaikki teidät - tutut ihmiset - kertomaan nimenne.

Muutamat ovat sanoneet, että on liian vaikeaa kommentoida. Olen sitä kovasti ihmetellyt ja kävinpä siis itse kokeilemassa, miten se käy. Ja toden totta, se on aika hankalaa. En ole valinnut sellaista "todista, ettet ole robotti" -hässäkkää, mutta poiskaan en sitä saa.

Auttaisiko tämä ohje:

- postauksen perässä kerrotaan, kuinka monta kommenttia siihen on jo lisätty. Klikkaa sitä ja sitten
 "lisää kommentti"

- Kommentin kirjoitettuasi sen laatikon alla on eri vaihtoehtoja, millaisena haluat esittäytyä. Voit kirjoittaa kommenttisi anonyyminä, joten valitse alimmainen "nimetön". Kirjoita kuitenkin kommenttilaatikkoon kuka sinä olet, koska muutenhan en sitä voi arvata!

- Sitten tulee se typerä robottijutska. Laita rasti ruutuun "en ole robotti". Tässä on se vaikea osuus. Minulle valikoitui sellainen, että piti klikata ne kuvat, jossa on kadunnimi (en muuten saanut onnistumaan ensimmäisellä kerralla) Ole sinnikäs ja valitse niin kauan, että osuu oikeaan.

- Viimeksi pitää vielä klikata "vahvista" ja "julkaise".

Toivon sydämmestäni, että viitsisit tämän tehdä. Olisi niin kiva nähdä, ketä meillä käy!

Pellavasydämen Mervi

Ei pidä unohtaa...

Liiaksi ei saisi työhön uppoutua, niin että omat asiat unohtuu. Yksin yrittäjälle tämä on vielä tärkeämpää muistaa. Palkansaaja sentään vaihtaa välillä "maisemaa". Kuten olen monesti maininnut, minä pidän tästä järjestelystä, että työpaikka on kotona, mutta ymmärrän, että siitäkin voisi tulla ongelma.

Viimeiset kuukaudet ovat menneet täysin työ edellä. Mutta nyt olen pari päivää keskittynyt omaan kotiin. Koska voin jo vähän kävellä ilman toista keppiä, kykenen jotain tekemäänkin. Kuitenkin yhtenä iltana pidin miestäni avustajana ja komentelin siekailematta.... Pienessä ajassa saimme loput muuttotavarat paikoilleen.

Aloitimme myös sisustamisen loppusuoran, taulut ovat lähes paikoillaan.

Käypä kurkkaamassa yhden ongelman ratkaisua toisessa blogissani: http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2015/11/sisustuskipina-syttynyt.html

 
Vaikka lauantai olikin pyhäpäivä, minut oli kutsuttu Rairantaan (asuntovaunualue) esittelemään Pellavasydämen toimintaa. Otin Pirkon mukaani. Valitsin kaksi aihealuetta: kranssit ja pipot. Näytimme useamman kranssin tekemisen ja esittelimme uusia pipolankoja. Taas kerran huomasin, miten paljon nautin tuollaisesta "opetusluonteisesta" esiintymisestä. No en nyt niinkään siitä esiintymisestä, mutta toisten ilahduttamisesta ja innostamisesta.

Nyt olen suunnittelemassa putiikkiin sukkakurssia, joka kyllä piti pitää jo vuosi sitten. Tarttis vaan saada tilaa kokoontumiselle. Olenkin katsellut eteistä sillä silmällä, että jos sen saisi tyhjättyä myytävästä tavarasta ja palautettua alkuperäiseen asuunsa. Muistatteko, kun siellä oli kaksi muhkeaa nojatuolia?

Hommaa riittää ja tiedän, että tässä vielä pinna kiristyy, kun joulu lähestyy. Mutta. Näyttäisi hiukan siltä, että olen saamassa apuvoimia. Perjantaina kävi eräs henkilö kysymässä mahdollisuutta tulla töihin (työkokeilu). Kyseessä on ammatti-ihminen, joka osaa kaiken käsityön. Vau!

Päällimmäisessä kuvassa on itse neulomiani sukkia putiikin langoista: Regia, Step6, Pallas.
Alimmaisessa kuvassa olevat sukat olen ostanut mummolta, jolla niitä on laatikkokaupalla. Nämä on neulottu Nalle-langasta.

Pellavasydämen Mervi