seuraa sähköpostitse

maanantai 14. joulukuuta 2015

Luovuus ja siisteys välttelevät toisiaan?

Hamassa lapsuudessani ja vielä nuorena äitinä olin "siisti" ihminen. Tavarat olivat paikoillaan, kaapit järjestyksessä ja huoneet siistit. Luulen, että se on luonteessa, ei kasvatuksessa. Meillä oli sisareni kanssa yhteinen työpöytä. Minun puoleni oli aina siisti ja hänen osuutensa kaaoksessa. Samoin oli kaappien laita. Lasten ollessa pieniä siivosin lelut pois lattialta, petasin joka aamu pedit ja joka ikinen lauantai petivaatteet joko tuuletettiin tai  vaihdettiin, pölyt pyyhittiin, vessa pestiin ja koko huusholli imuroitiin.

Mutta. Käänne tapahtui kymmenisen vuotta sitten.
Minä aloin luovaksi tai ehkä minussa kytenyt luovuus pääsi pintaan.

Ennen sitä olin kyllä tehnyt käsitöitä, mutta en olisi koskaan sanonut itseäni luovaksi. Muistan sen hetken, kun tajusin, että OSAAN tehdä ja suunnitella jotain uutta. Jouduin järjestämään lastenleirin ja halusin sinne askartelua. En ollut sitä ennen juurikaan - edes lasten kanssa - kummemmin askartelua rakastanut. Tuona kesänä minä hurahdin. 

Kun jäin eläkkeelle 2003 päiväni alkoivat täyttyä käsitöistä. Sittemmin minusta tuli yrittäjä. Nyt voin jo itsekin myöntää olevani luova. Huom. luovuutta on monenlaista, esim. luova ongelmanratkaisutaito.

Ja kyllä. Kyllä minä joudun toteamaan, että luovuus minussa aiheutti melkoisen sekasotkun elämässäni. Pääni sisällä myllertävät monenlaiset ideat ja to do -listat. Kaikki paikat on täynnä aloitettuja käsitöitä, lankoja, langanpätkiä, kangastilkkuja, neuloja ja nappeja. Ikäväkseni joudun toteamaan, että luovuuden myötä myös huushollini on yleensä sekaisin. Vaikka rakastankin järjestystä, en pysty sitä pitämään. Meille eivät mahdu käsityöt ja siisteys yht'aikaa. Eilen jo esittelinkin, miltä meidän kodin joulunalus näyttää...(illalla kyllä siivosin lankasotkut).

Luova hulluuteni näkyy myös putiikissa. Tavarat eivät millään tahdo pysyä järjestyksessä. Tiskini on aina kaaoksen vallassa. Tänään se näyttää tältä





Olen ostanut käsityöläisiltä villasukkia, kun en millään ehdi itse kutoa tarpeeksi. Valikoima on hiipunut lähes olemattomaksi. Tai siis, kyllä sukkia on, mutta aina jotenkin vääränlaisia tai -kokoisia.
Sain kun sainkin muutamat heppasukatkin:



Mites lukijat? Siellä on varmasti paljon käsitöitä tekeviä - saatteko te pysymään paikat siistinä? Voikohan siihen vielä vanhana oppia, että aina olisi kaikki tavarat paikoillaan ja sotkut selvitettynä?

Pellavasydämen Mervi

3 kommenttia:

  1. Mielestäni olen luonteeltani siisti, äidin mukaan oikaisen maton hapsutkin. Olen koko ikäni tenyt käsitöitä, tällä hetkellä sniten neulon, teen tilkku- ja helmitöitä. Materiaalia on liikaa säilytystiloihin nähsen ja kun vapaa-aika vietetään mökillä, siitä tulee ihan mahdoton yhtälö, joka rassaa aika tavalla. Teen kaikenlaisia päätöksiä, jotka eivät sitten toteudu, kun inspiraatio pukkaa päälle. Kuka sitä lyhyttä arki-iltaa käyttää siivoamisen.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen oikeasti siisti, sekasotku suorastaan ahdistaa. Mutta..lähestyttäessä työhuonettani.. No ei tarvitse varmasti kuvailla, materiaalia ja muuta tarpeellista on mullakin enemmän kuin vähäisiin kaappeihin mahtuu. Tästä lähtien vetoankin luovuuteen; sitähän se vain onkin! Eihän työtilat ihan tip top voi ollakaan, joten saa näkyä että jotain on tekeillä.. Mukavaa joulunalusaikaa puotiin ja kotiin :-)

    VastaaPoista
  3. Mummoni sanoi aina, että on hengen köyhyyttä, jos ei keksi muuta tekemistä kuin siivoamisen. Tätä mottoa toteutan mielelläni ja tavaraa pursuaakin joka paikasta. Yritän pitää kodin siistinä ja ainut keino on ostolakko ja vähäinen tavaran määrä, siltikin sitä riittää. Onneksi on tuo avustaja, joka kerran viikossa käy siivoamassa. Ihanaa, kun on muitakin, joille tekeminen on tärkeämpää kuin ympäristön siisteys. Sovitaanko, että sekainen pöytä on selkeät ajatukset:D:D t. elina

    VastaaPoista