Kun iskias tekee istumisesta hankalaa

Iskias-vaiva on kiusallinen ja pitkittyessään vie hermot. Viimeisin minun 20 lonkkaleikkauksestani aiheutti pysyvän hermovaurion, joka eniten vaivaa istuessa. Tiedätkö tunteen, kun kipu alkaa alaselästä ja säteilee pakaroitten ja pohkeen kautta varpaisiin asti?

Kesti aikansa ennen kuin tajusin, miten parhaiten autan asiaa. Muutamat automatkat kului kivuissa kiemurtelemalla, kunnes tajusin, että minun on istuttava tavallista korkeammalla tuolilla ja mieluiten vielä pehmustetulla. Fysioterapiasta sain lonkkavammaisen koroketyynyn, jossa on yksi neljännes muita pehmeämpi. Kun sen laitan kipeän lonkan kohdalle, niin kipu hellittää.

Arja-ompelijani valmisti tyynyn päälle suojuksen. Oikein mainio keksintö oli kiinnittää siihen reppuhihnat. Saan tyynyn selkääni silloin kun kävelen kahdella kyynärsauvalla tai kädessä on kassi. Tämä on mainio apu esim. lentomatkoilla. Otan tyynyn mukaan myös mennessäni vaikkapa kynsien laittoon, missä joutuu istumaan parikin tuntia matalalla tuolilla - olisi kärsimystä ilman tyynyäni.

Keittiön pöydän ääressä on jo muutaman vuoden ollut patjan pala. Näytti tylsältä, mutta kun sitä joskus sokeutuu omille jokapäiväisille asioilleen. Vein superlonin Arjalle ja hän ompeli siihen kauniin, sisustukseen sopivan päällyksen. Tältä se näyttää nyt:

Vaikka tyyny tietysti näyttää hassulta koloineen, on se minulle välttämätön ja hyvä apu. Tyyny on 15 cm korkea.

Onko sinulla samanlaista vaivaa? Oletko keksinyt auttavia apukeinoja?

Pellavasydämen Mervi

Syksyn okraa

Viime syksynä yritin tuoda musta-valkoiseen sisustukseeni okran väriä. Aloin virkkaamaan tyynyä. Ei siitä tullut mitään - virkkaamisesta kylläkin, mutta tuo väri. Ei vaan sopinut. Purin.

Nyt yritin taas. Mutta lähtökohta on aivan eri. En tehnytkään omaan huusholliini. Harvoin, tosi harvoin keksin mitään ihan omaperäistä, mutta nyt taas...

Muistin, että minulla on jemmassa - myynnissäkin - tosi vanhoja harjantekotarpeita. Löysin kauan sitten kierrätyskeskuksesta laatikon (jossa oli vielä VR:n lähetyslappukin mukana) sisältäen jouhia tai juurakoita, mitä lienevätkään, lähetettynä uusikaupunkilaiselle sokealle harjantekijälle. Niitä on kahta väriä ja nyt valitsin tämän syksyyn sopivan okran värin. Siihen väriltään sopiva makrameelanka on Lankavan Minimoppia. Ensin se tuntui liian ohuelta, mutta on oikeastaan just passeli pieneen työhön.

Olen tehnyt näitä makrameetöitä sekä bohotyylillä hapsujen kanssa että ilman. Tässäkään en ollut ihan varma, kumpi on kivampi, joten tein molemmat.

 
Tässä vaiheessa en ole hapsuja avannut, enkä edes tasannut. Eli nämä ovat viimeistelyä vaille vielä.

Mitäs tykkäät, kumpi on kivampi: hapsuilla vai ilman?

Näytän vielä yhden työni, aika näyttävä, vai mitä... Tähän kokeilin erilaista ripustussysteemiä. Solmin tuollaiset spiraalit pelkkien narujen tilalle. Näyttää minun silmääni hyvinkin "täyteläiseltä".

Pellavasydämen Mervi

Makrame myös matonkuteesta

Tämä makrameetyö on solmittu matonkuteesta. Ei ollenkaan mun lempivärejä, mutta kun ei ollut enää juuri vaihtoehtoja. Olemme myyneet matonkuteet lähes loppuun. Tässä kolmea eri väriä ohuehkoa trikookudetta.

Ja muuten, löytyi autonistuin-puuhelmetkin, joten niitä istutin muutaman tähän työhön.

 

Nyt on tullut itselleni tavaksi opetella jokin uusi, keskelle tuleva kuvio ja sivuille sitten "kokoelma" rimpsuja.

Tässä yksi vaikeimmista:

Hauskaa on myös luoda erilaisia päätöksiä noille rimpsuille. Tässä muutama erilainen variaatio. Koko työssä ei ole hapsuja, joten halusin ne pois myös tuolta alaosasta. Kokeilin hapsujen liimaamista takapuolelle. Ihan kiva!

Tässä työssä käytin Pauliina-punoskudetta.

En ehkä ole näyttänyt tätäkään työtä, missä myös on kiva keskikuvio.. 

Tämän ripustin ikkunaan - sopii mun keittiön väreihin.

Mihin mä joudun kaikkien näiden töitteni kanssa, kun aina vaan haluan tehdä lisää... ja lisää....

Pellavasydämen Mervi

Makramee-hylly

Koska muutkin,  niin minäkin. Vaikken edes pidä makrameehyllyä järkevänä. Tai oikeastaan, nykyisin välttelen kaikenlaisia hyllyjä, joihon tulee kerättyä turhia koriste-esineitä. 

Mutta tämä piti kokeilla. Varsinkin, kun muuta etsiessäni tuli sattumalta kaapista vastaani juuri sopiva liimapuulevyn kappale. Ei kun kehittelemään mallia... Jokaiseen työhöni pyrin opettelemaan jotain uutta. Tässä tämmöisiä pympyränauhoja yhdistelemällä syntyy hyllyn keskiosa.

Sitten miettimään, miten hyllyn kannattimet tekisin. Vaihtoehtoina se, että levyn nurkkiin porataan reiät ja narun päihin tulisi solmut. Hmm...siihen tarvitsisin miestä ja poraa. Valitsin helpomman, eli sen, että hylly vaan "lepää" nauhojen varassa. 

Ei tuo kovin kestävä rakenne ole, ensin meinasi tämä painava lasiesine valua lattialle, kun ei hylly ollutkaan jämptisti vaakatasossa.

Tuohon etureunan helmen käyttöön liittyy muuten kikka: en taas muistanut narujen pituutta arvioidessani sitä, että spiraalia tehdessä vain 2 reunimmaista "kuluu". Helmen kohdalla vaihdoin lankojen paikkaa.

Joku toinen nimitti tätä keijun keinuksi. Voi olla parempi siinä käytössä?

Pellavasydämen Mervi

Sittenkin mustat jalat

Joskus sitä vaan ei tule edes ajatelleeksi. Kun aloin tätä rahia kunnostaa - tai siis työntekijäni sen lopulta teki - en kiinnittänyt mitään huomiota sen jalkoihin. 

Ehkä se johtuu siitä, että hallitsen vain ompeluhommat, mutten maalaamisia. Arja sitten tuli maininneeksi jalat. No sittenhän ne alkoivat vaivata. Kun ei huoneessa ole MITÄÄN MUUTA puun väristä. Pyysin miestä apuun ja nyt....

Mitäs tykkäät? Eikö olekin tyylikäs?

Vai olisko pitänyt olla valkoiset?

Tai pitäiskö nuo huopatöppöset töpötellä myös mustiksi?

Pellavasydämen Mervi

Kukkatuolin makramee

Kaikki lähti puutarhalta. Loppuunmyynnissä oli komea amppeli. Mietimme, ettei sitä voi laittaa tuuleen roikkumaan, mutta johonkin pylvään päähän? Jätin asian mieheni huoleksi - hänhän meillä muutenkin kukkasista huolehtii. Ja olikin keksinyt oikein mainion ratkaisun. Joskus kauan sitten oli tähän tuoliin jo kukkanen istutettu ja nyt taas... Mutta tuoli oli rikki, se oli korjattu rumasti matonkudeklöntillä.

Tässä tuoli uudistettuna.

 

Päätin, etten "tuhlaa" tähän arvokkaita makrameelankoja, kun tuoli on ulkona kesät ja ehkä talvenkin. Otin siis kaikkein huonoimmat matonkuteet. Väreiksi valikoitui vähän sattumaltakin syksyiset ruskan värit. 

Tästä se alkoi. Ei mitään suunnitelmaa, vaan keksin "roikot" työtä tehdessäni.

 

Ja lopputulos on tämä.

Tuolin takapuolelta tämmöinen.

Nyt tekisi mieleni kiertää kirpparit ja etsiä toinen tuoli, mihin voisi myös tehdä makrameen.

Pellavasydämen Mervi

Iloa makrameetöistä

Olen hurahtanut, myönnän sen. Heti kun edellinen makrameetyö valmistuu, suunnittelen jo seuraavaa. Onneksi oven pielessä on kasa oksia...

Lähes jokaiseen työhön olen opetellut jotain uutta, jonkun palan tai rimpsun mallin olen katsonut toisten töistä, mutta kokonaisuuden suunnitellut itse työn edetessä. Vielä en ole paperille luonnoksia piirtänyt. Tämä taitaa olla kaunein työni. Se sopii väritykseltään meidän olohuoneeseen, mutta on nyt putiikissa näytillä ja myynnissäkin. 

Kuva on huono, otettu salamalla, kun tuo musta osuus ei muuten erotu. Tähän työhön opettelin tuommoisten "klottien" tekemisen, jotka ehkä alla olevassa  kuvassa erottuu. Materiaali tässä työssä on Pauliina-punoskudetta. Olenkohan väärässä,  kun tuli tuntuma, että musta on ohuempaa kuin harmaa? Onko muilla sama kokemus?

Tässä työssä ei ole lisättyjä hapsuja ja ehkä siksi onkin itselleni mieluinen. 

Sitten löysi huippuihanan kepin! Tätä ja netin kuvia piti vähän kauemmin tuijotella, kun en heti keksinyt, miten YLÖSPÄIN kaartuvaan oksaan solmeillaan. Kaikki työt on yleensä alaspäin "roikkuvia". Löysin tuollaisen medaljongin-tyyppisen mallin ja siitä se sitten lähti. Muu on omaa suunnittelua.

Ensin mietin, että jatkan mallia myös tuonne oikealle, mutta sitten totesin, että parempi ilman. Tuo oikea pää oksasta on niin kaunis pelkästään ja ehkä työstä tulisi liiaksi epäsymmetrinen. Tästä tuli kuin koru.  Kiinnitys pitää vielä uusia, mutta halusin heti saada kuvan..

Musta ja harmaa ovat Pauliina-punoskudetta ja luonnonvalkoinen Matildaa. Tähänkään työhön en ole lisännyt hapsuja, siinä on vain ne "pakolliset", mitkä sattuu jäämään yli. On tosi inspiroivaa miettiä työn valmistuttua, että miten hapsut viimeistelee. Sisemmät harmaat jätin sillensä roikkumaan, mustiin tein kääresolmun ja niiden päät  solmuiksi.

Päällimmäiset vaaleat solmin tuollaiseksi sydämeksi. Ilon läikähdys tuli tästä oivalluksesta! Harmi etten saa lisäkuvia yksityiskohdista, kun  teen tätä taas mökillä niistä kuvista, mitä mukana on. 

Eikä tässä vielä kaikki, lisää valmiita töitä odottaa esittelyä. En malta lopettaa... täällä mökillä on kuitenkin mukana sukankudin. 

Pellavasydämen Mervi