seuraa sähköpostitse

torstai 25. helmikuuta 2016

Kotihoito ei hoida kotia... onko selvä!

Olet varmaan jo kyllästynyt lukemaan henkilökohtainen avustaja -probleemaani. Jos, niin skippaa tämä juttu. Huomenna jotain muuta....

Olen kolme kertaa hakenut avustajaa kotiin. Monet kodinhoidolliset tehtävät ovat sellaisia, etten parhaalla tahdollanikaan tai kovalla sisullakaan niihin kykene. Ensimmäisellä kerralla sain määräaikaisen myönteisen päätöksen, koska istuin silloin pyörätuolissa. Toisella kerralla kielteinen ja myös kolmannella. Nyt on valitus Hallinto-oikeudessa.

Kielteisen päätöksen yksi perusteluista on se, että ensijainen palveluntarjoaja minulle on kunnan kotihoito. (Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ovat toissijaisia). Käännyin siis kotihoidon puoleen, mutta kaksi kertaa minulle ilmoitettiin, etteivät tee siivousta.

Tämän jälkeen vammaispalveluohjaaja ehdotti yhteistä palaveria. Vastasin, että jos tilanne on tämä, eikä siitä miksikään muutu, niin sellainen palaveri on vain kaikkien ajantuhlausta. Tiistaina sellainen sitten kuitenkin pidettiin. Ennalta-arvattavin tuloksin.

Kotihoito ei hoida kotia. JOS minä tarvitsisin itseeni kohdistuvaa hoitoa, SITTEN minulle imuroitaisiin ja vaihdettaisiin petivaatteet kahden viikon välein. MUTTA kun en tarvitse muuta palvelua, niin siivousta ei erikseen tehdä. Vammaispalvelu siis päättää kieltäytyä avustajan antamisesta perustelulla, joka ei toteudu.

Nyt siis ei muuta kuin odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä. Eilen sieltä tuli kirje, jossa minulle annetaan mahdollisuus tehdä vastaselvitys kaupungin lausuntoon. Lausunnossa mainitaan, etten ole esittänyt uusia perusteluita hakemukselleni. NO EN KAI, koska en hae uutta päätöstä, vaan NIMENOMAAN haluan hallinto-oikeuden kumoavan heidän kielteisen päätöksensä.

Ei silti, kyllä niitä uusiakin seikkoja tulen esittämään, jahka saan uuden lääkärinlausunnon. Entisten vaivojen lisäksi tulen vetoamaan myös viime viikolla löytyneeseen hermovaurioon, joka tekee minut entistä vammaisemmaksi.

Tänään kuitenkin sain avustajan, joka purki postin tuomia paketteja. Kivoja uusia lankoja kesäsukkiin! Avustaja siis avustaa minua töissä, muttei kotona. Sen verran tilanne kuitenkin sai lisävalaistusta, kun kysyin, että eikö avustaja voisi samalla imuroida kotonakin - samaa huushollia kun tavallaan on. Kyllä voi, sikäli mikäli teen kotona töitä. Sitähän minä teen. Kirjanpitoa keittiön pöydän äärellä ja neuletöitä olohuoneessa.

Sitten vähän piristystä:
Tohvelikukkani sai tällaisen kassin.








Mervi
http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2016/02/kukkakassi.html

7 kommenttia:

  1. Kotihoidon resurssit eivät riitä siivouksiin, vaan ne täytyy ostaa yksityisiltä palveluntarjoajilta. Lisäksi, jos asiakas asuu omaisen kanssa, katsotaan, että kodinhoidolliset työt kuuluvat hänelle. Kotihoidon ammattitaitoiset hoitajat ovat koulutettu hoitamaan ihmisiä, ei koteja, vaikka toki samalla käynnillä viedään roskis ja tiskataan vaikka, jos se on hoidettavalle vaikeaa. Kuntouttavan työotteen mukaisesti hoidettava saa tehdä itse kaikki ne asiat, joihin itse pystyy, tämä on vain hänelle parhaaksi. Meidän kaupungissamme imuroinnitkaan eivät koskaan kuulu hoitajille, vaikka asiakas ei itse siihen pysty, eikä hänellä ole ketään omaisia. Siis, kodinhoidolliset työt katsotaan kuuluvaksi puolisolle tai halutessanne, voitte ostaa siivouspalvelut yksityiseltä. Kunnan/kaupungin kotihoidon työntekijät hoitavat vain ihmistä ja siihen he ovat saaneet koulutuksen, he eivät ole siivoojia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsithän mikä oli MINUN pointtini? Minua ei sinällään kiinnosta kotihoito, ei sen resurssit eikä palvelut. Mutta epäjohdonmukaiselta tuntuu se, että minulta evätään subjektiivinen oikeus vammaispalveluihin PERUSTELEMALLA se kotihoidolla, josta kuitenkin kaikki tietävät, etten ole siihen oikeutettu.

      Mistä kaupungista tässä puhut? Toisaalta kirjoitat "meidän kaupungissamme" mutta kuitenkin ikäänkuin minulle "...voitte ostaa...."

      Poista
  2. Olen aina kuvitellut, että vammaispalvelulain perusteella saa tarvitsemansa palvelut. Nykyään moni kunta, varmaan useimmat, kieltävät muistisairauksia sairastavilta heille vammaispalvelulain mukaan kuuluvia etuja, esimerkiksi kuljetuspalvelut.
    Hyvä, että olet valittanut asiasta, monikaan ei jaksa, osaa tai edes tiedä oikeuksiaan. Kerrothan millaisen päätöksen saat.

    Ilona

    VastaaPoista
  3. Johan on paperin ja sanojen pyörittelyä ja hepreaa minulle! Toivottavasti asia ratkeaa niin, että saat apua.

    VastaaPoista
  4. Minultakin evättiin vuosia sitten ja toisella paikkakunnalla kodinhoidolliset työt ja nimenomaan kotihoidosta. Nykyään saan vammaispalvelusta avustajan.Avustaja tulee yksityiseltä toimijalta, jonka kanssa kaupunki on tehnyt sopimuksen. En maksa avustajan käytöstä. Hän tekee kaikenlaista, oli tänäkin iltana kansalaisopistossa kanssani, siivosi meillä eilen ja ensiviikolla menemme kaupungille. Tunteja on harrastustoimintaan ja virkistykseen 30kuussa ja lisäksi 4tuntia viikossa kotityötä. Keväällä on ikkunanpesua ja puutarhahommia. Vaatekaapit on jo siivottu ja yleissiivous on noin kaksi tuntia viikossa, silloin avustaja imuroi ja pesee lattiat ja minä pyyhin pölyt ja tiskaan. Asun mieheni kanssa, hän on omaishoitajani ja saa omaishoidontukea. Minä kykenen kävelemään, mutta en tee mitään raskasta. Tsemppiä sinulle. t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin iloinen Elina sinun puolestasi, mutta samalla harmittaa, että samaa lakia näin erilailla tulkitaan eri kunnissa. Emme ole Suomen lain edessä tasavertaisia. Tuota samaa apua tarvitsisin minäkin.

      Niin mielelläni vaihtaisin osia tervejalkaisen ihmisen kanssa. Sata kertaa mieluummin siivoan itse oman huushollini, kuin että katson vierestä, kun vieras sen tekee. Mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Ja jos hiukankin yrittää, se tietää monen päivän kipua.

      Poista
    2. Niinhän se on, paljon mieluummin tekisi itse ja olisi omikseen omassa kodissa. Vieras ihminen huushollissa ei ole kiva asia, mutta pakollinen.t. elina

      Poista