Uudet asukuvat - paranee loppua kohti

Eilen oli oikein onnistumisten päivä! En osaa valokuvata, eikä minulla ole kärsivällisyyttä harjoitella. Enkä ole löytänyt kelvollista kuvauspaikkaa. Enkä jaksa/viitsi asukuvien kanssa sählätä. Mutta nyt! Ensin tapahtui edistystä, kun jostain ihmeellisestä syystä löysin kännykästä ominaisuuden, että hän ottaa kuvan, kunhan puhun hänelle kauniisti "smail". Oikeesti, en tarvitse enää peiliä! 

Näissä kuvissa on Lindexiltä tilaamani kukkamekko ja sen sävyihin täsmällisesti sopiva neule. Muutoksia aiempiin on kietaisumalli, vyötäröllä leveä kuminauhasysteemi ja lyhyt neule. Tuon neuleen väristä en ole varma, onko se edes kylmä vai lämmin. No lämmin se ainakin on...

Viime postauksessa tuomitsin tämän ale-neuleen kotiasuksi ja nyt otin uudet kuvat idealla, että se onkin - hmmm.... - joku muu. Laitoinpa näytille tuollaisen laihan olkalaukunkin, kun joku sitäkin ehdotti. Mutta tuollainen käy vain silloin, kun ei ole tavaraa kannettavana.

Kävimme sitten taas ostoksilla. Piti löytää värikäs huivi. No ei löytynyt, mutta jotain muuta. Paikallisesta SikSak-liikkeestä. Aaaaivan ihana neulejakku, vaalean hopean harmaa. Tästä lähti kuvauspaikan etsintä, kun neule ei erottunut valkeasta ovesta. Kuin ihmeen kaupalla äkkäsin vähän mööbleriseerata makuuhuoneen tumman tapetin kohdalle uuden kuvauspaikan.

Mutta tässä ensin muutama kuva korukokeilusta. Niitä minulla on koko korukaappi pullollaan,

No nyt erottuu neule, mutta sitten äkkäsin, että kamera pitää saada ylemmäs. Siinä sitä tyttylöin vaikka miten, kunnes taas ihan sattumalta... tadaa!

Hikinen tovi meni siirrellessä huonekaluja ja tuon nuottitelineen säätämisessä, mutta nyt alan olla tyytyväinen. Se tässä touhussa unohtui, että tuon tunikan alle piti laittaa hame! 

No nyt piti ottaa tuosta kukkahameestakin uusi kuva uudessa ympäristössä ja uudesta kuvakulmasta

Ja nämä huivikuvat kertovat siitä, miten iloinen olen kaiken uurastuksen tuloksesta.

Sitten kerron vielä tuon neule/tunika setin ostamisesta. Oli siis ihan turha ostos, ei ollut tarkoitus, enkä to-del-la-kaan olisi tarvinnut yhtään vaatetta lisää. Mutta ihastuin tuohon neuleeseen (ja minulla on varmaan kymmenkunta villatakkia ennestään) ja pyysin myyjää valitsemaan minulle siihen alle jotain, mikä ei ole mummoa. Nuori avustajani oli myyjän kanssa samoilla linjoilla, mutta minä ihan huuli pyöreänä - mikä on mummoa ja mikä ei. Eikä se ole vieläkään valjennut. Mutta tuo hopeanvärinen tunika nyt kuulemma ei ole mummo. Hyvä niin. 

Ja edelleen, saa kommentoida ja ottaa kantaa.

Pellavasydämen Mervi

Vyö ja huivi ja muita ehdotuksia

Olen saanut asukuvistani paitsi kirpaisevaa kritiikkiä, myös muutamia kehuja ja roppakaupalla neuvoja. Harmi, että näitä asupostauksia lukeneet ovat kommentoineet vain facebookin ryhmään, johon olen ne linkittänyt, kun täällä ne olisivat muidenkin nähtävissä. Ja olen jokaisen yli 100 kommenttia lukenut ja miettinyt ja ottanut opikseni. Ideat ainakin kerran kokeiltavaksi.

Lähdimme avustajani kanssa ostoksille, vyö ja huivi tavoitteena. Ja huivi kaulaan. Tässä ylläni on itse valmistamani villakangastakki, kuului mittatilausompelija-koulutukseeni.

Olen pahoillani, että kaikki kuvat ovat huonoja. Valaistus ei ollut riittävä, enkä osaa käsitella kuvia. Mutta nyt onkin ideana tarkastella vaatteiden mittasuhteita.

Yhtään ainutta vaatetta ei pitänyt ostaa, mutta... tämä suloisen pehmeä tunika/mekko oli pakko ottaa mukaan. Se maksoi alennuksessa vain 10 euroa ja on ihana kotiasu. Se on mekoksi minulle liian lyhyt ja tunikaksi liian pitkä.

Oli niin kiire kuvata, etten hiuksia "ehtinyt" laittaa, joten sutaisin huivi päähän. Huulipunakin jäi puuttumaan. Mummo siis.

Tässä siis kotiasu kotitossuineen ja liian tiukkoine legginsseineen. Jos tarkkaan katsot, ymmärrät, miksen voi pitää tiukkoja housuja. Mutta tämän ihanan pehmeän ja kevyen asun eduksi on mainittava pystyraidat, jotka ovat eduksi pullukalle 0-vartalotyypille. Sen sijaan vyö, jota minulle moni suositteli, on kyllä omasta mielestäni nounou. Emme löytäneet naisten vöistä tarpeeksi pitkää, mutta miesten puolelta kaksikin. Toinen on käytössä mukava punottu ja JOUSTAVA vyö.

Tämäkin vaateostos on harkitsematon. Farkkupaita.

Kun minulle suositeltiin tiukkoja pitkiä housuja, lähdin tarkastelemaan housuvalikoimiani. Löysin kolmet (!) Laurien housut, joissa on tiukat lahkeet.

 Ja ei, en tykkää vyöstä. Miten sinä näet asian?

Farkkupuseron päälle puin neuleen, jonka olin tilannut Lindexiltä. Se on hyvin tumman sininen.

Neule on ehkä jälleen kerran liian pitkä, joten kokeilin sitä vähän lyhentää, että paita näkyisi alta. Onko parempi?

Tässä kuvassa on vyökin, mutta ei erotu.

Semmoiset kuvat tänään. Saa arvostella.

Pellavasydämen Mervi

asuanalyysi jatkuu...

Ei, en anna negatiivisten kommenttien lannistaa... tarkoitan niitä ilkeilyjä, joita sain facebookissa mummoluukkini vuoksi. Aikani nieleskeltyäni sisuunnuin ja päätin jatkaa asujeni tutkimista. Ehkä sinäkin saat jotain vinkkiä näistä kuvistani.

Erityisesti jouduin miettimään sitä, miksi näytän mummolta. Mitä minun sitten pitäisi pukea, että olisin nuorekkaamman näköinen? Kysyin sitä tyttäreltäni (joka käyttää trikoisia pitkiksiä ja tunikoita, eli samaa kuin minäkin arjessani) ja tämä vastasi, ettei tiedä tuon ikäisten pukeutumisesta. Ei siis apua sieltä suunnasta...

Päätin sitten kurkata kaappiini ja kokeilla ERIMITTAISIA puseroita. Valitsin mahdollisimman kapealahkeiset housut. Ensimmäiseksi valitsin itse mittatilausompelijakoulussa valmistamani paitapuseron. Se on pellavaa. Ja kyllä, hetken mietin vyötä. Mutta ei minulla ole vyötä, koska ei ole ollut vyötäröäkään enää vuosiin.

Hmmm... näyttää "persjalkaiselta" ja todistetaanpa se valitsemalla vielä pidempi yläosa. Seppälästä aikoinaan ostamani neulemekko. Huomaa toiset korvikset!

Nooh, sitten vähän lyhyempää - olisiko se parempi kuitenkin?

Ja jos sitäkin vielä vähän lyhentäisi?

Taitaa olla paras vaihtoehto. Sitten muutama jakkukokeilu. Ensin lyhyt, sitten pitkä.

Ei, ei.. Kyllä tämä peili jotenkin hassuntaa kaikki mun kuvat. Jalat senkun lyhenee vaan. Vaihdetaan siis peiliä.

Aivan.

Mitäs pidät?

Pellavasydämen Mervi

Sitä saa mitä tilaa ja uudet asukuvat

Edellinen postaukseni oli harvinainen pitkään aikaan. En ole asukuvia juurikaan ottanut. Nyt innostuin uusista mekoistani. Linkitin postauksen faceryhmään, mihin olin juuri liittynyt. Sieltä varmaan tulikin paljon uusia vierailijoita, sillä tähän mennessä postaukseni on nähnyt 700 lukijaa, mikä on huisin paljon enemmän kuin yleensä villasukkapostauksillani. 

Pyysin lukijoita kommentoimaan asujani, mutta en ollut varautunut niin tyrmääviin mielipiteen ilmaisuihin. Kun ensimmäinen uskaltautui lausumaan, "ei ole mun mieleen", niin seuraavat saivatkin jo pontta vähän vahvempiin ilmauksiin

- itselleni en ottaisi kumpaakaan

- sopii vanhemmille naisille

- nuo mekot on kyllä 80+ mallistoa

- vaikka mummi olenkin en kyllä päälleni laittaisi

- en laittaisi eläissäni päälle, sukupolviasia

- kiitos, mutta ei kiitos. Tollaset katastrofikokoiset mummomekot eivät ole minun juttuni.

- kauhistus, jos joutuu jonnekin hoitoon ja siellä puetaan tuommoisiin. Valkoinen pitsikaulus vielä lisäksi...

- rakastan mekkoja, mutta nuo ovat mallia muodoton tantta, ei kiitos siis.

- hirveitä, vanhanaikaisiakin...

Oli joukossa sitten muutama hyväksyväkin mielipide ja jokunen ehdotus, miten muuttamalla saisi paremmaksi tai ehdotus minulle paremmin sopivasta mallista. Itselleni tämä oli hyvä opetus myös siitä, mitä tarkoitetaan RAKENTAVALLA KRITIIKILLÄ.

Vähän aikaa kyyneleitä pidättelin, mutta sitten innostuin kokeilemaan jotain muuta. Otin lähtökohdaksi roosan värisen ihanan tuntuisen neuleen ja kokeilin, miten se sopii pitkien housujen ja hameen kanssa. kuten ensimmäisestä kuvasta huomaat, valokuvaus ei ole minun heiniäni. Sekään... Nyt en halunnut kuitenkaan vaivata miestäni.

Tässä vaaleassa kukkahameessa on täsmälleen samaa roosaa kuin pusero. Sitten muistin, että pliseeratut hameet on nyt muotia, niin kuin olivat minun nuoruudessani 70-luvulla. Olin lyhentänyt nilkkapituisen hameen polvipituiseksi, mites se kävisi tämän neuleen kanssa?

Ja siitä seuraavaan ideaan, entä violetti hame lyhyen puseron kanssa? Pitkä tai lyhyt hame?

Koska valokuvasta on jotenkin parempi nähdä asioita, kokeilin myös puseroa korujen kanssa ja ilman.

Ja sitten vielä noihin saamiini kommentteihin. Ironista on, että sovittaessani Zizzin mekkoa, minulla oli 3 makutuomaria, jotka kaikki olivat nuoria naisia. Kovasti yritin heiltä saada varmuutta, että "enhän näytä mummolta?" ja niin siinä sitten kuitenkin taisi käydä?

Enhän minä toki halua nuorelta tytöltä näyttääkkään, hyvänen aika, 60-vuotias nainen! Mutta ei tavoite ole kyllä kasikymppiseksikään heittäytyä.

 

Mä oon mikä oon ja...

Seuraavaksi ryhdyn koulutehtävän pariin. Ensin pukeudutaan kokomustaan vartalonmukaiseen asuun ja kuvista tehdään vartaloanalyysi. Sitten opettelen, minkälaiset vaatteet minulle sopii - mitkä on eduksi ja mitkä taas ei.

Pellavasydämen Mervi

ps. edelleen saa sanoa mielipiteensä...