Riittääkö kerta viikossa?

Voi että voi ihminen olla liikuntavastainen! Ymmärrän, että on ihmisiä, joille liikunta on välttämätöntä, ihmisiä, jotka tuntevat olonsa kurjaksi, jos eivät pääse ulos ja liikkeelle tai kuntosalille. Ihmisiä, joiden elimistö alkaa voida huonosti, jos ei saa säännöllistä "rääkkiä". Minulle KAIKKI liikkuminen on vastenmielistä. Tai noh, ehkä poikkeuksen tekee käsityömessut.

Viime sunnuntaina kävin Turun kädentaitomessuilla. Mukaan ei tarttunut oikein mitään. Kolme kirjaa, lehtitilaus ja magneettinen kahvimitta. Kotiin tultua luin tilaajalahjaksi saamani lisälehdet ja seuraavana päivän totesin, että minulle oli jo tullut nuo samaiset lehdet! Se hyöty huonomuistisuudesta on, että voi lukea lehdet moneenkertaan ja joka kerta ne ovat kuin ennennäkemättömät. Toivottavasti eivät kuitenkaan laita minulle toista lehteä tulemaan.

Kerran viikossa olen varannut avustajan kuntosali- tai uimahallikäyntiä varten. Koko päivän tuntuu raskaalta, kun tiedän, että työpäivän päätteeksi on lähdettävä. Tänäänkin yritin miettiä, että jos kuitenkin lähdettäisiin shoppailemaan, mutta kun ei oikein sellaiseen ollut tarvetta. Sisareni neuvoi - kun osaa samaistua liikunnanvastaisuuteeni - että "lähde pyörätuoliretkelle Alisenkadun (meidän pääkatu) päästä päähän ja katsele näyteikkunoita". Tosi hyvä idea - mutta kun ei ole sitä pyörätuolia... Heti huomenna soitan ja tilaan. Kesällä on kaikenlaisia markkinoita ja iltatoreja, minne olisi kiva mennä, mutten jaksa kävellä. Pyörätuolilla siis!

No, minun oli siis lähdettävä kuntosalille. Toista tuntia olimme avustajan kanssa kahdestaan salilla. Ai mihin tarvitsen avustajaa? Noh, hän laittaa lenkkarit jalkaani, kun en itse saa nauhoja kiinni. Hän pitää kyynärsauvaa hollilla, nostaa jalkani muutaman laitteeseen, joihin en itse pääse. Kuljettaa juomapulloa ja kantaa kassini, kun kuljen kahdella kyynärsauvalla.

Olen ymmärtänyt, että yksi kerta viikossa ei auta oikein mitään. Pitäisi käydä vähintään kaksi kertaa kuntosalilla, että kunto kasvaisi. Toivottavasti tästä yhdestäkin kerrasta kuitenkin jotain hyötyä olisi. Ainakin hiukan vetreämmältä tuntui kotiin palatessa. Tänään kävelinkin (ei siis menty sitä korttelin pituista matkaa autolla) hivenen pidemmän matkan, kun poikkesimme torilla ihailemassa vaalimainoksia. Siellä se minunkin kuvani "loisti" aika suurena. Hassua, jotenkin...

Tällaiset mainokset  oli tämänpäivän paikallislehdessä. Vierekkän. Kuvat näyttää näissä vedoksissa kehnoilta, mutta lehdessä ovat paremmat.

Vaalityötä on tehty aikomaani enemmän.

Mervi

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen

Meillä tämä toivomus melkein toteutuukin. Jouluna meidän amaryllis kukki niin runsaana, etten ole koskaan ennen nähnyt. Mutta ei se vielä mitään - nyt hän innostui uudelleen. Maaliskuussa! Joulutähti onkin ollut koko ajan kukassa...

 Meillä on nyt kukkabuumi meneillään. Ihanaa seurata kukkien elämänvoimaa.

Elävät ja kuivat kukat sulassa sovussa, kun niin hyvin värit mätsää yhteen...

Mervi

Kunnallisvaaleihin

Viime kunnallisvaaleissa olin Kristillisdemokraattien (Kd) ehdokkaana. Vaalien mentyä erosin puolueesta ajatuksella, etten varmasti enää koskaan innostuisi lähtemään ehdokkaaksi. Poliitikot ovat tunnetusti hyviä puhumaan ja niinpä minut saatiin houkuteltua mukaan. Tällä kertaa olen Pro Uusikaupunki -listalla. Tämä on puolueeton yhdistys, jonka jäsenet ovat eri puolueista tai kokonaan sitoutumattomia. Jokainen saa ajatella omilla aivoillaan ja toimia niinkuin sydän (tai järki!) sanoo...

Minun vaaliteemani liittyvät vammaisiin, vanhuksiin ja yrittäjiin. Haluan vaikuttaa siihen, että vammaisten oikeudet toteutuvat tässä kaupungissa, että viranomaiset noudattavat päätöksenteossaan vammaispalvelulakia ja rakentaminen on esteetöntä. Jos vanhustenhoito keskitetään kotiin, silloin pitää vahvistaa kotiin tuotavia palveluja. Omaishoitajia ei saa jättää yksin raskaan työnsä kanssa. Heidän lomiinsa pitää olla vaihtoehtoja, ei riitä, että hoidettavan voi viedä laitokseen intervallipaikalle. Jotenkin pitää mahdollistaa myös hoitajan tulo kotiin ja myös yöksi.

Näiden "pehmeiden arvojen" lisäksi haluan vaikuttaa pienyrittäjien toimintamahdollisuuksiin. Uusikaupunki on matkailukaupunki, mutta se ei ole mitään ilman yrittäjiä. Ei pelkästään hotelleja ja ravintoloita, vaan myös muita palveluyrittäjiä tarvitaan, jotta voidaan houkutella matkailijoita kaupunkiin. Tällä hetkellä Uusikaupunki hykertelee Valmet-tehtaan menestyksestä. Sen tarjoamat työpaikat tuhansille on tietysti mahtava juttu, mutta yhtälailla tulisi nähdä pienyrittäjien tärkeys. Ei ole matkailijoiden, muttei oman väenkään, kiva kulkea pitkin katuja, joiden äärellä loistavat tyhjät liikehuoneistot. Pienet vähittäisliikkeet aloittavat suurin toivein, mutta jopa puolen vuoden päästä (starttirahan päätyttyä) huomaavat, ettei kannattanutkaan.

Näillä mennään. Miltä sinusta kuulostavat vaaliteemani? Äänestäisitkö? - No, pidettäköön vaalisalaisuus, ei tarvitse ääneen sanoa.

Taisin jo aiemmin mainita, ettei valtuusto ole ensitavoitteeni. Ajattelen, että vielä enemmän pääsisin vaikuttamaan sosiaali- ja terveyslautakunnassa, vaikka taitavat lautakunnatkin olla viranhaltijoiden kumileimasimia?

Mika Renholm, paikallinen valokuvausyrittäjä, onnistui mielestäni mainiosti.
Studio Foto-Mika.

Hiukset laitettu kampaamossa, meikki ihan oma 5 minuutin hutaisu. Korvakorut tehty vamhoista hopealusikoista. Kaulakoru itse tehty kansalaisopiston korukurssilla. Tunika ties mistä....

Mervi