Intohimona käsityöt

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Viikko sitten lauantaina, entä ensi lauantaina...

On se kurjaa/ihmeellistä/harmillista/yllättävää miten äkkiä viikko menee. Taas on lauantai, kun siitä juuri vasta nautittiin.

Viime lauantaina löysin poislaitettavien kamojen joukosta muutaman sykähdyttävän käsintehdyn tuotteen.


Tässä on renkaan ympärille kerätty kuusi servettirengasta. Ne ovat käsin valmistettu ja jos oikein tarkkaan etsii, saattaa huomata pienen pieniä käsin ommeltuja pistoja. Minä arvostan käsitöitä ja erityisesti huolellisesti tehtyjä töitä. En ymmärrä, miksi edes aloittaa jotain valmistamista, jos heti on ajatuksena vaan saada nopeasti valmiiksi.

Jostain syystä nämä ihanat (saattaisko syynä olla väärä väri) lautasliinarenkaat on joku hyljännyt, minä olen ne hoteisiini ottanut, ja nyt minäkin olen laittamassa ne pois, kun ei vaan tule kaikkia renkaita käytettyä. Eivät mahdu laatikkoon nämä. Myyn tämän sarjan laittoman halvalla, 3 euroa koko satsi eli 8 ruusua, jos oikein kuvasta lasken. Sopisiko nämä teidän kotiin?

Seuraava satsi on minun itse tekemiäni. Olin yhteen aikaan aivan mahdottoman innostunut saven kanssa työskentelystä. Se avasi minulle, mitä harrastus on parhaimmillaan. Kun saa olla vain itsensä kanssa ja toteuttaa omia visioitaan.


Nämä lautaset olen tehnyt sillä ajatuksella, että niistä oikeasti voisi jotain syödä. Ei se meidän perheessä kuitenkaan ole koskaan onnistunut. Nyt ne ovat kaapissa vaan tiellä, kun en keksi näille käyttöä. Vaikka vähän riipasee, myyn nämä kuusi lautasta pois hintaan 3 euroa. Voileipälautasina, tarkoilulautasina niitä ehkä voisi pitää, en ole varma? Elintarvike....mitäikinälupaataitarkastusta näillä ei ole.

Viimeiseksi esittelen teille kaikkein työläimmän näistä kolmesta käsityötuotteesta. Se on vanha ryijy, jonka ystäväni toi minulle Pellavasydämeen myytäväksi. En tiedä tästä käsityötaidonnäytteestä oikeastaan mitään. Tällaisten ryijyjen tekemispaketitkin maksavat satasia. Tästä saat nyt valmiin ryijyn 50 eurolla. Ainut näkyvä miinus siinä näyttäisi olevan, että alareuna on vään epätasainen, uskon että sen saa korjattua laittamalla alareunaan tukevan puukepin.



Tietääkö muuten joku lukijoista tuosta ryijystä jotain?

Paljon olen tavaraa saanut pois nurkista - jonkun muun nurkkiin muuttamaan, hihiiii. Viimeiseksi sitten kipataan loput tavarat kierrätyskeskukseen.

Huomenna Uudessakaupungissa alkaa Merefesti. Tänne meidän nurkille se todennäköisesti näkyy ja tuntuu tuskin mitenkään. Olemme niin kaukana markkina-alueesta.

Vielä on yksi käsitöihin liittyvä postausidea lähes valmiina odoattamassa. Sitten pidän jonkunmoisen blogitauon. Olen ollut huomaavinani, että lukijat alkavat vähän jo kyllästyä minuun. Lukijoita kyllä käy päivittäin monta sataa, mutta ilmeisesti minä olen muuttunut puumaiseksi, kun en kykene enää herättelemään innostusta, kiinnostusta, harmistusta tai mitään muutakaan. Pitkä rivi nollia kommenttikentässä kertoo minulle, että saan yksinpuhelua käydä. Paitsi Saila käy piristämässä yksinäisyyttäni. Toki välillä joku muukin, mutta selvä ero aiempaan.

Kerron tämän etukäteen siksi, ettei teidän tarvitse turhaan huolestua, että olenko sairaalassa tai mitä. Ei, minä vaan koitan keksiä kiinnostavampia aiheita ja miettiä, olisiko tarpeen jotain tehdä toisin.

Siltikin - juuri tässä yhteydessä kiitän teitä jokaista lukijaa, jotka olette putiikissa käyneet ja kertoneet että olette blogin lukijoita. Vaikka se aina jotenkin hämmentää, se myös erittäinkin ilahduttaa. On kiva saada palautetta ja varmistus siitä, että lukijoissa on IHAN OIKEITA IHMISIÄ. kiitos!



Mihis aikaan päivää, viikkoa, kuukautta, vuotta .... laittaisin kellon soittamaan, että herään taas  blogia kirjoittamaan?


PELLAVASYDÄMEN MERVI

torstai 4. kesäkuuta 2015

Äidin mekko seinälle?

Sain tänään sisustusidean. Siitä kerron myöhemmin. Saman idean toistoa on tässä.

auts, mistä toi muovipussi tonne tupsahti?

Äidin kuoltua vain muutamia hänen vaatteitaan jätettiin talteen. Halusin tämän mekon itselleni muistoksi. Nyt se tuli meidän muutossa eteen ja sille piti löytää paikka. Tähänhän se sopii mitä mainioimmin. Pikkutyttöjen mekkoja on kautta aikain ripustettu seinille ja myös kepeitä aikuisten kesämekkoja tai alusasuja, yöpaitoja. Mutta että mustaa.... ehkä ei?

Samat värit, samantyyliset kiehkurat

Vähän aikaa katselen ja fiilistelen. Voi olla, että mieheni vetäsee sen alas ennen kuin käy nukkumaan.

Tämä mekko oli äidilläni yllä meidän häissämme vuonna 1978. Äiti oli mielestään (ja silloin myös minun mielestäni) aina lihava. Nyt kun katselen tätä mekkoa, voin vain todeta, että "sikses hoikka". Toisaalta tämä on minulle muisto, mutta toisaalta myös tavoitemekko. Tuohon minun pitää vielä joku päivä mahtua!

Mervi





Nopeasti valmista, hups!

Täällä siivotaan. Koitetaan keksiä sijoituspaikkaa laatikoista puretuille tavaroille. Verhoista jäänyt kaitale, hmmm.... jospa tekis ihan heti sen tyynyn, niin ei tarttis kangasta siirrellä paikasta toiseen.

 Sain selitettyä itselleni, ettei tuohon kannata sen kummempia kiinnityssysteemejä kehitellä, ihan vaan napeilla kiinni - on sitten helppo raksia ne pois, jos täytyy vaikka pesuun laittaa.



Lienevät jonkun vanhan palttoon napit. Kaksi juuri sopivasti.






Ja sitten kun sain valmiiksi, kuvat otettua ja aloin tätä kirjoittaa, huomasinkin, että hups! eihän se ollutkaan makuuhuoneen verhokangasta. Harmaa, kuin harmaa....ettei sinällään, mutta olohuoneeseen tyyny kuuluu - sinne siis!


Olohuone on vielä aivan keskeneräinen. Meidän seinät ei todellakaan tule olemaan noin paljaat. Kaiketi?

Mervi

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Nopeaa kaupankäyntiä

Selaillessani facebook- ryhmiäni, huomasin eräällä (ei käsityö-) sivustolla jonkun kyselevän nenäliinan ompelijoita. Näytin kuvat niistä, mitä Pellavasydämessä oli valmiina. Hän tykästyi yhteen ja pyysi siihen "jotain sinistä".

Ei mennyt tuntiakaan, kun nenäliina oli kirjekuoressa. Huomenna ei ole postikonttori lakon vuoksi auki, mutta ehkäpä joku postipoika postilaatikkoja kuitenkin tyhjentää ja asiakas saa hetikohta tilauksensa.

Nykyään kauppa voidaan tehdä nopeastikin. Kun sattuu olemaan sama pankki, rahat siirtyvät välittömästi.

Tämmöinen siitä tuli, ihan vaan näppäimistön edessä työskennellen.



Samalla istumalla myin myös yhden maalatun kauppakorin. Taas satuin olemaan paikalla (facebookissa), kun joku sellaista kysyi. Itseasiassa korin osti toinen, sivusta keskustelua seurannut. Kyllä netissä roikkuminen kannattaa!





Tämäkin ihanuus lähtee siis postin kautta uudelle omistajalleen.
Pellavasydämen Mervi

Mahduttamisen maailmanennätystä

Meillä tuota mahduttamisen maailmanennätystä pyritään rikkomaan kaiken aikaa. Kun kaikki paikat on jo täynnä, vanhasta kodista kipataan taas monta pahvilaatikkoa, joiden sisältö pitäisi saada johonkin.

Tässä yksi kikka.


Tällainen pahvi oli jo matkalla pahvinkeräykseen, kun aloin tarkemmin ajatella. Siitähän voisi tehdä... hmm.... mihis sen saisi vielä mahtumaan?


Ahaa, tuolla kaapin takana on juuri mukavan näköinen rako...


Vähän tunkemista ja hups! Sinnehän se luikahti....


Eikä se sieltä kenenkään silmää häiritse.


Nämä nyt on vähän enemmän näkösällä, mutta muistuupa sitten mieleen, kun värillistä kartonkia tarvitaan.


Missä teillä isot pahvit ja askartelukartongit säilytetään, jos ei kaapin takana?    Mervi

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Laastaria

Joku tavara on aina loppu: vessapaperi, kahvi, suodatinpaperit... Jotkut taas on aina hukassa: sakset, teippi, silmäneulat....

Mut laastaria meillä on! En muista, koska olisin viimeksi laastaria tarvinnut - monta, monta vuotta sitten. (Tässä ei oteta huomioon 40 tikin ompeleita). Mihin ihmeeseen kaksi ihmistä tarvitsee noin monta laatikollista laastaria? Luulenpa, että jossain vaiheessa on kuljettu kaupassa ja ajateltu, että "ahaa, laastaria aina tarvitaan!"


Saas nähdä, kuinka kauan menee, että joudun sanoistani kiinni...   Mervi

ps. Neuvola-koti-blogikin päivittyy lähes päivittäin.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Uusia tapoja

Muuttaminen on oiva käännekohta aloittaa "uusi elämä". Monellakin tapaa.

Meille muuttaminen ei tarkoittanut uutta paikkakuntaa, vain uusi koti. Aikamoinen mullistus silti. Jokainen tietää, miten muutossa tuntee itsensä paljon haltijaksi, ihmeellistä tavaraa löytyy nurkista, vintistä, kaapeista - tavaraa, mitä ei tiennyt edes omistavansa.

Uusi koti mahdollistaa uusien tapojen opettelun. Olen huomannut jostain kumman syystä kiinnittäväni erilailla huomiota sähkön ja veden kulutukseen. En enää valuta vettä hanasta, vaan katkaisen vedentulon välillä. Sähköjä meillä on kyllä säästetty aina - Aarre kulkee mun perässä ja sammuttaa valot. Osaan jo huutaa sille: "Älä sammuta valoja, mulla on homma kesken, tuun ihan kohta!" Joskus ihmettelen, miksi meillä edes on lamppuja?

Minusta on tullut erittäin tiedostava ostaja. Kuljen vaateosastojen ohi katsomatta päinkään. Tiedän, etten tarvitse mitään, eikä kaappeihin yksinkertaisesti mahdu enää mitään. Samoin olen lopettanut fb-vaatekirppisten seurailun. Jos suostun katsomaan, tod.näk. sorrun klikkailemaan ostoskoria.

Olen ryhtynyt korjailemaan vaatteita! Jopa 20 vuotta vanhat vaatteet (kyllä, sellaisiakin on varastossani) ovat saaneet uuden elämän. Nyt korjaileminen on helppoa, kun saan tehdä isoista pienempiä - toisinpäin olisikin hankalampaa. Taas tulee säästöä!

Meillä pestään jokseenkin paljon pyykkiä, vaikka likaajia on vain kaksi. Nyt olen huomannut, että varsinkin uusi kuivausrumpu tekee pyykistä ihanan pehmeää, mutta myös kuluttaa tekstiilejä. Laihtumisen jälkeen en enää juuri koskaan hikoile, joten vaatteita ei tarvitsisi joka päivä vaihtaa ja laittaa pyykkiin, jolloin ne vaan kuluvat nopeammin. Tänään keksin, miten erotan kaapista "vähän pidetyt" aivan puhtaista. Laitan vähän pidetyt nurinperin!

Minä olen tehtävien siirtämisessä ekspertti. Ihmeellisiä kommervenkkejä aivoni tekevät, kun ne selittävät minulle, miksi jonkun homman voi siirtää myöhemmäksi. Tai sitten ne houkuttelevat jättämään tavarat mihinsattuu, aina löytyy joku selitys. Nyt olen päättänyt selättää tämän pahan tavan. Jos jokin täytyy tehdä, teen sen heti. Tai sitten se poistetaan listalta kokonaan. Laitetaan roskiin tai kierrätykseen tai jotain.... (saman päätöksen olen kyllä tehnyt aiemminkin, huonolla menestyksellä)

Yleensä kerään korjattavat vaatteet kaappiin ja aika ajoin (saattaa mennä vuosiakin) ryhdyn, jos ryhdyn, korjaushommiin. Nyt olen ottanut käsityökorin käyttöön.


Tähän pitää mahtua kaikki korjattavat. Iltaisin telkkaria katsellessani teen aina käsitöitä. Olen määrännyt itselleni säännön, ettei uutta käsityötä saa aloittaa, jos tässä korissa on jotain korjattavaa. Ne tehdään ensin.

Hyvä minä!

Vielä kuljen taloa päästä päähän ja jätän kuleksivat tavarat milloin mihinkin matkan varrelle. Vie mennessäs, tuo tullessas -tyyliin. Jahka saan kaikki tavarat kertaalleen paikoilleen, opettelen ne myös palauttamaan paikoilleen. Tässä on  vielä haastetta.

Kyllä ihmisen kannattaisi muuttaa usein. Ja uuden elämäntavan voi aloittaa milloin vain.

Mervi