Paikkaamista

Korjausompelussa saattaa tulla vastaan melkein mitä vaan koiran repimistä hihoista alkaen. Omia vaatteitani en ole ikinä paikannut, mikään puuhunkiipijä-tyyppi kun en ole koskaan ollut. Nyttemmin olen oppinut senkin. En siis puuhun kiipeämistä, vaan paikkaamisen.

Tässä esittelemässäni tapauksessa tärkeintä on, että housun persusta kestää, ei niinkään kaunis ulkonäkö. Repeämä oli koko pepun mittainen:

Samanväristä kangasta en löytänyt  varastoistani, valitsin kuitenkin vahvan kankaan - enstex on tähän tarkoitukseen sopivaa, eikä sitä kyllä näkyviin jäänyt juuri ollenkaan.

Ensimmäiseksi leikkaan sopivan paikan ja neulaan sen korjattavan kohdan alapuolelle.

 Tässä on muuten koko ajan kyse samasta työstä, vaikka väri muuttuukin. höh.

Seuraavaksi teen suoran ompeleen ympäri paikattavan kohdan.

Sitten aloitan suoralla ompeleella tekemään siksak-kuviota reiän päältä. Kesti hetken tajuta, että minulta se käy helpoiten, kun aloitan vasemmasta reunasta, koska vasemmalla kädellä saan parhaiten ohjattua työtä. Aikaa tässä ei kauan tuhraannu, mutta lankaa kylläkin. Mitä paremmin lanka vastaa työtä, sitä huomaamattomampi paikkauksesta tulee. Nyt minua onnisti.

Alapuolelta työ näyttää tältä: Ylimääräiset reunat leikkaan pois.

Ja näin. Varmasti kestää tämä paikkaus isommatkin kyykyt ja ponnistelut.

Tällaisista krouveista töistä minä tykkään. Kaikkea ei  voi ihan näin rennolla otteella paikata. Ja sitä paitsi, aina ei työ ole sellainen, että pääsee koneella työskentelemään. Nyt väljyys riitti hyvin.

Ennen kuin aloin itse korjata asiakkaiden vaatteita, katselin muiden hinnastoja ja hymähtelin, kun lopuksi luki että otetaan vain puhdasta korjattavaa. Ompa hienohipiäistä.... Mutta. Kun muutaman kerran ottaa vastaan työn, joka haisee likaiselta ja sormet on missälie tahmassa, alkaa ymmärtää. Nämä housut olivat juuri pesusta tulleet ja sikälikin mukavat käsitellä.

Pellavasydämen Mervi