suuri apu

Tallinnan reissun esittelyjen lomassa kerron ahaa-elämykseni.

Kuinka monella mahtaakaan olla nurkissaan tällainen vehje? Itsekin löysin tuon jostain kierrätyskeskuksesta hylättynä. Nyt se on vuosia pyörinyt nurkissa. Alunperinkin huomasin, että siitä puuttuu muutama tuollainen "rima" ja niitä yhdistävät narut ovat osittain poikki tai puuttuvat. Käyttökelvoton siis. Pölyttyköön...

Eilen illalla piti saada äkkiä paperinaruvyyhti kerälle ja miehellä näytti olevan muuta hommaa, joten en kehdannut mennä kinumaan. Toivorikkaana pystytin siis tämän häkkyrän keittiön pöydälle.

Ihan pienellä fiksauksella sitä tuli käyttökelpoinen. Ei näköjään haittaa, vaikka jokunen rima puuttuukin.

 

Tällä vehkeellä on kyllä paljon käyttöä.Mukavaa, että tulin ottaneeksi esille!

En tiedä, mistä hyvästä tuollainen kimppu ruusuja minulle eilen ojennettiin. Siinä ne tököttää tyylikkäästi kaiken muun arkisen roinan ympäröimänä.

Sen takia tuli kiire tuon kerimisen kanssa, kun tänään on kurssi. Eilen yksi asiakas kävi (pyynnöstäni) näyttämässä tuosta leveämmästä paperinauhasta tekemäänsä valokranssia. Me olemme tehneet tähän mennessä vain ihan ohuesta langasta (1,65) ja vähän paksummasta narusta (0,80). Illalla sitten kympin uutisten aikaan aloitin neulomisen ja sain kuin sainkin valmiiksi ennen nukkumaanmenoa - no se kyllä sitten vähän venähti...

Tänään on siis Taivassalossa paperinaru kurssi ja nyt saan siis esitellä kolme erilaista kranssia. Kurssille on ilmoittautunut 15 innokasta oppijaa, joten tohinaa riittää. Päivästä tulee pitkä: ensin putiikissa ja sitten ajaminen naapurikuntaan ja sen päälle kurssi. Illalla myöhään paluu kotiin ja huomenna taas putiikkiin. Mutta kivaa.

Tallinnan käsityömessut 2012

Eilinen postaus oli Tallinnan reissulta yleensä. Nyt seuraa se messuosuus. Seuraavaksi on vuorossa erillisten tuotteiden esittely. (Tässä linkki muutamaan kuvaan viime vuoden Martin Markkinoilta.)

Minun mielestäni on ihmeellistä, että noilla messuilla saa vapaasti kuvata. Kysyin aina luvan ja vähän ihmetellen minua katseltiin (kun edes kysyin) ja kaikki vastasivat tyyliin "ilman muuta"....

Ensin muutama kuva, jossa näkyy myyjiä ja heidän asujaan.

Tässä kiinnitti huomioni myyjän essu, jossa oli tasku poikineen

Minun mielestäni tänä vuonna ei ollut myyjillä yhtä komeita asuja kuin viimeksi.

Tämä mummo oli rakkaudella tehnyt 14 nukkea messuille ja jo ensimmäisenä päivänä myynyt ne kaikki, sillä minä ostin viimeiset. Saattaa olla, että tuo on joku "televisiostatuttu" hahmo, mutta kun ei itsellä ole pieniä lapsia, ei niissä pysy perässä... Ehkäpä syyllistyn copyright-tuotteen myyntiin? Tietääkö joku?

 Messuilla oli paljon hyvinkin iäkkäitä myyjiä - ja siis myös käsityöläisiä. Toisaalta oli myös nuoria, jotka olivat jossain käsityöalan oppilaitoksessa opiskelemassa ja nyt myymässä oppilastöitä.

Tällaista virkkausta oli useammassa paikassa. Mitähän tämä on nimeltään? Minun mielestäni tämä virkattu kassi on kaunis sekä väritykseltään että malliltaan. Nuo napit varsinkin...

Huomasin muuten, että sama kaava toistunee vuodesta toiseen. Samat myyjät olivat samoilla paikoilla kuin viime vuonnakin. Ehkä kolmas kerta olisi jo liiaksi toistoa?

Ostin nyt tuollaisen samanlaisen risupallon kuin viime vuonnakin. Silloin laitoin pallon sisälle vielä valot. Joulun alla se herätti kovasti ihastusta roikkuessaan putiikin ulkopuolella. Ja juuri ennen jouluaattoa joku halusi sen ostaa.

Monenlaisia työnäytöksiä  oli eripuolilla messualuetta. Tässä tehdään huovutettuja jalkineita. Huomaa myös taustalla oleva käsin neulottu varjostin. Tytön äiti on kuulemma sen tekijä.

 

Nahkainen pohja kiinnitetään käsin huovutettuun tossuun. Ja tässä valmiita tossukoita. 

Tämä mies teki myös jalkineita, mutta nahasta. Sellaisia miesten tiitnokkasia...

Yleensä myyjät eivät osanneet englantia, joten yhteistä ymmärrettävää kieltä ei tahtonut löytyä. Usein kuitenkin asiat selvisivät - tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Tämän naisen kanssa ei tullut jutustelusta mitään, joten en päässyt selville, mikä tuo työväline on tai mikä tuote siitä tulee. Hän oli myymässä yläkerrassa, jossa oli eri koulujen oppilastöitä.

Seuraavassa kuvassa on myös vieras työväline, tuo lattialla oleva. Ehkäpä liittyy pellavan käsittelyyn, joku rukin tapainen? Polvillaan naisella taitaa olla karsta, vai sanotaanko että karstat?

Pellavan käsittelyä olisi saanut itsekin kokeilla, mutta tämä kohde oli loppupäässä ja siinä vaiheessa meillä alkoi olla aika tiukilla, joten en ryhtynyt itse loukuttamaan, karstaamaan ja....mitäs nuo kaikki työvaiheet ovatkaan?

 

  

 Tässä huovutetaan huivia:

 

  Ja hienojahan niistä on tullutkin!

Nypläystä nypläystyynyllä. Liekö tuo päähine eestiläiseen kansallispukuun kuuluva? Taustalla taitaa olla samanlainen, mutta takaapäin? Eipäs olekaan...seuraavassa kuvassa se näkyy edestäpäin. Pöydälle on levitettynä iso - oliskohan verka oikea sana? Jokaisella mummolla on oma nurkkansa, jonka kirjoo ja lopputuloksia oli nähtävillä seinälle nostettuina.

 

 

Tässä pienet kangaspuut ja paaaaljon mattoja. En ole törmännyt Virossa trikookuteisiin. Joskus minun kyselyyni vastattiin, ettei siellä ole myynnissä valmiita kuteita, vaan edelleen leikataan itse. Yleensä matot näyttivätkin olevan vanhan ajan kunnon räsymattoja.

Tässä taitaakin olla kuvaennätys Pellavasydän-blogissa. Tuskin on koskaan ollut näin paljon. Näistä kuitenkin muodostui mielestäni mukava kokonaisuus, joten en halunnut sitä pilkkoa useampaan osaan. Seuraavaksi siis vuorossa yksittäisiä tuotteita - niitäkin, joita lähti mukaan.

"Lomailua" Tallinnassa

Kaksi yötä Tallinnassa on takana. Reissuun lähdimme torstaina aikaisin aamulla ja kotiin palasimme lauantaiyönä. Matkustuspäivien lisäksi olimme siis yhden kokonaisen päivän perillä.

Laivassa odottelu käytetään hyödyksi - tottakai!

Hotelli näyttää siistiltä ja kivalta

Vähän jouduttiin aulassa odottelemaan huoneen saamista

"Vähän on enemmän"

Matka meni odotusten mukaisesti, ei mitään ongelmia. Hotellissa kaikki sujui, niinkuin oli sovittu. Kuten täällä kerroinkin, lukijani vinkistä viisastuneena otin etukäteen yhteyttä hotelliin ja siellä oli asiat hoidettu mallikkaasti - tai no melkein. Meille oli varattu huone heti hissiä vastapäätä. Valitettavasti se oli viimeinen siivottava huone, joten olisimme joutuneet odottelemaan kovin kauan ja päätimme ottaa jo valmiin huoneen, eikä sekään ollut kaukana hissistä. Invapysäköinnistä kysyessäni minulla vastattiin sähköpostissa, ettei heillä sellaista ole. Kuitenkin saavuttuamme hotellille, meille näytettiin autopaikka, johon saimme pysäköidä ilmaiseksi! Meille jäi edelleen epäselväksi saako Tallinnassa pysäköidä yksityisen Europark:in pysäköintipaikoille invamerkillä maksamatta, niinkuin Suomessa saa. Ainakin yleisillä parkkipaikoilla ja erikseen invapaikoiksi merkityillä se on luvallista. Ensi kerraksi otan tuostakin selvää.

Olimme liikkeellä omalla autolla - karttaa tarvittiiin!

Hotellin aulasta ulos katsottaessa näkyi torni

Ja niitä tornejahan täällä piisaa...

Huone oli pienoinen pettymys, se oli kovin pieni. Mutta emmehän me siellä paljon oleilleet, joten ei kauheasti haitannut. Hintaansa nähden kuitenkin vaatimatonta tasoa, sanoi mieheni. Kerrankin pääsin siis vähällä liikkumisella. Kuten oli ennakkoon sovittu, uima-allasosastolle pääsimme suoraan, sillä huoneemme oli samassa kerroksessa. Soitimme vaan respaan ja sieltä tultiin ystävällisesti avaamaan epävirallinen ovi. Näin säästin monta pelokasta askelta märällä lattialla.

Ah, se oli onnea. En voinut vastustaa höyrysaunaa - fibromyalgian takia en yleensä käy ollenkaan saunassa, mutta nyt naaatiskelin hetken. Sitten muutama askel poreammeeseen. Se oli lastenaltaan syvyinen ja erittäin voimaakkaasti poreinen. Siellä lilluin koko loppuajan - välillä selälleen ja vuorotellen mahalleen maaten. Oli toooosi ihanat hieronnat, tunsin oikein, miten jäykät lihakseni rentoutuivat ja ajatukset lähtivät muille maille....

Täällä olemme olleet jo monta kertaa, ravintola Plaza - suosittelemme!

Katsokaa, miten kivasti voi tarjoiltiin, suoraan veitsellä.

Heti hotelliin saavuttuamme lähdimme Käsityömessuille. Niistä kirjoittelen oman postauksen. Illalla kävimme saunassa ja hotellilla syömässä. Seuraavana aamuna Karnaluksiin. Ostokset jäivät aika pieniksi, mutta eipä ollut isoa puutelistaakaan mukana ja toisekseen paikalla oli niin paljon naisia, että siellä yks ja toinen tunsi pyörtymystä. Yhden oikein löydön siellä tein, mutta esittelen sen sitten kuvan kanssa.

Syömisestä taidan tehdä oikein oman postauksen - tästä reissusta kuulettekin/luettekin vielä kauan....koittakaa kestää!

Pellavasydämen Mervi

Lomalle

Nyt on edessä kolmen päivän - tai no, oikeastaan 5 päivän loma!
Alunperin olimme suunnitelleet ulkomaan matkaa, mutta tarkemmin ajatellen kuntoni on liian huono lähinnä liikkumisen suhteen. Sitten päätimme lähteä Viroon kylpylään, mikä tarkentui Tallinnaan...tästä olenkin jo kertonut aiemmin, linkki.

Nyt pitäisi siis unohtaa hetkeksi Pellavasydän ja keskittyä omaan itseen, puolisoon ja lomailuun.
Starttaamme huomenna, torstaina, aamulla aikaisin. Helsingistä Tallinnaan jollain laivalla (olen autuaan tietämätön tarkemmista matkasuunnitelmista, puolisoni hoitaa ne yleensä aina, onneksi). Tallinnassa asetumme hotelli Kalev Spa:han, mutta jo samana päivänä menemme Martin Markkinoille - käsityömessut Saku Suurhallissa. Siellä kuluu aikaa tuntitolkulla, arvaan. Viimeksi ainakin viihdyin siellä oikein erinomaisesti. Nyt on jo ennakolta vähän kuvaa, mitä on tarjolla, joten tietää asennoitua.

Hiukan ostoksia - juujuu, firman piikkiin! Että sen verran Pellavasydäntä mukana. Ehkä pellavaa, ompelutarviketta, nappia, nauhaa....?

Kylpylässä aion liota LÄMPIMÄSSÄ vedessä. Toivon mukaan saan jotain hoitoja, vaikken olekaan etukäteen varannut. Kädet olisi hyvä näyttää jollekin manikyristille, on ne sen verran kaameassa kunnossa. Hiukset kaipaisi vähintään leikkuuta, lihakset nauttisivat hieronnasta jne. Vyöhyketerapiaa olisin halunnut, mutta ennakkokyselyn mukaan sitä ei tuossa Spassa ole tarjolla.

Takaisin palaamme lauantaina. Niin, siis oma auto on mukana Tallinnassa, joten liikkuminen ja ostosten kantaminen on helpompaa. Sunnuntaina paluu arkeen ja maanantai on vielä vapaata, tiistaina vasta paluu putiikkiin. Osaakohan sitä mitenkään noin kauan olla erossa?

Nyt pitää muistaa ottaa kamera ja laturi mukaan! Viimeksi akku loppui kesken kaiken. Kerron sitten kuulumisia kuvien kera.

Mervi

Kurkistus sisään putiikkiin

Monissa liikkeissä näyttää joulu jo saapuneen. Meillä ei sitä ole vielä päästetty sisään, mutta vähän jo tehdään hyllyille tilaa. Ikkunasomistukset on vielä ihan "tavallista" tavaraa...

Valaistus tuottaa vähän päänvaivaa, sillä näihin näyteikkunoihin ei ole olemassa kiinteää valaistusta. Tämä ylin kuva on ikkunasta, johon onneksi osuu katulampun valo, joten se on valaistu yölläkin - tai niinkauan kun katulamput palaa. Sisällä en pidä valoa muuta kuin aukioloaikaan.

Tämä ikkuna on sen sijaan ihan pimeässä. Tällä hetkellä sitä yrittää valaista valoryijy, mutta se ei riitä. Tähän pitää suunnitella jotain pöytälamppua tai kohdevalaisinta. Toisaalta tässä huoneessa on ikkunan yläpuolella pitkä rivi kohdevalaisimia....hmh! miksei ole tullut mieleen kokeilla, että jos ne jättäisi palamaan yöksi!

Eilen oli puoti kiinni, kuten normaalistikin maanantaisin. Poikkesin hetkeksi käymään ja arvaattekin varmaan? Koko ajan ovi kävi. Harmittaa kyllä, kun tietää, että asiakkaita olisi, mutta kun se vapaapäiväkin on kullan kallis. No, joulukuussa täytyy kyllä olla auki mahdollisimman paljon.

Tiistaiaamut on vilkkaita, joten touhukkaaseen viikon aloitukseen tässä valmistaudun. Mervi

valoa pimeään

Nyt alkaa olla se aika, että putiikissakin -pari tuntia ennen sulkemisaikaa- voi nostaa lyhdyn ulos ja laittaa kynttilän palamaan.

 Minun mielestäni aika tunnelmallinen kuva, jos huomaa sisällä olevan keinutuolinkin. Eikö vaan houkuttele astumaan sisälle lämpimään ja valoon?

Tämä ständi on vaan osoittautunut kaikkein parhaaksi!

Jaa niin, tuosta en ole tainnut vielä kirjoittaakaan - kun meille laitettiin kaide...Kovin pettynyt kylläkin olin siihen noinniinkuin esteettisesti. Kyllähän se asiansa ajaa, jos ei siihen alle laitettaisi kaikenmaailman koristuksia, niinkuin tässä kuvassa. Mutta että kylpyhuonekaide hienon tammisen oven viereen, mikä tyylirikko! No, ei se papparainen tuollaisia ajatellut, kun halusi äkkiä saada homman hoidettua. Työ tehtiin VPK:n toimesta ja laskuun, joten ei siihen minulla ollut sanomista.

Juoksupussi kännylle

Kotona käydessään tyttäreni pyysi minua ompelemaan hänelle mittojen mukaisen pussukan, johon voi juostessa laittaa kännykän. Tuumasta toimeen. Kankaaksi valittiin napakka sininen puuvillakangas. Tytär halusi kuviopuolen piiloon, eli nurjaksi puoleksi.

Varsinainen pussukkapala 17,5 cm x 21.5 cm ja kaksi palaa tamppeja varten 11 cm x 10  cm.

Pääpalan reunat huolitellaan ja vetoketju ommellaan kiinni oikeat puolet vastakkain, mutta pussukan takapuolelle (se puoli, jolle tulee tampit).

Tampit taitetaan puoliksi oikeat puolet vastakkain, ommellaan putkeksi ja käännetään oikein päin. Minä asettelin saumat keskelle. Päät huolitellaan.
 

 

Tampit ommellaan kiinni pussukkaan yläpäästään - oikeat puolet vastakkain.
(Tässä kuvassa pitäisi siis näkyä tamppien alla vetoketju, mutta kun tuli pikku moka järjestyksessä. Käy se näinkin.)

Tampit käännetään paikalleen ja niiden alareuna ommellaan/tikataan oikealta puolelta.

Vetoketjun toinen puoli ommellaan kiinni, vetoketjun oikea puoli kankaan oikealle puolelle.

Nyt pussukka käännetään oikea puoli sisällepäin ja ommellaan päädyt kiinni, mutta....

...jätetään johtoa varten pieni reikä - testaa omasta laitteestasi, kumpi pää ja mikä kohta on oikea.

Ensin suunnittelimme tehdä leveästä kuminauhasta vyön, mutta onneksi olin pihinä ihmisenä säästänyt tyttären poisheittämän valmiin vyön ja tässähän se oli ihan omiaan!

Etupuolen voisi tietysti koristella, mutta kun tämä tyttö pitää yksinkertaisesta ja konstailemattomasta (mistäs nuo strassit puseroon on mahtanut tulla, oho...)

Näin siis johto saadaan lisättyä päältäpäin juuri oikeaan kohtaan, kun jätetään se pieni reikä sivuja ommellessa.

...ja sitten tässä vaiheessa huomasimme, että tuohon olisi voinut ommella jonkun systeemin, millä johdon olisi saanut vielä kieputettua kiinni. Mutta ei ole pakollinen.

Valmis pussukka on mitoiltaan 14,7 cm x 9,5 cm. Laitteita on niin monenkokoisia, joten itse ommellen saa juuri sopivan napakan. Helppo ja nopea työ, näitä voisi tehtailla enemmänkin....

Pellavasydämen Mervi