seuraa sähköpostitse

maanantai 15. helmikuuta 2016

Voisko tätä irtiotoksi sanoa?

Jo torstaina kuulin useamman toivotuksen "hyvää viikonloppua!" - Mitä ihmettä, eihän torstaina vielä minkäänlainen viikonloppu ala? Tai no.... Perjantaina vielä työpäivä ja lauantainakin tynkätyöpäivä. Lauantaina iltapäivällä aloin tuntea turhautuneisuutta.

Harvoin tympäännyn työhöni. Hetkittäin ja johonkin ikävään työvaiheeseen kylläkin. Perjantaina alkoi tuntua siltä, että nyt pitäisi olla jotain vaihtelua: minullahan työ- ja vapaa-aika limittyvät ja lomittuvat yhdeksi ja samaksi työksi.

Facebookista katselin, kun tuttu yrittäjäpariskunta vilkuttelee paikallisesta pubista. Vaikka vähän ehkä haikeutta tunsinkin, tiedän, että sellainen ei ole meidän juttu. Teatteriin olisin ehkä voinut mennä, ja pari vapaalippuakin olisi ollut, mutta ei siihen aikaan sitten ollut mitään menossa. Kylään meneminen ei tullut edes mieleen, shoppailu on täysin poissuljettu vaihtoehto - en tarvitse mitään, enkä jaksa kaupoissa kierrellä.

Olemme mieheni kanssa molemmat kotona viihtyviä, emmekä helposti saa lähdettyä mihinkään. Niinpä minä jäin kotiin - nukkumaan. Nukuin lauantai-iltapäivällä monta tuntia. Loppupäivä meni tässä koneen ääressä ja vähän telkkaria katsellen ja tilaustyötä neuloen.

Vapaa-aikaa
Tänään, sunnuntaina, annoin itselleni vapaapäivän. En ole tehnyt mitään, minkä nimi on Pellavasydän. Nukuin puoleen päivään ja tunsin itseni virkistyneeksi, vaikka illalla olikin vaihteeksi sänkyyn-ylös-sänkyyn-ylös -touhua kipujen ja huonon lääkityksen vuoksi.

Täytyy myöntää, että ihan ILOKSENI aloin siivota vaatekomeroani. Vedin hylly kerrallaan kaikki pois kaapista. Lajittelin ja järjestelin. Monta "uutta" vaatetta löytyi, sellaisia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Olivat hautautuneet kasojen alle. Sovitin kauan käyttämättömänä olleita.

Korjausompelua
Ylitin itseni täydellisesti. Korjasin monta asua. Liian pitkän puolihameen - kirpputorilöytö, jota en ole koskaan pitänyt - lyhensin sopivaksi kolttuseksi. Ylimääräiseksi jääneen helman kiinnitin liian lyhyeen puseroon, josta nyt tuli käyttökelpoinen. Kavensin monet hihat. Pienensin liian isoja päänteitä ja isonsin liian pienen. Useammat pitkät housut sain käyttöön, kun kavensin niitä tosi reippaasti. Silitin ryppysiä vaatteita ja lajittelin työ- ja kotivaatteet omiin kasoihinsa.

Vieläkin liikaa vaatetta
Nyt kaappi näyttää siistiltä. Jokainen vaate on näkyvillä (no ainakin melkein kaikki). Muutaman laitan kierrätykseen ja joitain liian pieniä odottamaan laihtumista, höh.... Vieläkin joudun toteamaan, että minulla on kertakaikkisesti liian paljon vaatteita. En ikinä kerkiä noita kaikkia käyttämään tämän talven aikana. Laihdutusleikkauksen jälkeen en hikoile ollenkaan, enkä käytä deodoranttia, joten sama vaate voi olla käytössä monta päivää. Hmmmm.... sellainenkin hyöty laihtumisesta on tullut huomattua, että ruoka ei enää tipu rinnuksille, eikä näin ollen pyykkiä kerry ollenkaan entiseen malliin.

Nyt vaan jatkan ostolakkoani. Kesään asti minulta on täydellisesti kielletty minkään vaatteen ostaminen. Alusvaatteita ja sukkahousujakin olen hamstrannut niin, että riittää moneksi vuodeksi.

Kun seuraavan kerran valitsen työasua, koitankin ottaa käyttöön jonkun kauan huilanneen asun. Ja sitä mukaa, kun huomaan, ettei joku vaate olekaan iloa tuottava tai sopiva, sen laitan pois.

Minkäs projektin seuraavaksi aloittaisin?
Huomenna, maanantaina on myös vapaapäivä, mutta nyt on jo vähän tehtävä asiakkaiden korjausompeluita, kun olen luvannut tiistaina olevan valmiina. Ulkotakkien vetoketjuja ja semmoisia. Mutta käyn myös tutustumassa uuteen putiikkiin (auts! miten saan oltua ostamatta mitään)




Nyt kun tätä julkaisen, maanantaina, olen oikein tyytyväinen. Vaatekaapit, myös henkarikaappi, ovat vähän aikaa järjestyksessä. Ihana aamu, aurinko paistaa, eikä ole kiirettä mihinkään. Järjestelen paikkoja sieltä ja täältä, neulon vähän aikaa ja teen mitä huvittaa. Pidän itselleni puhetta, miten tyytyväinen saankaan olla elämääni. Aina paremmaksi tunnen oloni, jos vähän viitsisin vaivautua - myös omien asioideni hoitamisessa! Pellavasydän kun tahtoo olla elämässäni etusijalla, mutta kyllä "vapaa-aikaakin" täytyy olla. Välillä sitä täytyy järjestää....

Mervi

1 kommentti:

  1. kaappien siivous on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa :D

    VastaaPoista