Ikkunan somistus - lopputulokset

Joulun jälkeen tyhjättiin näyteikkunat ja alettiin suunnitella uutta. Pääikkunaan tuli teemaksi villaneuleet, pipoja, sukkia ja kirkkaita värejä.

En osaa ottaa kuvia ikkunoista, joten pahoittelen...

Pipopäät sisältä nähtynä

...ja ulkoa kuvattuna

 

Mietin tätä tehdessäni taas kerran, että luovuutta on monenlaista. Usein mielletään luovaksi ihminen, joka osaa tehdä taidetta tai käsitöitä, runoja jne... Mutta vaikka ei omaisi mitään tuollaisia taitoja, voi olla esim. luova ongelmanratkaisija.

Yritin saada tähän ikkunaan korkeuseroja, enkä ensin keksinyt millään. Mutta sitten katseeni osui huopakääröihin ja innostuin niistä taiteilemaan pipoille päitä. Jonkun mielestä ne voivat näyttää hölmöiltä, mutta minun mielestäni ne ovat luovaa ilmaisua, heh!

Toinen ongelma oli pitkien neulottujen polvisukkien esittely, kun minulla ei ole sellaisia sukkaplokeja vaimikäniidennimionkaan. Kangaspakan pahvitötteröön ne sitten sujautin ja toiseen pariin laitoin kudevyyhdin. Hassulta näyttävät ja nyt tilasinkin puusepältä sellaiset oikein jalan malliset mallineet.

Tässä ikkunassa ei ole valoja, joten vein kotoa lasten työpöydän valaisimen, se kun oli sopivasti samoissa väreissä. On tätä ikkunaa ainakin tuijotettu, joten ehkä se puhuttelee?

Toinen ikkuna oli myös haasteellinen. Työ lähti tikkaiden hakemisella. Mervi kiipesi lähes katon rajaan laittamaan lankavyyhtejä roikkumaan. Otin kyllä siitäkin työvaiheesta kuvia, mutten saanut niitä julkaista. Ne nuoret! Se on niin tarkkaa, miltä näyttää... niin Mervi sai ottaa minusta tyhmiä kuvia osoittamaan, että itselläni on rohkeutta näyttäytyä sen kummemmin tälläytymättä. Ne tulee tässä:

Sopisko tää?

Oho, lanka meni solmuun!

Liian iso ehkä?

Se, mitä tästä syntyy, näytetään myöhemmin, siitä ei ole vielä kuvaa. Mutta aikas hieno tuli!

No, takaisin siihen ikkunan somistukseen. Tässä naisellinen viritys, kun ei kivimateriaaliin saa nauloja;

Oho, kylläpäs perspektiivit heittää, hassua...

Nyt on taas ohikulkijoilla ihmettelemistä. Ei nää nyt EHKÄ ihan niitten kirjan ohjeiden mukaan mennyt, mutta luovuutta on ainakin käytetty.

Muutama kuva vielä meidän ALE- pöydästä:

Ja sitten menen katsomaan kympin uutiset ja nukkumaan...kerrankin näin aikaisin, mutta olenhan ollut aamulla tooosi aikaisin liikkeellä. Lääkäriaika oli jo 9.20 ja se on aikaisin mulle. Joulun jälkeen nukkumaanmeno on siirtynyt lähemmäs kello kolmea, joten ei ihme, ettei aamulla tahdo päästä ylös.

Pellavasydämen Mervi

Avainsanat ja järjen köyhyys

Mielenkiinnolla luen Google Analytics-raporttia blogeistani. Miltä paikkakunnalta lukijat ovat, kuinka kauan lukevat blogiani - vai lähtevätkö heti pois - millä hakusanalla ovat blogin löytäneet jne...Niin ja tietysti se on kiinnostavaa, kuinka paljon kävijöitä on esim. päivässä... Kävijämäärät ovat huimasti nousseet. Muistan, kuinka alussa olin ihmeissäni, kun viisi (5) kävijää oli päivän aikana poikennut lukemassa minun kirjoitustani.
Tähänastinen ennätys on eiliseltä päivältä, kävijöitä oli jo yli 400.

Ei tuo raportti kylläkään kaikkea kerro. Jos lukijoita on päivässä useampi sata ja se kuitenkin kertoo vain muutaman käynnin syyn, miten ne loput ovat tulleet?

Tänään sain tekstiviestin tyttäreltäni. "Siis hei HYI mitä kuvia sä oot blogiis laittanut O_O Ihmiset viel luulee et näytän aina niin kamalalta!"  Kerroin, että eihän niitä näe kuin vajaa 400 ihmistä ja sain vastaukseksi Wäääää. Arvatkaa vaan, mitä se nyt sanoo, kun näkee tän!

Ennen joulua kävin kahden illan kurssin kotisivujen tekemisestä. Kirjoitinkin siitä silloin. Yhtenä asiana painotettiin avainsanojen tärkeyttä. Jos haluaa kotisivuilleen paljon lukijoita, kannattaa mm. viljellä paljon käytettyjä hakusanoja, joilla sitten lukijat "eksyvät" sivuillesi.

No, mikä sitten on blogin kirjoittajalle tärkeää; julkisuus, suuret lukiijamäärät, kommenttien määrä, uudet asiakkaat, kohonnut myynti vai mikä? Mikähän minulle on tärkeää?

- Olen huomannut, että tästä kirjoittelusta on tullut tosi kiva HARRASTUS.
- Monista teistä lukijoista on tullut tuttuja. Käyn lukemassa teidän blogejanne ja tuntuu, että tiedämme toisistamme jo vaikka mitä.
- Blogiin kirjoittaminen jäsentää omia ajatuksia. Kun kirjoitan asioita kaupalta, samalla joudun itsekin niitä paremmin pohtimaan ja perustelemaan itselleni.
- Blogi on päiväkirja, jota on kiva jälkeenpäin katsella. Asiat ovat tallessa ( jos on tehnyt varmuuskopiointia)

Miksi sitten lukijat tulevat blogiani lukemaan?
Mitä ajatteli se lukija, joka kirjoitti hakusanaksi "mitä on järjen köyhyys" ja löysi itsensä blogistani (no se oli kylläkin se toinen lonkkaleikkaus-blogi). Saikohan hän vastauksen kysymykseensä?

Minkä takia sinä tulit blogiini? Oletko vakkarilukija, tulitko jollain hakusanalla?

ps. Kuteiden alennusmyynti jatkuu: keltainen kude myytiin jo lähes loppuun. Oranssia on vielä ja nyt tulee lisäksi turkoosin värinen kude. Senkin hinta on siis 3 euroa/kg. Vyyhdit ovat reilun kilon painoisia.

Tässä kuvassa turkoosia kudetta on ylähyllyllä, sen oikeassa nurkassa. Plus että sitä on säkillinen takahuoneessa! Nyt kutomaan raikasta mattoa kevääksi...

Pellavasydämen Mervi

Enkelin seuraava vaihe...

Oikein arvattu, enkelihän siitä on tulossa!

 Ensin neulotaan tällainen

Sitten se laitetaan pesukoneeseen huopumaan, siitä tulee tällainen

Sitten huomataan, että ei se vielä ole tarpeeksi huopunut, laitetaan uudestaan koneeseen. Sitten se jo hiukan huojuen pysyy pystyssäkin.

Mutta eihän tämä vielä enkeliltä näytä, vielä tarvitaan jotain. Työ siis jatkuu....

Oranssia kevättä varten?

Facebookin puolella jo tarjoilinkin matonkudetta alihintaan. Kerron sen saman myös täällä, eiköhän tämän blogin lukijoissa ole kangaspuiden kolkuttajia myöskin?

Olen ostanut matonkudetta paaleittain ja siinä kaupassa ei voi valita, mitä värejä saa - paitsi sen, mitä ulkoreunoilla näkee. Sisus on ihan arvoitus. Syksyisessä satsissa oli kovin paljon oranssia ja keltaista sekä turkoosiakin.

Nyt Pellavasydämessä alkaa olla ahdasta ja haluan päästä eroon liiasta määrästä kudetta.

Nuo keltaiset kuteet on jo varattu, mutta tuota oranssia olisi vielä kilokaupalla. Haaveestani huolimatta en ole saanut kangaspuita putiikkiin. Olisi niin kiva kokeilla ja näyttää, millaisia mattoja esim. oranssista kuteesta saa yhdistämällä johonkin toiseen väriin. Musta/oranssi, Ruskea/oranssi. Vihreä/oranssi tai sitten kolmen värin komboja, joista yksi voisi olla kirjavakin. Aijai, kun sormet syyhyäsi kokeilemaan!

Nyt siis nämä oranssit kuteet myydään hintaan 3 euroa /kilo!

- virkattuja säilytyskoreja kevääksi
- virkattuja pyöreitä pitsimattoja
- käytävämattoja kangaspuissa
- lastenhuoneeseen värikkäät raitamatot
- jne.jne.jne.

Kuka ehtii ensimmäisenä tekemään tilauksen. Ai niin, postikulut tulee tietysti tuon älyhalvan kilohinnan lisäksi.

Pellavasydämen Mervi
joka jatkaa huomenna valikoiman järkeistämistä = supistamista.

Taivas varjele, mikä siitä tulee?

Kuka arvaa, mikä tästä käsityöstä on tulossa? Ne tietysti, jotka ovat tällaisen jo tehneet, tietävät...

Näytän sitten, kun valmistuu. Innokkaimmat voivat saada myös teko-ohjeen. Epäilen kylläkin, että tässä vaiheessa tämä ei näytä kovin innostavalta.

Joulu on nyt korjattu pois, sekä kotona että putiikissa. Joulutähdet kylläkin kukkivat pitkälle kevääseen, joskus yli vuodenkin...

Ei muista, muistaa, ei muista - tosi noloa!

Kihlajaisten vuosipäivänä kirjoitin muistamisesta (klik) ja vähän taisin harmitella, kun mies ei muista yhteisiä tapahtumia. Pilkka osui omaan nilkkaan. Sisareni kommentoi kirjoitustani ja muistutteli OIKEISTA PÄIVÄMÄÄRISTÄ.

Olin siis muistanut, tai huolimattomasti kirjoittanut, noiden tärkeiden tapahtumien vuodet pieleen.
Kihloihin menimme 3.1.1977 ( eikä siis vuonna  -76)
Häitä vietettiin 15.4.1978 (eikä siis -77)
Ylioppilaskuvassa olin jo rouva, enkä vain kihloissa.

Että se siitä muistamisesta!

Nuoruudessani saatoin 100%:n varmuudella kertoa jonkun tapahtuman tai keskustelun, miten se eteni. Nyt täytyy kaikkeen sanomaansa muistaa lisätä "ehkä oli niin, ehkä ei..."

Tämä muistamisasia on itselleni arka, sillä äitini kuoli toista vuotta sitten Alzheimerin tautiin, tai keuhkokuume kai se kuolinsyy oli. Nyt näyttää siltä, että koko suku kärsii eriasteisesta dementiasta, vanhemmista nuorempiin ulottuen. Itse olen käynyt muistitesteissä (saanut erittäin hyvät tulokset) kuvauttanut pääni (kyllä, siellä oli muutakin kuin tyhjää) ja saanut lääkärin lausunnon, jossa dementia oli poissuljettu. Sen sijaan huonomuistisuus saattaa johtua stressistä, kirjoitti lääkäri.

Tällaisessa blogissa tuollaiset virheet "eivät tee suvea ei talvea", mutta viime aikoina on jonkun verran pohdittu sitä, että voiko media keksiä juttuja. Muistatteko enkeli-Elisan tapauksen? Jouluna spekuloitiin pikku-Neean kirjeellä joulupukille. Jos tuo juttu kiinnostaa, käypä lukaisemassa  mielenkiintoista blogia Ei oo totta.
Kyllä meidän lukijoiden täytyy voida luottaa siihen, että esim. sanomalehdessä kirjoitettu juttu on tarkistettu, tarkistettu ja tarkistettu. Virhe voi olla pieni, mutta se saa epäilemään, onko muukaan asia oikein.

Kaupankäyntiä ennenvanhaan. Kuva: Uudenkaupungin Museon facebook-sivuilta.

Appropoo....tänään tuli asiakkaakseni vanha miesopettaja vaihtamaan joululahjaksi saamiaan villasukkia pienempään kokoon. Sattui olemaan juuri sopivasti hiljainen hetki, hän istui keinutuoliin ja avasi sanaisen arkkunsa. Voi ihmetys, mikä muisti! Päivälleen hän kertoi tapahtumia esim. vuodelta -43 tai sodan jälkeen tai 1800-luvulta. Etupäässä juttelimme enstisajan liikkeistä, joita tässäkin pikkukaupungissa on aikoinaan ollut paljon. Esim. hattukauppoja oli monta, nyt ei yhtään. Mies kertoi tarinaansa tyyliin "Alinenkatu 26  osoitteessa oli silloin kauppias A:n liike "paita ja lakki", niin tämä kauppias oli muuten sitä samaa sukua..... ja näin tarina rönsyili sinne ja tänne. Mutta minua ihmetytti se valtava määrä pikkutarkkaa tietoa, mikä hänellä oli muistissaan.

Joskus sitä on markkinoitu näinkin? Kuva: Uudenkaupungin Museo

Oli niin kiva päivä tänään putiikissa. Paljon keskustelua ja hiukan käsityöideoita ja sitä ikkunan somistusta. Voi että se on kivaa puuhaa. Aika loppui kesken, enkä saanut otettua kunnon kuvaa siitä puolivalmiistakaan ikkunasta. Ikkunaa on tosi vaikea kuvata, mutta yritän toisen kerran.

Pellavasydämen Mervi

Näyteikkunan somistus

Vaihteeksi palaan varsinaiseen blogini aiheeseen, eli yrittäjän elämään. Muutama aiempI postaus on ollut poikkeuksia ja käsitelleet omaa henkilökohtaista elämääni. Hassua muuten huomata (vai oliko vain sattumaa) että nämä postaukset ovat tuoneet paljon enemmän lukijoita.

Olemme tämän viikon tehneet putiikissa järjestelytöitä oikein kolmen hengen voimin. Joulu siivottiin pois ja siitä tietysti seurasi jonkinmoinen kaaos, jota piti alkaa järjestellä. Inventointi aiheuttaa myös paljon lisää työtä ja siinä tuotteita laskiessa tulee niitä myös järjesteltyä uuteen uskoon. Toisaalta keräämme myös poispantavaa, eli aletuotteita, yhteen paikkaan.

Muun huokailun lomassa kauhistelin myös näyteikkunoiden raadollista näkyä. Juuri kun olin tuon päästänyt suustani, tuli miesasiakas (niitä meillä käy tosi harvoin) ja kertoi, että nähtyään näyteikkunat päätti poiketa sisällekin, kun oli näyttänyt jotenkin houkuttelevalta! Hmmmm.

Huomenna olen yksin putiikissa, mutta olen ottanut silti tavoitteekseni somistaa yhden ikkunan. Tänään sen jo tyhjensin ja hätäpäissäni nostin siihen valoryijyn (sehän on todella upea nähtävyys) mutta sitten sattuikin niin, että asiakas tuli ja osti juuri sen. Nyt ikkuna on siis tyhjä.

Olen tässä illan mittaan kehitellyt teemaa tuohon somistukseen. Tässä on yksi elementti, joka siihen ainakin tulee:

Eikös tämä ole muuten aikas hyvä tuotekuva?

Kuinka moni teistä lukijoista muistaa tällaiset tossut? Itse ainakin saan vielä tuntumankin siihen, millaiset nämä olivat jalassa. Löysin vuosia sitten tuollaiset pohjat jostain kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Ne ovat luultavasti tosi vanhat, mutta käyttämättömät.

Pohja on nahkaa, joten tossut eivät luista

En ole aivan varma, miten nuo pitäisi kiinnittää, mutta tuolla lailla ne nyt laitoin. Niille, jotka eivät ole tällaisia koskaan nähneet kerron, että ensin neulotaan ihan tavallinen sukka ja sitten se kiinnitetään tuohon pohjaan.

Eli nämä ovat yksi osio siitä näyteikkunasta - mitä muuta siihen tulee, sen näkee huomenna.

Olen usein näissä kirjoituksissani pohtinut somistamista, näyteikkunoita ja tavaroiden esillepanoa. Pariltakin lukijalta sain neuvon hankkia ohjekirjan "Visualistin työkalupakki". Meidän omasta kirjastosta sitä ei löytynyt, mutta nyt kun meilläpäin kirjastot ovat yhdistyneet isoksi kokonaisuudeksi ja mm. Turun kirjat ovat myös täällä saatavilla, niin joulun yli odoteltuani sen sain. Enemmänkin vihkosessa olisi saanut neuvoja ja esimerkkejä olla. Ehkäpä virheelliset esimerkit olisivat olleet kaikkein puhuttelevampia?

Koitanpa siis huomenna muistaa tämän kirjan ohjeet ja koota näyttävän, huomion kiinnittävän, ostamaan innostavan ikkunan. Onnistunkohan?

Pellavasydämen Mervi