Valon pilkahdus

Kylläpä aurinko virkistää, heti on päivä parempi.

 

Ensimmäisessä kuvassa keinutuolissa on virkattu hartiahuivi ja tässä alimmassa oikein keinutuoliin tarkoitettu peite. Olen tämän tehnyt aikoinaan omaan kotiin ja olin sitä jo purkamssa alkutekijöihinsä, kun on väärän värinen, mutta onneksi keksin, että tuossahan se hyvin täyttää paikkansa ja ehkä joku saa inspiraation tästä. 

Sama malli sopisi myös matoksi ja taustan väriä vahtamalla saa vaihtelua.

Tänään oli kiva päivä, kun pitkästä aikaa sain avustajan putiikkiin. Saimme paljon raivattua takahuonetta - nyt pääsee jo melkein esteettömästi liikkumaan!

Kiva sen sijaan ei ollut näky, jonka kohtasin, kun otin Kertun teatteripuvun värjäyksen jälkeen kuivausrummusta. Teos oli kutistunut melkein puoleen alkuperäisestä. Ei auta, kun ryhtyä alusta uudelleen...

Pellavasydämen Mervi

Lisää lintuja

Lintukangas oli niin suosittua, että myin sen loppuun alta aikayksikön. Onneksi onnistuin saamaan lisää! Seurakseen harmaapohjainen lintukangas sai turkoosipohjaisen, jossa on paljon liilan värisiä lintuja. Ja vihreitä.

Kukas lukijoista nyt haluaa? Kangas maksaa 19 euroa metri + postikulut.

Useampi ostaja on aikonut tehdä mekon tästä napakasta puuvillatrikoosta. Kunhan ensin kaikki halukkaat ovat kankaansa saaneet, sitten teen itsellenikin kesäkoltun. Lintujen ympäröimänä ei voi olla kuin iloinen sirkuttaja itsekin.

Pellavasydämen Mervi

En ehkä uskalla

Kirjoitin jo valmiiksi jutun asiasta, joka juuri nyt on päällimmäisenä mielessäni. Tämä blogihan on minulle päiväkirja. Olin rohkeasti painamassa julkaise-näppäintä, mutta sitten iskikin arkuus. Vai järjen äänikö se oli? Ehkä en uskallakaan.

Usein tänne kirjoittaessani kuvittelen kaikki lukijani vieraiksi ihmisiksi, jotka eivät minua tunne. Toki teistä on tullut tuttuja vuosien varrella. Ja tiedän, että tuttuja ihmisiä omalta paikkakunnalta käy täällä lukemassa. Ja tytär lukee. On kuitenkin helpompi kirjoittaa kuvitellulle "kasvottomalle" lukijalle. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Kirjoitus, jonka laitoin nyt lepäämään, on kovin henkilökohtainen, mutta koskettaa kuitenkin muitakin ihmisiä - ei läheisiä kuitenkaan. Koska on pieni mahdollisuus, että juuri he käyvät täällä lukemassa, en tässä vaiheessa julkaisekaan juttua. Juu-u, tosi kivasti tehty. Näytän, empäs näytäkään...

Tunteet ovat minun omiani. Totuus on minun totuuteni. En pelkää vastapuolen purkausta, mutta en vaan jaksa enempää setvimistä.

Lähden siis tekemään Kerttu Aaltosen esiintymispukua Myllymuorin hahmolle. Siihen tulee mm. hulahulavanne, josta kuuluu sihinää.....

Mervi

Vaihteeksi punaista

Pitkän aikaa olen kulkenut mustissa ja harmaissa vaatteissa. Vaikka tiedän, ettei ne värit mun kalpeille kasvoille sovi. Tänään päätin muuttaa tyyliä. Pukeuduin näin, kun lähdettiin kaupoille.

Kysyin lähtiessä mieheltä, että miltäs tää asu näyttää? 

Naureskellen totesi, että "on kuin punapersepaviaani". 

Mitäs menin kysymään!

Sai siinä vähän aikaa nieleskellä, ettei alkanut loukkaantua. Ei ole mennyt mun oppi perille. Yritän neuvoa, että saa antaa kritiikkiä, jos välillä sitten jotain positiivistakin...

Kuvaa varten hän vielä järjesteli mun takkia, se oli kuulemma tolleen...  arvas tietysti, miks pyysin kuvaamaan takaakin päin.

Tosiasia on, että itsellänikin on opettelemista siinä, että takin ei tarvitse peittää puseroa. Kaikkihan nykyään silleen pukeutuu. Kai määkin saan?

Onks teilläkin niin, että kengät vaatii oman aikansa "ajaa sisään". Nää kengät on ainaskin kaks vuotta vanhat. Kaupassa tuntuivat hyvältä, mutta kotona ei. Joku sauma painoi ikävästi. Nyt olen sinnikkäästi laittanut ne jalkaan ja muutaman kerran jälkeen alkavat tuntua oikeinkin hyvältä. Tarpeeksi leveä lesti ja juuri sopivan matala korko, mutta korko kumminkin. Riekerin kengät.

Terveisin punapersepaviaani-Mervi

Luopumista

Lauantai on käytetty muuttoon. Mies on raahannu oikein urakalla tavaraa vanhasta kodista uuteen . Paitsi että - nyt justiinsa kuulen - se onkin leikkaamassa ensimmäistä kertaa uuden kodin nurmikkoa!

Tiedättehän sen tunteen, kun muuttaessaan tajuaa, miten hirveästi omistaa. Niin paljon tavaraa. Niin älyttömän paljon TURHAA tavaraa. Miten monta paria pussilakanoita ihminen tarvitsee? Kaksi. Toinen pyykissä tai kuivumassa ja toinen käytössä. Ei niitä tarvitse olla koko kaapillista.

Mutta onhan se surullista, että joutuu laittamaan pois ihanat vanhat Arabian kipot ja kupit. Niitä vaan ei tule käytettyä. Eikä ne mahdu kaappeihin.

Pois, pois...

kuparipannu, 4 l

muovipäiset aterimet, kuuden sarja

Arabian Kirsikka-sarjan pullalautasia

Arabian kulho

Arabian Uhtua-sarjan lautasia 3 kpl

Englantilaiset lautaset 6 kpl

Osaako kukaan kertoa tästä alimmasta Rörstrandin lautasesta jotain? Näyttää kovin 60-lukuiselta. Näitä pulla- tai alkuruokalautasia on 9 kpl ja ne ovat käyttämättömän näköisiä. Yhtään en muista, mistä olen nämä saanut. Mitään muuta tästä sarjasta ei meillä ole. Alapuolella tällainen leima:

Arabian niin söpöt soikeat tarjoilulautaset ja kipot

sokerikko ja kermakko Alpakkaa

Kolme puuvillapeitettä

Tämä kynttilänjalka on minusta mielenkiintoinen. Siinä on jotain Aarikkaa, mutta lienee jonkun itsetekemä, vai onko joku teistä nähnyt tällaista muualla?

Kaikki nämä ja paljon muuta poislaitettavaa haluaisin kyllä säilyttää, mutta keittiön pieneen kaapistoon ei mahdu. Toivottavasti nuo Puustellin hyllyt kestää runsaan painon.

 Mä vaan en halua mitään vitriinä olohuoneeseen. "Tässä on meidän hienot astiat, katsokaa nyt". Niin kauan karsin ja karsin, että kaikki mahtuu pariin kaappiin. Loput huuto.nettiin tai paikalliselle fb-kirpparille. Olin muuten ilmoittanut jo kahdet lautaset nettiin myyntiin ja sitten jäin ihmettelemään, miksei mun aikaisempaa tunnusta hyväksytty ja sitäpaitsi ei siinä kysytty mistä hinnasta aloitetaan, eikä korotuksia... hmmm..... ainiin, olinkin Tori.fi:n sivulla enkä Huuto.net:ssä. Hölmö minä.

Tämä kirjoitus muuten alkoi ihan eri tavalla ja otsikkokin oli ihan eri. Ja kuvakin oli ihan eri. Tällainen.

 Hampaitten valkaisuun,  mars! Mervi

Aamupäivä-vammainen vai puolivammainen

Viime lokakuussa minulle myönnettiin vaikeavammaisen henkilökohtainen avustaja. Sain sitä määräaikaisena maaliskuun loppuun asti. Kotona minua avustettiin 5 tuntia viikossa ja töissä 8 tuntia viikossa.

Tein jatkohakemuksen nyt vasta, koska odotin ortopedini lausuntoa huhtikuun käynniltä. Hänen mielestään tarvitsen edelleen avustajaa sekä kotona että töissä.

Tänään tuli päätös. En saa kotiin avustajaa, mutta töihin kyllä. Perusteluna kielteiselle päätökselle sanotaan näin: Hakemus henkilökohtaisen avun myöntämisestä päivittäisistä toimista selviämiseksi hylätään, koska hakijaa ei voida pitää vaikeavammaisena haettavan palvelun suhteen. Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoistaan. Hakijan toimintakyky on alentunut, mutta hänen avuntarpeensa ei ole määrällisesti suuri eikä hänellä ole vammaispalvelulain 2§:n mukaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Sen sijaan minulle myönnetään henkilökohtaista apua työssä selviämiseen. Henkilökohtaista apua on järjestettävä työtä varten siinä laajuudessa, kuin vaikeavammainen sitä välttämättä tarvitsee. Hakija tarvitsee avustusta tavaroiden noutamisessa sekä siirtämisissä, liiketilan siivoukseen, isompien tavaroiden siirtämiseen sekä ikkunan somistamiseen ja ulkomainoksen siirtämiseen.

Hassua.

Olen vaikeavammainen, mutta en kuitenkaan ole. Kotona en ole, mutta töissä olen. (Tosiasiassa on niin, että kun töitten jälkeen menen kotiin, silloin vasta olenkin vammainen, kipeä kuin mikä!)

Jos tarvitsee apua vain vähän, sitä ei saa ollenkaan.

Heureka! Olenkin aina ihmetellyt Raamatun kertomusta leivisköistä. Muistatteko sen - toiselle annettiin vähän ja toiselle paljon? Lopuksi siellä sanotaan, että "jolla on vähän, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on". 

Ei nyt ihan mene minun tajuntaani tämä päättely, mutta ei kai näitä maalaisjärjellä kannatakaan ajatella?

Mervi
ps. joka tapauksessa olen todella kiitollinen niistä 8 tunnista viikoittain, jolloin saan apua Pellavasydämen pyörittämiseen.

Melkein samanlaiset vaaleanpunaiset

Ihan pöhkö otsikko, mutta kun tuli kuvia katsellessa mieleen....

Äitienpäiväksi väsäsin muutaman Pellavasydämen näköisen lahjakortin. Paperin olen itse tehnyt.

Läpinäkyvässä telineessä kortit ovat hyvin esillä, mutta tyyliin se ei sovi, ei sitten niin ollenkaan.

Toinen vaaleanpunainen idea on alla. Ikivanha hiutunut kylpypyyhe veteli viimeisiään, mutta pihinä ihmisenä en tietenkään voinut sitä poiskaan heittää. Tein siitä siis 17 pesurättiä. Saumurilla vaan reunat ympäriinsä.

Edellytys tällaisille hommille on se, että ompelukoneet on AINA KÄYTTÖVALMIINA. Jos näitä "tuostavointehdäjotain" -materiaaleja alkaa kerätä, niin kaapit on alta-aikayksikön pullollaan niitä. Sen sijaan kannattaa HETI idean tullessa toteuttaa se!

Nämä roitit ei ole enää puupenninkään arvoisia, joten niitä voi huoleti heittää roskiin, jos käyttö on sen laatuista.

Pellavasydämen Mervi