seuraa sähköpostitse

tiistai 19. marraskuuta 2013

Käsityömessujen ostokset

Tämä päivä on mennyt "selviämisessä". Onneksi ei ole mitään pakollista tekemistä tai menemistä.

SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET
Vähän aikaa sitten soitti minulle vieras naisihminen. Olemme samalta paikkakunnalta ja hän oli istunut takanani linja-autossa käsityömessumatkalla. Nyt hän kyseli, olinko hukannut jotain messualueella. Kerroin, etten ole vielä nyssyköitäni edes purkanut.

Facebookissa kuulemma on tiedotus, että Jatan Aitan pöydän luo on joltain kainalosauvoilla kulkevalta ihmiseltä pudonnut omaisuutta. Pyydettiin jakamaan tietoa. Nyt tämä takanani istunut nainen otti minuun yhteyttä. Hieno homma, että näin tiedotetaan ja vielä hienompi asia, että joku on viitseliäs ja tarttuu puhelimeen. Hänkin joutui kuitenkin näkemään vaivaa sen saadakseen. Kiitos sinulle, jos tätä luet!

Samaisella käsityöihmisellä oli toinenkin ongelma. Hän oli ostanut lankaa mielenkiintoiseen huiviin, mutta ohje oli jäänyt saamatta. Pelkällä tiedolla, että on Ravelryssä huiviohjeena, ei pitkälle pötkitä. Tarkalleen hän tiesi, missä kohtaa myyjä oli - vanhempi nainen yksinään - ja että oli muutakin kuin lankoja myynnissä.

Minähän tietysti asiakaspalvelijana aloin selvittää vyyhteä. Lähetin viestin ystävälle, joka myös oli ostanut langan ja ohjeen - että jos vaikka sattumalta olisi sama huivi. Sitten selasin Ravelryn huivisivustoa, mutta kun en ole alkuperäistä huivia nähnyt, niin enpä osannut oikeaa varmaankaan edes etsiä.

MINUN OSTOKSENI
Pullautin kassin sisällön keittiön pöydälle sikinsokin. Tässä ovat minun ostokseni:


Jätin noita vähän tuolla lailla arvoituksellisesti, että saan tehdä vielä toisen postauksen, jossa esittelen nämä yksitellen ja selostusten kanssa.

Kaikissa ostoksissa - ei pelkästään messuilla - on kivaa, jos myyjä pakkaa ostokset nätisti, eikä siihen merkillisiä tarvita. Esimerkiksi näin:





Toki itsekin myyjänä tiedän, että kaikki pakkausmateriaalit (ainakin yleensä) maksavat. Jopa tuollainen tarrasydän on ehkä 0,20 € jos vähittäiskaupasta ostaa. Mutta on se vaan niin kivaa. Usein säästänkin pusseja ja pakkauksia, niitä voi jossain yhteydessä kierrättääkin.

Vielä parempi on, jos pakkauksessa on myyjän tiedot. Messuilla varsinkin on sellainen ongelma, ettei kotiin päästyään enää muista keneltä on minkin tavaran ostanut. Käyntikortti olisi ehdoton sujauttaa ostosten joukkoon. Tai sitten näin:






Nyt tää lähtee "aamupesulle", vaihtaa yöpaidan päivävaatteisiin ja suunnistaa kaupungille. Postista on tullut kaksikin pakettia (iiik, mitähän kivaa?) ja puodista käyn hakemassa kankaan, josta pitäisi olla tyynyliinat ommeltuna perjantaiksi.

Illalla on sitten taas teatteriharkat ja menen jännityksellä sovittamaan trikoohousuja isolle miehelle.

Mervi

4 kommenttia:

  1. Tosi on, myyjien yhteystiedot on kiva saada. Käyntikortin voi myös sujauttaa pussiin tai kassiin, mutta onpa nätisti pakattu vielä kivempi. Kiitos tästä muistutuksesta, menen joulumarkkinoille kohta ja voisikin väkertää vähän valmiiksi tuollaisia nättejä pusseja, ensin pitää tosin tulostaa noita lappuja... ei voi jättää viime tinkaan, kun sitten ei anakaan kerkiä, kun on kaikenlaista muuta paniikkipuuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se hyvä tapa on. Nytkin yksi koruistani on ilman valmistajan tietoa ja harmittaa...

      Poista
  2. Kaksiväriset kengät, mainiota,

    VastaaPoista