seuraa sähköpostitse

maanantai 16. joulukuuta 2013

Hetikö vai kohtako?

Se, mitä olen nimittänyt laiskuudeksi, onkin vain viivyttelyä. Luin Kotivinkki-lehdestä osuvan kirjoituksen "Tuumasta toimeen", jonka on kirjoittanut Hanna Vilo.

"Siivous saa odottaa, laskupino kasvaa ja karkkilakko alkaa vasta ensi kuussa. Kuulostaako tutulta? Jos viivyttelystä tulee ongelma, ryhdy toimeen pienin askelin."

Lopuksi kirjoittaja antaa ohjeita miten viivyttelylle tehdään stoppi. Käytännön esimerkkinä hän ehdottaa kokeilemaan tomaattitekniikkaa:
- valitse tehtävä ja jaa se osiin. Säädä kello soittamaan 25 minuutin kuluttua.
- työskentele intensiivisesti, kunnes ajastin soi.
- pidä viiden minuutin tauko
- neljän jakson jälkeen pidä pidempi, noin puolen tunnin taulo
- aloita kierros alusta tauon jälkeen.

Joissain blogeissa olen nähnyt tätä tekniikkaa kiitellyn. Voit käydä katsomassa mytomatoes.com  -sivustolla. Itse en nyt tässä puoliyön jälkeen lähtenyt kokeilemaan...

Olen aktiivisesti yrittänyt poisoppia viivyttelystä. On niin helppo siirtää, siirtää ja siirtää. Vaikka kuinka tietää sen ihanan tunteen, mikä seuraa saatuaan kauan odottaneen työn tehtyä...

TUUNAUSTA - ITSELLE

Tällaisella alustuksella pääsen asiaan, josta PITI KERTOMANI.
Teatteripuvustusta etsiessäni löysin kierrätyskeskuksesta tällaisen aitoa villaa olevan neuleen.





Tämä oli pakko ottaa mukaan, varsinkin, kun ei se mitään maksanut. Merkintöjen mukaan hienoa norjalaista villaa.


Laitoin villatakin muiden pyykkien joukkoon kirjopesuun 60 asteeseen. Mielestäni se ei kuitenkaan oikein kunnolla huopunut. Nyt sitten mietin, että mitä tuosta tekisin.

Tiedättekö, mun on tosi vaikea ottaa eri vaihdetta päälle näissä käsitöissä. Tähän asti ajattelen kaikki ideat "kaupallisesti": mitä teen myyntiin, käykö tuollainen tuote kaupaksi, ostaako joku tällaisen...? Nyt minun pitäisi oppia ajattelemaan pelkästään itsekkäästi - mitä tästä teen itselleni, tarvitsenko tällaista, käytänkö tuommoista? Niin piintynyt on yrittäjän ajattelutapa, että arvelen kestävän kauan päästä siitä eroon.

Nyt siis mietin, että MITÄ MINÄ teen tuosta villatakista ITSELLENI tai OMAAN KOTIIN.

VIROLAISTA KÄSITYÖTAIDETTA

Ensimmäisenä tästä tulee mieleen käsityömatka Viroon. Muutama vuosi siitä on jo aikaa, kun Suuri Käsityökerho-lehti ja Airi Lautakari järjestivät opintomatkan itseoppineen Matami Jaanika Saarin luo. Tämä rouva tekee upeita taideteoksia, pitkiä villaisia päällystakkeja huovuttamalla ja yhdistämällä villatilkuista. Niitä ei osaa kuvailla ilman kuvaa. Tästä Airi Lautakarin sivustosta löydät http://www.airinmatkassa.fi/279958752
muutaman kuvan. Oli muuten niin antoisa matka, että taidanpa lähteä toistekin - nyt kun se on taas mahdollista!




Olen tuollaisesta takista haaveillut siitä asti, välillä kerännyt materiaalia ja välillä sitten taas kantanut niitä takaisin kierrätykseen.

MONTA MAHDOLLISUUTTA

Toki tuosta voisi pienenpiäkin juttuja tehdä. Hihan resorit on menneet huonoon kuntoon, joten hihattimia ei suoraan voi tehdä. Mutta monenlaista TUUNAUSTA keksin sen kummemmin miettimättä...

- pullon lämmittimiä
- coolereita
- pannunalusia
- kasseja
- tyynyjä
- lasinalusia
- tumput ompelemalla
- pipo
- ja mitä muuta vielä.....

Mutta. Just olen itselleni tähdentänyt, että MITÄÄN MATERIAALIA EI SAA KERÄTÄ KAAPPEIHIN, JOS EI HETI AIO NIISTÄ JOTAIN RUVETA TEKEMÄÄN. Sitku-aikaa ei ole silloin, kun on varastoinnista kyse.

Nyt pitäisi siis heti - tai viimeistään joulun jälkeen - tehdä tuosta materiaalista jotain. Ei viivytellä, ei varastoida ennestään täysinäisiin kaappeihin, ei.

Mitä sinä tekisit - tai olet tehnyt - huovutetusta villatakista?

Mervi


6 kommenttia:

  1. Minä luin myös Kotivinkistä tuota samaa juttua, mutta lopetin muutaman lauseen jälkeen. Päätin palata asiaan ensi vuonna;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä sen antoi minulle hyvän mielen siitä, etten ole yksin. Ja myös vähän pontta tehdä asialle jotain. Edes vähän.

      Poista
  2. en lukenu tuota kohtaa. Minullakin on ongelmia viivyttelyn takia, mutta pidän omasta tavastani hoitaa viivyttelyn. Teen listan asioista joista pitää hoitaa tai jos siivoan niin pilkkoan osiin ja teen kohtuullista nopeasti 45min ajan ja sitten 15 min taukoa, tällainen sopii minulle. En pystyisi tekemään mitään lyhemmässä ajassa, sillä "käynnistyn" hitaasti, usein 15 min jälkeen pääsin vauhtiin ja varsinainen siibvous kuluu siis 30 min ja taukoa tuntuu mukavammalta jos on pitempi aika ja ehtii katsella mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. kannattaisi etsiä itselleen sopia tavan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan hyvältä. Minulle noita taukoja tulee tuhka tiheään, kun en pysty liikkumaan kauaa - tai ainakin siivotessa tuntuuu siltä - sitten pitää jos istahtaa kutomaan sukkaa. Yhden sydämen asialla - ohjelman jälkeen ehkä jaksan taas jatkaa. Paitsi mitä nyt joskus oikein innostuu, eikä huomaakaan kun tuli paljon valmista...

      Totta on, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimikaan toisella. Kunhan näkee omien tekosyidensä taakse ja löytää sopivan TOIMIVAN systeemin. Ei tyylillä väliä, kunhan hommat tulee tehtyä ja itselleen saa hyvän mielen!

      Poista
  3. Onpa kaunis yksilö tuo sinun ihana löytösi!
    Minä oon tehnyt tyynyjä, lapasia, pipoja, lämmittiä, joulukoristeita, kukkaroita, patalappuja...
    Villa on huovutettuna ihana materiaali :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä. Sitten kun on joku erityinen, en muka raaskikaan käyttää sitä ihan mihin vaan ja taas alkaa säilyttäminen.... tyynyä ensin ajattelin, mutta en ole vielä kokeillut, onko kutittava posken alla. Vähän sama pipossa, mutta siihen saa puuvillaisen vuoren alle.

      Sellainen nipsukukkaro olisikin kiva, mutta kun en vielä osaa laittaa niitä kiinni. Patalappu on varmaan kaikkein helpoin toteuttaa ja siinä pääsisi koristepistoluovuus ehkä valloilleen,..

      Poista