Mun himmeli

Aika paljon nykyään käytetään tuollaista ilmaisua "mun kuva" "minun koti" ja "mun himmeli". Niinhän ei saa kirjoittaaa, vaan oikeaoppisesti pitäisi sanoa "minun himmelini". Joka tapauksessa minä olen tehnyt elämäni ensimmäisen - ja viimeisen - himmelin. Se on kovin pieni, mutta himmeli kuitenkin.

Sain vihdoinkin hommattua olkia myyntiin, joten olihan sitä värkättävä niistä näytille tuote. Ehkä tuo ei kylläkään innosta muita himmelinrakennukseen? On se aikamoisen pikkutarkkaa hommaa; olki menee helposti halki ja solmut tulee väärään kohtaan tai antavat periksi.

Tänä jouluna olen huomannut monen nuorenkin haluavan sisustukseen sopivan pikkuhimmelin kotiinsa. Nooh, ne on kylläkin mustia ja joko pilleistä tai lasisauvoista tehty, mutta väliäkö sillä? Timantin muotoinen pikkuteelmys näyttää olevan suosittu. Minä tein tällaisen yksinkertaistetun version, jossa kaikki pätkät on saman mittaisia (ahaa, google kertoikin, että pitää kirjoittaa yhteen, siis samanmittaisia).

Pellavasydämen putiikin eteinen on kyllä tosi kaunis. Olen koonnut siihen joulunäyttelyn kaikista askarteluista, mitä on itsekunkin helppo toteuttaa. (No eikä! Se taas kirjoitetaan itse kunkin) Iltavalaistuksessaan nurkkaus on vielä kauniimpi, mutta eihän sitä saa kuviin vangittua....

kranssi tehty styrox-pohjaan kangastilkuista

päällimmäinen kranssi vanulapuista, alempi suod.paperista

Näitä saunatuoksuja oli pakko ottaa myyntiin, kun niiden nimenä on "pellavasydän". Koivuntuoksua joulusaunaan...

Kylläpä on tänäänkin moni lapsi tätä siiliä silitellyt ja yrittänyt äitiä saada suostumaan. Miksiköhän äidit ei ymmärrä lapsen "yskää"...?

Tiistaina oli paikallislehdessä pieni "puffi" - tervetuloa joulunäyttelyyn. Se on ilmainen mainos tapahtumapalstalla. Torstaina oli takasivulla isohko maksettu mainos ja keskiviikkona kävi toimittaja tekemässä juttua, kun olin vähän kinunnut sitä. Tet-harjoittelija otti kuvia ja teki haastattelun. Jutun piti olla tänään lehdessä, mutta ilmeisesti sitten vasta ensi viikolla. Viime vuoteen verrattuna paaaaaljon enemmän asiakkaita on käynyt sekä lahjaostoksilla että tarvikkeita ostamassa. Olen nauttinut olostani ja jouluisesta putiikista. Niin rakastan sitä, että saan näyttää ideoita ja vielä iloisemmaksi tulen, kun huomaan asiakkaankin innostuvan.

Pellavasydämen Mervi

Niin upea, vaikka itse kehunkin...

Kerroinkin jo valopallon tekemisestä. 
Tein vielä toisenkin, tällä kertaa hiukan paksummasta langasta, jossa on mukana hopealanka. Valitettavasti tämä on joku vanha keränloppulöytö, mutta vastaavaa on kyllä minulla myynnissä.

Vaikka ohje on sama, mutta kun on paksumpi lanka, pallosta tulee jokseenkin paljon isompi. Ensimmäisellä kerralla tämän kovetus ei onnistunut. Tein uudemman erän vesiliimaseosta, mutta vähän tujumpana. Nyt pallo on hentoisesti kovettunut. Liimoissakin näyttää olevan eroja, tästä ei ainakaan jäänyt minkäänlaista jälkeä kuivuessaan.

Pellavasydämessä on meneillään joulunäyttely. Tämä valopallo arvotaan lipukkeen täyttäneiden asiakkaiden kesken.

Pellavasydämen Mervi

 

Valopallo

Kylläpä olen tänä jouluna ollut ahkera. Enemmän kuin varsinaisia lahjatavaroita olen valmistanut erilaisia koristeita. Vähän sellainen fiilis, että kaikki, mitä muutkin facebookissa tekee, minunkin pitää kokeilla.

 Niinpä valopallokin:

Ohje tähän virkkaukseen on blogista Neanomat. Virkataan kaksi ympyrää, jotka saavat suosista vähän "kupittaa". Ommellaan tai  virkataan ne reunoistaan yhteen. Jostain reiästä ujutetaan sisälle ilmapallo, joka puhalletaan sopivaksi. sitten vaan kovetetaan. Minä laitoin sokerivesiliemeen, mutta yhtähyvin (tai ehkä jopa paremmin) kävisi liima-vesiseos.

Nyt pallon annetaan kuivua seuraavaan päivään, ilmapallo puhkaistaan ja ongitaan pois. Pallo on valmis ripustettavaksi. Paitsi, jos haluaa sisälle valot.

Avustajani ripusti putiikin kattoon kaksi erittäin kaunista risua. Kylläpä ne luovatkin kivaa lämmintä tunnelmaa. Toiseen en aio ripustaa mitään, se on sellaisenaan kaunis. Toisessa risussa sen sijaan roikkuu enkeli, lumihiutale ja nyt tämä pallokin.

Ensin ajattelin vähän koristella näyteikkunaa sinivalkoisin värein, mutta sitten totesin, 

että sehän on jo. 

Toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista itsenäisyypäivän iltaa!

Pellavasydämen Mervi

Kranssin koristelu

Eilen tein ja näytin täälläkin suodatinpussikranssin. Innostuin vielä vähän koristelemaan sitä. En kylläkään ole varma, onko sittenkin parempi ilman mitään koristetta.

 Pellavasydämen Mervi

Suodatinpussi-kranssi

Pellavasydämessä on mallina monenmoisia kransseja. Useimmat niistä on tehty paperinarusta, valokranssi on osoittautunut ehkä kaikkein suosituimmaksi jo useamman vuoden ajan.. Tänään kokeilin yhtä mallia, jonka bongasin facebookin käsityöryhmistä. "Kaikki" on tehnyt tällaisen suodatinpussikranssin.

Tarvitaan
- styroxrengas
- ympyräleikkuri (tai sakset)
- suodatinpusseja
- nitoja sekä
- kuumaliimaa (tai nuppineuloja)
- pätkä narua tms.

Lähetin avustajan kauppaan kympin kanssa ja pyysin tuomaan sillä rahalla suodatinpusseja. Valitsin valkaisemattoman, vaikka valkoisesta olisi ehkä tullut kauniimpi. Ruskeahko on kuitenkin aivan Pellavaysydämen näköinen. Nyt meillä on muuten moneksi vuodeksi suodatinpusseja, sillä tähän työhön ei tarvittu lähellekään kokonaista pakettia!

Saksilla ympyrän leikkaaminen on aika työlästä, joten olin tyytyväinen, kun Katariina lainasi omaa leikkuriaan. Sitä käyttäen ei tarvinnut myöskään piirtää ympyröitä. Kolme pussia päällekkäin ja kerralla tulee 3 x 3 x 2 eli 18 ympyrää.

Pikkunippu ympyröitä kiinnitetään nitojalla keskeltä. Sitten jokainen pylpyrä rypistetään. Näin saadut kukkaset kiinnitetään vieri viereen syrox-renkaaseen. Vaikka kuumaliima sulattaakin styroxiin kolon, se kuitenkin kuivuttuaan kiinnittää kukat.

Sitten vaan miettimään, miten tämä koristellaan. Ainakin valkoiseen kranssiin voisi laittaa jotain hilettä tai helmiä. Haluan pitää tämän yksinkertaisena, enkä ehkä laita mitään lisää. Tai no jos joku rusetti sentään?

Pellavasydämen Mervi

Valolaatikko

Koska asun facebookissa, tiedän, mitä kulloinkin käsityörintamalla tapahtuu. Nyt on IN käyttää paperinarua (joulu)askarteluissa. Valolaatikot taitaa olla viimeisin villitys. Niinpä mekin harjoittelimme...

Otetaan pahvilaatikko, tehdään pohjaan reikä ja päällystetään kokonaan elmukelmulla.

Tehdään liimavesiseos. Saman verran liimaa kuin vettäkin. Noin silmämääräisesti.

Seuraavaan työvaiheeseen on useampia tapoja. Me teimme näin: Suoraan vyyhdeltä kasteltiin pieni sykerö läpeensä vesiliimaseokseen. Lankaa ei katkaista vai otetaan seuraava sykerö. Paljon ei kannata kerralla kastella, naru menee muutoin solmuille.

Kyllä tämä meidän tapauksessa oli aika suttaista puuhaa. Molemmat olemme hyvin hätäisiä ja impulsiivisia. Ei alkusuunnittelua tai -valmistelua. Emmekä jaksaneet pyörittää tarpeeksi paperinarua, joten laatikosta tuli aika harva.

Kuivuminen kestää seuraavaan päivään. Muista käännellä laatikkoa aika ajoin, ettei se liimaannu alustaansa kiinni. Kun teelmys on hyvin kovettunut ja kuivunut, leikataan pohjasta narut poikki. Pahvilaatikko "revitään" palasina irti ja poistetaan, samoin kelmu.

Todentotta, kyllä ne narut laatikon muodossa pysyvät! Sitten vaan koristellaan. Sisälle valoköynnös ja päälle lahjanauhaa...

On tämä meidän teelmys vähän kökkö, mutta ensi kerralla osaisimme jo paremmin. Enemmän paperinauhaa ja vähän suunnitelmallisuutta sen kiertämiseen. Nurkkiin pitäisi saada enemmän muotoa, nyt ne ovat aika "tyhjät".

Samanlaisen jutun voisi tehdä myös muusta kuin paperinarusta. Villalankakin kuulemma käy.

Kaikkea sitä keksitäänkin....                  Pellavasydämen Mervi