Harmaat pitsipolvarit Tundrasta

Olen viimeismmät neuletyöt tehnyt ihanan ihanasta Tundra-sukkalangasta. Se on suloisen pehmeä työstää ja toivottavasti myös käytössä tuntuu yhtä kivalta.

Aiemmin esittelin luonnonvalkoiset pitsipolvarit, joihin sain tilauksen facebookin käsityöryhmästä. Asiakas kyseli tekijää kuvan mukaisille sukille. Lupasin tehdä ja samalla sain toisenkin tilauksen.  Kuvan perusteella tein oman ohjeen asiakkaan toivomuksen mukaisesti.

Myönnän auliisti, että looginen ajatteluni on heikkoa. Tai niinkään ajattelu, mutta hahmottaminen... Ensimmäinen pari onnistui luontevasti, mutta tämä toinen. Purin useampaan kertaan. Ongelma oli kääntää nappilista peilikuvaksi. Ensin neuloin kaksi samanlaista sukkaa. Tein toisen uusiksi ja siihen nappilista tuli kyllä oikeaan paikkaan - mutta aukesi väärään suuntaan.

Voi ei!

No nyt on nappilista oikein...

Tähän sukkaan on tulossa ohje, jahka saan sen kirjoitettua ymmärrettävään muotoon

 

 Pellavasydämen Mervi

Radioon

Huiiiiii!
Tänään minulle soitti radiotoimittaja. Huomenna hän tulee tekemään suoran radiohaastattelun Pellavasydämeen. Mikä radio, se jäi siinä tohinassa vähän epäselväksi, Radio Turku ehkä?

On se muuten ihmeellistä, miten nopeasti piuhat toimii ihmiskehossa! Muutamassa sekunnissa alkoi kädet hikoilla ja sydän pamppailla. Hyvin pystyin siinä keskustellessamme kuvittelemaan, miten paljon tuollainen tilanne jännittää.

Aiheena on pellava. Huomennahan on laskiaistiistai ja siihen liittyy loruja pitkistä pellavista.

Aiemmin jo suunnittelin tämän aiheen tiimoilta näyteikkunaa ja etsin netistä näitä laskiaisloruja. Täältä löytyi monta. Uudenkaupungin alueelta löytyi tällaisia "huutoja":

Pitki pellavi, pitki pellavi,
semmossi hampui ko halvoi,
semmossi pellavi ko silkei,
semmossi räätiköi ko nurkampäit.
- Hml:n alakouluseminaari, Kalanti 1935

Näin siis toiveteltiin pitkiä pellavia, halon kokoisia hamppuja, lautasen kokoisia nauriita ja pääkalloin kokoisia perunia.

Hampu ku halvoi,
pellavit ku silkei,
naureit ku taltrikei,
perunit ko pääkalloja.
- Lauri Laiho, Pyhäranta 1936

Toisaalta tätä menestystä toivottiin itselle, naapurille sen sijaan ei:

Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!
- Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968


Huroo, huroo, huroo.
Pitkiä pellavia.
Tuppurat, tappurat toiseen taloon,
pitkiä pellavia meille.
Hiilet teille, tuhka meille.
- Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936

Eteisen pöydälle lähden nyt kokoamaan meidän pellavapöytää. Mitä kaikkea pellavasta on tehty myyntiin. Ehkä muutama vanha pellavapyyhekin näytille?

Kellä Turun radio kuuluu, olkaapa kuulolla aamu yhdeksän tietämissä!

Pellavasydämen Mervi

Huovutuskurssilta

Viikonloppu meni huovutuksen opettelun merkeissä. Olen kyllä jo muutaman kerran ollut vastaavalla kurssilla, mutta oppi ei ole mennyt perille. Enkä usko, että vieläkään ehkä osaan....?

Perjantaina reilu 3, lauantaina 6 tuntia ja sunnuntaina samoin lähes 6 tuntia. Oli liikaa minulle, tämä maanantai menee toipumiseen. Huomaan, etten kykene juurikaan enää fyysiseen työhön. Joskus pelkkä istuminenkin on liian raskasta.

Laitanpa tähän huovuttamisen eri vaiheet, jotta olisi jossain itsellä muistissa ja tallessa ennen kaikkea. Näin siis valmistettiin huopikkaat:

- valmiin huopalevyn leikkaaminen kaavan mukaan, opettajalta saamassani kaavassa on jo saumanvarat...

- saumat ommellaan erittäin pienin pistoin tiuhaan ja tiukkaan. Pehmeämpi puoli jääkarhuhuovasta      päälleppäin.

- pinta karstataan esim. kissan karstalla.

- näin saadulla villalla peitetään saumat neulahuovuttamalla
- tehdään halutut koristeet neulahuovuttamalla, ei tarvitse aivan tiukkaan saada kiinni.

Tässä kohtaa kamerasta loppui akku, otin kyllä seuraavana päivänä toisen kameran mukaan, mutta siinä ei ollut akkua ollenkaan. Allaolevat kuvat on ottanut opettaja toisten töistä.

- Ensin pyyheliina pöydän päälle, siihen kuplamuovi - kuplat ylöspäin, sitten työ kasteltuna kuumaan saippuaveteen. Päälle toinen kuplamuovi, kuplat työhön päin. Saippuaan kastelluin käsin hierotaan kuviot kiinni. Varovasti hieromalla käydään koko työ läpi, myös taitteet
- Kun kuviot ovat varmasti kiinnittyneet (eivät lähde irtoamaan, jos kynnellä raaputtaa) työ otetaan esille. Nyt sitä aletaan rullaamaan joka suunnasta ja kumminkin päin ja puolin. Alimmaisena edelleen pyyheliina, sitten esim. bambualusta, kuplamuovi - työ - kuplamuovi ja tämä kääretorttu kierretään tiukalle rullalle, jota pyöritellään edestakaisin. Välillä käännetään.
- Seuraavaksi työstä puristellaan liika vesi pois ja sitä lämmitetään mikrossa 2 minuuttia.
- Lämmitettyä työtä aletaan paiskia päin vatia tai tiskiallasta. Tätä tehdään vähintään 50 kertaa, mahdollisesti uusitaan kerran tai kaksi.
- Nyt työn pitäisi olla jo paljon tiivistynyt. Seuraavaksi sitä aletaan työstää sopivan kokoiseksi. Lesti laitetaan työn sisälle, hakataan kapulalla, tai sivellään. Jos on oikein notkea, voi sivelyn tehdä myös omassa jalassaan. Hauskinta olisi, jos joku toinen sivelisi!
- mihin suuntaan työ on liian iso, siihen suuntaan rullataan ja hangataan alustaa vasten.

Oli se kova homma! Ikinä enää...

Tässä sivellään koristeita kiinni

Työtä rullataan bambualustan kanssa

Tässä neulahuovutetaan kuvioita kiinni. Apuna minulla oli henkilökohtainen avustaja Avitasta. Tähän menikin sitten aika monta tämän viikon tuntia, mutta oli välttämätöntä minulle. Enpä olisi yksin selvinnyt urakasta. Vielä tämä istumatyö menettelee...

Muistuttakaa, että näytän toisella kertaa, miksi valitsin punaiset huopikkaat!

Pellavasydämen Mervi

Arvokas asiakastyö

Tänään minun huomaani uskottiin hieno, vanha käsityö. Olen otettu luottamuksesta, jota minulle osoitettiin. Museossa olen nähnyt tällaisia vanhoja huopakankaisia (= villakankaisia) pöytäliinoja. Nimeä en tälle tiedä tai muista, enkä  googlettamalla löytänyt vastaavia. Rekipeitto on kuitenkin samantyyppinen materiaaliltaan ja kirjailuiltaan. Tämä liina on keskeneräinen, sen reunat ovat huolittelemattomat.

Pöytäliinaksi siis tämän arvelen tarkoitetun, koska kirjailu on samanlainen, kuin muissakin pöytäliinoissa - reunoilla ja erityisesti nurkissa. Työ on tehty erittäin taitavasti, sillä nurjalta puolelta liina on lähes yhtä kaunis, ei pääteltyjä lankoja, solmuista puhumattakaan.

Kuvasin liinan omalla pöydälläni, väriä en kylläkään saanut pikkukamerallani vangituksi oikein. Näissäkin kuvissa vihreä näkyy kahdenlaisena. Oikeasti kangas on syvän tumman vihreä ja kuviointi tummanpunaista, oranssia ja korallinväriä.

Tässä kuvassa on aivan väärän sävyinen vihreä

Tässä nurjapuoli

työssä on käytetty erityyppisiä lankoja

Asiakas oli huomannut työssä muutaman pienen reiän. Tässäpä meikäläisen "ammattitaito" joutuu koetukselle - miten hyvin osaan nuo TAIDEPARSIA.

Harkittavakseni jätettiin myös nuo reunat. Asiakas ajatteli pelkästään käännettävän päärmeet. Itse ajattelin, että joku nauha saattaisi sopia, mutta mistä sellaisen löytää? 

Onpa jälleen haastetta ja mahdollisuus oppia uutta!

Mielellään lukisin teidän tietojanne tällaisesta liinasta ja kokemuksia parsimisesta. Neuvot ovat myös arvokkaita. Miten sinä laittaisit kankaan reunat, jotka ovat siis aivan sellaisenaan, huolittelemattomat?

Pellavasydämen Mervi

Pöpö

Vakkarilukijani muistavat, miten vuonna 2014 maaliskuussa sain pöpön lonkkaani. Olin ollut maanantaina uimahallissa ja perjantaina ambulanssi vei minut piiiiitkälle kierrokselle sairaalaan. Olin saanut vakavan verenmyrkytyksen ja seuraukset olivat kaameat. Koko vuosi meni toipuessa. Syytä ei jälkikäteen voi varmuudella sanoa, uimahalli on yksi, mutta tammikuinen vatsaleikkaus toinen vaihtoehto. Tai sitten syy on jossain ihan muualla.

Noooh, nyt olin taas maanantaina uimahallissa. Tänään, torstaina, pottuvarpaani kynsivalliin on noussut tulehdus. Tässä tunnin sisällä kipu on yltynyt aika kovaksi. Osaan kuvitella vanhastaan, että yöllä se on todella kipeä, edes peitto ei saa koskea varpaaseen.

Olisi se kohtalon ivaa, jos mokomakin pöpö alkaisi kömpiä ylöspäin ja tekisi pesänsä mun hienoon ja kalliseen lonkkaproteesiini! Niin_ei_saa_tapahtua.

Soitin terveyskeskuksen ajavarauspuhelimeen ja äsken sieltä soitti hoitaja takaisin. Heiltä on kaikki tämänpäiväiset ajat menneet, suositteli soittamaan yhteispäivystykseen kolmen jälkeen. Minäpä soitan. Jostain olen ymmärtänyt, että kynsivallintulehduksissa on takana ärhäkkä bakteeri.

Yleensä minun tulehduksiini on suhtauduttu asiaankuuluvalla vakavuudella. Kävin joku aika sitten tutkimuksessa, jossa on pieni mahdollisuus verenvuotoon. Sairaanhoitajan suosittelemana otin varmuudeksi antibioottisuojan ennen toimenpidettä.
....

Nyt sain ajan päivystykseen klo 17.40. Hoitaja varoitteli, että  voi joutua odottamaan. Minäpä otan pitsipolvarineulomuksen mukaan, riittää työtä ja menee aika rattoisasti. Evästäkin voisi ottaa - sehän on sitten ihan sama istuuko kotona vai siellä. Eikä tartte jäädä pähkäilemään....

Mervi

Päivä pöhkönä

Heräsin tänä aamuna pöhkönä. Siis tavallista pöhkömpänä.

Herätyskellon onnistuin niin, ettei sen torkkutoiminto toiminutkaan. Heräsin vasta klo 10, kun piti jo olla putiikin ovet auki. Ensimmäinen asiakas soitteli ovikelloa, mutten minä ilman vaatetusta voinut mennä vastaamaan, pahoittelut hänelle!

Kun lähdin liikkeelle, totesin, etten ole kunnossa. Käynti oli horjuvaa ja seinät tahtoi kaatua päälle. Jotenkin sain kuitenkin asialliset vaatteet ylleni ja avasin ovet. Ensimmäisten asiakkaiden kanssa totesin itsekseni, että ajatus ei kulje, puhe on vähän hidasta ja kassakoneen käyttö ei meinannut millään onnistua.

Onneksi tiesin syyn, sillä yöllä heräsin kipuihin ja nousin ylös ottamaan särkylääkettä. Otin irrallaan olevan tabletin lääkelaatikostani. Myöhemmin käsitin, että se oli Lyrica, jonka olen jo aiemminkin todennut aiheuttavan humalatilan kaltaisen olotilan. Tai minä sitä tiedä, ikänä humalassa ollut....

Tässä tuli mieleen, että miten olisi käynyt, jos olisi vakavammasta kohtauksesta kyse. Entä jos ei pää toimikaan tai järjellistä puhetta ei saisi aikaan tai jalat olisi pois pelistä? Aivoinfarkti esimerkiksi saattaa tulla aivan varoittamatta.

Tunnistatko sinä aivoinfarktin oireet? Osaisitko toimia oikein? Kannattaa olla tietoinen.

No, tätä kirjoittaessani aikaa on jo kulunut, ja nyt olen enää normaalin pöhkö.

Mervi

Jääkarhu-huopikkaat

Käykö sulle koskaan niin, että innostut valtavasti jostain uudesta, opiskelusta tai harrastuksesta, mutta kun se oikeasti alkaa, et enää jaksakaan/viitsikään? Mulle käy - useinkin.

Odotan kansalaisopiston uutta luetteloa innolla ja heti ympyröin sieltä käden taidot -osiosta mielenkiintoiset. Joskus niitä ei ole yhtään, tänä keväänä vaikka kuinka paljon. Ilmoittauduin kuudelle eri kurssille. Noh, kahdesta on jo tullut tieto, ettei ilmoittautuneita ollut tarpeeksi. Ensimmäinen toteutunut on jääkarhu-huopikkaat. Tällainen kurssi.

Sitten kun se ensimmäinen lähteminen on edessä, olenkin että "plääh, mä mihinkään jaksa...". Yleensä aina on kuitenkin hauskaa oppia uutta ja ryhmissä on kivoja, uusia ihmisiä. Tässä kohtaa kävi kylläkin niin, että vähän petyin aiheeseen. Luulin, että tehdään ulkokäyttöön sopivat huopikkaat, joissa olisi kumipohja. No, eipä sellaista kyllä missään luvattukaan. Ja toki suutarilla voi sellaiset pohjat teettää.

Toinen pienoinen pettymys oli se, että muistin yht'äkkiä, että viimeksi juuri totesin märkähuovutuksen olevan mulle liian fyysistä hommaa. Ja nyt se olisi sitä taas ja kuulemma vähän vielä rankempaa.

Tässäpä pari kuvaa aiempien kurssien saavutuksista.

Hoksasinpa sitten, että koska tämä opiskelu kuuluu mun työhön, minähän pyydän avustajaa itselleni. Saattaa olla, etten sitä saa, kun on kyseessä sunnuntaipäivä, mutta vielä olen toivomassa sitä. Avustajan tarvitsen myös tavaroiden kantamiseen. Tälle kurssille sitä onkin aika paljon, muovivadista ja saippuasta lähtien.

Tässä välissä kirjoitus oli hetken tauolla ja nyt voin ilokseni kertoa, että SAIN AVUSTAJAN. Minullahän käy Pellavasydämessä monta eri avustajaa - koskaan en tiedä, kuka minäkin päivänä tulee, eivätkä avustajatkaan tiedä, mihin paikkaan menevät. Nyt kuitenkin avustajilta kysyttiin, että kuka SUOSTUISI lähtemään sunnuntaina mulle avuksi. Ja yksi vakkareistani lähtee, kiitos R. Kerääppä voimia, sillä tuo homma on oikeasti aika raskasta... näet sitten!

Ensimmäisessä info-tilaisuudessa minulle selvisi, miksi on kyseessä Jääkarhu-huopikkaat. Sana tule materiaalista. Tässä linkki materiaalitietoihin. Huopikkaat on tavallaan ihan tavalliset, mutta malli, jota käytämme on Felt Faction Ky:n Elina Saaren.

Pellavasydämen Mervi