perjantai 21. lokakuuta 2011

Neulakinnas osa 1: En siis osaakaan kaikkea?

Aika monenlaisia käsitöitä olen tehnyt. Monenlaista osaankin. Mutta en kaikkia. Nyplääminen oli sellaista, mitä en oppinut. Vaikka en kyllä ole lopullisesti antanut periksi, tyyny kylläkin vietiin vinttiin. Toisaalta - ei ole pakko osatakaan nyplätä, kun virkkaamalla saa nopeammin valmista.

Vuosi sitten joulun alla minua pyydettiin kattamaan joulupöytä museoon. Sain idean vanhanajan ompeluseurasta ja olisin halunnut tehdä sinne neulakintaat. Otin siis ohjeen, kuvat työtavasta ja aloitin. Aloitin. Purin ja aloitin. Eikä siitä tullut mitään. Tänä syksynä ilmoittauduin kansalaisopiston neulakinnaskurssille. Päätin oppia tuon viikinkien aikaisen työtavan. (Vaikka virkkaamalla tai neulomalla voi myös tehdä kintaita)

Meitä oli siellä kymmenkunta vanhempaa naisihmistä. Eikä meinattu oppia sitten niin millään. Opettaja näytti, miten tehdään. Näytti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eikä me ymmärretty. Opettaja näytti jokaiselle kädestä pitäen. Vieläkään ei valjennut. Sitten meinasi lamppu syttyä. Sain työn alkuun. Koska opettaja oli sanonut, että koko ensimmäinen ilta(3 tuntia!) käytetään aloittamisen opetteluun, otin uuden langan ja yritin taas. Tällä kertaa se ei onnistunutkaan. Sattumanvaraisesti onnistui tai ei onnistunut. Kunnes sitten vihdoin KÄSITIN miten nuo silmukat tehdään. Uskomattoman vaikeaa. Eikä siis vielä päästy tekemään muuta kuin aloitussilmukkaa.

Tässä on netistä nappaamani kuva neulakintaasta:




Ja tässä sen ensimmäisen silmukan tekemistä: