Turvallisia lasten leluja

Toissapäivänä kympin uutisissa ja eilen sanomalehdissä kerrottiin Tukesin tekemistä lelutarkastuksista.

Viisi lelua oli vedetty kokonaan markkinoilta niiden turvallisuuspuutteiden vuoksi. Oli liikaa jotain vaarallisia aineita tai irtoavia osia tms. Yksi traktori oli kyllä äkkiseltään niin tutun näköinen, että aivan säikäytti!

Mutta kyseessä ei siis ole nämä meilläkin myynnissä olevat lelut, vaan samantyyppinen, maalaamaton, mutta kuitenkin erimallinen traktori. Tänään vielä putiikissa repelin tuota traktorin rattia, josko se olisi jotenkin irroitettavissa. Mutta ei, ei sitä millään saanut irti!

Ostaessani nämä varmistin myyjältä, että ovat varmasti turvallisia ja hän kyllä niin vakuuttikin. Juuri tämä on syy, miksi en juurikaan myy käsintehtyjä lasten leluja. Tiedän, miten tarkat ja tiukat turvallisuussäännökset niitä koskevat.

Jos itse valmistaisin leluja, pitäisi vielä enemmän olla tietoinen näistä säännöksistä. Lelut tulisi varmasti TARKASTUTTAA ja varustaa asianmukaisilla merkinnöillä. Mutta nythän en leluja valmista - tai no, joitain yksittäiskappaleita. Myyntitapahtumassa meillä on AINA puhetta näistä turvallisuusasioista.

Mervi

Vanhat joulupallot

En edes muista, montako vuotta siitä on aikaa, kun löysin kierrätyskeskuksestä vanhoja joulujuttuja. Luulenpa, että kyseessä oli jonkun liikkeen vanhoja varastoja. Pakka jouluista lahjapaperia, paaaaaljon sellofaaniarkkeja, kuivakukka-asetelmia ja sellaisia puoli metriä korkeita pahvikoristeita kattoon ripustettavaksi. Taisi siinä olla vielä jotain muutakin.

Oli myös joulupalloja.

En osannut päättää mitä niille teen. En tiennyt, ovatko vanhoja vai uusia. Mutta nyt olen viisaampi.

Lähetin sähköpostia ainoaan suomalaiseen joulukoristetehtaaseen  - Weiste Oy Helsinki. Kerroin palloistani ja sain tällaisen vastauksen:

"Hei täältä Weisteeltä!
Kiitos mielenkiinnosta vanhoihin joulukoristeisiin. Pahoittelen vastauksen viivästymistä, olen laittanut Porvoon Taidetehtaalle näyttelyä Weisteen joulukoristeista ja se on vienyt aikani. Pienehkö näyttely on siellä auki yli joulun.
Hauska, että olet onnistunut hankkimaan vanhoja koristeita, niitä enää harvoin löytyy. Sinun pallosi ovat muovipalloja, joiden päälle on kutistettu nelivärinen kuvakalvo. Pakkaus on meidän ensimmäinen tällainen pitkä pallopakkaus. Se tuli käyttöön 60-luvun lopussa. On kyllä jo viitisenkymmentä vuotta vanha. Millaisia muut ostamasi olivat, aika harvoin löytyy näitä pakkauksia? "

Yli viisikymmentä vuotta vanhoja ja vielä alkuperäisessä pakkauksessaan! Joku keräilijä voisi olla jopa kiinnostunut näistä.

Saavat jäädä odottelemaan....

Mervi

Kumpi parempi?

Innostuinpa eilen tekemään kollaasin. Innostuin, mutta kiukustuin. Miten se on mahdollista, että joka ainoa kerta se pitää opetella alusta pitäen uudestaan. Vaikka aika monta olen jo tehnyt, niin en taaskaan osannut. Yritystä ja erehdystä, kiukkua ja harmistusta roppakaupalla, mutta tällaiset sain aikaiseksi. Ihan vaan niistä kuvista, mitkä olin juuri kamerasta ottanut. Niitä satunnaisotoksia...

Kaksi kovin erilaista tyyliä. Kumpi teistä on kivampi? Kumpi sopii Pellavasydän-putiikin tyyliin paremmin?
Saa olla kriittinen. Mutta siis nyt vain näistä kahdesta keskustellaan...joku kolmas ja neljäs olisi ollut varmaankin kauniimpi.

Usein katselen blogien  - miksi sitä sanotaan? - sitä yläreunan kuvaa. Monet käyttävät juuri kollaasia. Ehkäpä minun pitäisi enemmän suunnitella ja ottaa kuvia sitä silmällä pitäen, että kollaasista tulisi rauhallinen ja selkeä.

Nooooh, joulun jälkeenhän ehtii tehdä kaikenlaista sellaista, mitä on koko vuoden suunnitellut, muttei ehtinyt - eikö vain?
Mervi

Jouluisia kuvia

Tässäpä teille pläjäys kuvia putiikista. Nämä on otettu hätäisesti suunnittelematta, asettelematta ja sommittelematta. Sieltä täältä.

Olen saattanut jo kertoakin näiden himmeleiden tekijästä. Reima Patokoski kasvattaa itse rukiin, valmistaa niistä oljet ja kokoaa himmelit. Sen lisäksi hän vielä tekee kartongista säilytyslaatikot kuhunkin himmeliin juuri sopivan. Nämä ovat hänen mukaansa "cityhimmeleitä" sillä ovat sopivan pienikokoisia nykyasuntoihin.

 Tämän adventtikalenterin olen itse valmistanut. Tai no, nuo kuvat olivat kankaassa valmiiksi painettuina. Mutta siis leikkelin ja tein taskuiksi. Ikikalenteri käy vuodesta toiseen ja taskuihin mahtuu aika kivasti monenmoista jouluyllätystä.

 

Jouluisia näppipyyhkeitä olemme valmistaneet lähes liukuhihnalta. Aikaisempina vuosina nämä ovat ainakin olleet tosi suosittuja pikkulahjoja ja tuliaisviemisiä.

 Jouluinen näyteikkuna sisältäpäin katsottuna. Harmi kun kuvassa ei erotu nuo upeat vanhasta laudasta tehdyt pikkutalot.

 Jouluisia pöytäliinoja.

Seimiasetelma paperimassasta ja kankaasta. Upea.

 Seimiasetelmia keramiikasta

Tässä kuvassa esittäytyy kaksi paikkakuntalaista taiteilijaa, ei kun kolmekin... Keramiikkaenkelit on valmistanut Ann-Maj Helpiö ja mukit ovat naivisti-taitelija Raija Nokkalan kuvittamia. Niitä on kylläkin jäljellä vain nuo kolme. Eikä niitä taida saada enää mistään muualtakaan? Kolmas taiteilija on mieheni sisar Tarja Lamminen, jonka maalaamia tauluja putiikissa on muutama. Tässä upea "sininen hetki". 

Joulupussukoita kestolahjakääreeksi ja monenmoisten tavaroiden säilytykseen. Käyvät muulloinkin kuin jouluna.

 

 Joulutarjotin: vanhalla peltitarjottimella lasipurkin päälle virkattu lyhty. Pidämme tässä tuikkua palamassa pitkin päivää ja se luokin kodikasta tunnelmaa. Virkatut enkelit taustalla ovat myös itse tekemiäni. Niiden ohjetta joku kyseli jo aika päiviä sitten. Olen sitä edelleen väsäämässä - siinä ohjetta suunnitellessa tuli muuten 15 enkeliä valmiiksi, kun piti itse kokeilla joka vaihe uudelleen. Etualalla on Maija Peltosen lumipallokynttilät.

Hauskoja nämä tontut, kun niiden ilmeet on niin erilaisia. Jokainen tonttu on omanlaisensa persoona. Tontut on käsin huovuttanut Riitta Wahlman. Taustalla näkyy myös muita huovutettuja tuotteita.

Voi voi kun olisi taas paljon kerrottavaa. Tänään sain ensimmäiset oikein kunnon moitteet asiakkaaltani. Viime postauksessa kerroinkin niistä kehuista ja nyt sain siis vastapainoksi sitä kritiikkiä, joka tässä tapauksessa oli mielestäni täysin aiheetonta. Palaan siihen ehkä toisen kerran. Nyt on niin kova kiire - lupasin asiakkaalle huomiseksi lyhentää hänen villakangas takkinsa. Töihin siis!

Mervi

Asiakkaat kiittävät, minäkin kiitän

Useammankin kerran olen kirjoittanut palautteen antamisesta ja saamisesta. Kehuja on kiva saada, mutta kritiikki vie asioita eteenpäin, se auttaa kehittämään toimintaa.

Omasta mielestäni annan positiivista palautetta.  Minun ei ole vaikea kehua vaikkapa toisen asua tai hyvää ruokaa, kaunista sisustusta ja hyvin tehtyä työtä. Mutta. Jostain kumman syystä aikoinaan olen lapsiltani saanut palautetta, että "en koskaan kehu". Epistä! Esikoistani odottaessani muistan vakaasti päättäneeni, että kaikin voimin yritän lujittaa lasteni itsetuntoa, kehua ja kannustaa... ilmeisesti olen epäonnistunut?

No, eksyin varsinaisesta aiheesta. Viime aikoina olen saanut iloista palautetta asiakkailta. Eilen piipahdin putiikissa, vaikka olinkin "vapaalla". Istuin päällystakki päällä keinutuolissa ja tuli asiakas, jolle pahoittelin, että näin vaan laiskana istun tässä. Tähän asiakas totesi: " Mutta ihanaa, että olet paikalla!" Voisiko sen kauniimmin sanoa?

Eräs asiakas koki saavansa "ylimääräistä" palvelua (vaikkei se minusta siltä tuntunut) ja niinpä hän toi minulle kiitokseksi kukkasen.

 

Kaunis ja jouluun niin mainiosti sopiva punainen atsalea. Tuo peltinen purkki on löytynyt ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja sopii tähän mitä mainioimmin! Vähän vetoisessa paikassa kukkanen nyt sijaitsee tiskin nurkalla oven suussa. Toivon kuitenkin, että saamme sen pysymään hengissä. Meitä on liikkeessä nyt ajoittain kolmekin: minä, pikku-Mervi ja Pirkko. Jos kaikki käy kukkaa kastelemassa se ei tykkää hyvää, joten annoin tehtävän kokeneimmalle eli Pirkolle. Atsalea kuulemma pitää siitä, että kerran viikossa upotetaan ruukku veteen, eikä sen lisäksi vetta annetakaan. Sijoituspaikka pitäisi olla valoisa.

Piipahdukseni putiikissa osui oikeaan aikaan, kun eräs vaki-mummoni sattui myös käymään. Hän toi minulle Mahonia-pensaan oksan. Hämmästelin kuullessani, että tuollainen aina-vihreälehtinen ja kukkanuppuinen pensas kasvaa Suomessa luonnossa. Asiakas oli siitä tehnyt kransseja, mihin varmaan oikein hyvin sopiikin. Laitoimme oksan veteen, toivoen jospa nuo nuput vaikka aukeavatkin. En tiedä. Tämä mainitsemani asiakas tuo usein jotain tullessaan, omenia, kukkia... Mietin tätä asiaa ja tulin siihen johtopäätökseen, että joku ihminen on luonteeltaan "vieraanvarainen" ja antelias. Ei tarvitse olla niin erikoista syytä, kun haluaa ilahduttaa toista. Tai sitten mummo on niin iloinen siitä pienestä hetkestä, kun saa istua keinutuoliin ja kertoa viime päivien tapahtumat. Kun ei ole kiire ja joku jaksaa kuunnella.

Mistä minä olen kiitollinen, kenelle voisin tänään antaa kiitosta?

Näin itsenäisyyspäivänä kiitollisuuden aihetta ei ole vaikea keksiä: vapaus, oma itsenäinen isänmaa, rauha...
Kiitollinen olen niille miehille ja naisille,
jotka itsensä uhraten ovat meille itsenäisen Suomen hankkineet. 
Tavalla ja toisella.

Puolet elämästä menee tavaroiden etsimiseen.

Pidän "vapaapäivää" - hehe... Siis en mene tänään putiikkiin, vaan teen töitä kotona. Kaksi tunikaa pitäisi saada valmiiksi. Illalla on taas kotisivuntekokurssi ja nyt olen jopa ihan innoissani siitä - hyvä minä! Olen jo hiukan harjoitellut eli tehnyt uutta kotisivuani blogipohjalla. Vasta, kun se on valmis, siirrän sen oikeaan osoitteeseen.

Mielelläni näyttäisin teille kuvia, mutta kun kamera on hukassa.

Kuljetan muutamaa kassia edestakaisin kodin ja putiikin välillä - aina on tavaraa tulossa tai menossa. Nyt en pääse ollenkaan jäljille, missä laukussa kamera on.

Näytänpä siis koneella olevia kuvia, joista tehtiin KESÄMAINOS. On tosi vaikeaa fiilistellä kesää näin joulun alla. Uudenkaupungin matkailuesite pitää kuitenkin saada valmiiksi ennen matkamessuja, jotka ovat tammikuussa.

Tällaisilla kuvavaihtoehdoilla lähdettiin liikkeelle:

Ihan ensimmäisen mainoksen neljä vuotta sitten tein ihan itse, mutta se oli niin kova homma, etten sen jälkeen ole edes yrittänyt. Paikallislehti on tehnyt (maksusta tietysti) mainoksen valmiiksi. Mutta kun aina jätän viimetinkaan, niin tänä vuonna eivät ehtineetkään tehdä. Lähetin materiaalin mainostoimistoon, jossa taas ei oltu aivan "samalla aaltopituudella" - no kun eivät ole minun kanssani työskennelleet aikaisemmin, niin eivät tienneet minkä tyylisistä pidän. Vähän piti siis mainosta muunnella, mutta nyt se on lähtenyt eteenpäin....

Voi kuinka kaipaisinkaan edes alkeellista mainoskoulutusta. Pienellä yrittäjällä ei ole mitään mahdollisuutta teettää jokaista lehtimainosta mainostoimistolla, kun pelkkä mainospaikka maksaa lähes 200 euroa!

No nyt tämän pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja siirtyä leikkuuhommiin, mars mars...!
mervi

Muistutus

Aina silloin tällöin sähköpostiini tulee kyselyjä tyyliin "voi kun niitä olisi vielä..."
Mikä yleensä tarkoittaa niitä METALLISIA VIRKKUUKOUKKUJA. Onhan niitä!

Itse en koskekaan muoviseen virkkuukoukkuun, muuta kuin esitellessäni asiakkaalleni huonon vaihtoehdon. Olen varmaankin niin kovakourainen virkkaaja, että saan muoviset heti poikki. Eikä ole kiva tehdä työtä, jos joutuu koko ajan varomaan. Matonkudetta virkatessa pitää saada tehdä ronskisti. Olen neuvonut alkavia virkkaajia, että "ensin kehitetään kiukku, sitten laitetaan hampaat irveen ja sitten vasta virkkaamaan..." Näin tulee hyvää, napakkaa ja tarpeeksi kovaa koria. No, matossa ehkä riittää vähempikin kiukku, sen ei tarvitse olla tiukkaa ollenkaan.

Koukkuja löytyy ainakin tällä hetkellä kaikkia kokoja. Tuossa kuvassa näkyykin "vanhat"  hinnat, mutta nyt voisin yksinkertaistaa niin, että KAIKKI KOUKUT MAKSAVAT 5 EUROA. Paitsi tietysti nuo pienet, jotka ovat olleetkin alle sen. Toisaalta noita pieniä löytyy metallisina ihan tavarataloistakin.

Jos siis haluat koukun / koukkuja itsellesi, lähetä sähköpostia mervi.lamminen@uusikaupunki.fi.