Olemme asuneet tässä talossa jo vuodesta 2015 ja edelleen on eteinen sisustamatta. Tähän on kummallinen syy. Minä olin todella huono liikkumaan, kun muutimme tähän, istuin pyörätuolissakin. Jouduin kulkemaan myymälän oven kautta, sillä se on maan tasalla, kun taas kodin puolen sisäänkäynnissä on portaita ulkona ja sisällä. Niinpä se jäi mieheni "yksityiskäyttöön" ja sen muka-sisustaminen myös hänen vastuulleen. Jotenkin olin ajatellut, että minulla ei ole siihen sanomista. Niinkuin ei niiden yläkerrassa olevien kahden huoneenkaan suhteen.
Nyt kulkemiseni on helpompaa ja kesällä olenkin kulkenut paljon tuon varsinaisen eteisen/portaikon kautta, kun olen viihtynyt ulkona, auringossa.
Päätin, että nyt saa riittää. Minä haluan kauniin eteisen ja portaikon. Etukäteen ilmoitin miehelleni projektista ja kerroin, ettei häneltä kysytä eikä hän voi vaikuttaa asiaan. No, ihan vähän vaan: takkiensa ja kenkiensä säilytyksestä kysyin kuitenkin.
Olipa kiva projekti! Yhdessä avustajani Susannen kanssa toteutimme sen hyvin lyhyessä ajassa. Ensin piti päättää, minkälainen komero tulee porrastasanteelle. Se tarvittiin peittämään ylimääräinen oviaukko. Yhden illan selailin nettiä ja olin jo epätoivon partaalla, kun mittojen mukaista kaappia ei löytynyt. Mutta sitten - mitä parhain osuma tori.fi:stä ja omalta paikkakunnalta paikkakuntalaisen aikoinaan itse valmistama emännän kaappi. Niin sopiva
Tänne saatiin piiloon kaikki portailla tähän mennessä varastoitunut pikkusälä. Ja toisaalta siihen oli kiva sisustaa vähän toisenlainen interiööri kuin sisällä kotona, missä kaikki on mustavalkoista ja uudenaikaista. Ensin ajattelin, että nuo vihreät lasit on kamalat, mutta mieheni lupasi vaihtaa ne. Onneksi ei ehditty.
Niinhän se vanha ohje menee, että "mitä ei voi peittää, sitä kannattaa korostaa". Otimme siis vihreän teemaväriksi tuohon nurkkaukseen.
Mieheni rakastaa kukkia ja kasvattaa ja hoivaa niitä. Yläkertaan mennessä portailla on paljon kukkia, mutta kuulemma oikeat kukat eivät menesty tässä alatasolla sisäänkäynnin kohdalla. Eivät saa tarpeeksi valoa. Siispä valitsin muovikukat - hui kauheaa!
Tässä kuvassa näkymä ylhäältä välitasanteelta katsottuna. Sisälle kotiin tullaan tuosta avoimesta ovesta ja siellä onkin sisustus ihan toisen tyylistä.
Tokmannilta ostimme halpoja sisustustauluja, tähän kaikki vihreitä ja kasviaiheisia. Toinen kokonaisuus syntyi vaaleanpunaisilla tauluilla.
Olin värien kanssa aika tarkka ja sovittelin monenmoista kippoa ja koriste-esinettä tuohon ikean laatikon päälle. Lopulta ostin olemassaolevaan lasipyttyyn oikean sävyisen silkkiruusun ja nyt se miellyttää silmääni.
Oven suuhun laitoimme myynnissä olleen itse solmimani näyttävän makrameen. Se sai kaveriksesen harmaan kukkaruukun, jonka höytyvät taas yhdistyivät värinsä puolesta tauluihin.
Pieni ylilyöntikin tapahtui. Mieheni kävi välillä toppuuttelemassa, ettei nyt vaan tulisi liian täyttä. Hän ahdistuu liian paljosta tavarasta. Tähän kaapin nurkkaukseen sommittelimme kukkapylväsasetelman, mutta se meni yli ja poistettiin. Saattaisi olla turvallisuusriskikin heti sisäovensuussa - sen sakaroihin saattaisi kompastua.
Hankalin kohta oli kaapin yläosa, sillä jollain keinolla piti saada takaa näkyvä ovi peittoon. Kuljimme ympäri huushollin ja varsinkin yläkerrasta - sieltä mieheni valtakunnasta - löytyi useampi taulu, mutta päädyimme sitten tähän, jonka koko ja värimaailma oli sopivin.
Ihan alunperin idea lähti näistä ruudutetuista seinistä, joista en tykkää, tai tykännyt. Mutta kun seinää on monta monta metriä ylöspäin portaikossa, ei niiden levyttäminen tullut kysymykseen. Mietin, olisinko laittanut tähän seinustalle häälahjaksi saamamme ryijyn, joka on punainen. Miettiessäni sen sopivuutta, joku kertoi ryijyjen juurikin sopivan portaikkoon. Tästä ideasta kaikki lähti, vaikkei se sinällään toteutunutkaan. Punainen ryijy olisi sopinut noihin punaisiin portaisiin.
Avustajani "joutui" pesemään rappuset, jotka lienevät alkuperäiset 50-luvulta ja ovat aikoinaan olleet neuvolan asiakkaiden käytössä ja siis .... ne oli reunoiltaan mustat. Hangatessaan rappusia Susanne huokaisi "oletko miettinyt näiden maalaamista?" No en enää.
Jatkan tätä postausta vielä alatasanteen osalta. Mutta tästä tuli niin kiva, kutsuva ja kaunis. Eikö vaan?
Pellavasydämen Mervi
