maanantai 24. lokakuuta 2011

Neulakinnas osa 2: Aloitusharjoituksia

Edellisen kirjoitukseni kommentissa pyydettiin kertomaan vaikean projektin etenemisestä. Otan siis hiukan taaksepäin ja näytän, millaiset olivat tulokset ensimmäisestä neulakinnaskurssi-illasta.

Tuossa vasemmalla on pelkkiä solmuja. Näissä tapauksissa en siis päässyt alkusolmua pidemmälle. Sen sijaan oikealla on jo vähän "edistytty".

Tuli elävästi mieleen kansakoulun 3-luokka, kun opeteltiin kutomaan. Miksi ihmeessä opettaja valitsi mustan langan, josta piti kutoa neekerinukke? Kun en erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa, piti purkaa, jos meni laskuissa sekaisin. Rivi oikeaa, rivi nurjaa, oikeaa, nurjaa...Näistäkään yritelmistäni en tunnista, miten päin pitää olla, mikä on oikea ja mikä nurja puoli jne...

Emme siis yrittäneetkään ensimmäisenä iltana tehdä mitään muuta, kuin saada työ ALKUUN. Ensi torstaina sitten enemmän.
                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Aika osuvasti on joku etsinut googlessa hakusanalla "elääkö käsityöläinen" ja siten päätynyt tähän blogiini. Näitä hinnoitteluasioita olenkin viime päivinä pähkäillyt todella paljon. Sain minun mittapuuni mukaan ison tilauksen uudelle jälleenmyyjälle (ei minulla kyllä juuri ole vanhojakaan). Nyt on kädet rakoilla, kun olen toteuttamassa tuota tilausta ja siinä samassa katsonut kellosta, kuinka paljon menee aikaan yhden korin virkkaamiseen. Lopputulema on taas kerran se, ettei käsityön tekemisellä todellakaan elä. En voi mitenkään pyytää sellaista hintaa, että tuote vielä menisi jälleenmyyjällä kaupaksi ja että itse saisin siitä kunnollisen tuntipalkan. Miksi se on niin?

4 kommenttia:

  1. Katsoin antamiasi nettisivuja - huh! Kyllä oli monimutkaista! MITEN joku joskus on voinut keksiä noin hankalan tavan?! Nättejä töitä kyllä oli syntynyt.

    Käsitöiden hinnoista vähän. Olin kerran Turun käsityöläismuseossa, jossa joku täti teki nahkatossuja. Hän oli ollut jonkun käsiteollisuuskoulun näyttelyssä ja oli ihan kiivastuksissaan, miten siellä vaan tehtiin kaikki viimeisen päälle vanhoilla menetelmillä ja monimutkaisesti. Hänen mielestään oli edesvastuutonta opettaa nuoret käsityöläiset luulemaan, että niillä tavoilla voisi ikinä elättää itseään. Tuntipalkoille ei pääsisi ikinä, kukaan ei maksaisi sellaisia summia.

    Ja tietty se niin onkin. Minä olen innokas käsityöihminen itse, mutta en silti minäkään maksaisi, kun en pystyisi

    Terv. Johanna

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Tokaisinkin että liekö joku mies keksinyt ko. työtavan. Voi olla hölmöä, että tässä vaiheessa moitin työn vaikeutta. Saattaahan olla että loppujen lopuksi kintaan tekeminen onkin ihan helppoa! (Kaikki on helppoa, kun sen osaa...)

    VastaaPoista
  3. Harmi juttu, että tuo käsityöllä eläminen on niin vaikeaa. Minäkin usein mietin sitä, miksi se on niin. Ilmeisesti vain harvat siinä onnistuvat. Tsemppiä sinulle myyntiin, ja toivottavasti sana ihanista tuotteistasi leviää mahdollisimman laajalle! :)

    VastaaPoista