perjantai 23. marraskuuta 2012

Nyt brakas!

Tänään tuli stoppi. Tää ei jaksanut enää.

Aamulla olin väsynyt jostain kumman syystä, vaikka olin nukkunut ihan tarpeeksi - ehkä liikaa? Heräsin puhelimen soittoon ja siitä se työpäivä sitten lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle. Toinen asiakas soitti jo ennenkuin ehdin putiikkiin. Pirkko-myyjällä oli myös kiirus, ensimmäiset asiakkaat olivat tehneet ostoksensa jo ennen aukioloaikaa!

Päästyäni sisälle alkoi sen päiväinen hulina. Piti tehdä ompeluksia, mutta en ehtinyt edes istahtaa työhuoneessa. Hiki valui pitkin selkää ja aivot lakkasi toimimasta ja meinasin herpata kokonaan. Mutta ennen sitä ehdin lähteä kotiin. Menin pitkäkseni, hiukan nukahdin, join kahvia, otin särkylääkettä ja palasin töihin. Teki terää.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Toinen tykkää vauhdista ja nopeatempoisesta työskentelystä. Itsekin pidän, mutta näköjään pinnani on kuitenkin LYHENTYNYT. Kun on tullut ikää, en enää jaksakaan samalla tahdilla kuin nuorempana, jolloin oikein NAUTIN kiireestä. Yksi virheistäni on se, että luulen ja kuvittelen, että kaikki muutkin haluaa touhottaa, mutta eihän se niin mene. Jokaisella on oma tahtinsa ja paras tulos tulee siten, että saa noudattaa omaa työskentelytahtiaan. Voihan olla, että se verkkaisempi saakin enemmän aikaiseksi kuin tämä touhottaja?

Pääsin kotiin ja olin taas menossa sohvalle, kun jostain kumman syystä olinkin pitkin pituuttani - mutta lattialla! Ilmeisesti maton kulmaan liukastuivat nuo inhottavat, kiukuttavat, ärsyttävät kepit, enkä saanut korjattua tasapainoa ja niin sitä mentiin....Auts!

Nyt on sitten polvessa mustelma, oikea käsi tooooosi kipeä. Ihan hiukan auttoi kylmäpakkaus ja särkylääkegeeli, muttei tästä nyt oikein ompelukoneen käyttäjäksi ole. Pitäisi tänä iltana väsätä muutamat näppipyyhkeet ja yksi hiuslaite, jotka olen luvannut huomiseksi. Ei pitäisi jättää viime tinkaan.

Se hyvä puoli tuossa kaatumisessa oli, että sain hyvän syyn vähän itkeä tirauttaa.

Tiedättehän, naisen pitää välillä saada puhdistaa sieluaan.

Sitten 
tein päätöksen.
Muutankin asennettani. 
"Jos et voi muuttaa olosuhteita - 
muuta asennettasi niihin."
Tähän asti olen kiukutellut ajan puutetta 
ja sitä, että joulu tulee liian pian, enkä ehdi tekemään 
mitään mitä olen suunnitellut. 
Nyt PÄÄTÄN AJATELLA toisin: alankin nauttia joulusta
sen odotuksesta ja valmistamisesta 
- onnistuukohan se?


Tulikin vähän hieno joulukuusi.

5 kommenttia:

  1. Yrittäjän arki ei varmaankaan ole mitään ruusuilla tanssimista! Koita nyt kuitenkin jaksaa ja Joulun jälkeen luulisi kiireidenkin helpottavan.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Tämä Joulunalusaika on todella kunnolle ottavaa.
    Hyvä, kun olet tehnyt tuon yllälukemani päätöksen. Joulukiireiden jälkeen varmaan on hieman rauhallisempaa, jaksamista Sinulle toivottelee Kankuritar

    VastaaPoista
  3. Voi ei tuon sinun kaatumisesi kanssa! :(
    Toivottavasti polvi paranee pikaisesti (ja onneksi ei sentään ilmeisesti mitään pahempaa käynyt?!) ja muutenkin jaksaisit tämän kuukauden verran kiirettä!
    Pian se on ohi. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Voi auts! Toivottavasti ei mikään paikka hajonnut, kun kaaduit! Kaunis tuo sun tekstijoulukuusesi, ja kaunis ajatuskin siinä :) Mäkin yritän alkaa nauttimaan joulunodotuksesta, tähän asti ajatuskin joulusta on vain ahdistanut.

    Voimia ja jaksamista :)

    VastaaPoista
  5. hieno joulukuusi,voisit vaikka kopioi sen ja laittaa vaikka muistilapuksi jääkaapin oveen:)) ihan säihähdin kun luin kaatumisestasi, onneksi taisit selvitä pelkillä mustelmilla. nautitaan siis tästä ihanasta joulunalus ajasta

    VastaaPoista