Kuvittelepa hetken millaista olisi, jos kotiisi kipattaisiin pienen kaupan tavaravarasto! Minä tiedän - ja tunnen itseni rikkaaksi!
No ei vaiskaan. Kaikki se tavara, mikä ei ole kenellekään kelvannut. Roina, mitä on nurkkiin kertynyt viiden vuoden kuluessa.
Ottaisin kuvan, mutta kun kamera on jälleen kerran hukassa!
Mervi
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
lauantai 4. tammikuuta 2014
Sitä jaksaa sen mitä pitääkin
Eilisessä kirjoituksessani tuumasin, että ihmeen hyvin olen hermoni hallinnut.Välillä kauhistuttaa, kun koko tämä ruljanssi on vain MINUN VASTUULLANI. Osaanko suunnitella kaiken oikein, pitääkö aikataulu, saadaanko tavarat johonkin mahtumaan ja asiakkaatkin pitäisi hyvin palvella. Tänäänkin oli huippuhyvä myyntipäivä, tavara hupeni silmissä.
Ihminen on joustava ja ihmeen sitkeä. Sitä jaksaa, mitä pitääkin. Yleensä. Juuri nyt minulla on monta rautaa tulessa, ehkä jopa liian paljon tämän tyhjennysoperaation lisäksi. Ensimmäisen kerran huomasin, ettei se itku sittenkään kaukana ole. Pienikin harmistuminen saa palan nousemaan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Mutta minähän puren hampaat yhteen ja jatkan. Pakko jaksaa. Kohta saan nukkua kyllikseni. Nyt menen vain pikkupäikkäreille ja otan varmuudeksi nenäliinan mukaan.
Mervi
Ihminen on joustava ja ihmeen sitkeä. Sitä jaksaa, mitä pitääkin. Yleensä. Juuri nyt minulla on monta rautaa tulessa, ehkä jopa liian paljon tämän tyhjennysoperaation lisäksi. Ensimmäisen kerran huomasin, ettei se itku sittenkään kaukana ole. Pienikin harmistuminen saa palan nousemaan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Mutta minähän puren hampaat yhteen ja jatkan. Pakko jaksaa. Kohta saan nukkua kyllikseni. Nyt menen vain pikkupäikkäreille ja otan varmuudeksi nenäliinan mukaan.
Mervi
perjantai 3. tammikuuta 2014
Väliaikatiedotus
Hurjaa on huusholli Pellavasydämessä. Tämä viikko meidän piti Pirkon kanssa vaan pakata ja siinä sivussa palvella asiakkaita, jos joku vielä eksyy ovesta sisään. Eikä mitä - päivät ovat menneet täysin asiakaspalveluun. Tottakai se on ollut aivan ihana positiivinen yllätys! Paljon parempi, että tavara siirtyy pois, pois, pois...
Nyt on hinnat laskettu minimiin, kankaitakin myydään 3€/kg. Matonkuteet on tehneet hurjan hyvin kauppansa, alkaa olla hyllyt tyhjänä.
Hyllyjä on myyty, joten tavarat on hujanhajan laatikoissa lattioilla. Mutta ei sen enää ole väliä...
Huomenna, lauantaina, jatkamme vielä myyntiä klo 10-14 samalla pakaten tavaraa. Tyttäreni Mirva tulee nyt myös avuksi ja yhdessä mieheni kanssa he siirtävät muuttolaatikot autoon ja sieltä...jaa-ah! Kotiin, vintille, kesämökille hiirien ruoaksi, harmi.
Ihmeen hyvin olen saanut pidettyä hermot kurissa, vaikka aika ajoin vähän paniikki tuppaakin iskemään. Minkäänlaista surua tai edes haikeutta en tunne. Surutyö lienee niin hyvin tehty, että nyt vaan keskityn tulevaan ja odotan innolla, että kaikki kivijalkamyymälään liittyvä on "haudattu". Yritystoiminta sinällään ei lopu, käsitöitä teen edelleen ja uskon, että ainakin jossain vaiheessa niiden myyntikin käynnistyy tavalla tai toisella.
Pellavasydämen Mervi
Nyt on hinnat laskettu minimiin, kankaitakin myydään 3€/kg. Matonkuteet on tehneet hurjan hyvin kauppansa, alkaa olla hyllyt tyhjänä.
Hyllyjä on myyty, joten tavarat on hujanhajan laatikoissa lattioilla. Mutta ei sen enää ole väliä...
Huomenna, lauantaina, jatkamme vielä myyntiä klo 10-14 samalla pakaten tavaraa. Tyttäreni Mirva tulee nyt myös avuksi ja yhdessä mieheni kanssa he siirtävät muuttolaatikot autoon ja sieltä...jaa-ah! Kotiin, vintille, kesämökille hiirien ruoaksi, harmi.
Ihmeen hyvin olen saanut pidettyä hermot kurissa, vaikka aika ajoin vähän paniikki tuppaakin iskemään. Minkäänlaista surua tai edes haikeutta en tunne. Surutyö lienee niin hyvin tehty, että nyt vaan keskityn tulevaan ja odotan innolla, että kaikki kivijalkamyymälään liittyvä on "haudattu". Yritystoiminta sinällään ei lopu, käsitöitä teen edelleen ja uskon, että ainakin jossain vaiheessa niiden myyntikin käynnistyy tavalla tai toisella.
Pellavasydämen Mervi
torstai 2. tammikuuta 2014
Parempi ihminen
Pakko oli taas tulla kirjoittamaan uusi postaus. Olenhan kertonut, että ajattelen kirjoittamalla? Joku pieni kuva tai sana tai ajatus lähtee muhimaan päässäni, sitä pitää pohtia enemmän ja parhaiten se tapahtuu kirjoittamalla.
Luin pussikanakeittoa (siis ei pussikanaa, vaan pussikeittoa) syödessäni uutta Kotivinkkiä ja mm. Roope Lipastin kolumnia (korjaa Saila, jos kyseessä onkin pakina) "Kirje tulevaisuuteen". Kirjoittaja kirjoittaa uudenvuoden toiveitaan vanhemmalle minälleen ja lopuksi toteaa:
Kukapa meistä ei toivoisi tulevansa paremmaksi? Ei liene haitallista toivoa olevansa parempi työntekijä, parempi ruoanlaittaja tai parempi kirjoittaja, jos sisällyttää ajatukseen myös harjoittelemisen. Eihän kukaan ole seppä syntyessään, mutta harjoitus tekee mestarin, sananlaskuja lainatakseni. Sen sijaan tulla paremmaksi ihmiseksi saattaa kylvää mieleen juurikin Lipastin mainitseman ongelman; etten kelpaa tällaisenaan.
Oikein hyvin ymmärrän ja jollain tapaa ihailenkin suosikkiblogini "Anna & Sebastian" kirjoittajan Annan ajatusta:
Anna on nuori ja elää vielä parisuhteen alkua, joten toisen muuttaminen tuntuu vielä mahdolliselta. Me pidempään avioliitossa olleet tiedämme, että se on aivan turhaa. Vain itseään voi muuttaa ja se kyllä kannattaakin.
Ymmärrän Annan ajatuksen niin, että tiettyjä ikäviä luonteenpiirteitä itsessään huomatessaan kannattaa niihin kiinnittää huomiota ja yrittää päästä sellaisista pois. Äksyily, tavaroiden hukkaaminen, viivyttely, valehteleminen, itsensä kehuminen - en tiedä, miten nuo tuohon valikoituivat, mutta kyllä te ymmärrätte... Jokainen voi miettiä omia huonoja puoliaan. Asian myöntäminen on jo hyvä alku muutokseen. Tässäkin lienee kohtuus paikallaan - ei kannata yrittää kerralla muuttua, vaan pieni askel kerrallaan.
On eri asia yrittää muuttua paremmaksi kuin että karsii joitain piirteitä - eikö olekin? Vai onko? Perusajatus siinä on tärkein ja se huolestuttavin.
"Olen huono ihminen, minun pitää muuttua paremmaksi"
" Olen ihan hyvä tyyppi, mutta minussa on joitain ikäviä luonteenpiirteitä tai huonoja tapoja, joita haluaisin muuttaa."
Olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt keskellä jokseenkin ankaraa kristillistä opetusta ja syvälle minuun on iskostunut opetukset ihmisen huonoudesta, parannuksen tarpeesta, synnistä ja anteeksiantamisesta. Hyviä ja tarpeellisia asioita edelleen, kunhan ne oikein ymmärtää.
Kristilliseen elämään kuuluu PYHITYS. En uskalla edes kuvitella, että ymmärtäisin asiaa sanan täydessä merkityksessään, mutta yhtenä osana siihen liittynee myös elämän "parantaminen", luonteen hiominen, kristillisen rakkauden esiinsaaminen ja paljon, paljon hyviä ja kannatettavia asioita.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, en tee lupauksia, mutta minunkin kannattaisi kyllä ajatella tuota itsensä kehittämistä. Jotenkin minusta tuntuu, että se on viime aikoina jäänyt muiden projektien jalkoihin.
Kehitettävää olisi ja paljon!
ps. Yritin etsiä Kotivinkin sivulta Lipastin kirjoitusta. Sitä en löytänyt, mutta tämän toisen kyllä. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Pellavasydämen loppuunmyynnissä ei ole juuri muusta puhuttukaan, kun kivijalkamyymälät vs. Mylly.
Luin pussikanakeittoa (siis ei pussikanaa, vaan pussikeittoa) syödessäni uutta Kotivinkkiä ja mm. Roope Lipastin kolumnia (korjaa Saila, jos kyseessä onkin pakina) "Kirje tulevaisuuteen". Kirjoittaja kirjoittaa uudenvuoden toiveitaan vanhemmalle minälleen ja lopuksi toteaa:
"Tärkein asia, jonka haluan sanoa tulee tässä: en aio toivoa, että olisit parempi ihminen. Ihminen on mikä on. Sitä paitsi toive tulla paremmaksi pitää sisällään ajatuksen, ettei tällä hetkellä ole kyllin hyvä ja riittävä. Sellaisesta ajattelusta seuraa pitkällä tähtäimellä vain murhetta, itsesääliä ja pettymystä. Ole siis oma itsesi. Kas kun sinuna olemisessa sinua ei päihitä kukaan."
Kukapa meistä ei toivoisi tulevansa paremmaksi? Ei liene haitallista toivoa olevansa parempi työntekijä, parempi ruoanlaittaja tai parempi kirjoittaja, jos sisällyttää ajatukseen myös harjoittelemisen. Eihän kukaan ole seppä syntyessään, mutta harjoitus tekee mestarin, sananlaskuja lainatakseni. Sen sijaan tulla paremmaksi ihmiseksi saattaa kylvää mieleen juurikin Lipastin mainitseman ongelman; etten kelpaa tällaisenaan.
Oikein hyvin ymmärrän ja jollain tapaa ihailenkin suosikkiblogini "Anna & Sebastian" kirjoittajan Annan ajatusta:
"Kaikkein parasta on suunnitella yhdessä tulevaisuutta, mutta tärkeitä on myös ne ikävämmät keskustelut: toiselle palautteen antaminen ja sen vastaanottaminen. Mulla on sellanen ideologia, että itseään ja toista pitää pyrkiä kehittämään jatkuvasti ja tulemaan paremmaksi. Parisuhde on mulle tärkeä asia, josta haluan pitää huolta."
Anna on nuori ja elää vielä parisuhteen alkua, joten toisen muuttaminen tuntuu vielä mahdolliselta. Me pidempään avioliitossa olleet tiedämme, että se on aivan turhaa. Vain itseään voi muuttaa ja se kyllä kannattaakin.
Ymmärrän Annan ajatuksen niin, että tiettyjä ikäviä luonteenpiirteitä itsessään huomatessaan kannattaa niihin kiinnittää huomiota ja yrittää päästä sellaisista pois. Äksyily, tavaroiden hukkaaminen, viivyttely, valehteleminen, itsensä kehuminen - en tiedä, miten nuo tuohon valikoituivat, mutta kyllä te ymmärrätte... Jokainen voi miettiä omia huonoja puoliaan. Asian myöntäminen on jo hyvä alku muutokseen. Tässäkin lienee kohtuus paikallaan - ei kannata yrittää kerralla muuttua, vaan pieni askel kerrallaan.
On eri asia yrittää muuttua paremmaksi kuin että karsii joitain piirteitä - eikö olekin? Vai onko? Perusajatus siinä on tärkein ja se huolestuttavin.
"Olen huono ihminen, minun pitää muuttua paremmaksi"
" Olen ihan hyvä tyyppi, mutta minussa on joitain ikäviä luonteenpiirteitä tai huonoja tapoja, joita haluaisin muuttaa."
Olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt keskellä jokseenkin ankaraa kristillistä opetusta ja syvälle minuun on iskostunut opetukset ihmisen huonoudesta, parannuksen tarpeesta, synnistä ja anteeksiantamisesta. Hyviä ja tarpeellisia asioita edelleen, kunhan ne oikein ymmärtää.
Kristilliseen elämään kuuluu PYHITYS. En uskalla edes kuvitella, että ymmärtäisin asiaa sanan täydessä merkityksessään, mutta yhtenä osana siihen liittynee myös elämän "parantaminen", luonteen hiominen, kristillisen rakkauden esiinsaaminen ja paljon, paljon hyviä ja kannatettavia asioita.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, en tee lupauksia, mutta minunkin kannattaisi kyllä ajatella tuota itsensä kehittämistä. Jotenkin minusta tuntuu, että se on viime aikoina jäänyt muiden projektien jalkoihin.
Kehitettävää olisi ja paljon!
ps. Yritin etsiä Kotivinkin sivulta Lipastin kirjoitusta. Sitä en löytänyt, mutta tämän toisen kyllä. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Pellavasydämen loppuunmyynnissä ei ole juuri muusta puhuttukaan, kun kivijalkamyymälät vs. Mylly.
Mervi
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Ei vuosikatsausta, ei lupauksia
Olen yleensä matkija. Näen jotain kivaa ja heti olen suunnittelemassa samanlaista itselleni. Tällaisen pikkusen öljykanisterin (?) löysin aikoinaan jostain roskiksenlähettyviltä ja juuri ajattelin sen heittää pois ulkosomistuksia siivotessani. Jossain joulusomistusesittelyssä näin sitten hyasintin tällaiseen istutettuna, joten kanisteri sai uuden tehtävän ja pääsi sisätiloihin. Nyt tarttis vaan saada se hyasintti, vai keksinkö ihan itse jotain muuta?
Nyt kuuluisi blogiin laittaa katsaus menneeseen vuoteen, kun kerran "kaikki muutkin" tekee niin, mutta minäpä en matki tällä kertaa. Paljon olisi muisteltavaa, mutta niin vähän kivaa sellaista, että en halua edes aloittaa.
Toisaalta aina vuoden vaihteessa kuuluu tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta minä en ole koskaan niitä tehnyt, enkä tee poikkeusta nytkään.
Sen sijaan - lähinnä itseäni varten - kirjaan tähän vähän suunnitelmiani ensi vuodelle. Juu ei, harvoin elämä menee niinkuin on suunnitellut, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... tai jotain...
TAMMIKUU
- Loppiaiseen asti tyhjennämme Pellavasydän-putiikkia, sitten laitetaan ovi kiinni ja viiden vuoden episodi elämässäni tulee päätökseen.
- Seuraava viikko on varattu lopputilityksille. On saatava valmiiksi kaikki paperityöt, mitkä kuuluvat kivijalkamyymälään; maksettavat laskut ja asiakkailta laskutettavat, tilitykset, inventaari. Lisäksi pitää päättää mm. pankkikorttikonesopimus ja mietittävä, onko vielä jotain muuta....
- Puolessa välissä kuuta piipahdan sairaalareissulla ja toivon selviäväni siitä noin viikossa. Koskaan ei silti tiedä, leikkaus on iso ja komplikaatiot mahdollisia. Minä kyynikkona tietysti varaudun kaikkein pahimpaan. Ai niin, lapsille pitää kirjoittaa jäähyväiskirjeet valmiiksi. Ei, tämä ei ole vitsi!
- Loppukuu menee siis toipumiseen ja oman navan tuijotteluun.
HELMIKUU
- Aloitan uuden elämän, johon kuuluu pakollisena omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen
- Kirjoitan uuden elämän säännöt, jotka eivät ole vieläkään valmiit
- Teatteripuvustus pitää saada valmiiksi. Yhden näyttelijän kaikki puvut ovat vielä tekemättä, koska hänelle tapahtuu vielä "muodonmuutos" ennen näytösten alkua.
- Loppukuusta vietämme mieheni 60-vuotispäivää. Alunperin piti lähteä ulkomaille karkuun, mutta osittain leikkauksenikin vuoksi se jää kuitenkin pois suunnitelmista. Jotain muuta pitäisi keksiä tilalle, kun varsinaisia juhlia ei kuulemma järjestetä.
MAALISKUU
- Ehkä jo helmikuussa, mutta viimeistään maaliskuussa aloitan huushollin pintaremontin. Viisi vuotta yrittäjänä olen "joutunut" unohtamaan oman kodin tarpeet. Nyt alkaa pikkuhiljaa silmä huomata ympärilläolevaa. Nyt kun tod.näk. aikaa on puuttumati, olen päättänyt siirtää huushollimme tälle vuosituhannelle. Niinkuin olen useasti maininnut, meillä on kovin vanhanaikaista. Suurimmaksi osaksi pidän siitä, mutta on jotain, minkä haluaisin uudistaa.
- Muutos aloitetaan makuuhuoneesta, joka on selvästi jäänyt 80-luvulle. Olen sitä jo mielessäni hahmotellut ja päässyt aika selvään ratkaisuun, mutta koska kiirettä ei ole, voin vielä hioa mielikuvaani.
- Ajattelin jopa ryhtyä pitämään leikekirjaa. Kuvia, ideoita, mallipaloja eri huoneista. Pinterestiin olen jo joitain kuvia kerännytkin.
HUHTIKUU, TOUKOKUU
- Omaa aikaa, omia touhuja, käsitöitä itselle, omaan kotiin
- ehkä myytävien kesätuotteidenkin suunnittelua ja valmistusta - jos kiinnostaa...
KESÄKUU
- vihdoin kesästä nauttimista, ulkoilua, aurinkoa
- kesän kultturitarjonnasta nauttimista, kesäteatterit, näyttelyt ym. joihin ei tähän mennessä ole ollut aikaa
HEINÄKUU
- Olen lupautunut pitämään Pirkon kanssa kesäteatteri Lentävän Lokin kahvilaa. Siihen liittyy leipomista, mikä onkin kivaa taas monen vuoden paussin jälkeen. Tai ainakin luulen niin - tässä vaiheessa.
- Suurin asia koko vuonna taitaa tapahtua tässä kuussa: menemme isolla porukalla käymään Scotlannissa tyttäreni Helin häissä. Morsiamen äitinä puvun ja hatun (!) valinta vienee paljon aikaa ja tuottanee päänvaivaa. Muutama päivä ollaan ulkomailla, mikä on tietysti paitsi jännittävää, myös erittäin mielenkiintoista!
ELOKUU, SYYSKUU
- Ei sitten niin mitään ajatusta
LOKAKUU
- aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin: pitkästä aikaa lähetän joulukortteja ja tietysti teen ne itse.
- lahjat pitää olla ostettuna ennen joulukuuta
MARRASKUU, JOULUKUU
- Joulun odotusta
Mervi
 |
| Pikkutonttu hypähti mukaan kuvaan |
Toisaalta aina vuoden vaihteessa kuuluu tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta minä en ole koskaan niitä tehnyt, enkä tee poikkeusta nytkään.
Sen sijaan - lähinnä itseäni varten - kirjaan tähän vähän suunnitelmiani ensi vuodelle. Juu ei, harvoin elämä menee niinkuin on suunnitellut, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... tai jotain...
TAMMIKUU
- Loppiaiseen asti tyhjennämme Pellavasydän-putiikkia, sitten laitetaan ovi kiinni ja viiden vuoden episodi elämässäni tulee päätökseen.
- Seuraava viikko on varattu lopputilityksille. On saatava valmiiksi kaikki paperityöt, mitkä kuuluvat kivijalkamyymälään; maksettavat laskut ja asiakkailta laskutettavat, tilitykset, inventaari. Lisäksi pitää päättää mm. pankkikorttikonesopimus ja mietittävä, onko vielä jotain muuta....
- Puolessa välissä kuuta piipahdan sairaalareissulla ja toivon selviäväni siitä noin viikossa. Koskaan ei silti tiedä, leikkaus on iso ja komplikaatiot mahdollisia. Minä kyynikkona tietysti varaudun kaikkein pahimpaan. Ai niin, lapsille pitää kirjoittaa jäähyväiskirjeet valmiiksi. Ei, tämä ei ole vitsi!
- Loppukuu menee siis toipumiseen ja oman navan tuijotteluun.
HELMIKUU
- Aloitan uuden elämän, johon kuuluu pakollisena omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen
- Kirjoitan uuden elämän säännöt, jotka eivät ole vieläkään valmiit
- Teatteripuvustus pitää saada valmiiksi. Yhden näyttelijän kaikki puvut ovat vielä tekemättä, koska hänelle tapahtuu vielä "muodonmuutos" ennen näytösten alkua.
- Loppukuusta vietämme mieheni 60-vuotispäivää. Alunperin piti lähteä ulkomaille karkuun, mutta osittain leikkauksenikin vuoksi se jää kuitenkin pois suunnitelmista. Jotain muuta pitäisi keksiä tilalle, kun varsinaisia juhlia ei kuulemma järjestetä.
MAALISKUU
- Ehkä jo helmikuussa, mutta viimeistään maaliskuussa aloitan huushollin pintaremontin. Viisi vuotta yrittäjänä olen "joutunut" unohtamaan oman kodin tarpeet. Nyt alkaa pikkuhiljaa silmä huomata ympärilläolevaa. Nyt kun tod.näk. aikaa on puuttumati, olen päättänyt siirtää huushollimme tälle vuosituhannelle. Niinkuin olen useasti maininnut, meillä on kovin vanhanaikaista. Suurimmaksi osaksi pidän siitä, mutta on jotain, minkä haluaisin uudistaa.
- Muutos aloitetaan makuuhuoneesta, joka on selvästi jäänyt 80-luvulle. Olen sitä jo mielessäni hahmotellut ja päässyt aika selvään ratkaisuun, mutta koska kiirettä ei ole, voin vielä hioa mielikuvaani.
- Ajattelin jopa ryhtyä pitämään leikekirjaa. Kuvia, ideoita, mallipaloja eri huoneista. Pinterestiin olen jo joitain kuvia kerännytkin.
HUHTIKUU, TOUKOKUU
- Omaa aikaa, omia touhuja, käsitöitä itselle, omaan kotiin
- ehkä myytävien kesätuotteidenkin suunnittelua ja valmistusta - jos kiinnostaa...
KESÄKUU
- vihdoin kesästä nauttimista, ulkoilua, aurinkoa
- kesän kultturitarjonnasta nauttimista, kesäteatterit, näyttelyt ym. joihin ei tähän mennessä ole ollut aikaa
HEINÄKUU
- Olen lupautunut pitämään Pirkon kanssa kesäteatteri Lentävän Lokin kahvilaa. Siihen liittyy leipomista, mikä onkin kivaa taas monen vuoden paussin jälkeen. Tai ainakin luulen niin - tässä vaiheessa.
- Suurin asia koko vuonna taitaa tapahtua tässä kuussa: menemme isolla porukalla käymään Scotlannissa tyttäreni Helin häissä. Morsiamen äitinä puvun ja hatun (!) valinta vienee paljon aikaa ja tuottanee päänvaivaa. Muutama päivä ollaan ulkomailla, mikä on tietysti paitsi jännittävää, myös erittäin mielenkiintoista!
ELOKUU, SYYSKUU
- Ei sitten niin mitään ajatusta
LOKAKUU
- aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin: pitkästä aikaa lähetän joulukortteja ja tietysti teen ne itse.
- lahjat pitää olla ostettuna ennen joulukuuta
MARRASKUU, JOULUKUU
- Joulun odotusta
Mervi
Mahduttamisen maailmanennätystä tavoittelen...
Jonkun aikaa olen yrittänyt saada kaappeihin tilaa. Olen YRITTÄNYT luopua turhasta tavarasta, jotta jokapäiväisille käyttötavaroille olisi kunnolla kaappitilaa. Nyt alkaa sitten päinvastainen prosessi.
Pellavasydämen putiikista tulee väkisinkin ylijäämää meille kotiin. Ja tietysti työhuoneen tarpeet: kankaat, langat, kaavat, nauhat ja napit. Ja paljon muuta. Tunnen voimattomuutta, kun pitäisi järjestää oma työhuone vastaanottamaan kaiken tuon. Aloitin siirtämällä muut kuin ompelutarvikkeet muualle. Kynttilät, kynttilänjalat ja -mansetit ensimmäiseksi. Onkohan kukaan muu niin pöhkö kuin minä? Kynttilöitä laatikkokaupalla, vaikka en juurikaan niitä edes polta, vaan vaihdan sisustuksen mukaan. Älytöntä.
Mieheni on tehnyt meidän parisängyn toiveitteni mukaan. Lonkkavammani ja toistuvien leikkauksien vuoksi on hyvä, että sänky on tavallista korkeampi. Pyysin myös sängyn alle laatikot a) säilytystilan maksimoimiseksi b) siksi, ettei sängyn alta tarvitse lattiaa imuroida eikä pestä. Meillä on siis koko sängyn pinta-alan verran laatikoita. Hyvänen aika, nyt kun tätä kuvaa katson, huomaan, että pääseehän tuonne sängyn alle pölyt! Kas, minä kun en ole tainnut imuroida sängyn valmistumisen jälkeen....Minkälainen armeija sinne lienee majoittunut?
Pellavasydämen putiikista tulee väkisinkin ylijäämää meille kotiin. Ja tietysti työhuoneen tarpeet: kankaat, langat, kaavat, nauhat ja napit. Ja paljon muuta. Tunnen voimattomuutta, kun pitäisi järjestää oma työhuone vastaanottamaan kaiken tuon. Aloitin siirtämällä muut kuin ompelutarvikkeet muualle. Kynttilät, kynttilänjalat ja -mansetit ensimmäiseksi. Onkohan kukaan muu niin pöhkö kuin minä? Kynttilöitä laatikkokaupalla, vaikka en juurikaan niitä edes polta, vaan vaihdan sisustuksen mukaan. Älytöntä.
 |
| Ei ole edes sänkyä pedattu kuvausta varten. |
Tyttäreni siirsi kynttilätarvikkeet yhteen laatikoista ja minä kävin katsomassa tulosta.
Ihmettelin, että noinko vähän niitä loppujen lopuksi oli.
Vedin sitten laatikkoa vielä vähän...just joo.
Eikä tässä vielä kaikki, aika ison osan kynttilänjalkoja laitoin kierrätyskeskukseen lähtemään.
Pellavasydän on naisten putiikki. Tosi harvoin siellä miehiä käy, mutta joskus tulevat tavaran kantajiksi. Ja maksumiehiksi. Loppuunmyynnissä yksi tällainen tuskastuneen näköinen mies kantoi kassikaupalla kuteita ja päivitteli, että mihin ne nyt taas saadaan mahtumaan. Minä siihen avuksi, että jos saunasta tekisi säilytystilaa, näin minä olen suunnitellut.... Mieheltä pääsi nauru: "Se on jo tehty! Olisiko muita ehdotuksia?"
Mervi
tiistai 31. joulukuuta 2013
Jos olis kylmä...
Tänään vietin viimeisen tunnin putiikissa ihan yksin, asiakkaat olivat jo luovuttaneet tältä vuodelta ja valmistautuivat illanviettoon. En jaksanut oikein enää touhuta, joten kuvasin joitain jäljellä olevia tuotteita. Jossain vaiheessa innostuin neulomaan kaulureita ja tässä kolme erilaista mallia.
Tämä vihreä kauluri on tehty Nalle-langasta. Kaulaosa neulotaan 2 oikein 2 nurin niin pitkäksi kuin kukin tahtoo. Tässä se on käännetty kaksinkerroin ja on siis tosi lämmin. Työ päätellään ja reunaan virkataan "olkaosa". Muistan, että pikkutyttöni sai aikoinaan tämäntyyppisen vaaleanpunaisen kaulurin jostain lahjaksi ja sitä pidettiin ulkovaatteiden päällä - näytti tosi prinsessamaiselta. Kyllähän tätä voisi jatkaa isommaksikin ja pitää bontson lailla.
Tässä luonnonvalkoisessa kaulurissa on samoin kaksinkertainen joustin ja neulomista on jatkettu ainaoikeana. Neljään kulmaan tehdään lisäykset ja päätetään neulomalla vuoroin oikea ja nurja kerros, jolloin vältytään reunan kivertymiseltä.
En voi ymmärtää, miksi olen jättänyt pois lankavyötteet. Nyt pitää vain arvata, millaista lankaa olen käyttänyt. Todella huolimatonta. Tämä on kuitenkin puuvillaisen tuntuista, joten ei pitäisi kutittaa.
Haalean vihreä kauluri on avattava. Nappilistan olen virkannut. Tämän langan, josta ei myöskään ole mitään muuta tietoa, olen valinnut varta vasten kutittamattoman.
Tällaisia ideoita uudenvuoden aattoiltaan. On se hassua mennä katsomaan rakettien ampumista kesäkelillä! Sekin on hassua, ettei lapseni enää tarvitse minua kaveriksi. Rakettien ihmettely on yksi niistä vanhemman tehtävistä, joka on AINA ollut vain minun kontollani. Lasten isä ei jaksa valvoa (!) niin myöhään. Mutta nyt tyttö lähtee kaverinsa kanssa, joten tuskin viitsin edes ulos mennä. Istun ja kudon sukkaa.
Toivottelen sinulle oikein hyvää Uutta Vuotta 2014. Mitä kaikkea se mahtaakaan tuoda tullessaan?
Pellavasydämen Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)