sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Nuppineulojen säilytyksestä

Voisin kirjoittaa paljon laajemman katsauksen nuppineulojen säilytyksestä, sillä meillä Pellavasydämessä on aika monta erilaista tapaa. Tässä kerron vain yhden.


Kotona minulla on täsmälleen yksi paikka, missä teen käsitöitä. Se on olohuoneen nojatuoli. Siihen ei saa/voi kukaan muu istua. Jos istuu, tulee aika nopeasti häädetyksi.


Nyt, kun meillä käy perjantaisin "vieras" ihminen imuroimassa, minun on pakko yrittää pitää tuo paikka säädyllisenä. Mutta yleensä siinä kohtaa on kaaos. Kaikki tarvikkeet sopivasti käsillä, nääs.

Jos katsot tarkasti nojatuolin ulkoreunaa, huomaat siellä paljon neuloja. Aika kätevää ojentaa käsi ja napata neula. Toki joutuu vähän hapuilemaan, että löytää sopivan. Käytön jälkeen neula taas pistetään nojatuolin täytteisiin.


Ruman näköistä toki. Eikä - toden sanoakseni - kovin käytännöllistäkään. Järjestellessäni käsityötarvikkeitani löysin kauniin neulakirjan, jonka olen ostanut joltain käsityöyrittäjältä.



Onhan se nyt paljon kätevämpi ja ennen kaikkea - kaunis! Tällaisen voit itsekin tehdä helposti. Muutama huopapala ommellaan keskeltä kiinni. Kannen voi halutessaan koristella eri tavoin. Ommella nappeja, nauhoja ja pitsejä. Tai leikellä kuvioiksi, kuten minun kirjani. Tai harjoitella erilaisia kirjontapistoja. Hmmm.... siinähän voisi olla kiva tuote myös myytäväksi putiikissa!


Ihan varmaksi tiedän, että aina joskus tuo pieni kirja on hukassa ja minä pistelen taas neuloja nojatuoliini.

Pellavasydämen Mervi

2 kommenttia:

  1. Mulla on kans oma paikka=oma tuoli olkkarissa missä teen käsitöitä ja kirjoitan läppärillä.
    Siinä on pari tyynyä tukemassa selkääni. Myös kaikki jotka istuvat siinä, kun tulen nousevat heti pois.
    Toi sinun neulatyynysi onkin näppärä nimittäin tuoli :) Kyllä toi kirjatyyny on nätti.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se helpoin konsti (nojatuolin käsinoja) taitaa olla se, joka lopulta vie voiton... tuo neulakirja on mahdottoman söpö!
    Kun olin ostanut taloni, tarvitsin johonkin neulaa. Mainitsin asian silloiselle miesystävälleni, joka hoksasi heti katsoa seinästä - ja siinähän oli neula, seinäpahviin pistetynä. Olin aivan äimän käkenä ja olen vieläkin. En olisi itse ikinä tullut ajatelleeksi!

    VastaaPoista