Diagnoosi: Ryhtymisrajoitteinen

Varoitus: tämä ei ole hauskaa luettavaa. Ei taida kannattaa lukea.

Valitusvirsi:
Koko viikonloppu meni plörinäksi!
Paljon oli suunnitelmia, vaatimuksia ja tarpeita, pieneksi jäi saavutukset - olemattomiksi aivan.

Piti valmistella huomista kansalaisopiston opetustuntia, piti lyhentää kahdet asiakkaan housut, piti raivata työhuone, piti tehdä firman paperitöitä, piti sitä ja piti tätä ja piti....Taas minä siirrän töitä -  ehtiihän sen vielä huomennakin!

Nyt olen keksinyt yhden uuden selityksen. Laihdutuskuurini epäonnistuvat samasta syystä, tai siis ne eivät edes ala, koska siirrän ja siirrän.... Olin saanut lääkäriltä ohjeet ja määräykset dieetistä ja tuloksista, jotka piti saavuttaa. Kuullessani ne luulin, että pistän vielä kaksi kertaa paremmaksi, minähän näytän... Mutta sitten siirsin sitä aloittamista. Siirsin niin kauan, että totesin kilomäärien pudottamisen jo mahdottomaksi. Nyt siis piti ottaa järeämmät aseet esille. Alkoi vimmattu Nutrilett-dieetti! Totuus on, etten siltikään pysy annetussa aikataulussa. Miksi ei voinut aloittaa ajoissa?

Ryhtymisrajoitteinen - diagnoosista seuraavat oireet: 
- itsearvostuksen puute, mikä  ilmenee alakuloisuutena ja jopa masennuksena.Tästä seuraa kehä - potilas ei tee tehtäviään, masentuu tästä, mistä seuraa lisää tekemättömiä töitä ja masennusta.

Hoidon tavoitteet: saada potilas ottamaan itseään niskasta kiinni, tarttumaan töihin ja kun työt tulevat tehtyä, mieli kirkastuu, toimintatarmo palautuu ja elämä hymyilee jälleen.

Hoidoksi ehdotetaan: Tutkimus sopivan hoitomuodon löytämiseksi on vielä kesken

1) Nyt poden alavireisyyttä. Eikä se johdu pelkästään tuosta ryhtymisrajoitteisuudesta ja sekaisesta työhuoneesta.
2) Myönnän, että tein virheen, kun pyysin röntgenlääkärin lausunnon ilman että oma lääkärini olisi sen selittänyt minulle. (kts. ed. postaus) Nyt olen ihan alamaissa sen takia. Maalaisjärjellä olen päätellyt, että jotain on pahasti vialla, lantioni on 2 cm:n alalta puhki, mistä tietysti seuraa pelko, että koko proteesikyhäelmä sortuu ja seuraavaksi lonkan pää tulee jostain keuhkoista esiin...
3) Sisäinen pessimisti minussa on tästä ajatuksesta kehitellyt jo vaikka minkälaisia epätoivoisia tulevaisuuden uhkakuvia. En siis voi välttyä pieniltä niiskauksilta ja hiukan on pitänyt kosteutta pyyhkiä poskilta. Tiedättekö, sellainen kuin itsesääli yrittää kovasti nostaa päätään ja minä olen liian heikko sitä estämään.
4) Nutrilett-dieetti on hyvä aloitus isommalle elämäntaparemontille. Näin alussa kuitenkin se pistää mielen matalaksi. Jos ihmiseltä viedään sen AINOA nautinto - syöminen - niistä mistä se elämänilo sitten löytyy, nyyh?

Missä olisinkaan ilman nettiä? Googlettamalla löytyy asia kuin asia ja kysymyksiin vastaus. Ja kyllä tämä some = sosiaalinen media toimii myös "ystävän" tavoin. Kun on mieli maassa, eikä jaksa lähteä mihinkään, eikä halua pilata toisten viikonloppua valittamalla omaa surkeuttaan, niin löytyyhän netistä apu.

Olenko säälittävä, kun lueskelen toisten blogeja ja minusta tuntuu, että olen käynyt monen luona kylässä. Tänään huomasin, että omassa blogissani on kävijöitä viikossa ollut tasan 800. Sitten kuvittelen, että ompas minulla paljon ystäviä!

Joskus ajattelen kyllä niinkin, että mahtavatko ns. oikeat ystäväni käydä blogissani tai facebookissa katsomassa kuulumiset ja sitten ovat tyytyväisiä, kun tietävät, mitä minulle kuuluu. Eipähän tarvitse vaivautua livenä katsomaan. Oho, olinko ilkeä? Entäs minä, kuinka usein minä "ystäviäni" tapaan? No - päivittäin - minun ihanat asiakkaani käyvät minua katsomassa ja ilahduttamassa.

Hiukan kyllä arvelen, että tässä ympyrä sulkeutuu....notkun niin paljon tietokoneen ääressä, että tärkeät työt jäävät tekemättä ja kun työt jäävät tekemättä, mieliala laskee ja tulee taas viivyttyä netissä ja taas on lisää tekemättömiä töitä. Tarttis saada tuo oravanpyörä katkeamaan.

Onkos teillä samanlaisia taudin oireita?
Oletteko löytäneet tepsiviä lääkkeitä? Huom. minulle ei kannata suositella liikuntaa, se ei onnistu....
Onko ryhtymisrajoitteisuus-tauti koskaan parantunut täydellisesti?

Vastauksianne odotellen Pellavasydämen Mervi
Kun nyt ei ollut käytettävissäni yhtään kuvaa, niin liitän tähän Positiivarien aamiaspöydästä tällaisen osan. Se tupsahti sähköpostiini juuri kun olin tätä kirjoittamassa.  linkki Positiivarien aamiaspöytään

Maanantai 11.2.2013 AAMUN AJATUS Riippumatta siitä, arveletko pystyväsi johonkin tai et, olet aina oikeassa. SANOMALLA PARAS Sano jotakin rohkaisevaa kaikille, joita tapaat. Kokeile. Voitko kuvitella, millainen maailma olisi, jos kaikki tekisivät niin? Myönteinen asenne kehittyy vain ihmisille, jotka ajattelevat, toimivat ja puhuvat myönteisesti. Negatiiviset ihmiset eivät muutu moittimalla heitä kielteisiksi, mutta mitä useimmin lähestymme heitä myönteisesti, sitä todennäköisemmin he myös sellaisiksi tulevat.

Juu, haluan siltikin olla myönteisellä asenteella, mutta saahan joskus hiukan "pessimisteillä" saahan? Mervi

Tarttisin käännösapua!

Tämän tekstin kirjoitin pe-iltana puolen yön jälkeen, mutta te saatte tämän luettavaksenne vasta aamulla.

Nyt sen ymmärrän, että voi olla viisautta, ettei kaikkia potilaspapereitaan pääse yksin näkemään. 

Olin tietokonetomografiassa 22.1. Siitä oli määrä selvitä, onko lonkkaproteesini jälleen irti vai onko pysynyt paikallaan. Tämä siis sen jälkeen, kun samaan vasempaan lonkkaan on laitettu 4. proteesi. Ensimmäisen kerran vuonna -84 sitten uusinta -94. Vielä isompi uusintaleikkaus tehtiin v. 2011, joka epäonnistui ja se korjattiin v. 2012.

Sain lääkäriajan tulosten kuulemista varten vasta 6.3. enkä millään jaksa odottaa sinne asti. Soitin poliklinikalle ja kun ei kukaan ehtinyt tulkita röntgenlääkärin lausuntoa, pyysin lähettämään sen minulle kotiin. Puhelimeen vastaaja (ei kuulemma ollut sairaanhoitaja) sanoi, ettei hän ymmärrä siitä mitään- enkä siis tietenkään minäkään.

Tällainen röntgenlääkärin lausunto:

Viisasta on teksti, mutta tarkoittaako se hyvää vai pahaa? Haluaisin uskoa hyvää, mutta pahat aavistukset täyttävät ajatukseni. Tuo "luisen a:n pohja vasemmalla on 2cm levyiseltä alueelta puhki" kuulostaa pahaenteiseltä. Ja tuokin "proteesin kuppiosan pohja ei ole tässä ...pohjassa kiinni vaan ....kupin ja ohuen ohuen luisen....väliin jää enimmillään n.2 cm levyinen tila". Hui kamalaa!

Minä olen kyynikko ja aika usein ajattelen asiat pahimmalla mahdollisella tavalla. Nytkin näen itseni taas kerran ja vielä isompaan leikkaukseen menossa. Lääkäri kertoi, että on vielä yhdenlainen mahdollisuus olemassa. Jossain ulkomailla (Belgia?) tehdään henkilökohtaisesti muotoiltuja proteeseja, jotka ovat hirveän kalliita ja niitä on tehty Suomessa vasta yksi. Arvelinkin hänelle, että mielelläänkö haluaisi sellaista olla kokeilemassa. Mutta minä vaan en haluaisi jälleen olla koekaniinina.

Väistämättä tulee mieleen, miten pärjään putiikkini kanssa. Kahtena vuotena olen joutunut ottamaan palkatun työntekijän ja vaikka molempiin olen saanut työvoimatoimiston tuet, silti yrityksen talous on mennyt vuodeksi kuralle. En missään tapauksessa haluaisi olla jälleen siinä tilanteessa.

Yritin saada unta, mutta ei se tullut (kello on nyt 0:18) kun rupesin miettimään, miten onnistuisin, jos joudun lopettamaan Pellavasydän-yritykseni?  ÄÄÄÄh, ei ei ei! Se on ensinnäkin ihan hirveä homma -  tavaraa on hurjankauheanpaljonliikaa - ja toisekseen, mitä sitten sen jälkeen? Jos niin onnekkaasti kävisi, että joku ostaisi "koko höskän" minun pitäisi kuitenkin jotain jättää itselleni ja mihin minä niitä sitten varastoisin?

Ja mitä minä sitten tekisin? Onneksi positiivinen osa aivoistani alkaa tässä kohtaa hälyttää tuttua signaaliaan "Asioilla on tapana järjestyä" 

Tähän loppuun tällainen ikivanha kuva albumistani. Minkähän ikäinen tässä lienen, neljä ehkä? Olen Invalidisäätiöllä, missä paljon vietin aikaa. Minulle tehtiin alle kouluikäisenä n. 7 lonkkaleikkausta. Olisipa kiva tietää, missä vaiheessa tällainen kuva on otettu, ennen leikkausta vai sen jälkeen, olinko kipeä - ainakin ilme on jokseenkin kärsivän näköinen.

Oho, kovasti menikin mieli matalaksi! En voi itseäni palkita edes hyvällä yöpalalla, sillä olen aloittanut Nutrauksen, enkä uskalla antaa houkutukselle valtaa....

Mutta huomenna on päivä uusi, menen putiikkiin, mutta minun ei tarvitse olla yksin, vaan uusi harjoittelija Lissu tulee kanssani.
Toivottavasti teidän viikonloppuanne siivittävät mukavat ajatukset, toiveet ja unelmat!
Mervi

Chili-korvikset

Olen joskus ulkomaanmatkallani ostanut nahkaiset chilikorvikset, joita on sitten kehuttu. Aikamoisen salapoliisityön tein saadakseni selville niiden valmistajan. Onnistuin lopulta ja nyt niitä on Pellavasydämessä myynnissä.

Nahkaiset Chili-korvikset

Eikö olekin upeat! Vain nämä 5 paria on tällä hetkellä myynnissä, enkä usko, että näitä saa Suomessa mistään muualta. Hienoa käsityötä. Hinta on 39 euroa pari.

Niin ihania kankaita...

Ai että tuli putiikkiin ihania kankaita! Nämä ovat samaa Robert Kauffman-sarjaa, kuin olen aiemminkin esitellyt, mutta materiaali on vähän eri.

Nämä ovat ohutta vakosamettia, ihanan pehmeää

Tämä on flanellia

Nämä keväiset kuosit ovat trikoota

 Eikös olekin syötävän suloisia?

Tämä viimeinen on ihan tavallista trikoota, mutta jotenkin ihastuin tähän kuvioon ja näin jo sieluni silmin ne kevätpipoina, ehkä tuohon ruskeaan tai harmaaseen yhdistettynä?

Tänään olin kansalaisopistolla opettamassa palmikon tekoa, pitsineuletta ja koukkuamista. Ryhmä oli tosi pieni, mutta sitäkin innokkaampi. Oli oikein mukavaa. Jatkamme ensi maanantaina. Luulenpa, että pidän putiikissakin koukkuamiskurssin tässä ihan lähiaikoina.

Kerroinkos jo sen, että huomenna meille tulee toinen harjoittelija. Varmaan meitä kaikkia vähän jänskättää.
Mervi

Vauvalle rottinkikoppa

Kerroinkin jo, että saimme yllärinä uuden (siis meille uuden) hyllykön käsityötarvikepuolelle. Teimme uudelleenjärjestelyjä ja siinä yhteydessä jäi ylimääräiseksi tällainen vauvan rottinkinen sänky. Säilytimme tässä huovutusvilloja muovipusseissaan, mutta jostain syystä tämä muodostui sellaiseksi "kaatopaikaksi" että aina tavarat laskettiin kädestä tähän päälle. Nyt huovutusvillat on järjestetty väreittäin koreihin ja siihen uuteen hyllyyn.

Ei tämä aivan timangi ole, muutamia säleitä on poikki ja jokunen punos - ainakin tuossa vasemmanpuoleisessa jalassa näkyy - on auennut. Jos jotakuta kiinnostaa, niin 35 eurolla tästä saisi kyllä ihan hienon sängyn. Valkoiseksi maalattuna, ehkä?

Hyllyt on nyt lastattu ihan piukkaan kuderullia. Väritys on edelleen tuollainen maanläheinen, mutta olenpa huomannutkin, että ainaskin matot virkataankin hyvin neutraaleista väreistä, ei juurikaan mitään kirkkaita. Paitsi että nyt ollaan menossa kohti kevättä ja voi olla, että alamme kaivata raikkaampia tuulia!

Tänään Mervillä on vapaapäivä. Valmistelen illan kansalaisopiston opetusta ja kokoilen tarvittavat tavarat autoon. Illalla siis taas kohti Taivassaloa.

Tyttö pääsi ikkunalle poikana

Sain yhdeltä paikalliselta "neulojatädiltä" monta lasten villatakkia ja päätimme laittaa ne näyteikkunalle.
Itseoikeutettuna sinne pääsi myös meidän tyttö, joka tällä kertaa joutui esittämään poikaa ja oikein hyvin se häneltä sujuikin. Onko sellaista sanontaa, että "vaatteet ne miehen tekee..." hehee...

Eikös olekin komea poika!

Tässä ikkunasomistuksessa on tarinana talvinen retki. Poijjaalla on kelkka ja eväät mukana. Kun en osannut päättää, mikä noista ikkunakuvista on vähiten huono (valaistus on kaikissa eri) niin laitoin kaikki mukaan. Oikein mielellään otan neuvoja vastaan - miten tällainen kohde kuvataan oikeaoppisesti?

 Ja sitten vielä ikkuna ulkoapäin, mikä onkin jos mahdollista vielä haastavampi kuvattava!

Villatakit nyt eivät valitettavasti näissä kuvissa erotu. Minusta kaikkein ihanin on tuo pojan päällä oleva saaristolais- vai kalastajaneuleko se nyt oli. Juuri yritin sitä opetella ja laitoin sen muistiinkin, mutta näköjään olen taas unohtanut. Olisko se ollut niin päin, etä saaristolaisneule on yksivärinen ja siinä mm. helmineuletta. Tietääkö joku lukijoista?

Olen pyytänyt tältä neulojalta tuollaista samanlaista neulepaitaa miesten koossa. Niitä aina silloin tällöin kysytään. Hinta kylläkin kipuaa aika korkeaksi, mutta joka sellaisen todella haluaa ja arvostaa käsityötä, niin tod.näk. myös maksaa siitä?

Pellavasydämen Mervi
yritän nyt oikein tosissaan saada itseäni niskasta kiinni ja kerättyä viimeiset kirjanpitoaineistot kirjanpitäjälleni (=miehelleni, joka niitä tämän tästä ruinuaa)

Arvonta suoritettu!

Arvonta on suoritettu ja voittajaksi nostettiin arpalipuke, jossa lukee "Mummo". Mummo kirjoittaa mm. blogia Ukkilan Puuhdetyöt. Laitapa mummo osoitteesi tulemaan esim. sähköpostilla mervi.lamminen@uusikaupunki.fi, niin saadaan kirja lähtemään matkaan.

Tänään oli putiikissa kiva päivä. Koko viikko on ollut tosi hiljaista, mutta tänään ei. Vilkasta oli sekä lahjatavara- että käsityötarvikepuolella. Valokranssit ovat vieläkin IN ja niitä tarvikkeita haettiin tänäänkin. Väreihin alkaa tulla vähän vaihtelua -  valkoisen lisäksi keväiset värit, esim. lime innostavat neulojia.

Eilen jo pikku-Mervi sattui katsomaan työhuoneen ikkunasta ulos ja bongasi siellä ison hyllykön. Minä tietysti heti soittelemaan naapurikauppoihin ja sainkin tietää, että se on kangaskaupan jäämistöä. Tänä aamuna sieltä soitettiin ja kerrottiin, että saan sen ottaa, ei mahdu heille. Olin kylläkin kovin epävarma, että jos mahtuu meillekään, kun on aikas mahtava....

Sitten minä ihmettelemään, että millä se saadaan raahattua sisälle, koko talo pitäisi sen kanssa kiertää ennen kuin päästään etuovelle. Sattui sitten niin mukavasti, että tuttu mies käveli just siinä kohtaa kadulla ja ystävällinen kun on luonteeltaan, lupasi tuoda sen sisälle asti. Hyllykkö
 piti kyllä laittaa osiin, mutta ripeästi Mikko selvisi hommasta ja meillä oli ihan sopiva hylly valmiina täytettäväksi. Kiitos Mikko - vaikka ei se kyllä tätä lue....

Hyllyssä on irrotettavat ja säädeltävät hyllyt ja pyörät alla. Saimme käsityötarvikehuoneen hienoon kuntoon, kun siivosimme lähes kaikki hyllyt ja järjestelimme paikat. Hirrrrrveästi on tavara lisääntynyt sitten heinäkuisen muuton!

Tästä on aloitettu, nyt kuteita on koko huoneellinen!

Siinä touhutessamme keksimme ihan uuden tuotteenkin, mutta kuvat tulevat vasta ehkä huomenna...

Mervi