Hameen korjaus osana näyttötyötä

Suoritin pukeutumisneuvoja-koulutuksen näyttötutkinnon loppuun pari viikkoa sitten. Se oli oikeastaan 4 osainen: 3 tapaamista asiakkaan kanssa ja lisäksi yleisötilaisuuden järjestäminen. Kolmannen asiakastapaamisen muut opiskelijat suorittivat etsimällä asiakkaalle sopivan asun jostain  vaateliikkeestä. Koska minulle turkulaiset kaupat ovat vieraita, suoritin tämän osion toisin.

Asiakkaallani oli epäsopiva pellavamekko, josta oli vetoketju rikki.

Yhdessä päätimme yksinkertaistaa mallia poistamalla ylimääräistä kangasta etumuksesta. Siinä kun oli moninkertaiset "lipareet" kietaisutyyppisesti. Etukappaletta piti myös lyhentää, jotta mekko istuisi napakammin.

Välimatkan vuoksi en voinut sovittaa mekkoa, vaan tein korjaukset mallinuken päällä. Harmikseni totesin jälkeenpäin kuvia katsoessani, että mekko on puettu huonosti nuken päälle... ei nuo hihat oikeasti noin erilaiset ole. Kaiketikaan?

Piilovetoketjun ompelemisessa piti muistella mittatilausompelija-opintojen ohjeita, vaikka lopulta jouduin antamaan periksi. En löytänyt piilovetoketjupaininjalkaa. Ompelin siis tavallisella paininjalalla mahdollisimman läheltä. Ei olisi ehkä mennyt ompelunäytöstä läpi! 

Lähetin korjatun mekon asiakkaalle postitse ja sain vastauksen, että mekko on hyvä ja tulee käyttöön. Luotan siihen.

Pukeutumisneuvojan tulee hallita korjausompelu siinä määrin, että osaa hahmottaa korjaustarpeen ja mahdollisuudet ja merkitä tehtävät toimenpiteet ompelijaa varten. Varsinaista korjausta ei tarvitse osata tehdä,  vaan sen voi hoitaa verkostojensa kautta. Mutta minäpä osaan! 

Tässä projektissa otin enemmänkin tutun korjausompelijan roolin. Pukeutumisneuvojana olisin ehkä voinut ehdottaa rajumpaakin mallin muuttamista. 

Olisitko sinä ehdottanut holkkihihojen muuttamista niin, että mekosta olisi tehty hihaton?

Pellavasydämen Mervi

Kissankello

Aloitin tämän lapsen puseron nimeltään kissankello jo kotona, mutta viimeistelin sen mökillä.

Ohje on kirjasta Islantilaisia neuleita, mutta pohjavärin vaihdoin vihreästä roosaksi. Tein pienimmän koon mukaan 1-2 vuotiaalle.

Tässä kuvassa käyttämieni Lettlopi-lankojen värikoodit.

Pyysin miestäni kastelemaan puseron meressä, kun itse en tuohon asentoon pääse...

Nyt on jo seuraava aloitettuna. Harmillisesti unohdin sukkapuikot kotiin, mutta onnistuu se hihojen neulominen looppaamallakin. Instagramin stooreihin tein videon magicloopista.

Seuraava pusero on sinivihreä - kaikkein isoin koko Riddarista. 

 

Pellavasydämen Mervi 

Islantilainen merellisin värein

Lieneekö 15. kaarrokepuseroni? Nyt valitsin siniset värit. Lankana Lettlopi. Malli kirjasta Islantilaisia neuleita, Riddari, omin sovelluksin. Kerrankin onnistuin kuviossa noudattaa ohjetta, mutta hihoissa jätin kuviot pois ja tein normiresorit. Pääntiehen neuloin resoria "niin kauan kuin lankaa riitti"...

Nappasin pari kuvaa myös muista paidoista, joita mulla on puodissa. Ja lisää tulee... Olen viikonlopun Kustavissa mökillä ja mulla on mukana kaksikin keskeneräistä paidantekelettä. 

Pellavasydämen Mervi 

Päätimme sitten ostaa asuntoauton

Muistatko, kun pohdin täälläkin, että kannattaako vuokrata vai ostaa asuntoauto. Noh, me päätimme sitten ostaa asuntoauton omaksi. Nähtäväksi jää, oliko kalliimpi vaihtoehto. Löysimme niin kertakaikkisen siistin auton, ettei ole ennen nähtykään. Siis noin iäkästä. Ei tarvitse edes kaappeja pyyhkiä, niin on puhdasta ja hyvän tuoksuista. 

Tuosta valokiilan kohdalta tullaan sisälle, suoraan edessä on pöytäryhmä, jonka voi laskea myös makuupaikaksi. Tämä kuva on otettu perältä, jossa on parisänky aina valmiina - kamera suunnattuna etuosaa kohti.

 

Sängyn päädyssä on jopa lukuvalot ja toimivat sellaiset! 

 

Ainoa huono puoli on se, että toisen on kömmittävä edessämakaavan yli päästäkseen pois... Minä hyvin täytän tuon nukkumapaikan...

 

Tällaiselta näyttää, kun makaan sängyssä ja katson auton etuosaan päin.

Ihan sängyn vieressä on "kylpyhuone" eli vessa ja suihku. En ehkä olisi ennen laihtumista mahtunut...

Justjajust mahdun suihkuun... Vessassakin kaikki on siistiä.

Löytyy peilejä ja säilytystilaa.

Ajopuolella on myös äärimmäisen siistiä, tässä on mukava istuskella ja neuloa...

 

Penkkien päälliskankaat on puhtaat ja siistit, niin ihanaa!

 

 

 

Meillä kotonakin keittiöhommat on mieheni vastuulla, niin myös täällä autossa. Nyt hän on jo täytellyt kaappeja. Hehkutan edelleen auton puhtautta. Hella, jääkaappi, astiakaapit - kaikki on moitteettomassa kunnossa.

Keskellä autoa on tuollainen rulookaappi, missä on kuulemma aiemmin ollut telkkari, mutta nyt siinä on edellisten omistajien jäljiltä grilli.

 

Ainoa arveluttava asia tällä hetkellä on tämä sisääntulo. Ovi on tosi korkealla ja minä liikuntavammaisena ja kyynärsauvan kanssa kulkevana en saa jalkaa kovin ylös nousemaan. Mieheni löysi siihen kyllä tuollaisen tukevan kaksiportaisen jakkaran, mutta siltikin nousu on kovin korkea ja alastullessa lasku pelottaa.

Kuten kerroin, iloa tuottaa puhdas auto. Ja puhtaana se pysyykin, sillä mieheni on kovin tarkka poika. Minä jo ehdin muutaman hiekan murun sisälle kantaa, jolloin tämä joutui siivoomishommiin. Ja joutuu vastakin, kun en minä tuollaisilla mini-lyhyillä välineillä mitään pysty tekemään....

Tämmöinen on meidän asuntoauto minun - naisen silmin - nähtynä. Mieheni vastaa ajamisesta ja tekniikasta. Haluatteko kuulla, tai siis lukea, niistä asioista?

Mervi