Kustavin mökillä paistoi aurinko

Lähdimme lauantaiaamulla vain pienen matkarepertuaarin kera Kustavin mökille. Otimme aurinkoa ja minä kudoin sukkaa- sävy sävyyn harmaan kallion kanssa.

Tämä on merinovillaista sukkalankaa ja suloisen pehmeää. Teen tästä miehelle 43 koon sukat. Ehkä ovat unisukka-tyyliset.

Tytärkin tuli käymään lapsuutensa kesämökkimaisemissa. Sain antaa hänelle uuden, puhtaan makuualustan auringonottamista varten. 

Toin sen vielä kotiin viimeistelyä varten. Pitää kehitellä joku kantosysteemi, kun välillä alustaa kiikutetaan meren rantaan. Säilytyspussin voisin myös ommella. 

Keittiöhommat mökillä hoitaa mieheni (kuten kotonakin). Luovuimme pestävistä astioista ja söimme kertisastioista. Grillattiin makkaraa ja pihviä ja porkkana-lanttu-palsternakkapaistosta juustokuorrukkeella. Tämä oli kiva idea, jonka kuulin: paistovalmiiksi pilkotut kasvikset. Tosi hyvää!

Auringosta nautiskellessani yritin tyhjentää ajatusmaailmaani lomamoodiin, mutta muutama asia oli pakko saada järjestykseen. Ensi viikolla jatkamme putiikin loppuunmyyntiä ja nyt sain tehtyä mainoksen siitä kertomaan. Jonkun verran ajatukseni askaroivat myös kouluasioissa. Aivan selvästi kärsin stressistä, sillä kiristelen hampaitani kaiken aikaa, enkä meinaa millään saada leukaa rentoutumaan.

Huomenna menen taas Turkuun avustajan kanssa. Opettelemme takkiin tulevia yksityiskohtia. Menen mielelläni, meillä on kiva porukka ja vaikka vähän laiskakin olen, on kuitenkin hyödyllistä haastaa itsensä tekemään mitä käsketään. 

Olipa muuten aika hintava mustikkapiirakka kun tilapuodista matkan varrelta ostimme. Maksoi 21 euroa, mutta kyllä oli hyvää! Ja tuuliset merimaisemat ihan ilmaisia. 

Saa nähdä oliko mun viimeinen mökkipäivä?

Mervi

Ompelin uuden makuualustan

Meillä on mökillä iankaikkisen vanhat ja nuhruiset makuualustat auringonottoa varten. En kuitenkaan löytänyt yhtä käteviä uusia, jotka olisi saanut taiteltua pieneen tilaan. Jyskistä ostimme petarin, joka myytiin halvalla siinä olevan virheen vuoksi. Iso se on, mutta tosi kevyt. 

On kyllä kätevää, kun on itsellä kangaskauppa! Illalla piti vielä päällystää tuo valkoinen patja paremmin katsetta kestäväksi. Miksiköhän petarit on aina valkoisia?

Valitsin alapuolelle - kalliota vasten - punaisen enstexin ja päällipuolelle puuvillaisen kukkakankaan (koska sitä oli paljon, eikä käy oikein kaupaksi)

Onnistuin mitoituksessa täydellisesti, vaikka vähän sinneppäin kankaat revinkin. Patja on 80x200 ja noin 5 cm paksu. Päälliset on 90 x 200 ja nyt ne on helppo ottaa pois ja laittaa takaisin pesun jälkeen, kun ovat väljät. Enstexin antaa kuitenkin sopivasti ryhdikkyyttä. Patjassa on myös päällinen pestävissä, koska siinä on vetoketju. 

Nyt on kyllä niin siisti alusta! Työhön meni aikaa reilu puoli tuntia. Mutta, kuten tavallista, jälkihuolto (lue: siivous) jäi "jonkun muun" tehtäväksi..

Tämä olisi ollut oiva kohde harjoitella uuden teollisuuskoneen käyttöä, mutta siinä ei ollut alalankaa... siispä homma hoitui luottokoneella, Lidlin SilverCrestillä. 

Pellavasydämen Mervi

Kuulumisia

Tänään on poikkeuksellinen päivä pitkään aikaan. Olen yksin putiikissa - jopa ilman avustajaani. Työntekijä sairastui. Eilen laitoin "lapun luukulle" kun olimme jo suunnitelleet lähteä mökille. Vaikka se vähän sielua riepoikin, niin pysyin päätöksessäni. Huomaan arvostavani vapaa-aikaa josks jopa enemmän kuin niitä muutamaa euroa, mitä EHKÄ olisi kassaan kilahtanut. Varsinkin, kun oli aurinkoinen päivä. Tänään onkin pilvistä, joten voin ihan hyvin kyhjöttää tässä tietokoneen ääressä.

Kuten olen kertonutkin, korona sotki meidän loppuunmyyntisuunnitelmat. Kauppa pysähtyi kuin seinään. Työntekijä oli lomautettuna huhtikuusta kesäkuun loppuun ja minä tein kolmituntista työpäivää. Jaksoin juuri ja juuri. Nyt olen ollut kesälomalla heinäkuun ja se onkin aivan ennenkuulumatonta koko 10-vuotisella yrittäjätaipaleellani.

Kustavin mökillä olevista sisustuslehdistä päätellen olen siellä viimeksi ollut vuonna 2005 ja kaikki nämä vuodet olen kuvitellut, etten siellä enää pärjää. Nyt päätin yrittää ja hurahdin heti! Tunnin ajomatka suuntaansa ei ole liikaa käydä päiväseltään. Yöpyminen vaatii jo vähän enemmän valmisteluja, kun vesi pitää kantaa kaupungista ym... En ole aivan varma, onko mieheni mielissään tästä asian saamasta käänteestä, kun nyt hänellä on aika paljon enemmän haastetta verrattuna siihen, että itsekseen kävisi.

Mökin ihan lähimaastosta olen keräillyt keppejä makrameetöitäni varten. Onnekseni tilasin hirvittävän suuren määrän naruja - meni kaksi tilausta päällekkäin  - sillä tänään taas on tukkuliike ihan tyhjä....

Monta vuotta olen kesät talvet maannut peiton alla. Tämä kesä on poikkeus. Ehkä se on niin, että helposti addiktoituvalla ihmisellä on aina joku addiktio. Nyt on vatsani siinä kunnossa, että mikään ruoka ei tunnu sopivan. Kokeilussa on tällä hetkellä maidoton ruokavalio ja koska kauramaidot ei oikein maistu kahvin joukossa, olen jättämässä kahviakin pois. Ehkä olen nyt siirtänyt syömisseen liittyvän addiktioni auringonpalvontaan. Tiedän kyllä ihosyövän riskit ja seurailen lukuisia luomiani herkeämättä, mutta nautin myös suunnattomasti ruskettumisesta. Ikinä ennen 60 vuoden aikana en ole saanut JALKOJANI ruskeiksi.

Maanantaina alkoi koulu. Juu-uh! Jo elokuun alussa. Oikein kiva fiilis nähdä opiskelukavereita ja päästä haastamaan itseään. Huomaan, että kun illalla kymmenen aikaan palaan kotiin reilun tunnin ajomatkan jälkeen, olen tosi hyvällä tuulella.

Jouluna valmistumme mittatilausompelijoiksi. Syksyn ajan teemme  vuorillisia takkeja: yhden itselle, toisen asiakkaalle ja kolmannen näyttötyönä asiakkaalle. Heti ensimmäisellä tunnilla aloitimme harjoittelun. Ompelemme yksityiskohtia. Tällä kertaa taskuja. Ensi näkemällä en millään meinannut hahmottaa työjärjestystä, mutta osa ja ommel kerrallaan sain taskun tehtyä. Jos olenkin johonkin vaatteeseen taskun laittanut, yleensä valitsen paikkataskun sen helppouden takia, mutta nyt syksyn mittaan on pakko harjoitella myös näitä vaativampiakin.

Keväällä ostin monta mekkokangasta, mutta en ole ommellut kuin yhden. Kun kaappi on pullollaan vaatteita, tuntuu turhalta tehdä niitä lisää. Tämän puolihameen olen ommellut ainakin viisi vuotta sitten ja saman ajan se on ollut pitämättömänä, mutta nyt hoksasin tällaisen yhdistelmän ja tuntuu olo ihan naiselliselta ainaisten housujen jälkeen. Puseroa olisi saanut vähän silittää ja hameen helmakin näyttä kipristyvän. Noooh.

Kovimmilla helteillä olen sujauttanut ylleni tämän ohuesta pellavasta valmistetun tosi väljän hellemekon. Olen täysin päässyt irti heiluvien allien -syndroomasta. Pukeudun mukavuus edellä ja tässä mekossa ei tule hiki eikä haittaa rypyt.

Lopuksi näytän vielä upeat kukat, jotka mieheni toi sisälle. Hänen puutarhassaan on toinen toistaan upeampia kukkia ja näiden tuoksu on huumaava, joskin ei välttämättä kovin hyvä. Siinäjasiinä.

Nyt lähden kiikuttamaan makrametyöskentelytelineeni kaupan puolelle ja aloitan - niin, mitä sitä tekisi? - ehkäpä Lankavan makramematon... Se on kyllä tosi tylsää tekemistä, pelkkiä kaksoistasosolmuja, mutta pinnasta tulee aika kiva. Ja Pauliina punoskude on joutuisaa työstettävää. Ohje täällä. https://www.lankava.fi/fi/leinikki-makrameematto/

Pellavasydämen Mervi

Makrameinnostus jatkuu

Seuraan innokkaasti ympäri maailman makrametöiden tekijöitä. Kiva saada vähän erilaisiakin ideoita. Tässä yksi. Alunperin bongasin tämän Sanna Suonpään Kototeko -instatililtä. Minun purkkini vaan sattui olemaan paljon isompi, joten innostuin kehittelemään vähän lisää haastetta.

Käytin Chunkymopista jääneitä pätkiä. Ensin kiristin purkin kaulan ympärille pätkän, johon aloin solmia leivonpäällä hapsuja. Niitä tuli 32. Sitten lähdin tekemään kaksoistasosolmuja, ja havaitsin, että tuollainen kolmio on kiva. Sen reunoille innostuin solmimaan viistoja kohosolmuja. Teknisesti vaativin osa oli yrittää laskea, että mihin mun langat riittää. Näiden kahden kolmion väliin jäi juuri sopivasti lankoja, että sain tehtyä tuollaisen salmiakkikuvion.

En ole vielä valmis suunnittelemaan omaa mallia mihinkään isompaan työhön, mutta tämmöiseen pieneen on kiva testata omaa osaamistaan.

Hankalaa on tietää, miten paljon lankaa pitää varata. Yleensä töistä jää eripituisia pätkiä, mutta Matildasta tekemästäni seinävaatteesta loppui lanka kesken. En jaksanut/viittinyt/malttanut alkaa opetella jatkamista, joten käytin KUUMALIIMAA ja se toimi ihan hyvin. En uskaltaisi laittaa mihinkään työhön, johon tulee painoa, mutta tällaiseen seinävaatteeseen se kävi ihan hyvin. Ei erottunut mitenkään työstä.

Tein kokeilun trikookuteesta. Harmikseni valitsin vaikean kuvion. Youtubesta katsoin mallia tuollaiseen kukkaan - oli mielestäni hankala tehdä. Ei tästä nättiä tullut, mutta tulipa todettua, että ohut trikookudekin käy töihin, joissa ei ole vaaraa venymisestä.

Viimeisenä esittelen isoimman työni. Tässä metsästä löydetystä kepistä on useampi näyttävä sakara ja ne jotenkin kutsuivat suunnittelemaan tuollaisia "soiroja".

Nyt olen pitänyt pientä taukoa solmimisesta, kun ei ole enää seiniä, mihin näitä kiinnittää. Mutta mielessä on ideoita kyllä. Välillä olen kutonut sukkia.

Pellavasydämen Mervi

Keksin kivan idean!

Tiedättehän sen tunteen, kun on jostain innostunut, niin sitäpä näkee kaikkialla. Niinkun nyt tääkin, kun oon hurahtanut makramesolmeiluun, niin näen joka paikassa mahdollisuuuksia... Olimme Kustavin iltatorilla ja siellä yksi myyjä myi äitinsä jäämistöstä monenlaista käsityötarviketta. Oli myös laatikollinen sukkuloita. Osa oli kiinteällä "pesällä", mutta sitten oli näitä avonaisia, joista oli jo metallitikut poistettu.

Niin ihanan kulahtaneita! Toisissa on jopa luiset päät. Ensimmäisenä valitsin tällaisen mustan, josta väri oli sopivasti kulunut.

Kaikista langan väreistä valitsin tähän mustan. Olisi voinut olla joku muukin. Ainakin tämä oli erittäin hankala kuvattava. Langaksi valitsin puuvillaisen Natura XL, jota meillä oli jäänyt hyllyyn muutama kerä. Kovin on pehmoista, mutta näin pieneen työhön menettelee. Sitten vaan lähdin tekemään, kuvio syntyi sitä mukaa työn edetessä.

Vähän kuitenkin väriä joukkoon, pujottelin joukkoon pienen punaisen puupallon.

Kuviot kehittelin tähän IHAN ITSE. Voi mikä onnistumisen riemu! Minä, jonka ei pitänyt ollenkaan osata solmuja... Kiinnityksen kanssa meinasi ensin olla ongelmia, kunnes keksin pujottaa langan noihin pienen pieniin koloihin, mitkä sukkulassa on.

Mulla on vielä ainakin 5 erilaista sukkulaa näitä töitä varten. Joten tilauksia otetaan vastaan! Toki voin myydä pelkän sukkulankin, tähän on kiva tehdä pieni ja nopea työ. Ja voi kokeilla uusia solmuja, kun näkee nopeasti lopputuloksen.

Eikös olekin kiva, onhan?

Pellavasydämen Mervi

Lisää makrametöitä

Asiahan on nyt niin, että olen tääydellisesti koukussa makrametöihin. Näen ympärilläni joka paikassa makremeta tai mahdollisuuksia siihen: tytön hiusten palmikossa näen makramen, jossain missä on paksuja lankoja, kuvittelen, miten solmin ne jne.

Nyt olen tehnyt ensimmäisen työn luonnosta löytyyneeseen oksaan. Se on hivenen haastavampaa kuin sileään harjanvarteen solmiminen. En ehtinyt edes kuoria oksaa, kun niin oli kiire aloittaa.

Tähän asti olen tehnyt työt mallin mukaan ja nimenomaan piirretyn mallin mukaan. Videosta katsominen tuntui ensin ihan mahdottomalta. Mutta pakko oli sekin opetella, kun alkoi mukavat mallit muuten loppua. Joku makrame-ryhmäläinen ystävällisesti neuvoi, että videon saa myös hitaammalle - siitä olikin suuri apu!

MAKRAME KORVAKORUJA

Minun aivoni eivät tahtoneet mitenkään ymmärtää noita kohosolmuja, jotka kääntyvät sivulle. Näiden korvisten kanssa kiukuttelin monta päivää, kun en vaan tajunnut, miten solmut tehdään. Mutta voi sitä onnen tunnetta, kun se  viimein valkeni!

Korviskoukut on jo näihin laitettu, mutta kuva puuttuu.

MAKRAME SEINÄRYIJYT

Tämä oli seuraava työni. Minusta oikein söpö ja helppo tehdä. Malli on TuuliaDesignin miniryijy.
Tykkään tästä kovin. Siinä on tavallista vähemmän hapsuja. Tämän tein Chunky Mopista.

Sitten siirryin hivenen isompaan malliin. Opin taas muutamia uusia yksityiskohtia. Tämä malli on jostain youtuben videolta.

Kohtasin taas lähes ylipääsemättömän ongelman. Tuo yläpuolella oleva "letti".... näyttää ihan yksinkertaiselta ja sitä se varmasti onkin. Mutta mun aivoni ei kääntynyt sitten millään ymmärtämään sitä. Pääsin alkuun ja tein vähän matkaa, mutta sitten tuli stoppi, kun rutiini rikkoontui. En osannut katsoa työstä, miten pitää edetä.

Mieheni ihmetteli vierestä seuraten: "..... no mut, eksää siinä koko ajan tee SAMANLAISTA SOLMUA?" "Juujuu, yritän, mutta kun ei onnistu."

Tulihan siitä hieno, mutta suhteellisen pieni. Lankana ChunkyMop, jonka saa kammattua auki. Hassua, miten noi hapsut silti pyrkivät kiertymään, vaikka ne auki kampaakin....

Sitten etsin vähän isomman mallin, jälleen youtubesta. Tämän tein luonnonväärään oksaan, mikä aiheuttaa oman vaatimuksensa. Pitää löytää tasapainopiste, mihin työn tekee, ettei se kovin keikkuisi.

Tässä työssä varmistelin vielä aiemmin oppimiani solmuja, mutta varsinaista uutta (hankaluutta) ei tässä ollut.. Harmi, ettei tämän parempaa kuvaa työstä ole, sillä yllätyksekseni se on myyty. Olin itse lomalla ja Arja oli kaupassa myymässä, kun tätä tultiin kysymään. En edes ollut varautunut näiden hinnoitteluun, kun mielessäni ei ollut myynti, vaan ihana työn tekeminen ja mallin saaminen putiikkiin.

Noh, samana iltana aloitin uuden ja siitä vasta hieno tuleekin.... on niin pähee luonnon väärä oksa, että "oksat pois"!

Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä sinä olisit valmis tällaisista maksamaan?

Pellavasydämen Mervi