Ei ole maanantaimasennusta

Mukava viikonloppu takana. Uusi jännittävä viikko edessä. Mitä ihminen voisi vielä toivoa?

Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtuma toi satoja ihmisiä meidänkin putiikkiin. Yhdessä Pirkon kanssa olimme vastaanottamassa heitä. Osa käveli vain läpi huushollin, jokunen kääntyi heti ovella takaisin: "ai tää onkin käsityöliike", mutta sitten oli heitäkin, jotka ihastelivat kaikkea ja jopa ostaviakin asiakkaita kävi.

Jaksoin olla freesinä yhdeksän tuntia kumpanakin päivänä, enkä ollut väsynyt tai kipeä ollenkaan. Kummallinen tuo ihmisen kroppa - sielu, ruumis ja mieli. Kun mieli on hyvä, kroppakin tuntuu hyvältä. Jos oikein sielua riepoo, on muutenkin paha olla jne....

Neuloin siinä samalla pipon. Meille tuli viikolla ihania uusia lankoja. Olin vartavasten valikoinut vähän paksumpia lankoja piponeulomuksiin. Kovasti tykkään Katian Azteca langan värityksestä. Otin kokeeksi vain kahta väriä: harmaa-ruskea ja kanerva-harmaa. Langassa on 53 % villaa ja loput 47 % akryyliä. Sitä neulotaan 5- 5 1/2 puikoilla.

Tässä olen käyttänyt kehittelemääni pipomallia, joka ohje on vieläkin viimesilausta vaille.

Eikös olekin kaunis raidoitus tässä langassa? Tuosta 100 gramman kerästä tulee kaksi pipoa. Lanka saattaisi toimia myös lapasissa, pitää kokeilla. Olisi kiva setti.

Tänään pitää ryhtyä viimetingan hommiin. Yksi hupparin vetoketjun korjaus, trikoomekon ompelu ja tilaustyönä ostoskassi pyörätuoliin. Tämä ja huominen päivä aikaa. Keskiviikkona onkin vuorossa sairaalakassin pakkaaminen ja neljäksi pitää olla Tyksissä. Torstaina on leikkauspäivä ja sitten saakin huilata. Maata, maata ja maata. Paitsi, että sitkeästi yritän heti päästä pystyasentoon, vaikka vielä en käsitäkään sitä, miten pystyn kävelemään, kun ei kumpikaan jalka ole kävelykunnossa. Tarttis yksi kunnon jalka olla!

Pellavasydämen Mervi

Paluu arkeen

Reissu Viroon jäi taakse. Olemme käyneet nyt niin monta kertaa eri puolilla Viroa, että alkaa olla mitta täysi. Ei löydy enää uutta ihmeteltävää. Tällä reissulla suuntasimme Tallinnasta Tarttoon, sieltä Pärnuun ja takaisin Tallinnaan. Tämä oli valmis ryhmämatka ja taivalta taitoimme etupäässä bussissa istuen. Ihan liikaa. Sinänsä istuminen ei tuottanut tuskaa, mutta väsyttävää ja hiukkasen tylsää se oli. Onneksi oli reippaat oppaat mukana.

Ohjelma oli tiukka, omaa aikaa ei jäänyt juuri ollenkaan. Ostoksia en tehnyt muutamaa korua (myyntiin) enempää. Ei tullut vastaan mitään mielenkiintoista. Paitsi. Rukiilla höystetty suklaa! Olisipa kiva saada sitä Pellavasydämeenkin myyntiin. Ruissuklaan täytyy olla terveellistä, vai mitä luulet? Söin koko levyn.

Oikeastaan ainoat, mitä varten enää lähtisin Viroon, on käsityömessut ja kylpyläloma. Muuten se seutu on kyllä koluttu.

Eilen kävin tukkuliikkeessä hakemassa matonkudetta,  kun en sitten tänä vuonna enää pääse liikkeelle. Ensi viikolla menen leikkaukseen ja se on sitten siinä - käveleminen. Tästä tulikin mieleeni, että "löysin" eilen illalla blogin, jota pitää vuonna 2012 Hyvinkään ammuskelussa loukkaantunut naispoliisi. Vielä kolmen vuoden jälkeen hän on sairaalassa, mutta odottaa kuntoutukseen ja kotiin pääsyä.

Suosittelen jokaikiselle  blogin lukemista. Ei muuten tunnu omat ongelmat mitenkään valittamisen arvoisilta. http://fenixx98767.blogspot.fi/

En siis valita minäkään, vaan nautin näistä viimeisistä päivistä ja otan leikkauksenkin nurisematta. Minulla niitä on sentään vasta 20 takana, kun tällä nuorella naisella jo 200.

Toivon sinullekin elämäniloa ja sisukkuutta omissa vaikeuksissasi!

Mervi

Eripari sukat

Saattaa olla, että olen jo esitellyt Regian Fluormania langan, mutta en ainakaan näitä sukkia ole vielä näyttänyt. Yhdestä kerästä tulee kahdet tällaiset lapsen polvisukat.

Kerän (100g) hinta on 11 euroa. Lanka on aikas ohutta, mutta kylläpä vaan siihenkin tottuu - eikäpä lopu työ ihan heti!

Nuoriso näyttää tykkäävän näistä neonväreistä. Me, jotka olemme 80-luvulla saaneet niistä kylläksemme, emme ehkä niinkään enää välitä, vai miten on? Samoin ennen vanhaan piti saada molemmat sukat samanlaisiksi, mutta eipä enää. Nyt sukat saavat olla eriparia.

Pellavasydämen Mervi

Korjausompelua

Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten  - hetkinen! - ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa - niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.

Lehteä lukiessa tulee aina turhautunut olo, huomaako mainosta tuosta nyt kukaan. Ei kai miehet ainakaan lue tuollaista mainosta jne...

Lehti tuli aamulla ja avasin putiikin oven kymmeneltä. Kolmen vartin päästä tuli ensimmäinen korjausompelu. Takin vetoketju. Samana päivänä tuli vielä muutama muukin työ. Toisesta korjausompelua tekevästä firmasta oli lähetetty asiakas minun luokseni, kun tämä ei kuulemma ehdi. Lisäksi tämä yrittäjä oli kertonut, että hän lähettääkin jatkossa kaikki uudet korjausompeluasiakkaat minulle. Tuntui kivalta.

Tässä yksi muisto vuosien takaa: Nuoren miehen uusi takki oli poltettu tupakalla

Minä korjasin sen muutamalla nauhalla. Ja asiakas oli todella tyytyväinen.

Tilanne on kuitenkin kaupungissa se, että korjausompelua kyllä tehdään, mutta aina se ei onnistu. Joku pitää kiinni periaatteesta, että pitää olla heiltä ostettu verhokangas, jotta he ompelevat. Toinen ei tee ollenkaan sisustusompelua. Minä siinä välissä sitten teen, mitä ikinä osaan. Tähän asti olen lähettänyt tyhjin toimin pois vain yhden asiakkaan, kun hän olisi halunnut korjauttaa turkkia ja se olisi pitänyt korjata halvalla, kun turkkikin oli halpa. Kerroin, että en osaa turkkia ommella, eikä minulle ole sellaisia koneitakaan. Kaikki muut tilaukset olen siis tehnyt.

Korjausompelulla saa tyytyväisiä asiakkaita. Jos rakas vaate on mennyt rikki, asiakkaasta tuntuu huojentavalta, että se saadaan vielä korjattua. Tai sitten juhliin on kiire, ja juhlamekko onkin liian pitkä, toki silloin on kiva, että määräaikaan mennessä, nopealla aikataululla joku suostuu auttamaan.

En varsinaisesti korjausompelusta hirveästi pidä, siis silloin, jos on oikein vaikea paikka. Mutta teen sitä silti. Yleensä miehet tuovat vaatteensa korjattavaksi, kun haluavat pitää mieluista vaatetta kauan. Naisethan heittävät helposti vaatteen pois, jotta saa ostaa tilalle uuden. Näinpä minä saan välillä miesasiakkaitakin palvella.

Korjausompelun hinnoittelu on ihan mahdottoman vaikeaa. Laitoin tuohon blogin oikeaan laitaan kyselyn. Ole kiltti ja mieti hetki ja vastaa kysymykseen: "Kuinka paljon olisit valmis maksamaan päällystakin vetoketjun vaihtamisesta?" Leikitään, että takissa on vuorikin ja että asiakkaalla ei ole vetoketjua mukana vaan vetoketju kuuluu korjauksen hintaan. 10 on halvin vaihtoehto ja 50 korkein. Mitä sinä olisit valmis maksamaan?

 Pellavasydämen Mervi

Konsertti

Sunnuntai-iltapäivä tuntui tavallista juhlallisemmalta, kun kävimme hengellisen kuoromusiikin konsertissa. Hymnos -kuorolaiset ovat eri paikkakunnilta tuttuja vuosien varrelta. Sellaista keski-ikäistä väkeä ja musiikki niin sydämeen käyvää. Nostalgiaa, joka sai jalankin vipattamaan.

Ajattelin, että kun on noinkin juhlallinen tilaisuus, voisin pukeutua pitkään pukuun.Tuollaisessa mekossa on se hyvä puoli, ettei sukkien puuttuminen näytä pahalta. Jalkaan sujautin ennenkäyttämättömät Rieker-kengät, jotka ostin viime kesänä. Sopivasti bling-blingiä juhlaan, mutta hyvät jalkaan.

Konsertin musiikki oli paljolti niitä kuorolauluja, joita nuorena olin laulamassa tai säestämässä. Ostin heidän levynsäkin, ja mukava oli kotona lauleskella tuttuja ihania lauluja. Mielessä kävi jopa harmistus siitä, että joudumme pianon myymään tilanpuutteen vuoksi. Nyt juurikin olisin halunnut soittaa ja laulaa...

Tähän saman postaukseen laitan kuvia toiselta sunnuntailta alkukesällä. Untamalan taidenäyttelyssä oli paljon katseltavaa. Eniten viehätti lasinen kappeli.

Tämä kesä on minulle ollut hyvin arkinen. Juurikaan en ole kotoa poistunut. Kahden viikon päästä lähdemme parin päivän Viron reissulle, mitä odottelen jo innolla. Yrittäjän on pakko lähteä pois kotoa, jos aikoo päästä lomafiilikseen.

Mervi

Pellavatyynyjä

Innostuin tyynynpäällisten tekemisestä. Romanttisista sellaisista. Tyynynpäällisten koko on 50 x 50 cm, mutta sinne mahtuu oivallisesti myös tavallinen nukkumistyyny, jonka koko on 50 x 60 cm. Alareunassa on vetoketju. Näiden hinta on 20 €/kpl.

Tähän tyynynpäälliseen käytin virkkaamani pitsiliinan pätkän. Siihen oli tullut jotain tahraa, enkä löytänyt sille paikkaakaan uudessa kodissamme, joten leikkasin tahrakohdan pois ja näin tuli tuunattu tyyny. 

Tässä toisessa tyynynpäällisessä on uudet pitsit ja ihanan ihanat napit, jotka ovat nyörillä kiinni eli ne saa pesun ajaksi pois. Varsin kauniit tyynynpäälliset minun mielestäni. Nyt kun vauhtiin pääsin, tekisin näitä eri versioina vaikka kuinka monta. Ehkä teenkin?

Pellavasydämen Mervi

Muumit tuunaten puserosta tyynylle

Asiakas pyysi siirtämään muumi-kuvan t-paidasta tyynyksi. Taustaksi valitsimme pellavanvärisen pellavakankaan. Tämäkin tilaustyö oli erittäin hyvä opetus. Tällä kertaa opin, miten ei kannata trikoota kiinnittää joustamattomalle kankaalle.

Kuva irti puserosta

  
Ensin yritin päästä helpolla. Käänsin kuvasta reunat ja ompelin tikkauksen. Noeihän se onnistunut, trikoo kulki edellä ja tikkauksesta tuli epätasainen. Ei kun purkuun! Sitten hidastin tahtia ja päätin tehdä työn oikein huolellisesti. Kiinnitin kuvan takapuolelle ensin ohuen joustavan kovikekankaan. Reunoihin silitin kovikenauhaa.

Vieläkin tuntui siltä, että kuva joustaa liikaa. Silitin vahvaa kovikekangasta - nuukana ihmisenä käytän tilkutkin hyväksi - taustapuolelle. Nyt kiinnitettävä trikoopala tuntui tarpeeksi jämäkältä.

Käänsin reunat nurjalle ja asettelin muumikuvan tyynykappaleen keskelle. Nyt oli ompelu ihan erilaista. Tikkauksesta tuli kaunis, eikä kangas venynyt eikä vanunut. Tein vielä kuvaan sopiviin paikkoihin lisätikkauksia.

Ompelin alareunaan vetoketjun ja tyynystä tuli hauska, jopa tyylikäskin, etten sanoisi. Asiakaskin näytti olevan tyytyväinen.

Tarinan opetus: Ei kannata yrittää mennä yli siitä, missä aita on matalin, sillä työ helposti moninkertaistuu. Tee alusta alkaen huolellista työtä, pääset vähemmällä ja saat olla tyytyväinen työhösi. 

Innostuin tästä tyynyompelusta niin, että tekaisin muutaman muunkin pellavaisen tyynynpäällisen. Niistä kuvia myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi