Leijonien luolassa

Viimeisin postaukseni hinnoittelusta näyttää tuoneen tavallista päivää enemmän lukijoita blogiini. Minua kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa täällä piipahtavista on käsityöläisiä, jotka itsekin myyvät tuotteitaan. Viitsisitkö sinä vastata muutamaan kysymykseen tuossa oikealla - voisin vastausten perusteella muokata juttujani enemmän kiinnostaviksi.

Karsintaa pitäisi suorittaa...?

Katsotteko telkkarista Jim-kanavalta ohjelmaa Leijonien Luola? Siitä on tullut itselleni lähes lemppari. Joku siinä kolahtaa, vaikka toki ymmärrän, että formaatti toistaa itseään. Nyt on menossa kanadalainen versio, jossa ökyrikkaat sijoittajat ottavat vastaan eri alojen yrittäjiä, joilla on toinen toistaan merkillisempiä liikeideoita. Tarkoituksena on saada sijoittajat innostumaan yrityksestä ja sijoittamaan siihen. Aika usein ei onnistu. Yrittäessäni samaistua noihin yrittäjiin, peilaan samalla omia ideoitani ja yrittäjyyttäni. Voin kuvitella itseni sinne itkemään nolouttani, kun minut diskataan...

Uskoisin, että ensimmäisenä minulle huomautettaisiin liian suurista kuluista. Liikehuoneiston vuokraaminen käsitöiden myyntiin osoittaa suurta rohkeutta tai sitten järjen köyhyyttä. Omalla paikkakunnallani putiikkien vuokrat liikkuvat 1000 euron molemmin puolin. Paljon halvemmalla pääsisi perustamalla esim. verkkokaupan tai keskittymällä vain käsityön tekemiseen.

Toiseksi saisin pyyhkeitä liian laajasta valikoimasta. Pitäisi keskittyä muutamaan tai ehkäpä vain yhteen tuotteeseen ja kehittyä siinä.

Katteitani moitittaisiin aivan varmasti. Bisnesmaailmaan ei kuulu helläsydämisyys.

Markkinointiani halveksittaisiin olemattomaksi ja amatöörimäiseksi.

Jne..

En tiedä, kumpi puoli minusta pääsisi voitolle, selittäjä vai marttyyri? Yrittäisinkö sanoa, että kun ei tämä olekaan minulle leipätyö, sellainen harrastus vain. Että nautin nimenomaan asiakkaiden kohtaamisesta kasvoista kasvoihin. Että haluan työpaikan, johon mennä. Että en halua tehdä samaa tavaraa päivästä toiseen, vaan haluan toteuttaa miljoonia ideoitani. Että ei kukaan maksa minun käsitöistäni, kun en itsekään raaski paljon maksaa. Että en osaa tehdä mainoksia ja ne maksavat niin hirveästi. Että en ole päivääkään saanut koulutusta yrittäjyyteen. Yrittäkää nyt ymmärtää...

Tai sitten alkaisin itkeä.

Paljon puhetta hinnoittelusta

Olen saanut sapiskaa! Minua on hyväntahtoisesti moitittu tuotteitteni liian alhaisesta hinnoittelusta. Vaarana on kuulemma toisten ompelijoiden hintojen polkeminen ja se, että joudun laittamaan lapun luukulle tai hakemaan lisätöitä muualta.

Juuri näin se taitaa olla? Vaikka minua on kuinka opetettu, kädestä pitäen näytetty kaaviot siitä, mitkä kaikki asiat hinnoitteluun vaikuttavat milläkin osuudella  ja viimeksi tietysti kirjanpitäjä pitää puhetta riittävistä katteista, silti en näytä oppivan. Siis vaikka minulla on tieto - toteutus uupuu. En millään henno kirjoittaa hintalappuun numeroa, jossa kaikki asiat on otettu huomioon.

Osuutensa on liikepaikalla. Uusikaupunki on pieni maaseutukaupunki, jossa hintataso lienee yleensäkin edullisempi eikä täällä ole totuttu kalliisiin merkkiliikkeisiin. Paljon käydään halpaketjujen tavarataloissa ja kun tällainen tavallinen kuluttaja vertaa sanotaan nyt vaikka käsinhuovutetun patakintaan hintaa halpiskaupan euroon niin valinta on selvä. Kyllä se design-tuote jää Pellavasydämen hyllyyn ja ostetaan vaikka kaksikin euron kinnasta, olkoonkin että se saattaa ensimmäisessä käytössä palaa karrelle. No, poikkeus vahvistaa säännön.

Vaikka kuinka puhutaan, että käsitöitä arvostetaan, niin kyllä sen käsityön hintaa pitää laskea, jotta kauppa syntyy. Se vaihtoehto, että design-tuote sulostuttaa putiikin hyllyä vuoden, kaksikin, ei tuo rahaa kassaan - kyllä tavaran pitää kiertää ja valikoiman vaihtua. Silloin on tietysti viisasta miettiä, onko hyllyssä oikeanlaista tuotetta tarjolla juuri tälle asiakaskunnalle?

Minulla ei ole ammattitaitoa TÄHÄN työhön, siis myyntiin ja markkinointiin. Miksi joku  tuote jää hyllyyn? Onko syynä liian korkea hinta, huono laatu, sopimaton materiaali, vai onko tuote vaan kertakaikkisesti väärä? Olen senkin huomannut, että hinnan alentaminen -50 % ei aina vaikuta. Silloin on jotain pahasti pielessä, eikö vain?

Jos olis paljon rahaa, palkkaisin jonkun "konsultin", joka tulisi tekemään tutkimusta. Sitten hän kertoisi minulle, mitä pitää muuttaa, mikä on hyvää ja mistä pitää luopua kokonaan. Ja sen jälkeen, kun mm. hinnoittelu olisi kohdallaan - simsalabim -  Pellavasydän kukoistaisi ja minusta tulisi rikas! Ohhhhoh.

Moni teistä varmaan muistaa haarukkapitsihuivitilauksen, jonka toteutin. Sen hinnoitteluun pyysin teiltä lukijoilta apua. Sain todella laajan hintahaarukan. Tähän tuotteeseen asetin hinnan tarkan harkinnan, noiden neuvojen ja järkisyiden perusteella. Siellä se huivi odottaa vieläkin putiikissa noutajaansa. Mitä teen kahdelle huiville, jonka langat ovat asiakkaan omat? Hinnoittelinko siis kuitenkin väärin?

KOTIMAISTA VAI ULKOMAISTA - TEOLLISTA VAI KÄSIN TEHTYÄ?

Olin aivan oikeassa siinä olettamuksessa, että kirjoitukseni pienestä neulakirjasta löytää sen valmistajan. Varmaan ovat auttavaiset lukijat edesauttaneet asiaa ja kirjan tekijä - vaikkakin anonyyminä - ilmoittautui. Olin väärässä ostopaikan suhteen. Minulle kirjanen vaan esiteltiin samassa yhteydessä, kuin muut käsityömessuilta tehdyt ostokset, joten luulin tai kuulin väärin. Kirjanen onkin siis ostettu verkkokaupasta ja sen hinta oli 4 euroa.

Kirjoitin siinä jutussa, että välittömästi tuli mieleeni: "Tämä ei voi olla kotimaista käsityötä!"  Mutta olin siis väärässä, kirjanen on ammatti-ihmisen Suomessa valmistama. Tästä opin erittäin tärkeän asian tuotteen hinnoittelusta. Jos hinta on "liian halpa", se antaa väärän mielikuvan. 

Hinnoittelu on vaikeaa, kaikkein vaikeinta käsityöyrittäjyydessä. Saa kommentoida.

Mervi
(joka lähtee lyhentämään kahdet miesten puuvillahousut hintaan 10 euroa, kun on kerran ennenkin tehnyt sillä samalla hinnalla)

Opetus numero 2: Mieti hinnoittelussa myös sitä, oletko valmis myymään samaan alhaiseen hintaan myös seuraavallla kerralla?

Tunikan kaava

Eilen kuvasin tunikan ompelemisen ja lupasin tänään laittaa kaavan.

Kaavan tarina on tällainen: Niinkuin kerroin sain ostin puolivalmiin tunikan mukana kaavan ja lehdestä reväistyn ompeluohjeen. Sivu oli ET-lehdestä. Lähetin sinne sähköpostia ja kysyin, saanko skannata sivun ja julkaista blogissani. Ensimmäinen vastaaja sanoi, että jutun toimittaja oli antanut luvan, mutta että kuvaa ei ehkä pitäisi näyttää. (Saattaa johtua siitä, että kuvaajaltakin pitäisi erikseen kysyä lupa.)

Sain vielä toisen viestin, johon toimittaja liitti linkin lehdessä myös olleeseen tunikaohjeeseen. Vaikka se ei ole sama juttu, kaava on kuitenkin aivan sama. Eli tässä on teille halukkaille linkki tunikan/kesämekon pienoiskaavaan ja ompeluohjeeseen. Kesämekon kaava

Tämän tunikan on siis suunnitellut Anne Sneck ja siitä on ollut kaksi eri versiota Et-lehdessä.

Kaavaa pidentämällä voi tehdä liivihameen ja eri materiaaleilla ja kuoseilla vaihtelua.

Olisi ihan kiva tietää, jos joku on näillä ohjeilla tunikan tehnyt! Tarttis itsellekin tehdä - suutarin lapset jne...

mervi

Vahingosta peukalo keskelle kämmentä

Tänään sattui paha vahinko, jolla olisi voinut olla sietämättömät vaikutukset. Onneksi ei ihan niin käynyt.

Putiikin ovet avattuani poikkesin naapuriliikkeessä tarinoimassa ja sotkeennuin jalkoihini. Olin aamulla kenkiä laittaessani tuumannut, että ovat hiukan lipevät ja niinpä olivatkin. Ei auttanut mitkään korjausliikkeet, vaan kaaduin pitkin pituuttani lattialle. Pää osui pylvääseen ja siinä taitaa olla pikku kuhmu. Enemmänkin pelästyin ja tunnustelin tietysti ensimmäiseksi leikattua lonkkaa, miltä se tuntuu...no ei kummemmalta.

Ei mennyt kauaa, kun käsi alkoi särkeä. Se oli siis sijaiskärsijänä ja lonkka säästyi - ehkä?
Todennäköisesti ei kuitenkaan ole luita poikki, kun sormet toimii. Mutta peukalo muutti tuollaiseen asentoon, keskelle kämmentä. Siitä se ei suostuisi oikenemaan. Ehkä jotain kudosvaurioita. Vasen käsi on mun virkkauskäsi, enkä tule toimeen ilman sitä. Kyynärsauvakaan ei siihen nyt oikein sovi.

Jos olisin palkattu työntekijä, saisin sairaslomaa. Yrittäjänä yritän vain olla töissä ja tehdä mitä kykenen. En paljon mitään. Onneksi olen rohkea. Ulkona olevaa ständiä en sitten millään olisi saanut kannettua, mutta pyysin nuorta komeaa poikaa tekemään päivän hyvän työn. Ei pistänyt hanttiin.

Tunikan ompeleminen

Blogiini tullaan aika usein hakusanalla tunikan ompeleminen. Näytän sen tässä kuvasarjalla. Kuvat ovat tosi huonoja (toiset salamalla ja toiset ilman) eikä tuo ohjekaan ole kovin merkillinen. Olen niin hätäinen, etten paljon "tuhlaa" aikaa suunnitteluun. Siittävaanjaäkkiä!

Tämän tunikan tarina on seuraavanlainen: Ostin facebookin käsityötarvikesivustolta keskeneräisen tunikan, joka oli valmiiksi leikattu. Mukana tuli myös kaava ja lehdestä irtireväisty sivu, jossa oli ompeluohje. Kaavaan palaan seuraavassa postauksessa.

Tämä on samantyyppinen kuin oman Pellavasydän-mallistoni pellavatunika, mutta ei sama. 

Ensin leikataan etu- ja takakappaleet. Molempien keskikohdat asetetaan kankaan taitteelle. Kappaleet ovat muuten täsmälleen samanlaiset, vain pääntie poikkeaa.

Etu- ja takakappaleiden keskellä on taite

Etukappaleen pääntie on avarampi kuin takakappaleen

Lisäksi leikataan alavarat. Tässä etukappaleen pääntien alavara - aivan samankokoinen ja -mallinen.

Takakappaleen alavaran jouduin leikkaamaan saumanvaralla, koska kangasta oli liian vähän. Sen vuoksi alavara on hiukan pidempi keskeltä.

Kädenteiden alavaraan ei enää kangasta riittänytkään, joten leikkasin ne eri kankaasta.
Yleensä alavarat vahvistetaan tukikankaalla, mutta ei ole välttämätöntä. Itse en pellavatuotteissa käytä.

Sitten ompelemaan. Etu- ja takakappaleen olkasaumat ommellaan yhteen, oikeat puolet vastakkain.

 

Kaula-aukon alavarat ommellaan renkaaksi ja ulkoreuna huolitellaan saumurilla tai siksakilla.
Alavara neulataan pääntielle  - oikeat puolet vastakkain - ja ommellaan kiinni. 

Ommellessasi huomaa laittaa saumavarat kohdakkain, mutta kääntää ne eri suuntiin.

"Silitä"sormilla sauma auki, käännä nurjalle ja neulaa kiinni. Katso, ettei alavara pilkota päällipuolelle.

Tikkaa alavara. Itse teen sen oikealta puolelta ja noin 1,5 cm:n etäisyydeltä ulkoreunasta. (Joku tekee vielä toisen tikkauksen aivan ulkoreunaan.)

Pääntie näyttää tältä nurjalta puolelta

Tässä vaiheessa ommellaan ja huolitellaan sivusaumat.

Kädentien alavarat ommellaan rinkuloiksi ja neulataan kädenteille, oikeat puolet vastakkain. Näitä ulkoreunoja ei tarvitse huolitella.

"Silitä" alavara sormella sauma auki, käännä nurjalle ja taita kaksinkerroin. Neulaa kiinni, kuten alakuvassa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin kädentien alavaroissa tällaista tapaa, että käänsin alavaran kaksinkerroin. Useimmiten varaan saumanvaroja sen verran enemmän, että teen kädenteihin normaalin taitteen ilman alavaraa. Tai ompelen alavaran samoin kuin pääntiellä. Toki voisi käyttää myös valmista vinonauhaa. Käyttämällä eriväristä vinonauhaa saa tunikalle aivan erilaisen ilmeen.

Alavaran ompelu nurjalta puolelta

Tältä kädentie näyttää oikealta puolelta

Huh huh! Nyt on suurin osa tehty ja tunika näyttää olkapään kohdalta nurjalta puolelta tällaiselta.

Sitten siirrytään helmaan. Helma huolitellaan saumurilla tai siksakilla, käännetään nurjalle ja ommellaan.Voi tehdä myös siistimmän näköisen taitteen, eli kääntämällä helman vielä kerran.

Enää vain silitys varovasti nurjalta puolelta tai mieluummin silitysliinaa käyttäen, jotta kangas ei ala kiiltää.

Tyttäreni suostui mannekiiniksi. Tunika on hänelle hivenen liian iso rintojen kohdalta, joten kuvassa piti olla tuolla lailla kädet pitkin kylkiä...

Ehkä tuota kaula-aukkoa voisi vähän suurentaa, avartaa alaspäin?

Tässä tämä ohje - pääseekö tästä käsitykseen? Jos joku kohta jäi vaivaamaan, ota yhteyttä. Yritän kertoa tarkemmin tai toisin sanoin.

Seuraavalla kerralla näytän kaavan.

Mervi

kiinalaiset, suomalaiset ja virolaiset kädet

PERIAATTEELLISTA POHDINTAA KÄSITYÖSTÄ

Tätä kirjoitusta on muokattu myöhemmin saatujen lisätietojen mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa en halunnut ottaa kantaa varsinaisesti työhön, vaan kertoa omista alitajuisista päätelmistäni, mitkä syntyivät arvioidessani kirjan alkuperää ja hintaa. Missään vaiheessa en halunnut aliarvioida vaan päinvastoin todeta, että käsin tehty on käsintehty myös muualla kuin Suomessa.

Sisareni osti käsityömessuilta neulakirjan, joka ei maksanut montaa euroa.
Korjattu tieto: ei ollutkaan käsityömessuilta ostettu, vaan verkkokaupasta.

Ostos on viehättävä ja olisi minulle erittäin tarpeellinen - neulat on AINA hukassa. Aloin tutkia kirjaa tarkemmin. Totesin sen käsin tehdyksi.  Jokainen sivu on huoliteltu pykäpistoin.

Pitsi on käsinvirkattu, ehkä vanha? Pitsit on kiinnitetty käsin.

Sitten seurasi päätelmä, joka tuli "pyytämättä" - Kiinasta tuotu! 

Eihän kukaan myy Suomessa käsintehtyä muutamalla eurolla - eihän? Täytyy olla kiinalaista tekoa.

Entä sitten?

Ainakin itselläni on vahvana tuolla jossain syvälle juurtuneena ajatus, että kiinalainen = huonolaatuinen.
Mutta. Jos kiinalainen nainen on omin käsin ommellut neulakirjan, eikö se ole yhtä hyvä, kuin suomalaisen tekemä.

Vai liittyykö se aliarvostus hintaan. Kun on halpaa, ei voi olla hyvää.

Vai onko se NIIN, että kun se on tuotu Kiinasta, siitä on niin moni välikäsi hyötynyt, että käsityön arvo on matkalla hiipunut?

Vai onko se NIIN, että häpeämme alipalkattujen kiinalaisten hyväksikäyttöä ja siksi emme arvosta edes heidän käsillä tekemiään tuotteita?

Samaa olen pohtinut Viron reissuillani. Olen käynyt usein saman käsityöläisen puodissa. Ikäiseni keski-ikäinen nainen ja hänen äitinsä valmistavat käsin kauniita neuleita. Puodissaan tuo rouva neuloo koko ajan. Olen siis varma, että tuotteet ovat heidän itse tekemiään. Mitä tapahtuu, jos ostan ne, tuon Suomeen ja myyn täällä? Moni sanoo halveksien että "Ai, ne on tuotu Virosta!" Eli siis, onko käsillä tekeminen laivamatkan tuolla puolella eriarvoista kuin tällä puolen? Miksi?

En tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen - tässä vain tällaista pohdintaa ja itsetutkistelua.
Mitä mieltä sinä olet?

Summasummarum. Tuosta neulakirjasta en todellakaan tiedä, onko se tehty Suomessa, Kiinassa tai jossain muualla. Nimikointi puuttuu! Kaunis se on ja mielestäni käsityönä arvokkaampi muutamaa euroa. Ja varmasti kätevä (en ole uskaltanut kokeilla, sillä voisi käydä niin, että sisareni ei saisi omaansa takaisin)

Myöhemmin minulle selvisi, että kirjanen on kuin onkin suomalaista käsityötä. 

Opetus 1: Ainakin myytäviin käsitöihin kannattaa laittaa tieto valmistajasta ja kotimaisuudesta. 

Opetus 2: Hinnoittelua ei kannata tehdä alakanttiin, sillä liian alhainen hinta voi antaa väärän mielikuvan.

Ikkuna uuteen

Todella harmillista, ettei ikkunasta saa otettua kuvaa. Vai saisko, jos osais?

Tällaiselta näyttää Pellavasydämen näyteikkuna kävelylenkillä kulkijoille..

Vasemmassa reunassa on sininen meriaihe

Sieltä siirrytään sävy sävyyn hattuosioon

 

Tässä osiossa esittelen kuukauden käsityön

Tämä yo-aihe oli toisessa ikkunassa

Tuosta kuukauden käsityö-ideasta kerron myöhemmin lisää.

Tänään pidän vapaapäivän, kun alkoi käydä liikkuminen ylivoimaiseksi. Ihana sijaiseni Pirkko (isäni ikäinen eläkeläinen) pitää putiikkia pystyssä ja hyvin hoitaakin homman. Tiedän, että tulee lattiakin imuroitua ja pyyhittyä. Itselleni täysin mahdoton tehtävä näissä fyysisissä olosuhteissa.

Pyysin miestäni nostamaan ulko-oven viereen tukevan tuolin, jotta pääsen ulos. Ehkä menen kesän ensimmäisiä auringonsäteitä vastaanottamaan. Kysyy kuitenkin, että olitkos ulkona....

Ai niin, unohdin kertoa kaikkein isoimman asian, paitsi että kerron siitä vain häivähdyksen...Nyt on tulossa isoja muutoksia, oikein isoja! Palapelin palaset loksahtivat (ainakin nyt näyttää siltä) juuri kohdalleen. Ikäviä asioita, mutta myös positiivisia.

Mervi