Olohuone muutoksessa

Olen niiiin tyytyväinen itseeni, kun olen oppinut odottamaan. Enää ei kaikkea tarvitse saada heti, vaan siedän aika hyvin keskeneräisyyttä. Toisaalta se on ollut vähän niinkuin pakko, ainakin kun puhutaan sisustamisesta. En saa melkein yhtäkään tavaraa siirrettyä itsekseni, kun ei yksi käsi riitä. Toinen tarvitaan aina kävelemiseen.

Eikähän sisustaminen olekaan aina niin yksinkertaista, että "siirretään tuo tuohon". Ei, usein se siirretäänkin takaisin.... tai vielä eri paikkaan. Vasta kokeilemalla löytyy lopullinen tavaroiden järjestys, eikö vain?

Olemme asuneet neljä vuotta nykyisessä neuvola-kodissamme. Olohuone on tänä aikana kokenut jo monta muutosta. Ensin kuvittelin, että haluan "vanhojen ihmisten rokokoota". Ja luulin myös, että tarvitsemme erillisen ruokapöydän. Nämä huonekalut ostettiin netistä käytettyinä. Tässä kuvassa kokeillaan mattoja. NOUNOU.

Näin kovasti vaivaa, kun päällystin nuo ruokakaluston tuolit valkoisella pellavalla. Sitten päättelinkin (aivan oikein) että meille riittää keittiönpöytä, koska emme ole illalliskutsujen järjestäjiä ollenkaan. Toisekseen olin huomaavinani itsessäni merkkejä viehtymyksestä uuteen tyylilajiin. Minimalismi on alkanut miellyttää enemmän kuin mikään hörsötys. Vilkaistaanpa tässä välissä entisen kodin olohuoneeseen. Tällaista meillä oli Palomettässä vuosina 2003-2015.

Silloin tykkäsin tuosta kovasti - joka paikka täynnä tavaraa ja vähän kullankimalletta joukossa.

Mutta takaisin tähän kesään:

Ensimmäisenä hankintana olisi sohvakalusto, entinen plyyssinen on ollut meillä jo 15 vuotta ja vaikka vielä täysin ehjä ja siisti onkin, ei  vaan sovi "silmään". Lisäksi minun oli siinä mahdottoman tuskaista istua.

Kävi sitten niin, että kerran odottelin Raision Myllyssä kauppojen avautumista ja ensimmäiseksi aukesi Maskun Kaluste. Istahdin mukavan näköiseen nojatuoliin ja olin ihan myyty.  Siinä oli niin mukava istua. Tuoli on näkyviltä osiltaan oikeaa nahkaa ja siinä on helpottavaa mekaniikkaa. Ei muuta kuin kauppojen tekoon! Vaikka olin kuullut, että Maskun huonekaluja saa odotella pitkiäkin aikoja, tämä tuli kyllä ihan säällisessä ajassa. Maksoimme siitä, että se kuljetettiin Raisiosta kotiimme. Muutama palanen piti tuolissakin yhdistellä, mutta ei ollut hankala tämä.

Nyt meillä oli siis nojatuoli. Mutta mistä tähän sopiva sohva? Olimme jo aiemmin päättäneet, että valintamme on nahka, eikä pölyä keräävä kangas. Toisaalta olisimme ehkä pärjänneet kahdella nojatuolillakin, mutta kyllä sentään pitää olla mahdollisuus ruuan päälle pienet nokoset ottaa... Tulimme huomaamaan, ettemme ole trendin huipulla, sillä nahkakalustoja on tosi vähän valikoimissa! Lopulta löysimme kiertävältä huonekalukauppiaalta edullisen sohvan. Ennakkoluuloista huolimatta se on tyylillisesti täysin vastinpari tuolle tuolille. Ei kovin "leppoisa" istua, mutta sieltä on helppo nousta ylös. Kovahko ja korkea siis on hän.

Jonkun aikaa olohuone oli näinään. 

Sitten aloimme etsiä uutta tv-tasoa. 

Mutta se onkin jo uusi tarina se.

Mervi

Työt vaihtuu

Tuntuu, että vasta hetki sitten siirryin kesäisiin käsitöihin. Löysin valtavasti keskeneräisiä virkkuuksia, joita yritin tehdä valmiiksi. Täällä. Valitettavasti pitsiliinoille ei oikein löydy käyttöä omassa huushollissa, eikä ne tahdo käydä kaupaksikaan. Sellaisia kierrätysjuttuja meillä on jo ennestään laatikkokaupalla odottamassa ideointia.

Yksi työ ylitse muiden on tämä puuvillalangasta virkattu pusero. En muista yhtään mitään tämän työn aloituksesta, siitä on ehkä jo yli 20 vuotta aikaa? Onneksi oli kaikki osat valmiiksi virkattuina ja nyt piti vain yhdistellä kappaleet. Kaula-aukko ehkä vaatisi viimeistelyä, mutta kun on noin reikäinen pitsikuvio, pitää alla kuitenkin olla jokin aluspaita, niin ehkä tuo kaula-aukkokin kelpaa noinaan?

Koska vähän muistuttaa makkarankuorta, jätin helmaan reilut halkiot.

Vielä ei näin lämmintä puseroa ole tarvittu, mutta ehkä niitä kylmiäkin ilmoja vielä tulee...
Nyt on siis aika kerätä VIRKKUUTYÖT taas kerran pois näkyvistä - tällä kertaa kaikki yhteen paikkaan - ja ottaa esille NEULETYÖT. Olen sisustanut olohuonetta uuteen uskoon ja tehnyt päätöksen, että nojatuolini ympäristössä saa olla vain kaksi keskeneräistä työtä.

Ensimmäisenä otin tummanpuhuvan sukankutimen. En käsitä, miksi olen joskus aloittanut tämän työn kaksinkertaisella langalla. Ehkä se on ajalta, jolloin en vielä ollut sinut ohuen (100g=420m) langan kanssa? No nyt kun koitin jatkaa työtä, tuntui aivan kamalan paksulta ja kankealta ja hankalalta. Purin aloituksen ja tein yksinkertaisesta langasta. Mutta tää väri.

Mun näkö on huonontunut silminnähden, eikä lukulasini ole ajan tasalla. Tuommoista tummaa en tahdo millään nähdä neuloa.

Asiakas sattui kysymään, että minkälaista väripintaa tulee meidän huippuvauvalangan liukuvärjätystä kerästä. Kun en pystynyt mistään sitä näyttämään, niin päätimpä taas kerran neuloa mallin. Otin kerän, loin summanmutikassa varaamani langanpätkän (75 silmukkaa) ja aloin neuloa ainaoikeaa. Ensin kuvittelin tekeväni huivin niinkuin lähes aina, mutta sitten päättelin, että siihen menisi lankaa paljon ja muutinkin suunnitelmia - tekisinkin vauvan nutun. Hah!

Mun työn aloitus on juurikin tuommoista. Ei kunnon suunnitelmaa. Nappasin putiikista lankakerän ja omista puikkokokoelmistani vaihtoehtoiset pyöröpuikot, kerrankin langan suosituskoon mukaiset. Päädyin valitsemaan pussistaan irrallaan olevat kiinteät Symphoniet, mun mielimerkki!

Nyt on sitten päivänselvää, kumman työn otan käteeni:

Suuret kiitokset kaikille teille,

jotka viitsitte nähdä vaivaa ja vastasitte edellisen postauksen kysymykseeni! 

Eniten ilmeisesti kiinnostaa käsityöni. Joten:

 Tästä se lähtee. Talviset käsityöt.

Pellavasydämen Mervi

Millaista blogia kirjoitan ja kysymys lukijalle

Minulla on toistakymmentä blogia päivittäisessä seurannassa. Kaikkein "kuumin" juttu on tällä hetkellä Syöpäläinen, jota käyn välillä montakin kertaa päivässä katsomassa, sillä niin on jännittävät hetket kaverilla. Muutamassa sisustusblogissa on viime päivinä avauduttu valehtelusta blogissa. Sisustajat ovat tunnustaneet, miten kaikki blogissa näkyvä on vain kulissia. Monet eivät halua näyttää tavallista, arkista elämää. Sitähän meillä kaikilla kuitenkin on, tiskejä pöydällä, roskia lattialla, leluja ylt'ympäriinsä jne. Sen sijaan kuvat ovat huolella stailattuja ja instagramin pitää olla "siisti".

Ymmärsin asian paremmin, kun Pellavaa ja Pastillia -blogin Annika kertoi, että hänen kuvansa ovat taideteoksia. Niin, eihän maalaustakaan yhdellä räpsäyksellä tehdä. En varmasti seuraisi kyseistä  blogia vain sen sisustuskuvien vuoksi, mutta siksi, että bloggaaja kuvaa elämänsä kipuja avoimesti. Se on ollut silmiä avaavaa.

Moni blogi on kaukana omasta elämästäni, vaikkapa Mirvaannamarian. Sitä on kuitenkin kiva seurata, jos vaikka liikuntakärpänen puraisisi! not.

Jos toiset bloggaajat haluavatkin kuvata elämästään vain ne parhaat palat; kun kaikki on järjestyksessä ja kuva kaunis, olen löytänyt myös blogeja toisesta ääripäästä. Kun "muotibloggaajaksikin" nimetty esittelee innoissaan uutta vaatepakettia ilman rintaliivejä, en voi kuin pyöritellä silmiäni - ja silti koukuttua. (siis siinähän ei olisi mitään ihmettä, ellei rinnat olisi kokoa todella isot ja ellei bloggaaja tekisi yhteistyötä rintaliivifirma kanssa) En voi lakata ihmettelemästä itseäni, miksi haluan ehdoin tahdoin kokea myötähäpeää? Kaiken kukkuraksi luin tuota postausta sängyssä maaten ja ilman liivejä. Mut mähän en kuvaa sitä.

Kuvan nimi: Isokoskelolla on tukka ja asu sekaisin.

Sitten päästäänkin omaan blogiini. Vuonna 2014 kirjoittelin omasta sairastumisestani ja muistan, miten lukijat hätääntyivät, jos minusta ei kuulunut vähään aikaan mitään. Jännittävimmässä vaiheessa tyttäreni kävi kirjoittamassa tilannetiedoituksen. En ole enää varma, onko minulla VAKITUISIA lukijoita ollenkaan. Kiinnostaako elämäni ja ajatukseni enää pitkäjänteisesti, vai käydäänkö täällä vain satunnaisesti googlen hakusanojen ohjaamana?

Viime aikoina blogini on päivittynyt kovin harvakseltaan. Elämäni on jonkinmoisessa "kriisissä" just nyt, enkä ole aivan varma, mitä haluan/kannattaa kertoa. Toisaalta tiedän kirjoittamisen helpottavan, mutta silti...? Käsitöitä on syntynyt todella vähän - ei ole ollut oikein inspiraatiota. Ja pullonkaulana valokuvaaminen! Ehkä juuri se, että seuraan blogeja, jotka perustuvat upeille ja ammattitaitoisille valokuville, vähentää omaa innostustani näyttää huonoja kuvia. Kun en osaa parempia ottaa.

Itse en kiillota elämääni blogia varten. Täällä on nähtävinä monta "badhairday"tä, huonoa asuvalintaa ja epäonnistumista työssä. Sairauksista nyt puhumattakaan.

Eipä kukaan julkista blogia haluaisi vain itselleen kirjoittaa, vaan jokainen toivoo, että joku piipahtaisi lukemassa, koska kokisi sisällön kiinnostavaksi ja antoisaksi.

Minun blogini sisältö on
a) käsityöyrittäjän arkea ja putiikin tapahtumia
b) käsitöiden ja käsityötarvikkeiden esittelyä
c) pienesti oma elämä ja oman kodin sisustusratkaisut (nämä kyllä alunperin toisessa blogissani)
d) terveydelliset haasteet

 

Olisiko mahdollista, että - sinä lukijani - kertoisit, 

kiinnostaako blogini sinua ja jos, niin mikä noista aihealueista? Ehkä saisin uutta pontta olla aktiivisempi.

 Pellavasydämen MERVI

Kehyskukkaro

Olen käynyt kansalaisopiston kehyskukkaro- ja laukkukurssin jo varmaan neljä kertaa, mutta vieläkään niiden tekeminen ei suju mallikkaasti. Suorastaan inhoan kehyksen kiinnittämistä - varsinkin se liimaaminen on kamalaa. Ommellen sujuu vähän vähemmin harmistuksin. Pääsyy on siinä, että olen niin kärsimätön, enkä kykene pikkutarkkaan työhön.

Asiakas tilasi pellavalaukun, johon mahtuisi hänen lompakkonsa. Tiedättehän, nykyään lompakot on isoja. Itsekin olen opetellut taittelemaan setelit kahtia, jotta ne mahtuisi pienempään lompakkoon, eikä tarvitsisi ottaa "ostoskassin" kokoista käsilaukkua mukaan.

Arja-ompelija teki tällaisen. Olen varmaan aiemminkin maininnut, että meillä molemmilla on ongelmia "avaruudellisen hahmottamisen" kanssa. Tuo hihna tuotti ongelmia. Millään ei meinannut mennä meidän tajuntaan tuo pujottelu. Jos vain toisella olisi tämä häiriö, se saattaisi tuntua ikävämmältä, mutta nyt me jaamme tämän yhteisen häpeän. Noh, joka tapauksessa saimme hihnan kulkemaan oikein ja nyt sitä saa säädettyä sopivaksi.

  Laukun pohjaan tehtiin kulmat, jotka antavat hiukan lisää tilaa.

Kehys kiinnitettiin liimalla mutta varmuuden vuoksi myös käsin tikkaamalla. 

Laukusta tuli meidän mielestä oikein kaunis.

Tässä kävi kuitenkin niin, että siitä tuli liian pieni. Laukkuun olisi hyvä saada kukkaron lisäksi juomapullokin mukaan. Saamme siis lisää (tarpeellista) harjoitusta. Seuraavasta ei voikaan enää käyttää nimitystä kukkaro tai pussukka, se on jo KASSI.

Ensi kerralla kuvaan koko valmistusprosessin kaavoineen kaikkineen, joten jos himoitset itsellesi tämmöistä, niin pysyppä "kanavalla". Meillä on yksi toimiva kikkakin, jonka kuulin eräältä asiakkaalta. Näytämme senkin sitten seuraavalla kerralla.

Onko joku, joka NAUTTII tuon kehyksen liimaamisesta?

Pellavasydämen Mervi

Eteisen sisustus uusiksi - neljän vuoden odottelun jälkeen!

Neljä vuotta olemme asuneet nykyisessä kodissamme, entisessä neuvolarakennuksessa. Eteinen on pitkä käytävä, jonka varrella sijaitsi ennen vastaanottohuoneita. Sille emme tehneet muuttaessamme mitään rakenteellisia muutoksia, vaikka ensimmäisen kerroksen koti muuten uusiksi laitettiinkin.

Eteisessä on katto matalalla ja seinät rikkonaiset, eikä ikkunaa. Katossa kulkee putkia ja johtoja, joiden päätimme antaa olla. Kun katsoo kattoon, olisi selkeä valinta tyyliksi INDUSTRIAL. Mutta kun ei kattoon kuitenkaan voi valita roikkuvia valaisimia, päätin pysytellä samassa tyylissä kuin muuallakin kotonamme. Selkeä, minimalistinen musta-valko-harmaa.

Tällainen oli lähtökohta kun eteisen remonttiin ryhdyttiin 2014.

 

 ja tässä kuva, kun jo oli uusi suunnitelma lukkoon lyöty:

Oikeasti tuossa paikasa kuuluu olla vain tuo lipasto, mutta kun kulkureitillä putiikista keittiöön on, niin tähän tuppasi kerääntymään monenlaista tavaraa "menossa sinne ja tänne". Alunperin tuo lipasto piti maalata valkoiseksi, mutta kun se ei tullut tehtyä ...

Olen aina ollut lipastojen ystävä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi? Nyttemmin olen todennut ja päättänyt, ettei yhtään uutta tavaraa tarvita, joten ei myöskään laatikoita säilyttämiseen.

Lähdin siis hakemaan eri tyylistä lipastoa tai SIVUPÖYTÄÄ eikä laatikoita tarvittaisi välttämättä lainkaan. Löysimme haluamani Jyskistä. Vaikka olen vannonut, etten Jyskistä osta mitään kalusteita. Enkä tiedä, josko tämäkään nyt mielipidettäni muutti. Mieheni ei ole poropeukalo, mutta häneltä kesti 3 tuntia koota tämä huonekalu! Viisaana miehenä hän otti heti esille muovivadin, jotta iso pussillinen ruuveja pysyisi tallessa.

olohuone on seuraavana uudistusvuorossa

Lopputulokseen olen NIIN tyytyväinen. Tässä kuvapläjäys. Vaikka miten yritin, en onnistunut saamaan valoisia kuvia. Niinpä leikittelin kuvankäsittelyn kanssa. Siinä siis selitys, että näissä on kaikissa vähän erilainen valaistus.

Tässä - olkoon nyt vaikka sivupöytä nimeltään - on kaksi pientä laatikkoa. Sommittelin tähän tuollaisen musta-valkoisen ryhmän. Siirsin pöydän päälle kaupunkijulisteen, joka oli ennen olohuoneessa. Täällä.

Saattaa olla, että menin jo vähän liian pitkälle innossani? Tuliko jo liikaa tavaraa? Mutta kun nuo mustat himmelit sopii niin hyvin ja sitten taas niihin sopii niin hyvin tuo maljakko, joka ennen oli täällä.

Ja sitten siihen piti taas ostaa valkoisia kukkia. Tuo takorautainen kiemurainen kynttiläamppeli on aivan eri tyyliä, mutta se väri!

Mitä mieltä olet? 

Karsisinko vielä? 

Toisaalta mietin, että mitä tuon pöydän alle laittaisi? 

Mattoa eteiseen ei voi laittaa, koska lähes varmasti kompastuisin siihen köpötellessäni keppini kanssa.

Mervi

 ps. seuraavaksi tulee kuvia uudistuneesta olohuoneesta.

Onko tässä koti vai puoti?

Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että ostimme 2014 kaupungin vanhan neuvolarakennuksen, jonka kadun puoleisessa päässä on putiikkini Pellavasydän ja toisessa päässä on kotimme kahdessa kerroksessa. Tätä aiemmin putiikki oli sijainnut jo viidessä eri osoitteessa.

Olen yrittäjänä "itseoppinut". Alkuun kuvittelin tietäväni paljonkin, mutta kymmenessä vuodessa on tuo luulo karissut. Varsinkin mainostamisessa ja somistamisessa olen menettänyt itsevarmuuteni. Miellän Pellavasydämen fiiliksen maanläheiseksi väritykseltään ja tyyliltään. Siksi valitsin kuusi vuotta sitten tällaisen banderollin VÄLIAIKAISEKSI ratkaisuksi.

Ja kun muutin putiikkini tuosta osoitteesta nykyiseen, tämä sama banderolli siirtyi VÄLIAIKAISESTI mukana.

Keväällä meillä kävi muutama Mystery-shoppaaja eräästä koulusta ja opiskelijat arvioivat myymälämme toimintaa. Tuloksista päättelin, että minun on syytä alkaa uudistaa myymälän ulkoasua. Useammasta suusta tuli ilmi, että myymälä ei erotu MYYMÄLÄNÄ vaan näyttää asuinrakennukselta.

Kutsuin taas tutun somistajakoulutuksen saaneen Mirvan katsomaan nyt putiikkia ulkopuolelta. Sisätiloja jo uudistimmekin aiemmin. Tämä banderolli sai lähtökäskyn pimittämästä ulko-ovea. Samalla päätimme uuden teemavärin. Aiemmin olen etsinyt värejä, jotka uppoavat talon väriin - VÄÄRIN! Päätimme pääväriksi poltetun oranssin.

Toki tämäkin uusi banderolli on vähän keskeneräinen. Se pitää kiinnittää kunnolla paikallensa maahan ja vaatii vielä vähän rimoitusta. Olimme vaan Arjan kanssa niin innokkaina heti kokeilemassa, miltä se näyttää. Juu-uh, vaarana on, että se jää tuollaiseksi. Suorassa se on, vaikka en kuvaan näköjään suoraksi saanutkaan.

Ensimmäinen tavoite oli saada kyltti toiseen suuntaan, ei tiensuuntaisesti vaan kohtisuoraan sitä vasten. Näin ohikulkijat huomaavat sen paremmin.

Lisää näkyvyyttä, hauskuutta ja eroa asuinrakennuksesta haettiin viirinauhoilla. Niidenkin väriksi otettiin sama oranssi. Nyt ne lepattavat hauskasti tuulessa.

Samaa väriä on myös tässä "matamin" puvussa. Matami nostetaan päiväksi ulos ja taas illaksi sisälle. Samoin pöytäliina toistaa täsmälleen samoja värejä. Päivisin se on kylläkin tarjouslaatikoiden peitossa. Näköjään myös tien toisella puolella oleva tietyömaa sointuu väreihin!

Pyrimme luomaan ulko-oven tienoille kutsuvan ja houkuttelevan lookin. Tuomme myytäviä tuotteita ulos ja tietysti kukat!

 

 Putiikin ja kodin ulkotilojen välissä on tuo eurolavoista tehty kaunis aita.

 Projekti jatkuu. Seuraavaksi tartumme ikkunoihin. Suunnitteilla on teippauksia.

Tuo vanhakin  banderolli tarvitsi rakennusvalvonnalta jonkunlaisen luvan, joten ehkävarmaantottakai tämä uusikin. Muttei kerrota kenellekään, eihän?

Pellavasydämen Mervi