maanantai 31. joulukuuta 2012

Käsityöläisen arkea

Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa. On tehtäviä, jotka tekee mielellään ja sitten niitä hommia, joita siirtää ja siirtää, kun ovat niin ikäviä. Moni yrittäjä perustelee valintaansa sillä, että on mukava itse valita työnsä ja aikataulunsa. Aina ei voi siltikään.

En ole oikeastaan valinnut käsityöläisyyttä, yrittäjyyttä ainakaan. Sattumalta ajauduin tähän.

- Käsityöyrittäjän arjessa MINUN MIELESTÄNI mukavinta on, kun saa istua ja tehdä käsitöitä. Voi olla, että jaottelu olisi erilainen, jos liikkumiseni ei olisi niin vaikeaa. Mutta näissä olosuhteissa nautin kaikkein eniten virkkaamisesta ja neulomisesta telkkarin ääressä.

- Seuraavaksi hauskinta on ihmisten tapaaminen, asiakaspalvelu.  Mielestäni olen paljon kehittynyt sosiaalisilta taidoiltani. Joskus kaupanpidon alussa jopa arkailin kohdata asiakkaita ja varsinkin esitellä omia tuotteitani. Nykyään olen rohkeampi. Ei ole tilannetta, että en keksisi jotain keskusteltavaa. Olen oikeassa elementissäni kun saan kertoa asiakkaille uusia käsityöideoita. Luulenpa, että alankin enenevässä määrin järjestää erilaisia kursseja.

- Hauskaa on myöskin kehitellä uusia tuotteita. Kovin paljon en pidä ompelukoneen ääressä istumisesta, mikä taas johtuu kivuista, joita se aiheuttaa. Ompelu sinänsä on kivaa.

- Kaupanpito on kivaa. On ihanaa somistaa ikkunoita ja suunnitella erilaisia asetelmia ja esittelyjä putiikkiin. Vielä kivampaa se olisi, jos pääsisin liikkumaan niin kuin tahtoisin. Nykyisellään tarvitsen aina apua.

Kivoja asioita on siis paljon, mutta on myös niitä vähemmän kivoja.
- Yhtään en tykkää paperihommista. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en voi sietää kirjanpitoa. Kaikki kuittien järjestely ja laskujen maksaminen on ikävää puuhaa.

 - Rahan käsittely ja miettiminen ei ole kivaa. En haluaisi hinnoitella tuotteita. Ikävintä kaupassa on kassatyöskentely, rahan ja kuittien kanssa plärääminen.

- Järjestyksen ylläpitäminen tuottaa minulle tuskaa.



Tänään on edessä työ, jota inhoan. Osan siitä kävin jo putiikissa tekemässä. Laitoin joulukuun kuitit järjestykseen. Meillähän kirjoitetaan jokainen kuitti käsin ja se kyllä on  työlästä, mutta huvittaa aika monia asiakkaita. Pankkikorttikuittien ja käteiskuittien täsmääminen ja kirjaaminen ei ole vahvoja puoliani. Yleensä alan tätä työtä tehdä kesken työpäivän ja senhän tietää  millainen show siitä tulee, kun välillä tulee asiakkaita ja loppupäivästä kaikki on yhdessä kaaoksessa.

No, tänään on vuoden viimeinen päivä ja kaikki laskut pitää olla maksettuna, myyntitiliasiakkaille tilitykset hoidettuna ja kuitit ja laskut järjestyksessä. Yök! Yhtään en ole viisastunut viime vuodesta. Silloinkin ihan viimeisillä minuuteilla yritin saada pankkiasiat hoidettua.

Lähdenpä tästä siis hoitamaan ikävät asiat pois, sitten saan taas istahtaa nojatuoliin, ottaa palmikkopiponeulomuksen esille ja katsella jotain mukavaa tallentamaani telkkariohjelmaa, Sydämen asialla vaikkapa?

Mervi

6 kommenttia:

  1. sydämen asialla on hyvä vaihtoehto;) tutustuin blogiisi vasta pari päivää sitten mutta olen kovin vaikuttunut, olet kovin esimerkillinen ihminen:) (kuka nyt paperihommista tykkäisi;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Nyt olen tainnut antaa aivan väärän kuvan itsestäni...juuri äsken pidin tyttärelleni puheen, että kun olen häntä 2-kertaa vanhempi, voin neuvoa viisaudella: älä tee niinkuin äitisi, että jättää asiat viime tinkaan vaan tee työt ajoissa, aloita heti kun se on mahdollista. Sain kuin sainkin tilitykset hoidettua tuntia ennen vuoden vaihtumista!

      Poista
  2. Hei ja antoisaa vuotta 2013. Tästä kirjoituksestasi tunnistan itseäni. Ajattelin ensin, että teen kirjanpidon valmiiksi vuoden viimeisenä päivänä, mutta onnistuin siirtämän sen tämän vuoden puolelle.
    Nyt kiinnostaa kansallispuvun liivikangas paljon enemmän kuin kirjanpito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaan lisää kuulemma kirjanpitäjän työn kaksinkertaiseksi, jos viennit joutuu tekemään molemmille vuosille, mutta muutenhan varsinaisella kirjanpidolla ei ole vielä kiire - hyvin ehtii, eikö? Noissa sijaistoiminnoissa olen oikein hyvä keksijä! Mutta että kansallispuvun liivikangas, en osaa kuvitella itseäni siihen hommaan...

      Poista