Minä matkin

Minulla oli tänään kiva päivä. Tavallinen, kiva päivä. Tänään en ollut sairaalloisen viluinen, enkä kovin kipeäkään. En tiedä, mikä sisäisen termostaattini on saanut sekaisin, kun en tahdo millään saada tarpeeksi lämpöä ruumiiseeni. Syyksi saattaa löytyä kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka lääkitys on ollut muutaman päivän  - siis vain muutaman päivän - katkolla, kun en ole viitsinyt lääkedosettiani täyttää. Että se on rasittava homma...

Tänään olin jo melkein normilämpöinen. Liittyneekö särytkin tuohon em. diagnoosiin, tiedä häntä?

Katariina teki tänään hänelle mieluista (minulle  vastenmielistä) pientä näpertelyä. Sitten minä matkin häntä. Kun Kata järjesteli keittiötä, minäkin innostuin järjestelmään myyntitiskiä. Kun Kata järjesteli korutarvikkeita, minäkin innostuin laittamaan sotkut järjestykseen. Kun Kata siirtyi ompeluhuoneeseen, minä siivosin viereisessä huoneessa työpöytäni valmiiksi laskujen maksamista varten. On niin paljon mukavampi työskennellä yhdessä. (Toki välillä tarvitsee päästä issekseenkin)

Jo useamman vuoden meillä on ollut ongelmana pienten korutarvikkeiden esillesaaminen. Eikä ne ole mennyt kaupaksi, kun ei kukaan näe niitä...  Nyt ei ole enää ongelmaa. Kata ompeli jokaisesta mallin hintatietoineen pahville. Pahvin alapuolella on lokerikko, jossa tavarat on laatikoissaan. 

Tuosta paketista Kata oli täpinöissään; hän kun tykkää paketoinnista. Sitähän meillä kyllä saa tehdä. Mitä kivamman ja persoonallisemman paketin asiakas saa, sitä tyytyväisempänä hän lähtee. Piti ottaa kuva myös minusta sen paketin kanssa. On muuten paljon rajattu pois tästä kuvasta, joka otettiin työhuoneessani työpöytäni ääressä. Vaikka realisti olenkin, ihan kaikkea ei  voi näyttää.

Minä siis tod.näk. saatan oppia (tai sitten minut opetetaan) järjestelmällisemmäksi. Minähän jätän tavarat mihin sattuu ja sitten puoli päivää etsin niitä. Kata taas tykkää, että tavarat on järjestyksessä, paikoillaan. Saahan siinä sitten siivoilla minunkin jälkiäni, kun kuitenkin yhteisiä työtiloja ja -välineitä käytämme. Alan siis opetella!

Minä olen aivan avuton = en osaa yhtään mitäään "miesten töistä". Kata taas osaa vaikka mitä. Viimeisin hänen koulutuksistaan oli "valjasseppä".

Tänään huomasimme yhden loistevaloputken sammuneen. Kata kysyi, missä niitä on ja minä kerroin ko. varaston. Vähän ajan päästä lamppu oli paikallaan. Näytti siltä, että on muuten ennenkin tuontyyppisiä hommia hoitanut! Niin kiva mulle.

Juuri tuollaisen apulaisen minä tarvitsenkin. Olenpa yllättänyt itseni ihmettelemästä, että "mitenkähän olenkaan ennen tullut toimeen?"

Voisimme alkaa harjoitella myös terveellisiä ruokatapoja, me kaksi pienimahaista. Tänään tilasin Pulliksesta  lounaan tuotuna Pellavasydämeen. Lohikeitto, tumma leipä ja voirasia, maitopullo, salaatti ja jälkiruoka maksoi 8,90 euroa. Söimme keiton puoliksi ja leivän puoliksi. Siitä saimme masut täyteen, muuta ei mahtunut - salaatti ja jälkiruoka jäi huomiseksi.

Olisi se oikeampaa ruokarytmiä ja laatua. Muuten juomme parit kahvit ja paria enemmän keksejä. Selkeästi illalla janotti, vaikkei yleensä koskaan juo, nyt kun olin syönyt normisuolaista ruokaa. Juominen taas olisi minulle enemmän kuin tarpeellista.

Minkähänlaista projektia otamme huomenna työn alle?

Pellavasydämen Mervi



 

Sunnuntaina kävin ulkona

Siis onhan se mainitsemisen arvoinen asia, että olen käynyt ulkona! En yleensä. Ja sitten taas tällaisella lähes pahimmalla mahdollisella kelillä. Maisema on postikortinkaunis, mutta keli kurja. Tänään kaupungissa on joulunavaus ja meille laitettiin uusi näyteikkuna - sitä piti käydä ulkoapäin kuvaamassa.

Yleensä aina totean, että ikkunaa on kamala kuvata, mutta osa näistä on kyllä kivoja! Lunta satoi koko ajan.

Näin lähellä ovat joulumarkkinat meidän huushollia. Silti putiikkiin ne vaikuttavat tosi vähän. Lähinnä ihmiset, jotka ovat pysäköineet lähistölle, poikkeavat. Tuohon kadunkulmaan olisi pitänyt käydä viemässä ständi, se ehkä olisi tuonut jonkun asiakkaan lisää.

Kadun toisella puolella on kirkko ja sain siitä näin kauniin kuvan. Juuri samalla hetkellä noista puista kuului räsähdys, ja minun kaipaamani karahka putosi lähes jalkoihini.

 Markkinoilla oli myös hevostalutusta - tai poneja nuo talutettavat taitavat olla - ja minäpä osuin sattumalta paikalle, juuri kun ohittivat meidän talon. En ole näiltä kuvattavilta lupaa kysynyt, mutta eikös julkisella paikalla saa kuvata? Ainakin minä ja mieheni osuimme juuri kuvaan, kun lehtimies ikuisti markkinatunnelmaa. Mun hianoa takkia se tietysti tarkoitti... Oli hauskaa, kun minulle vieras ihminen pysäytti ja kehui Aino-takkiani. Sitten totesi, että "oli ihan pakko sanoa".

 Täs on se karahka, siitä tulee vielä jotain hienoa, jahka sulaa ja kuivaa....     Pellavasydämen Mervi

Jouluinen näyteikkuna

Tänä vuonna kotikaupunkini joulunavaus pidetään viikkoa tavanomaista aikaisemmin, tänään sunnuntaina 22.11. Olen ymmärtänyt, että yrittäjät laittavat jouluiset näyteikkunansa vasta edellisenä iltana. Niinpä minäkin halusin, että Pellavasydämen jouluikkuna somistettaisiin lauantaina. Siinäpä haastetta, kun en itse sitä kykene tekemään.

Onnellisten sattumusten ansiosta sain kuin sainkin henk.koht.avustajan  - loppujen lopuksi kaksi - juurikin lauantaiksi. Näppärien "tyttöjen" avulla saimme aikaiseksi kauniin ikkunan.

sisäpuolelta

Valonauhaa kokeiltiin monella tapaa, mutta vain näin ne toimii, Ulos näkyy vain nuo lamput, jotka on verhon alapuolella. Tässä kuvassa uusi verho näyttää synkältä, mutta oikeasti se on kimmeltävän sininen.

Ensin aioin somistaa toisen pään ikkunasta punaiseksi, tontuilla ja reellä. Avustajan kanssa totesimme lopuksi, että paljon parempi, että pitäydyimme näissä maanläheisissä teemoissa.

 Melkoinen muutos tähän edelliseen ikkunaan. Näistä paljaista sääristä on kovasti tykätty. Tämä sommitelma on ollut luullakseni kaikkien aikojen "myyvin". Se kiinnittää huomiota ja saa asiakkaan tulemaan sisälle. Monta paria villasukkia on myyty tämän näyteikkunan ansiosta.

Nukkekin on pukeutunut jouluiseksi. Hän lähti lainaan ulos kylmään joulumarkkinoille. Ehti hän kuitenkin näkemään uuden ikkunan ja tässä - joko arvostelee sitä pää kallellaan tai sitten on nukahtamaisillaan.

Pellavasydämen Mervi

Tosi rakkautta

Huomaatko muuten, että blogin yleisilme on muuttunut?

Onko täällä toisia, joille on työtehtävästä toiseen siirtyminen vaikeaa? Vaikka rakastan nukkumista lähestulkoon yli kaiken, en illalla tahdo millään saada toimeksi siirtyä sänkyyn. Yleensä jään jumittaan tähän tietokoneen ääreen. Sitten en saa itseäni aamulla hereille. Tänä aamuna ei ollut kello herättämässä, ja heräsin 9.45. Vartin päästä pitäisi olla putiikin ovet auki! Mutta ne olikin jo viittä vaille - kymmenessä  minuutissa laitoin vaatteet päälle ja join aamukahvin. (En ole kylläkään vieläkään pessyt naamaani, mutta ihan täysillä kelpasi)

Eilen siis jäin koneelle ja aloin muutella blogin ulkonäköä. Kokeilin vaikka minkä näköistä kuvaa ja koristelua ja loppujen lopuksi otin kaikki pois. Aamulla oikein hätkähdin, kun avasin blogin. En muistanut enää mitä olin tehnyt. Nyt on pelkkää tilaa. Minusta näyttää vaihteeksi mukavan ilmavalta ja mahtuu tosi isot kuvat!

Mutta siitä rakkaudesta piti kertoa.

Yht'äkkiä huomasin, että minulla on huomenna lääkäriaika. Pirkko ei pääse, eikä ketään muuta varajäsentä ole. Soittaessani sanoin Pirkolle, että kysynpä sitten Aarrea. Jos mieheni suostuu, niin on kyllä kyseessä tosi rakkaus. Hänellä on huomenna etäpäivä.

Hän suostui!

En ikipäivänä olisi voinut kuvitellakaan, että mieheni suostuisi istumaan putiikissa ottamassa asiakkaita vastaan. On hän itsekin ollut kauppiaana, ei sillä, mutta että naisia ja käsitöitä... Nyt en enää ikinä aseta kyseenalaiseksi, etteikö se tykkäisi musta - tekee näköjään mitä vaan mun vuokseni. Aarre todellakin.

Mervi

Taulusommitelma II

Olohuoneen toinenkin seinä sai taulunsa. Tämä sommitelma tehtiin keskittämällä. Voit käydä lukemassa taulujen tarinan toisessa blogissani, täällä.    - Mervi -

Käsityömessut

Repo rankana palasin eilen Tampereen käsityömessuilta. Hassua, miten sitä unohtaakaan, että on invalidi. Ei niinku tullu pieneen mieleenkään, ettenkö pystyisi muutamat hallit käymään läpi... Ainut, mitä mietin, oli se, ettei saisi ahmia painavia kantamuksia.

Keräilyhallin jätin väliin - en olisi ehtinytkään - mutta muut kuljin läpi, ensimmäisen hallin tarkemmin kuin muut. Olihan siellä tavaraa, mutta paljolti samaa kuin aikaisempinakin vuosina. Yrittäjät ovat vuosi vuoden jälkeen samoilla paikoillakin.

Enpä oikeastaan mitään uutta ideaa sieltä saanut, mutta inspiraatiota kylläkin.

Tässä ne tuliaiset, mitkä eivät tule myyntiin, vaan itselle. Messuilla(kin) on tärkeää, että pakkausmateriaali on kivaa ja että siinä näkyy myyjä. Jälkeenpäin on mahdotonta tietää, keneltä tämän ostin. Olin kuitenkin sitkeä ja löysin kuitin, josta ilmenee, että myyjä on Figulus.

Myyjä selitti tarkkaan, mikä tämä on - jonkun ulkomaalaisen puun hedelmän sisus. Innostuin tämän ostamiseen vain sen tähden, että matkalla bussissa vieressäni istui ystävä, jolla oli tämäntyyppinen riipus ja se oli mielestäni eleeettömän kaunis. Lisään tähän vain nahkahihnan.

Tuolta nettisivuiltahan löytyikin tietoa tästä siemenestä.

Taikamylly -nimisestä firmasta ostin erikoisen pipon. Samainen ystävä kauhisteli, miten raaskin ostan pipon, joka maksaa 28 euroa "kun osaat itsekin ommella pipon". Hmmm.... niin. Birgitan pajasta ostin saippualautasen:

Nämäkin kangaspalat olivat kyllä aika hintavia (verrattuna hintaan, jonka maksan tukkuliikkeelle) mutta kun en tarvitse kuin pienet palat. Näistä tulee - toivottavasti  - joulumyyntiin kehyskukkaroita heppahulluille. Kankainen myy myös tutun näköisiä kankaita.
 

Nämä kankaat tulevat tietysti putiikkiin ja lisäksi ostin myyntiin kaksi mollamaijaa ja kaksi neulottua pupua myyjältä, jolta olen aiemminkin mollia ostanut. Kysyessäni kertoi myyneensä päivien aikana 69 mollamaijaa tai pupua. On siinä tainnut mummo koko vuoden väsäillä?


Ainut arpalipuke, jonka messuilla täytin oli lehtimyyjän ständillä. Ehdin jo rastittaa "osallistun vain arvontaan" mutta tottakai myyjä liukkaasti tuli esittelemään lehtiä. En ole varma, onko minulla voimassaoleva Suuri Käsityö -lehden tilaus, mutta kun ei uusinta lehteä ole ainakaan vielä saapunut, tilasin sen.

Olen aina kovin äimistynyt, kun lehtitilausten lisäksi tarjotaan vaikka mitä tilaajalahjoja, joiden arvo on isompi kuin lehtitilaus. Nytkin sain ylimääräisen lehden, sen uusimman, monta huulirasvaa ja tällaisen retkeilijän laukun. Ei ole kyllä millään lailla minun tyyliäni, mutta varmasti käytännöllinen. Otan mukaan heti seuraavalle retkireissulleni! Totuus on, etten ole tainnut yhtäkään niin monista saamistani tilaalahjoista ottaa koskaan käyttöön.

Enpä tiedä olisiko näiden ostosten vuoksi kannattanut lähteä koko päiväksi rasittumaan, mutta messureissuissa onkin ihan eri päämäärät. Sitäpaitsi tapasin kaksi tuttua blogin kautta. En tunnistanut Ellis' ä luonnossa, vaikka olen hänen kanssaan tehnyt kauppaakin ja luen blogiaan. Minut sensijaan taitaa olla helppo tunnistaa kyynärsauvoista. Ainakin yksi lukija huikkasi moit - hei vaan sinulle...!

Kiva irtiotto arjesta tuollaiset messut joka tapauksessa on. On se kumma, että jos kotona onkin hankalaa kävellä talo päästä päähän, tuolla saatoin olla kuusi tuntia jalkeilla. Vain kaksi kertaa pysähdyin syömistauolle. Kieltämättä bussiin nouseminen oli hiinäjahiinä... Tänään on taas särkylääkkeet tepsineet ja tunnen vain pientä lihaskipua noin niinkuin normaalin lisäksi.

Maanantaisin on putiikki kiinni, mutta olenpa tänään kerran jos toisenkin käynyt oven avaamassa. Ensi maanantaina varmaan aloitammekin joulumyynnin ja pidämme ovet auki maanantaista lauantaihin. Niin, ja myös ensi sunnuntaina, sillä silloin on kaupungissa joulun avaus ja markkinat. Siitä se sitten joulu alkaakin!

Pellavasydämen Mervi

Halvat huvit

Mistähän tulee pöhkö sanonta "hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset". En tiedä, mutta minut saa tyytyväiseksi erittäin yksinkertaisin keinoin. Tänäänkin tunsin oloni mukavaksi, kun lyhyen työpäivän päälle nautin päiväunet, kävimme yhdessä mieheni kanssa kaupassa, joimme päiväkahvit hyvän pullan kera ja illalla katsoimme yhdessä telkkaria ja minä kudoin sukkaa. Päälle päätteeksi minua ilahdutettiin riisipuurolla.

Suuren osan tästä ilosta mahdollisti rakas puolisoni. Hän antaa minun nukkua vaikka päivät pääksytysten. Ei ole koskaan siitä moittinut. Monia vuosi meni, että tunsin aina syyllisyyttä, kun nukuin päivällä. Jostain lapsuudesta kaikui isän ääni, joka käski hommiin. Ei edes viikonloppuna saanut nukkua myöhään - päivävaatteet päälle ja äitiä auttamaan!

Tiesin, että mieheni oli jo päivällä käynyt kaupassa, eikä siitä kovasti nauti, mutta silti hän lähti kanssani uudestaan. Ihan vain siksi, että tietää siitä olevan minulle iloa. Eikös rakkaudesta sanotakin, että se haluaa tehdä toisen onnelliseksi? Tulin edellisellä kerralla maininneeksi, että riisipuuroa voisi syödä vaikka aina lauantaina. Niinpä tänäänkin syötiin mieheni laittamaa riisipuuroa. Vaikka en puuroista yleensä välitäkään, riisipuuro pakastetun mansikkasoseen kanssa on niin hyvvvääää, että!

Tuollaiset tavalliset asiat saavat minut iloiseksi, mutta ellei niistä itselleen erikseen muistuta, luikahtavat ohi huomaamatta.

Huomennakin on tod.näk. kiva päivä. Lähden aamulla 7.30 linja-autolla Tampereelle käsityömessuille. Apulaiseni Katariina lähtee myös, joten ei tarvitse harmitella kantamista, jos vaikka ostoksia löytyisikin. Toki reissu voi olla raskaskin; pitkä päivä, paljon istumista ja kävelemistä, mutta odotan innolla uusia ideoita. Ja Katariina lupasi lykätä pyörätuolilla, jos en jaksa kävellä.

Kyllä minun kelpaa!

Mervi