seuraa sähköpostitse

torstai 4. huhtikuuta 2013

Fyysistä työtä

Vaikka koko päivän uurastin, näkyvää jälkeä en paljonkaan saanut aikaiseksi. Hommaa hankaloitti huono liikkumiseni. Kiipeäminen on tavaroitten kantamisen ohella hankalimpia mahdollisia hommia. Pelottaa.

Uskallanko nousta tuolille?
Pakko, jos meinaa sen ylös saada!
Apuvälineistä on apua

Huomaatteko, että taas on ikkunat somistettu väriteeman mukaan. On oranssi ikkuna ja vihreä ikkuna.Vihreä teema jatkuu myös virkkaamassani matossa. Nämä tyttäreni ottamat kuvat nähtyäni ymmärrän, miksi asiakkaat aina hämmästelevät kun näkevät minun tätä virkkaavan. Näyttäähän se aika työläältä!



Lupasin kuvia uusista tuotteista. En saanutkaan vielä kaikista kuvaa, joten esittely siirtyy....
Kuvista puheenollen, meinasin ihan masentua aamulla, kun katsoin näitä Susannan ihastuttavia kuvia. (klik)
Susanna osaa, paitsi kirjoittaa hauskoja juttuja yrittäjän elämästä, myös ottaa upeita kuvia. Kommenteista voitte lukea hänen ohjeensa minulle, joka en osaa ottaa hyviä kuvia.

Tuossa keinutuolissa istuskellessani mietin, että jospa pyytäisin paikallisen valokuvaaja-puodinpitäjän käymään putiikissani ja neuvomaan minulle henkilökohtaisesti, miten näissä oloissa saisin parempia kuvia. Esim. noista näyteikkunoista ei mitenkään saa minun kamerallani otettua ulkoapäin kelvollisia kuvia. Tyttärenikin yritti tänään, mutta ei, kuvissa näkyy hyvin vain kadun toisella puolella oleva rakennus!

Ikkunassa näkyy Ravintola Pooki
En tiedä, osaako teistä kukaan kuvitella, miten kipeä olen tällaisen työpäivän jälkeen. Tuolille kiipeäminen tekee reisilihaksille makeaa, ulkona ikkunoita tiiramassa käyminen väsyttää ja sisällä resuaminen se vasta onkin rasittavaa! Jos en muista päivällä täydentää särkylääkistystäni, olen koko illan sängyn pohjassa.

Ihanat asiakkaat saavat silti unohtamaan kivun ja rasituksen. Tänään oli sellainen "mummot avustajineen" päivä. Nautin mummojen palvelemisesta, osaan niin hyvin asettua heidän asemaansa. Kun ei näe, ei kuule kunnolla ja liikkuminen on ihan mahdottoman hankalaa ja silti pitäisi olla niinkuin ei mikään olisi vikana!

Nyt alkaa olla niin paljon tilaus- ja korjausompelua plakkarissa, että kannattaisi ruveta työpaikallakin viihtymään työhuoneen puolella. (Tarkistin: länsimurteessa plakkari on tasku, mutta myös lompakko. Ei se siis ollutkaan oikea ilmaisu....)

Nähdään! Pellavasydämen Mervi


14 kommenttia:

  1. Nuo virkatut matot ovat ihania. En vain ole koskaan saanut aikaiseksi itse sellaista tehdä.
    Tosi ihanaa, että värit palaavat pikku hiljaa sisustuksiin, joskin omista töistäni valkoiset, beiget, harmaat ym. tekevät vielä nykyään nopeimmin kauppansa. Mutta menee kirkkaitakin värejä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä "hiukan vanhemmilla" tulee aina noita nähtyämme mieleen ne 70-luvun maitopussista virkatut pyöreät matot ja siksi emme oikein riemusta kilju. Nuoret naiset sen sijaan...

      Yritän tehdä noita mallimattoja erilaisista kuteista ja hiukan erikoisia värejäkin. NÄin keväällä huomaan kyllä selvästi, että kirkkaammat värit kiinnostavat, talvella tehdtiinkin vain mustaa, harmaata ja luonn.valkoista. Mutta mikäs se kamalampi kuin musta matto? Yhden tein ja se on kyllä sellainen pölypesä ja varmasti vetää kaikki kissankarvat puoleensa! Mutta onhan se tyylikäs!

      Poista
  2. Olet kyllä tosi taitava, tuollainen mattohan painaa jo montakiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule, kyllä siihen aikaa menikin, että innostuin. Vieläkin on putiikissa monta keskeneräistä mattoa, kun en vaan saanut sellaista fiilistä...nyt aloin tehdä ohuemmasta kuteesta ja nyt se on kivaa! Tuo vihreä on kylläkin ihan hirveen painavaa ja hankalahkoa. Luulen, että siitä tulee valmiina noin 5 kiloinen.

      Poista
  3. On niin kiva, kun lukiessa oikein aistii sen,
    miten iloitset ja nautit ihmisten seurasta.

    Putiikissasi on lämmin ja kodikas tunnelma. Sinne on
    ilo tulla. Ihan unohtaa, että on asiakas. Pikemminkin
    tulee tunne kuin piipahtaisi kylässä ystävän luona.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti et ollut kovin kipeä eilisen fyysisen
    työpäivän jälkeen...
    Eikö istuminen esim. tuossa virkatessa rasita Sinua?
    Itselläni on siten, että sekä pitkään seisominen että
    pitkään istuminen pahentaa kipuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisomaan en kykene oikeastaan ollenkaan. Kävin pikaisesti tänään ostamassa vinonauhaa ja kassalla seisominen oli jo liian rasittavaa. Istumaan sen sijaan kykenen vaikka kuinka monta tuntia - jos on hyvä asento. Sitten taas ompelukoneen ääressä istuminen on tuskaa tai muutenkin, jos joutuu olemaan polvet koukussa. Se on olo joskus pienestäkin kiinni.

      Poista
  5. Heh, minullakin silmät ihan muljahtivat, kun näin tuon maton sylissäsi! Minä aina kuvittelen virkattujen mattojen olevan sellaisia max. puolimetrisiä halkaisijaltaan, vähän sellaisia muka-mattoja. Mutta tuohan ihan oikeasti on matto! Olen vaikuttunut.

    Ja hei, en osaa minäkään valokuvata näyteikkunoita. Täysin mahdoton tehtävä. Olen yrittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ok, luovumme siis ikkunoiden valokuvaamisesta. Epätoivoissani yritin jo sellaistakin, että sisäpuolella laitoin peilin siihen ikkunan eteen - eli olisin kuvannut peilin kautta, mutta ei tullut siitäkään mitään....

      Poista
  6. Oletko ajatellut hankkia mummoformulaa eli rollaattoria? Vaikka vain liikkeeseen. Sillä kulkisi tavaraa paikasta toiseen, siihen voi virittää korin jos toisenkin, kulkee käsilaukku ja kauppakassi ja koko vehkeen voisi tuunata mieleisekseen vaikka neulegraffitityyliin. Istumaankin pääsee välillä jos täytyy. En tiedä olisiko liikkeessäsi tilaa liikkua moisen väkkärän kanssa, ja kiipeämiseen siitä ei ole apua. En tiedä mitä sellainen edes maksaa (toki paikallisesta terkkarista voisi varmasti kysyä kokeiluun), mutta ajatus vain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-ih. Rollaattoria on usein ehdotettu, jopa fysioterapeutitkin. Minä vaan en pysty sillä kävelemään. En saa siinä ollenkaan tukea leikatulle jalalle, jotenkin painopiste jää liian eteen. Minulla tuki pitää olla juuri jalan kohdalla...eikä edes sellaisesta lyhyestä kepistä ole tukea.

      Alunperin suunnittelin putiikin niin, että pystyn siellä liikkumaan pyörätuolilla, mutta sitten kun pääsin siitä ylös, on kaikki käytävät jo kavenneet niin, ettei siellä enää pääse pyöräisillä vehkeillä liikkumaan.

      Tuo graffiti onkin mielenkiintoinen, odotapas, kun näytän yhden kuvan....

      Poista
  7. Jos otat kuvaa ikkunasta, yritä hieman yläkanttiin, tai sivusta. Ei niin että kuvattava ala vääristyy, mutta niin että ei sitä heijastusta kovin näy. Riippuu auringon asennosta että mihin päin sitä kallistutaan.

    Sitten voi leikkiä ISO- ja "white balance" asetuksilla, mutta eniten auttaa kohdistus (järkkärillä onnistuu parhaiten) ja oikea kuvanottosuunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä koittaa...siinä on vähän sellainenkin hankaluus, että kun siellä pihalla yksin hääräilee, niin tulee sellainen olo, että äkkiä pois, ettei kukaan vaan näe!

      Voi voi noita asetuksia en hallitse ollenkaan...eikä ole sitä järkkäriäkään. Valokuvaaja-Mika lupasi kyllä käydä - ei kun se taiskin olla niin päin, että mun piti mennä sinne - siis opettaa mulle jotain noita salaisuuksia.

      Poista