En voi hilllitä itseäni

Mä en voi hillitä itseäni. Tämän viimeisimmän puseon kanssa olin vähän epävarma, kun otin käyttöön  eri ohjeen. Tämä malli on Islantilaisia neuleita -kirjasta, mutta se on tehty Alafosslopille, joka on paksu lanka. Mallin nimi on Stapi eli kallio. Ohje on vetoketjulliselle takille. Vasta kaaroketta aloittaessani tajusin, että jos tekee ohuemmalla langalla kuin mitä ohjeessa on, ei riitä, että tarkistaa silmukkamäärät sopivaksi, myös kerrokset on ajateltava uusiksi. Ei paksun langan kerrokset riitä ohuemmalle langalle. Nyt siis ensimmäisen kerran sävelsin väliin omia kerroksia. Mittasin aiemmista paidoista, että kaarroke tulisi tarpeeksi pitkäksi, mutta silti jäi ilmaan leijumaan epävarmuus. Mutta ihan nappiin osui!

Minä halusin koittaa meille uutena tullutta Himalaya Efsun -lankaa, joka on 100 % villaa ja hinnaltaan tosi edullinen. Lankaa tähän kului vähän reilu 500 g, mutta puoli kiloa riittää hyvin. Hinnaksi tälle tuli siis vain 25 euroa! Tai noh, melkein... raitoja varten on ostettava 100g kerä, mutta se ei kokonaan tule käyttöön... Ja tuntuma on pehmeä, lähes puuvillalta tuntuva. Tykkään kovasti.

Tykkään mieluummin sellaisesta mallista, ettei hihoissa ja helmassa ole kirjoneuletta, joten alku on vähän tylsää. Kaarrokkeen kanssa on taas vähän liiankin jännittävää. Vaikka tekovaiheessa näyttääkin työ kupruilevalta, olen jo oppinut luottamaan, että kyllä työn jälki tasoittuu. Mun on päästävä aina heti sovittamaan ja yllätys, yllätys, kaikki tekemäni puserot ovat näyttäneet ihan puserolta! 

Vielä en ole uskaltanut yhtään puseroa laittaa pesukoneeseen, vaan kastelen kokonaan pesualtaassa. Laitan kuivumaan tasona ja miten silmiä hivelevää onkaan seurata, kuinka työ tasoittuu, rakastan sitä ensi silmäystä!

Tästä  puserosta tuli tosi pitkä, eli juurikin itselleni sopiva. Myös kaula-aukko eikunsiis pääntie on sopiva minulle, kun en pidä tukkoisesta kaulasta.

Tässä työssä vaihdoin puikkoja moneen kertaan, ennen kuin löysin sopivat. Loppujen lopuksi neuloin 6,5 mm pyöröpuikoilla, jotka olivat vain 60 cm pitkät. En halua käyttää liian pitkiä puikkoja, vaan pidän siitä, että työ on "rutussa", jolloin sitä ei tarvitse koko ajan kiskoa lähemmäs. Tein siis myös kaarrokkeen 60 senttisellä, pääntiellä vaihdoin sukkapuikkoihin. 

Hihat neuloin koko matkan sukkapuikoilla.

Ja sitten nuo lankatiedot. Tässä hyllyssä vasemmalla on tuota Efsun lankaa.

 

Eikä tämä hulluus vielä lopu! Nyt on tullut kaksi pusero tilausta, joten saan vielä nauttia neulomisesta. Toki tilaustöiden kanssa on ihan erilainen haaste, kun pitää onnistua saamaan juuri halutun kokoinen. Näitä tähänastisia olen tehnyt ajatuksella "tulee, mitä on tullakseen..."

Pellavasydämen Mervi 

 

Ihan kiva vuosi - saako niin sanoa?

 

Vuosi 2021 tullaan muistamaan. Enimmäkseen ihmiset valittaa ja kauhistelee, pelkää ja tuomitsee. Ehkä olen joustava tai sitten tottunut luopumaan, mutta minulle henkilökohtaisesti mennyt vuosi on ollut "ihan kiva". Tai sitten korona ei ole tullut tarpeeksi lähelle.

Vuosi sitten maaliskuussa sain lopulta tehtyä päätöksen putiikin loppuunmyynnistä. Yhden kuukauden myynti olikin päätähuimaava, mutta tulos nolla, koska myytiin puoleen hintaan. 

Huhtikuussa oli pakko lomauttaa työntekijä 3 kuukaudeksi, koska asiakkaita ei yhtäkkiä ollutkaan. Avustajani kanssa pyöritimme puotia vajailla aukioloajoilla. Aika kultaa muistot, joten kävin facesta tarkistamassa silloisia fiiliksiä. Ovet oli auki vain 10-13 ja oli päiviä kun vain yksi asiakas kävi. 

Juhannuksena pidin koko viikon puodin kiinni ja kokeilimme mieheni kanssa asuntoautoilua. Se oli oikein kivaa ja mieleni virkistyi. Minä, joka mieluusti vietän aikani sisällä, innostuinkin ulkoilmasta!

Heinäkuussa tuli työntekijä takaisin töihin ja minä lampsin lomalle, ensimmäisen kerran 10 vuoden yrittäjyyden aikana. Nautin Kustavin kesämökillä olosta, auringosta ja vapaudesta!

Sisulla opettelin makramee-solmeilun ja hurahdin täysin. Sain paljon iloa oppimiskokemuksesta. 

Kuluneen vuoden aikana minulla diagnotisoitu masennus "hävisi". Osansa oli varmasti kesälomalla ja uusilla haasteilla. Aloitin pukeutumisneuvoja-koulutuksen, josta olen tykännyt kovin. Olen rohkaistunut katsomaan itseäni valokuvien ja jopa hiukan videoidenkin kautta. Minäkuva on muuttunut kehopositiivisemmaksi.

Vuoden vaihtuessa työntekijäni irtisanoutui ja minun piti päättää, mitä teen puotini kanssa. Lopulta päädyin jatkamaan yritystä, mutta puoliteholla. Ainakin nyt se tuntuu oikealta ratkaisulta. Ovi on auki joka toinen päivä ja silloin minulla on avustaja kanssani. Ilman häntä en tähän pystyisi. Olen kohtalaisen kipeä aina työpäivinä, mutta kestän sen, kun tiedän, että "huomenna saan huilata". 

Tällaista mielenkiintoa käsitöitä kohtaan ei ole ollut ennen! Kaarrokepuseroita neulotaan vimmatusti. Meillä on asiakkaita riittänyt ja on ollut tosi mukavaa! Selätin oman kirjoneule-pelkoni ja taas itseluottamukseni kohosi sekä samalla tyytyväisyys... on ihanaa, kun pystyy neuvomaan ja opastamaan asiakkaita ammattitaidolla.

Käytämme AINA maskia asiakaskontaktissa ja yritämme pitää vielä turvavälitkin. Aina rahan käsittelyn jälkeen pesemme kädet.

Toki elämäni on helpompaa kuin monen muun, kun ei ole koululaisia huushollissa. Vanhan isäni neuvomisessa suojautumiseen on omat haasteensa. Itse en käy missään, mutta se ei ole ongelma. Puoliso käy ruokakaupassa ja tekee sen erittäin huolellisesti suojautuen.

Jos ei olisi koronaa, olisin ehdottomasti halunnut yhden tai kaksi ulkomaanmatkaa tehdä, mutta sitä en käy itkemään...

Minulla on kaikki hyvin.

Mervi

 

Ps. Hoksasitko, miksi valitsin nämä kuvat? Koska aurinko.

En pysty pysäyttämään...

Kaarrokepuseroitten neulominen vaan jatkuu... Olen ottanut kauppaan myyntiin monenlaisia villalankoja, mutta harva asiakas haluaa tehdä neuletta muusta kuin aidosta islantilaisesta langasta, Lettlopista. Minä kuitenkin sinnikkäästi esittelen näitä muitakin...

Tässä kuvassa on neljä "riddaria", kolme minun tekemääni ja tuo neljäs oikealla on ostettu silloin, kun en itse vielä osannut. Vasemman puoleinen sininen on tehty Lankavan Lotte -langasta, joka on 100 % villaa ja konepestävä. Turkoosin olen neulonut islantilaisesta Spunista, mikä on 100 % merinoa. Fuksian värinen on Teeteen Sallaa, siis sukkalankaa. Ja harmaa lienee Seitsemän Veljestä.

Tässä lankaesittelyt:

 

 

 

 Kaikki nämä langat ovat n. 50 g = 100g,  joten lettlopin ohjeet käyvät näihin.

 

Hienot on meidän hyllyt - täynnä uusia lankoja. Myös Lettlopeja...

  

 

 

Katselin areenasta norjalaista finassineroista kertovaa sarjaa ja ihan sen vihoviimeisissä kuvissa silmiini osui tämä paita. Aito riddari. Miten sitä katse kiintyykin itseä kiinnostaviin asioihin: neuleisiin, vaatteitten leikkauksiin ja teen mielessäni myös ihmisille värianalyysejä...

 Joko tämä hulluus on sinuun iskenyt?

Pellavasydämen Mervi

Neulojan välttämätön apuväline

Puikkojen jälkeen seuraavaksi välttämättömin neulojan apuväline on puikkomitta!

Ai että oli melkein tuskalliset muutamat viikot, kun jouduin pärjäämään ilman - olin nimittäin myynyt omanikin, kun ei putiikissa ollut enää yhtään. Eikä se kovin harvinaista olekaan - eilen myin 100 cm irtokaapelini. Niitä mulla onneksi oli kahdet.

Jostain syystä puikkomitat oli tukustakin loppu, joten haalin niitä sieltä täältä. Nyt meillä onkin myyynnissä kolmea erilaista, tai oikeastaan neljää...

Tämä vanerinen sukkamitta toimi mulla varamittana.

 

 Kakkein tylsin saamistani vaihtoehdoista on tämä Prymin:

Pyöreä muoto on jo paljon hauskempi ja tämän KnitPron mitan saa kätevästi kiinnitettyä, niin ei pääse hukkumaan. Laitoin sen kiinni ompeluarkkuuni, jonka sisällä puikotkin ovat

Sitten on näistä monipuolisin mitta, jossa on paitsi puikkomillit, myös senttimetrit ja tuumat ja suurennuslasi! Kätevä, kun huonosilmäisenä yrittää tihrustaa puikkojen ja koukkujen  kokoa...

Tämän mitan huono puoli on se, ettei sitä saa kiinni mihinkään. Ainakin minulla lähes puolet ajasta menee tavaroitten etsimiseen...

Pellavasydämen Mervi

Olohuoneen sisustamista

Kun muutimme tähän kotiin vuonna 2014 päätin pitää sisustuksen lähes minimalistisena, ainakin hyvin väljänä. Kun asiaa nyt katson, huomaan epäonnistuneeni... Tavaraa alkaa olla joka nurkassa ja ilmavuus on menetetty. 

Ostin hetken mielijohteesta muutama vuosi sitten itselleni mukavan nojatuolin, ns. asentotuolin. Se on minun iskiakselleni, huonolle selälleni ja lonkkakivulleni vallan mainio. Pystyn istumaan tuolissa vaikka 8 tuntia tuntematta kipua. Kankeaksi kyllä tunnen itseni siitä noustessa, mutta tuolin mekaniikalla voin vaikka nostaa itseni pystyyn.

Hankimme toiseksi istuimeksi sohvan, joka on tyylillisesti samanlainen.

Jouduin kuitenkin usein huomaamaan, että tuolini oli varattu! Miehenikin piti tuolia mukavampana. Tämän tästä minun piti häätää hänet pois, sillä itse en sohvalla voi istua - tai en pääse sieltä pois. Päätin hankkia toisen samanlaisen tuolin. Vähän aikaa kesti suostutella mies ideaan.

Tein tilauksen Maskun Kalusteesta vuoden vaihteessa. Nyt vasta se saapui. Alettiinkohan sitä tilauksen jälkeen vasta valmistaa?

Tuoleissa on säätömahdollisuus, niissä pystyy melkeinpä makuuasennossa vaikka nukkumaan. En kylläkään ymmärrä, miten jotkut nukahtavat telkkarin ääreen. Mutta joskus - harvoin kylläkin - säädän asentoa niin, että jaloissa alkaa taas veri kiertää...

Joudun toteamaan, että meidän olohuone alkaa olla aika täynnä tavaraa. Keinutuoli jo vietiin pois, kaupan puolelle. Mutta rakastan tätä mustavalkoista huonetta, jossa on mulle mieluinen värimaailma ja kauniita esineitä, jotka olen itse varta vasten tänne valinnut. 

Kukkia meillä on paljon, lähinnä viherkasveja, joita mieheni hoitaa. Viikonlopuksi hän yleensä ostaa myös leikkokukkia. Onnistuin kuvaamaan nämä tulppaanit hienossa auringonpaisteessa. Niin ja siivosin tämän käsityönurkkaukseni varta vasten...

Pellavasydämen Mervi