tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ompeluoppiin?

Minulta kysytään aina silloin tällöin, että mistä olen saanut oppini käsitöihin. Ihan itse olen opetellut, mitään kouluja en ole siihen käynyt. Jos olisin tiennyt, miten elämä menee, olisin nuorena lähtenyt opiskelemaan vaikka käsityönopettajaksi. Muttei se silloin ollut mikään vaihtoehto, matematiikan opettajaksi halusin. Työurani tein kuitenkin valtion virastoissa.

Itseoppinut.

Itselleni olen tehnyt vaatteita 15-vuotiaasta. Ostin Still- ja Simplicity -kaavoja ja niiden mukaan tein jopa takkeja. Itseasiassa mulla on kaikki kaavat 45 vuoden ajalta tallessa!


Tässä ensimmäinen työni - oi, vieläkin muistan, minkälainen mustavalkoinen asukokonaisuus tämä oli! Kun menimme naimisiin v. -78 oli muotia pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Niinpä tein meille ulkoilutakit ja oikein vuorilla. Monet malleista ovat taas muotia, niinkuin tämäkin hellemekko 70-luvulta.





Sittemmin olen tehnyt vaatteita itselle ja lapsille, mutten vieraille. Paitsi kaksi vihkipukua sukulaisille. Vieraille en ole tehnyt, koska puuttuu kaavoitustaito, mittojen mukaan tekeminen ja varmuus lopputuloksesta. Työn jäljessäkin on ollut moittimista - itselle ei ole niin nuukaa...

Teatteripuvustus

Ja vielä vähemmän on ollut nuukaa teatteripuvustuksen tekemisessä. Siinä tarvitaan kyllä luovuutta ja vaatteen pitää olla kestävä, mutta kukaan ei katsele sisäpuolelle, että onko saumat hyvin "yliluoteltu". Ehkä kaikkein eniten rakastan juuri teatteripuvustusta. Juuri nyt olen saanut valmiiksi Lentävän Lokin näytelmän "Aina joku eksyy", jonka ensi-ilta on huomenna 3.7. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Huolitaanko minut?

Ihan kovin perusteellisesti en ole miettinyt, että miksi ilmoittaudun hakijaksi milloin mihinkin projektiin. Joku tyydyttymätön tarve tulle hyväksytyksi? Testata, mihin kelpaan? Aina en ole kelvannut. Mutta nyt taas.

Mittatilausompelijan koulutus Suomen Yrittäjäopistossa.

Saattoi olla jossain facebookin ompeluryhmässä linkitettynä mainos "tästä" koulutuksesta. Illalla sängyssä unta odotellessa näpyttelin kännykällä hakemuksen. Kun kysyttiin ylioppilaaksipääsyvuotta, ei heidän kalenterinsa yltänyt läheskään niin kauaksi - 1978 - kuin olisi minun kohdallani tarvinnut. Minut kutsuttiin haastatteluun, mutta jo siinä vaiheessa arvelin, että kaikki kutsuttiin. Hakijoita oli kuulemma 40 ja 16 otetaan. Hyvin kaksijakoisella mielellä odottelin tulosta. Tiesin, että jos parhaat otetaan, minä pääsen - olenhan jo niin kauan tehnyt vaatteita myyntiinkin. Jos taas ajatellaan työllistymisnäkökohdasta, minua ei ole mitään järkeä valita. Eläkeläinen ja jo yrittäjä 10  vuotta.

Noh, minut kuitenkin valittiin. Hakijoita oli niin paljon ja hyviä hakijoita, että perustivat toisenkin ryhmän. Opiskelu alkaa elokuun alussa ja kestää 1,5 vuotta. Se on sivutoimista. Kahtena iltana on lähiopetus Turussa ja muuten tehdään kotitöitä.

Plussat ja miinukset

Huono puoli on tuo kulkeminen. Välillä olen niin kipeä, etten pysty istumaan missään, toisinaan taas ajan Turun reissun tuntematta mitään. Näin opiskeluhuoneen: se on portaiden päässä ja tuolit näytti todella huonoilta minun istuttavakseni. Toivon mukaan saan järjestettyä paremman. Ainakin silloin kuin menin ensimmäiseen työpaikkaani, sinne hommattiin jonkun vajaakuntoisten työllistämislain mukaisesti hyvä tuoli minulle. Ehkä vieläkin on joku sellainen laki?

Hyviä puoliakin on. Minulla on nykyään liikaa aikaa ja kivasta tekemisestä puute. Keskivaikea masennus pukkaa välillä lujastikin päälle ja silloin kulutan aikani peiton alla. Opiskelu toisi haastetta ja pakon nousta ylös. Oppisin tekemään kaavat ja  vaatteita myös muille. Voisin opettaa toisia.

Mutta mitä tällä kaikella tekee 60 vuotias vanha akka, 
joka on työkyvyttömyyseläkkeellä 
ja miettii loppuelämäänsä? 



Nämä nuoruuteni kaavat ovat kokoa 36 ja sillai. Nykyiset paaaaaaljon isompia. Kaavakokoelmassani on aika kattava otos 70, 80, 90 ja 2000-luvun muodista. Uudessa koulutuksessa opin sitten tekemään kaavoja itselle ja myös toisille. Nähtäväksi jää, miten paljon pystyn hyödyntämään koulutusta.

Onko sinulle ompelualan koulutusta, kerro!

Pellavasydämen Mervi



6 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia täälläkin, ompelupuolen koulutus puuttuu. Kotiteollisuuskoulun kävin 80-luvun puolivälissä, kudonnan puolella. Olihan siellä toki ompelujaksokin, mutta kaavoja en ole koskaan tehnyt (paitsi neulekaavoja olen piirtänyt), muokannut vain valmiita itselleni. Vieraille en ole juurikaan ommellut. Ompelukokemusta kyllä löytyy, oppikoulun alaluokilta lähtien... Äidiltäni olen saanut paljon teknisiä ompeluvinkkejä, hänellä on pukuompelijan koulutus. Nuorena ihailin hänen kuosittelun kauniita työkirjoja.

    Välillä olen jopa miettinyt pukuompelun koulutuksenkin hankkimista, mutta se on jäänyt vain ajatuksen asteelle. Nykyinen työ käsityöyrittäjä-lankakauppiaana vie aikaa ja voimiakin (henkisiä) etten ole jaksanut paneutua syvemmin. Nyt on taas ompelu nostanut tänä keväänä päätään enemmän ja kaavan piirtäminenkin käynyt mielessä. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, terveisin 55-v muija :D

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi! Olemme siis samalla alalla...

    VastaaPoista
  3. Samanlaisista kaavoista olen myös opetellut nuorena ompelemaan. Sain tuoreena vaimona ompelukoneen, ja mies oli sitä mieltä, että en sillä mitään tee. Kirjasin tekemiset ylös ja parhaana vuonna ompelin vapaa-aikanani 200 vaatetta. Tyttären frillahameista päälitakkiin itselle. Ikä ei saa olla este. Itse sain visualistikoulutuksen 59-vuotiaana. Harmittaa vähän, etten nuorena lähtenyt opiskelemaan askarteluohjaajaksi, mutta sain tehdä tosi pitkän uran kansainvälistä kauppaa tehneessä yrityksessä. Kivaa sielläkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Liian nuorena joudumme päättämään, mitä elämällämme teemme. Aikuisena ymmärtäisi paremmin.

      Poista
  4. Valmistuin samasta koulutuksesta muutama kuukausi sitten. Jossei pohjalla ole alan koulutusta eikä kokopäiväinen koulutus ole vaihtoehto, tämä oli kyllä ihan kelpo kokonaisuus. Valitettavasti kaavojen kuosittelua ei ihan hirmu paljoa ainakaan meidän ryhmän kanssa käyty ja valtaosa opiskelijoista käyttikin melkein koko ajan käsityölehtien kaavoja, joita sitten muokkasi omille/asiakkaan mitoille. Jos pohjataidot ovat kunnossa, on itse aktiivinen, kyselee neuvoa ja tekee paljon kotonakin, ehtii kaavoitukseenkin perehtyä, mutta siihen ei varsinaisesti keskitytty koulutuksessa. Mulla on pohjalla vaatetusalan artesaanin tutkinto ja toinen ammattitutkintokin ja niihin verrattuna tämä koulutus oli aika suppea. Tosin itsekin masennuksen kanssa kamppaillessa tuo kaksi iltaa viikossa oli aika sopiva motivaattori tsemppaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit kokemuksesi. Hmmm. Tuo kaavoittaminen olisi kyllä mulle hyvin tärkeä juttu!

      Poista