seuraa sähköpostitse

tiistai 29. syyskuuta 2015

Tämä tiistai oli maanantaikappale

Usein tiistait ovat minulle maanantaita. Kas kun putiikki on maanantaisin kiinni. Heti aamulla tuli muutama asiakas hakemaan tuotetta, jonka olin sanonut saapuvan tiistaina. Minä heille sanomaan, että vasta huomenna tulee. No, iltapäivällä tulivat. Haarukkapitsihaarukat.

Toinen moka sattui heti perään. Symppis pappa tuli varovasti kyselemään, mitä hänen takilleen kuuluu... Ai, mille takille? Ihan tyhjää lyö pää. Varmaan kuukausi aikaa (vaikka hän nätisti muisteli, että kaksi viikkoa) kun oli tuonut takkinsa vetskarin korjattavaksi. Oli siinä selittelemistä. Huomiseksi lupasin. Samoin entinen opettajani haki korjausompelun, jonka oli jättänyt joskus toukokuussa...

Kolmas moka on vähän hankala selittää. Olin lähettämässä avustajaa ostamaan takkivetskaria. Sanoin, että avataas nyt toi saapunut paketti, jos siellä on tilaamani vetskarit, niin ei tarvitse tuoda kuin se yksi, ei vastaisuuden varalle. Siis. Ei kumpikaan meistä älynnyt, että eihän sitten tarvitse sitä ensimmäistäkään käydä hakemassa, jos ja kun niitä siellä paketissa oli.

Ja mitä muuta lienen mokannut, mutta en vaan älyä edes hävetä.

Joku kommentoija ihmetteli, miten pystyn pitämään putiikkia, kun en kotitöistä selviä. Sitä sama minäkin usein mietin, mutta en ihmettele. Sisu. S-i-s-u. Ja toisaalta putiikki on minulle elinehto, ei taloudellisessa mielessä, mutta mielenterveyden. Mutta joka ihmettelee, voi koittaa, miten saa turvallisesti vietyä petivaatteet pihalle portaita pitkin kahta kyynärsauvaa samalla raahaten. Tai imuroitua - tarvittais kolmas käsi.

Mutta siitä olen ihan varma, että toisen töissä en pärjäisi. Ainakaan tämän hölmön pään kanssa.

Pellavasydämen Mervi
ps. huomaan tiettyä arkuutta tai jopa haluttomuutta kirjoittaa, kun mietin, että tätäkin lukee joku sellainen, joka arvostelee negatiivisesti elämääni, päätöksiäni, kykenemistäni.

6 kommenttia:

  1. Blogiasi on ihana lukea! En voi kun ihailla suhtautumistasi asioihin, kuten nyt noihin unohduksiin, lipsahduksiin ja kömmähdyksiin. Kaikillehan niitä sattuu, mutta kaikilla ei ole uskallusta tuoda niitä julki.
    Tuo negatiivinen kommentointi on jännä juttu. Miten paljon isomman jäljen se muistiin jättääkään kuin positiivinen viesti. Kuitenkin sinullekin tulevista kommenteista noin 99% on positiivisia, mutta sillä 1%:lla on joskus isompi vaikutus. Meidän 99%:n vuoksi, jatka kirjoittamista kuten tähänkin saakka. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa asiassa olen tosikko, mutta itselleni osaan nauraa. Kiitos kommentistasi, mukavampi mennä nukkumaan...

      Poista
  2. Niitä maanantaikappaleita vaan tulee kaikille, joten älähän välitä. En käsitä, mitä iloa joku saa kommentoimalla ilkeästi toisen rehelliseen postaukseen. Kuitenkin, kuulemma, suuri on blogisteista kirjoittaa puuta heinää niin itsestään kuin oloistaankin. Onneksi niitä negativiisia anonyymejä tulee sittenkin harvoin, mutta tosi on, ne jäävät kaivelemaan. Mervi, nokka pystyyn ja eteenpäin, kuten mummo lumessa. Vaikkei meistä kumpikaan taida kovin pitkälle nykymenolla hangessa tarpoa... Iloista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Ihana,että jaksat puuhailla ja pitää blogia. Täällä on mukava vierailla.
    Iloa ja myötätuulta edelleenkin päiviisi.

    VastaaPoista
  4. Olisiko perinteinen vihko jotakin?
    - kirjaa siihen pv ja sovittu asia ja asikkaan puh.numero, esim. vetoketjun vaihto takkiin ja sovittu noutupäivä
    - kun noudettu ja maksettu, viiva päälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-uh. Sellainen vihko on. Aina kirjoitan tilauksen johonkin vihkoon. Mutku sitä vihkoa pitäis muistaa katsoa. Ja joskus niitä vihkoja on useampia. Nyt olen kylläkin yrittänyt kirjoittaa kaikki SAMAAN vihkoon. Se on sentään onni, että on kyseessä vain materia, ajatella, jos tällainen homepää olis esim. sairaanhoitajana...

      Poista