maanantai 11. helmikuuta 2013

Diagnoosi: Ryhtymisrajoitteinen

Varoitus: tämä ei ole hauskaa luettavaa. Ei taida kannattaa lukea.

Valitusvirsi:
Koko viikonloppu meni plörinäksi!
Paljon oli suunnitelmia, vaatimuksia ja tarpeita, pieneksi jäi saavutukset - olemattomiksi aivan.

Piti valmistella huomista kansalaisopiston opetustuntia, piti lyhentää kahdet asiakkaan housut, piti raivata työhuone, piti tehdä firman paperitöitä, piti sitä ja piti tätä ja piti....Taas minä siirrän töitä -  ehtiihän sen vielä huomennakin!

Nyt olen keksinyt yhden uuden selityksen. Laihdutuskuurini epäonnistuvat samasta syystä, tai siis ne eivät edes ala, koska siirrän ja siirrän.... Olin saanut lääkäriltä ohjeet ja määräykset dieetistä ja tuloksista, jotka piti saavuttaa. Kuullessani ne luulin, että pistän vielä kaksi kertaa paremmaksi, minähän näytän... Mutta sitten siirsin sitä aloittamista. Siirsin niin kauan, että totesin kilomäärien pudottamisen jo mahdottomaksi. Nyt siis piti ottaa järeämmät aseet esille. Alkoi vimmattu Nutrilett-dieetti! Totuus on, etten siltikään pysy annetussa aikataulussa. Miksi ei voinut aloittaa ajoissa?

Ryhtymisrajoitteinen - diagnoosista seuraavat oireet
- itsearvostuksen puute, mikä  ilmenee alakuloisuutena ja jopa masennuksena.Tästä seuraa kehä - potilas ei tee tehtäviään, masentuu tästä, mistä seuraa lisää tekemättömiä töitä ja masennusta.

Hoidon tavoitteet: saada potilas ottamaan itseään niskasta kiinni, tarttumaan töihin ja kun työt tulevat tehtyä, mieli kirkastuu, toimintatarmo palautuu ja elämä hymyilee jälleen.

Hoidoksi ehdotetaan: Tutkimus sopivan hoitomuodon löytämiseksi on vielä kesken

1) Nyt poden alavireisyyttä. Eikä se johdu pelkästään tuosta ryhtymisrajoitteisuudesta ja sekaisesta työhuoneesta.
2) Myönnän, että tein virheen, kun pyysin röntgenlääkärin lausunnon ilman että oma lääkärini olisi sen selittänyt minulle. (kts. ed. postaus) Nyt olen ihan alamaissa sen takia. Maalaisjärjellä olen päätellyt, että jotain on pahasti vialla, lantioni on 2 cm:n alalta puhki, mistä tietysti seuraa pelko, että koko proteesikyhäelmä sortuu ja seuraavaksi lonkan pää tulee jostain keuhkoista esiin...
3) Sisäinen pessimisti minussa on tästä ajatuksesta kehitellyt jo vaikka minkälaisia epätoivoisia tulevaisuuden uhkakuvia. En siis voi välttyä pieniltä niiskauksilta ja hiukan on pitänyt kosteutta pyyhkiä poskilta. Tiedättekö, sellainen kuin itsesääli yrittää kovasti nostaa päätään ja minä olen liian heikko sitä estämään.
4) Nutrilett-dieetti on hyvä aloitus isommalle elämäntaparemontille. Näin alussa kuitenkin se pistää mielen matalaksi. Jos ihmiseltä viedään sen AINOA nautinto - syöminen - niistä mistä se elämänilo sitten löytyy, nyyh?

Missä olisinkaan ilman nettiä? Googlettamalla löytyy asia kuin asia ja kysymyksiin vastaus. Ja kyllä tämä some = sosiaalinen media toimii myös "ystävän" tavoin. Kun on mieli maassa, eikä jaksa lähteä mihinkään, eikä halua pilata toisten viikonloppua valittamalla omaa surkeuttaan, niin löytyyhän netistä apu.

Olenko säälittävä, kun lueskelen toisten blogeja ja minusta tuntuu, että olen käynyt monen luona kylässä. Tänään huomasin, että omassa blogissani on kävijöitä viikossa ollut tasan 800. Sitten kuvittelen, että ompas minulla paljon ystäviä!

Joskus ajattelen kyllä niinkin, että mahtavatko ns. oikeat ystäväni käydä blogissani tai facebookissa katsomassa kuulumiset ja sitten ovat tyytyväisiä, kun tietävät, mitä minulle kuuluu. Eipähän tarvitse vaivautua livenä katsomaan. Oho, olinko ilkeä? Entäs minä, kuinka usein minä "ystäviäni" tapaan? No - päivittäin - minun ihanat asiakkaani käyvät minua katsomassa ja ilahduttamassa.

Hiukan kyllä arvelen, että tässä ympyrä sulkeutuu....notkun niin paljon tietokoneen ääressä, että tärkeät työt jäävät tekemättä ja kun työt jäävät tekemättä, mieliala laskee ja tulee taas viivyttyä netissä ja taas on lisää tekemättömiä töitä. Tarttis saada tuo oravanpyörä katkeamaan.

Onkos teillä samanlaisia taudin oireita?
Oletteko löytäneet tepsiviä lääkkeitä? Huom. minulle ei kannata suositella liikuntaa, se ei onnistu....
Onko ryhtymisrajoitteisuus-tauti koskaan parantunut täydellisesti?

Vastauksianne odotellen Pellavasydämen Mervi
Kun nyt ei ollut käytettävissäni yhtään kuvaa, niin liitän tähän Positiivarien aamiaspöydästä tällaisen osan. Se tupsahti sähköpostiini juuri kun olin tätä kirjoittamassa.  linkki Positiivarien aamiaspöytään


   Maanantai 11.2.2013



AAMUN AJATUS

Riippumatta siitä, arveletko pystyväsi
johonkin tai et, olet aina oikeassa.







SANOMALLA PARAS

  


Sano jotakin rohkaisevaa kaikille, joita tapaat. Kokeile. Voitko kuvitella, millainen maailma olisi, jos kaikki tekisivät niin?

Myönteinen asenne kehittyy vain ihmisille, jotka ajattelevat, toimivat ja puhuvat myönteisesti. Negatiiviset ihmiset eivät muutu moittimalla heitä kielteisiksi, mutta mitä useimmin lähestymme heitä myönteisesti, sitä todennäköisemmin he myös sellaisiksi tulevat.


Juu, haluan siltikin olla myönteisellä asenteella, mutta saahan joskus hiukan "pessimisteillä" saahan? Mervi


11 kommenttia:

  1. Istun joka aamu positiivareiden aamiaspöytään ja nautin sen anneista. Hykertelen ja nauran lasten sanomille totuuksille. Pellavasydän, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja itselläni jos ei olisi sitä kuuluisaa 'viimehetkeä' en saisi kait mitään aloitetuksi. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukas se mahtoikaan olla, kun sanoi, että viimetingan ihminen luottaa niin paljon itseensä, että on varma omasta ehtimisestään - vaikka sitten viime tingassa!

      Poista
  2. Voi vitsit, mä oon kans tuollainen ryhtymisrajoitteinen ja musta tuntuu, että mulla se on tosi vakavaa :( Tai siis, kaikkea kivaa saan tehtyä (tai ainakin aloitettua), mutta siihen se sitten jääkin. Motivaation puute vaivaa monessa suhteessa, johtuen varmasti osittain siitä alakuloisuudesta ja masentuneisuudesta, joka ryhtymisrajoittuneisuudesta johtuu. Mä luulen, että jonkinlainen itsetunnon vajavaisuus on sekä syy että seuraus tuossa ongelmassa.. Jos on jo alusta asti vähän liian skeptinen, eikä pidä itseään tarpeeksi hyvänä, niin silloin sitä tekemistä ainakin siirtää ja siirtää.

    Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme :)

    VastaaPoista
  3. Jospa asia selviää ettet sentään kuvittele itseäsi sairaammaksi kuin oletkaan.. toivon positiivista päivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olen todellakin väärässä. Yleensä kyllä kuvittelen itseni TERVEEMMÄKSI kuin olenkaan. Yritän liikaa, yli voimien, vaikka ei tarvitsisi. Monta kertaa aloitan ja lopetan työpäivän mumisten itsekseni: "On tämä niin kohtuutonta...!" Mutta se on totta, ettei saisi vaipua epätoivoon vaan on ajateltava positiivisesti! Joka päivä!

      Poista
  4. Samaa tautia täälläkin sairastetaan, en vaan ole tiennyt nimeä :) Ryhtymisrajoitteinen....hyvä nimi :) Kaikki mahdollinen jätetään tehtäväksi viimeisenä iltana ja sitten onkin aina kiire. Voi, tietäisitpä kuinka monta kertaa olen päättänyt aloittaa laihdutuskuurin ja lopettaa tupakoinnin huomenna. Sitä "huomenna" päivää ei vaan ole vielä tullut vastaan allakassa. Allakan tekijöiden pitäisikin nimetä joku päivä "Huomenna-päiväksi" ja silloin pitäisi kaikkien tehdä hommat jotka on vuoden varrella jätetty tehtäväksi huomenna =D

    VastaaPoista
  5. Ryhtymisrajoitteisuus on minuakin useamman vuoden vaivannut. Viime vuonna olin asettanut tavoitteeksi syksyyn mennessä 20 kiloa pois, jos en onnistu, en lähde reissuun. Aloittaminen siirtyi ja siirtyi tonne heinäkuulle ja Nutrilettikuuri oli minullakin ainoa ratkaisu, että sain edes kymmenen kiloa pois. Ja tietty lähdin Kreikkaan, ukko on enemmän innoissaan tosta reissaamisesta. Sitten reissun jälkeen kiltisti merkkasin kiloklubiin syömiseni ja sinnittelin joulukuun alkuun, mutta sitten repsahdin ja joulun aika ja vielä tammikuukin tuli syötyä niin että melkein kaikki pudotetut kilot on tulleet takaisin. Nyt olen ollut kaksi viikkoa Nutrilettillä, suklaapirtelöä on tullut syötyä, kun muita en alas saa ja paino on pudonnut 4.5 kiloa. Tilasin eilen potkukelkatkin ukolle ja mulle, jos tulisi sen kanssa vähän edes liikuttua, keväällä ja kesällä pääsee rollaattorin kanssa mutta talvella on ollut hankalaa. 30 kiloa aion syksyyn mennessä saada pois, nyt en aio lipsua vaikka mikä tulisi, ensin syön tuota Nutrilettia niin kauan kun pystyn ja sitten siirryn kiloklubiin.

    VastaaPoista
  6. Täällä myös yksi ryhtymisrajoitteinen ilmoittautuu. Mottona hitaasti kiiruhtaen ja huomennakin ehtii. No, aina ei ehdi. Mutta harvemmin maailma siihen kaatuu. Mä olen aikalailla oppinut elämään sovussa tämän piirteeni kanssa; se on luonteenominaisuus, jota toki olen yrittänyt parantaa, mutta eipä tuo ole onnistunut. Paras siis vaan ollut hyväksyä se - ja välillä jopa nauraa itselleen. Eri asia on tietysti se, jos tuo luonteenpiirre estää jonkin terveyteen liittyvän asian toteutumisen. Niitäkin on - ja niiden kanssa taistellaan - jos ei tänään niin huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, et oisko se nii, ettei yrittäiskää opetella toista tapaa vaan suostuis tähän?

      Poista