maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu tuli ja meni

Minä selvisin siitä! Jouluhössötyksestä...koville otti, mutta nyt on voiton puolella, ehkä?

Putiikissa minulla oli apuna Pirkko. Yhdessä pärjäsimme hyvin, ei tullut kaaosta. Asiakkaita kävi sopivasti, ehdimme pakata jokaisen sitä haluavan ostokset. Vaikka mitään ihmeluomuksia emme tehneetkään, kovin olivat tyytyväisiä valmiista paketeista.

Mikään tuote ei loppunut kesken, yllättäen jotain jäi vielä ensi jouluunkin. Olen varma, että vuoden päästä olen tyytyväinen näistä - onpa jotain myytävää ennenkuin uusien valmistus alkaa. Mitään joulutuotteiden alennusmyyntiä en siis suunnittele, mikään tuote kun ei liene vanhanaikainen ensi vuonnakaan...

Välipäivät pidän vapaata! Olen jättänyt oveen lapun, että tulen paikalle, jos joku minua tarvitsee, kunhan vain soittaa. Ensimmäisinä työpäivinä pitäisi aloittaa karsinta. Olen jo pitkään sitä suunnitellut ja nyt tuumasta toimeen! Liian paljon on hyllynlämmittäjiä  - tuotteita, jotka eivät käy kaupaksi, ovat turhaan tilaa viemässä. Koska suurin osa niistä on myyntitilissä, karsinta on helppoa; pakkaan vaan laatikoihin ja pyydän myyjien hakemaan pois.

Kotona en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN joulun eteen. Ainoastaan tyttärelleni kävin joululahjoja ostamassa, kyllä  - sille 20-vuotiaalle! Toki hän on lahjansa ansainnut, niin kovan duunin teki. Ensin hän raivasi ja järjesteli koko huushollin, jotta siivooja pääsi siivoamaan. Hän myös teki kaikki leivonnaiset, mieheni taas huolehtii ruokapuolesta. Kyllä minun kelpaa! Keittiö on nyt siivottu jokaista nurkkaa myöten! Meillä ei ole ollut lattioilla mattoja, kun kerran keppien kanssa kävelen, mutta nyt jouluksi laitettiin omakutomani joulumatot. Näyttää ihmismäiseltä huushollilta. Joulukoristeet on perinteiset ja tyttäreni haluaa ne myös aina samoille paikolle

Kaikki ylimääräinen tavara kasattiin työhuoneeseeni, joka näyttääkin (taas kerran) kaatopaikalta - nimenomaan! Mieheni rakensi jouluaattona (!) kauan pyytämäni hyllyt, jotta saan ompelutarvikkeet järjestykseen.






   Vain pieni polku johtaa ovelta työpöydälleni, jota ei juurikaan erota rojujen keskeltä.








Miksi ihmeessä näytän tällaisia kuvia kaiken kansan katsottavaksi?

Ehkä siksi, ettei ole hienoja sisustuskuvia näytettäväksi?
Tai ehkä siksi, että toivon voivani näyttää toiset JÄLKEEN-kuvat...
Voi olla että jo huomenna jaksamme aloittaa tämän huoneen raivauksen. Sormet syyhyää ryhtyä työhön, mutta kun tarvitsen siihen jonkun toisen innostuneen kädet avuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti