Jouluisia kuvia

Tässäpä teille pläjäys kuvia putiikista. Nämä on otettu hätäisesti suunnittelematta, asettelematta ja sommittelematta. Sieltä täältä.

Olen saattanut jo kertoakin näiden himmeleiden tekijästä. Reima Patokoski kasvattaa itse rukiin, valmistaa niistä oljet ja kokoaa himmelit. Sen lisäksi hän vielä tekee kartongista säilytyslaatikot kuhunkin himmeliin juuri sopivan. Nämä ovat hänen mukaansa "cityhimmeleitä" sillä ovat sopivan pienikokoisia nykyasuntoihin.

 Tämän adventtikalenterin olen itse valmistanut. Tai no, nuo kuvat olivat kankaassa valmiiksi painettuina. Mutta siis leikkelin ja tein taskuiksi. Ikikalenteri käy vuodesta toiseen ja taskuihin mahtuu aika kivasti monenmoista jouluyllätystä.

 

Jouluisia näppipyyhkeitä olemme valmistaneet lähes liukuhihnalta. Aikaisempina vuosina nämä ovat ainakin olleet tosi suosittuja pikkulahjoja ja tuliaisviemisiä.

 Jouluinen näyteikkuna sisältäpäin katsottuna. Harmi kun kuvassa ei erotu nuo upeat vanhasta laudasta tehdyt pikkutalot.

 Jouluisia pöytäliinoja.

Seimiasetelma paperimassasta ja kankaasta. Upea.

 Seimiasetelmia keramiikasta

Tässä kuvassa esittäytyy kaksi paikkakuntalaista taiteilijaa, ei kun kolmekin... Keramiikkaenkelit on valmistanut Ann-Maj Helpiö ja mukit ovat naivisti-taitelija Raija Nokkalan kuvittamia. Niitä on kylläkin jäljellä vain nuo kolme. Eikä niitä taida saada enää mistään muualtakaan? Kolmas taiteilija on mieheni sisar Tarja Lamminen, jonka maalaamia tauluja putiikissa on muutama. Tässä upea "sininen hetki". 

Joulupussukoita kestolahjakääreeksi ja monenmoisten tavaroiden säilytykseen. Käyvät muulloinkin kuin jouluna.

 

 Joulutarjotin: vanhalla peltitarjottimella lasipurkin päälle virkattu lyhty. Pidämme tässä tuikkua palamassa pitkin päivää ja se luokin kodikasta tunnelmaa. Virkatut enkelit taustalla ovat myös itse tekemiäni. Niiden ohjetta joku kyseli jo aika päiviä sitten. Olen sitä edelleen väsäämässä - siinä ohjetta suunnitellessa tuli muuten 15 enkeliä valmiiksi, kun piti itse kokeilla joka vaihe uudelleen. Etualalla on Maija Peltosen lumipallokynttilät.

Hauskoja nämä tontut, kun niiden ilmeet on niin erilaisia. Jokainen tonttu on omanlaisensa persoona. Tontut on käsin huovuttanut Riitta Wahlman. Taustalla näkyy myös muita huovutettuja tuotteita.

Voi voi kun olisi taas paljon kerrottavaa. Tänään sain ensimmäiset oikein kunnon moitteet asiakkaaltani. Viime postauksessa kerroinkin niistä kehuista ja nyt sain siis vastapainoksi sitä kritiikkiä, joka tässä tapauksessa oli mielestäni täysin aiheetonta. Palaan siihen ehkä toisen kerran. Nyt on niin kova kiire - lupasin asiakkaalle huomiseksi lyhentää hänen villakangas takkinsa. Töihin siis!

Mervi

Asiakkaat kiittävät, minäkin kiitän

Useammankin kerran olen kirjoittanut palautteen antamisesta ja saamisesta. Kehuja on kiva saada, mutta kritiikki vie asioita eteenpäin, se auttaa kehittämään toimintaa.

Omasta mielestäni annan positiivista palautetta.  Minun ei ole vaikea kehua vaikkapa toisen asua tai hyvää ruokaa, kaunista sisustusta ja hyvin tehtyä työtä. Mutta. Jostain kumman syystä aikoinaan olen lapsiltani saanut palautetta, että "en koskaan kehu". Epistä! Esikoistani odottaessani muistan vakaasti päättäneeni, että kaikin voimin yritän lujittaa lasteni itsetuntoa, kehua ja kannustaa... ilmeisesti olen epäonnistunut?

No, eksyin varsinaisesta aiheesta. Viime aikoina olen saanut iloista palautetta asiakkailta. Eilen piipahdin putiikissa, vaikka olinkin "vapaalla". Istuin päällystakki päällä keinutuolissa ja tuli asiakas, jolle pahoittelin, että näin vaan laiskana istun tässä. Tähän asiakas totesi: " Mutta ihanaa, että olet paikalla!" Voisiko sen kauniimmin sanoa?

Eräs asiakas koki saavansa "ylimääräistä" palvelua (vaikkei se minusta siltä tuntunut) ja niinpä hän toi minulle kiitokseksi kukkasen.

 

Kaunis ja jouluun niin mainiosti sopiva punainen atsalea. Tuo peltinen purkki on löytynyt ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja sopii tähän mitä mainioimmin! Vähän vetoisessa paikassa kukkanen nyt sijaitsee tiskin nurkalla oven suussa. Toivon kuitenkin, että saamme sen pysymään hengissä. Meitä on liikkeessä nyt ajoittain kolmekin: minä, pikku-Mervi ja Pirkko. Jos kaikki käy kukkaa kastelemassa se ei tykkää hyvää, joten annoin tehtävän kokeneimmalle eli Pirkolle. Atsalea kuulemma pitää siitä, että kerran viikossa upotetaan ruukku veteen, eikä sen lisäksi vetta annetakaan. Sijoituspaikka pitäisi olla valoisa.

Piipahdukseni putiikissa osui oikeaan aikaan, kun eräs vaki-mummoni sattui myös käymään. Hän toi minulle Mahonia-pensaan oksan. Hämmästelin kuullessani, että tuollainen aina-vihreälehtinen ja kukkanuppuinen pensas kasvaa Suomessa luonnossa. Asiakas oli siitä tehnyt kransseja, mihin varmaan oikein hyvin sopiikin. Laitoimme oksan veteen, toivoen jospa nuo nuput vaikka aukeavatkin. En tiedä. Tämä mainitsemani asiakas tuo usein jotain tullessaan, omenia, kukkia... Mietin tätä asiaa ja tulin siihen johtopäätökseen, että joku ihminen on luonteeltaan "vieraanvarainen" ja antelias. Ei tarvitse olla niin erikoista syytä, kun haluaa ilahduttaa toista. Tai sitten mummo on niin iloinen siitä pienestä hetkestä, kun saa istua keinutuoliin ja kertoa viime päivien tapahtumat. Kun ei ole kiire ja joku jaksaa kuunnella.

Mistä minä olen kiitollinen, kenelle voisin tänään antaa kiitosta?

Näin itsenäisyyspäivänä kiitollisuuden aihetta ei ole vaikea keksiä: vapaus, oma itsenäinen isänmaa, rauha...
Kiitollinen olen niille miehille ja naisille,
jotka itsensä uhraten ovat meille itsenäisen Suomen hankkineet. 
Tavalla ja toisella.

Puolet elämästä menee tavaroiden etsimiseen.

Pidän "vapaapäivää" - hehe... Siis en mene tänään putiikkiin, vaan teen töitä kotona. Kaksi tunikaa pitäisi saada valmiiksi. Illalla on taas kotisivuntekokurssi ja nyt olen jopa ihan innoissani siitä - hyvä minä! Olen jo hiukan harjoitellut eli tehnyt uutta kotisivuani blogipohjalla. Vasta, kun se on valmis, siirrän sen oikeaan osoitteeseen.

Mielelläni näyttäisin teille kuvia, mutta kun kamera on hukassa.

Kuljetan muutamaa kassia edestakaisin kodin ja putiikin välillä - aina on tavaraa tulossa tai menossa. Nyt en pääse ollenkaan jäljille, missä laukussa kamera on.

Näytänpä siis koneella olevia kuvia, joista tehtiin KESÄMAINOS. On tosi vaikeaa fiilistellä kesää näin joulun alla. Uudenkaupungin matkailuesite pitää kuitenkin saada valmiiksi ennen matkamessuja, jotka ovat tammikuussa.

Tällaisilla kuvavaihtoehdoilla lähdettiin liikkeelle:

Ihan ensimmäisen mainoksen neljä vuotta sitten tein ihan itse, mutta se oli niin kova homma, etten sen jälkeen ole edes yrittänyt. Paikallislehti on tehnyt (maksusta tietysti) mainoksen valmiiksi. Mutta kun aina jätän viimetinkaan, niin tänä vuonna eivät ehtineetkään tehdä. Lähetin materiaalin mainostoimistoon, jossa taas ei oltu aivan "samalla aaltopituudella" - no kun eivät ole minun kanssani työskennelleet aikaisemmin, niin eivät tienneet minkä tyylisistä pidän. Vähän piti siis mainosta muunnella, mutta nyt se on lähtenyt eteenpäin....

Voi kuinka kaipaisinkaan edes alkeellista mainoskoulutusta. Pienellä yrittäjällä ei ole mitään mahdollisuutta teettää jokaista lehtimainosta mainostoimistolla, kun pelkkä mainospaikka maksaa lähes 200 euroa!

No nyt tämän pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja siirtyä leikkuuhommiin, mars mars...!
mervi

Muistutus

Aina silloin tällöin sähköpostiini tulee kyselyjä tyyliin "voi kun niitä olisi vielä..."
Mikä yleensä tarkoittaa niitä METALLISIA VIRKKUUKOUKKUJA. Onhan niitä!

Itse en koskekaan muoviseen virkkuukoukkuun, muuta kuin esitellessäni asiakkaalleni huonon vaihtoehdon. Olen varmaankin niin kovakourainen virkkaaja, että saan muoviset heti poikki. Eikä ole kiva tehdä työtä, jos joutuu koko ajan varomaan. Matonkudetta virkatessa pitää saada tehdä ronskisti. Olen neuvonut alkavia virkkaajia, että "ensin kehitetään kiukku, sitten laitetaan hampaat irveen ja sitten vasta virkkaamaan..." Näin tulee hyvää, napakkaa ja tarpeeksi kovaa koria. No, matossa ehkä riittää vähempikin kiukku, sen ei tarvitse olla tiukkaa ollenkaan.

Koukkuja löytyy ainakin tällä hetkellä kaikkia kokoja. Tuossa kuvassa näkyykin "vanhat"  hinnat, mutta nyt voisin yksinkertaistaa niin, että KAIKKI KOUKUT MAKSAVAT 5 EUROA. Paitsi tietysti nuo pienet, jotka ovat olleetkin alle sen. Toisaalta noita pieniä löytyy metallisina ihan tavarataloistakin.

Jos siis haluat koukun / koukkuja itsellesi, lähetä sähköpostia mervi.lamminen@uusikaupunki.fi.

Kerrankin minä tiesin, mistä puhutaan!

Olin eilen atk-kurssilla.
Lähdin kotoa toistellen ihan ääneen, että mahdanko minä mitään oppia, en varmaankaan ymmärrä mitään.... Mutta kerrankin olin väärässä!

Kurssin järjestää Novida ja aiheena kotisivut. Miten teen itse kotisivut ilmaiseksi? Etukäteen ei ilmoitettu, mitä ohjelmaa kurssilla käytetään. Omat kotisivuni (linkki) on tehty ohjelmalla, joka on minulla vain vanhalla koneella ja erittäin hankalasti päivitettävissä (mistä syystä siellä onkin usein vanhentunutta tietoa).

Tällä kurssilla kotisivut tehdään käyttäen bloggeria. Hahaa - senhän minä osaankin jo! Nyt olisi kova into päästä tekemään Pellavasydämen uusia kotisivuja = uutta blogia, mutta tähdellisempää tai ainakin kiireellisempää tekemistä on niin paljon, että on maltettava mielensä.

Tästä olisi kovasti paljon kerrottavaa, mutta nyt ei ehdi...ehkäpä sitten joulun jälkeen paneudun tähän pohdintaan. Tottahan toki tällainen blogipohjainen kotisivu on vähän "alkeellinen" - ainakaan siihen ei saa verkkokauppaa tehtyä, mutta kelvannee eli riittänee minulle. Tärkeimpänä pidän sitä, että päivittäminen on helppoa, jolloin sitä tulee tehtyä ja toinen ratkaiseva asia on tietysti maksuttomuus.

Kommentteja ja kokemuksia kotisivujen tekemisestä tai käyttämisestä otan oikein mielelläni vastaan.

Tänään oli taas kiireinen työpäivä. Aamu alkoi puhelinherätyksellä. Olen lupautunut pitämään käsityökursseja naapurikunnan kansalaisopistoon. Vähän kiireisellä aikataululla (= kahdessa päivässä) suunniteltiin kaksi lyhytkurssia tammi-helmikuulle.

Matkalla putiikkiin otin vastaan tilauksen liikelahjasta, joka piti saada asiakkaalle tunnin kuluessa. Niinpä minä soittamaan puusepälle ja jännittämään sitä, että riittääkö aika ja löytyykö sopiva tuote. Hätäisiä puhelinsoittoja sinne ja tänne, mutta niin vaan asia tuli hoidettua. Asiakkaan tarpeiden täyttäminen on ykkösasia!

Yksi tilattu tunika piti luovuttaa tänään. Viimeiset ompeleet tein asiakkaan odottaessa vieressä. Täysin oma vika kun on kerran ryhtymisrajoitteinen - miksei sitä voi oppia tekemään asioita ajallaan? Miksi pitää siirtää ja siirtää ja olla koko ajan "tuli hännän alla". Mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt ja suunnatonta mielihyvää tuottaa saada asiat päiväjärjestykseen!

Lonkkani leikannut lääkärikin soitti tällä viikolla, mutta siitä kerronkin toisessa blogissani Lonkkaleikkaus.

Tähän tunikaan tein ensimmäistä kertaa tuollaiset pallotaskut. Ei kylläkään oikein erotu näissä kuvissa. Mielestäni tuovat kivasti ilmettä muuten aika eleettömään asuun. Tuo napppijutskakin on uutta. Tässä tapauksessa käytin isoja keraamisia, käsinvalmistettuja pitsinappeja.

Oijoi, kun pellava menee helposti ryppyyn. Ja kun juuri tämän silitin!

Tälläista höpötystä tänään. Mervi.

Tallinnan käsityömessut osa 4

Tässä tulee hutasten tehty juttu. Eipä silti, kuvatkin on hutasten otettu. Mutta se ei tarkoita, että aliarvioisin lukijoitani - päinvastoin. Vaikka on ihan hirrrrrrmuisten kova kiire, halusin nämä kuvat teille näyttää.

Tallinnan Käsityömessuista (eli Martin Markkinat) olenkin jo monta juttua kirjoittanut. Tässä viimeiset kuvat. Nyt niistä käsitöistä, joita reissulla ostin. Tulevat kaikki myyntiin Pellavasydän-puodissani. Kuvaamatta jäi Karnaluksin ostokset, mutta ne nyt on tylsiä: lankaa, nauhaa, nyöriä ja sensemmoista...

 Tässä oikein perinteistä virolaista käsityötä - voiveitsiä eri puulajeista. Tuo koristelu tekee näistä erityisen kauniita.

Nämä käsintehdyt puulelut olivat niin halpoja, että näitä oli pakko ostaa paljon. Olin valikoinut jo kasan erilleen ja sanoin myyjälle "ottavani nämä". Myyjä luuli että ne viimeiset ja alkoi laittaa muita takasin paikoilleen. Ilmeensä oli hauska, kun sanoin:" Älä niitä nyt pois laita, kun minä ostan ne" ja hän ihmettelemään, että "kaikkiko?". No, ei tietysti KAIKKI mitä hänellä oli mutta iso kassillinen kuitenkin.

Näiden nukkien tekijän kuvan julkaisinkin jo aiemmin. Rakkaudella tehdyt mollamaijat kolmessa koossa. Tuossa etualalla on jonkun koulun oppilaiden keramiikasta tekemiä nappeja. Niistä täytyy sanoa, että "ovat niin rumia, että alkavat jo olla kauniita".

 

Nämä hartiahuivit ovat myös jonkun koulun oppilastöitä. Harmi, etten ottanut kuvaa siitä, miten hyvin nämä on nimikoitu. Huivin päähän on ommeltu pieni kangastilkku, jossa lukee tekijän nimi ja taisi olla se koulukin mainittuna?

Tässä pellavapussukassa kiinnitin huomiota tuohon kiinnityssysteemiin. Aikas helppo ja kätevä ainakin sellaisessa käytössä, jos ei jatkuvasti avata ja suljeta.

Tässä on taas tyypillinen virolainen tuote. Kangaspuissa harvaan kudottu pellavaliina. Värit näissä on kauniita, en tullut kysyneeksi onko esim. kasvivärjätty. Jotenkin sellaisia rauhallisia ja luonnonläheisiä värejä.

Seuraavat tuotteet eivät ole messuilta, vaan yhdeltä vakkarimyyjältäni. Hänen luonaan käyn jokaisella Tallinnan reissulla. Pikkuruisessa kojussaan tämä ikäiseni nainen myy omia ja äitinsä kutomia tuotteita.

 Nämäkin hauskat "elikot" hän on itse neulahuovuttanut. Kissa ja pupu ovat niin kutsuvan näköisiä...

Käsin huovutettuja rintaneula-kukkia ostin pussillisen myös. Pikkujoulujen pikkumustaan kiinnitettynä iloinen väriläiskä.

Tämä vauvan neulottu pitsihaalari on 100% villaa - vironvillaa varmaankin? Settiin kuuluu myös pikkutossut ja tuo haalari on hupullinen. Isotöinen, mutta hinnaltaan edullinen.

 Tämän neulesetin lanka on keinokuitua, mutta niiiiin suloisen pehmeä.

Ei tällaisia vauvan tossujakaan ihan hetkessä neulota ja kuitenkin hinta aivan minimaalinen. Koskaan ei tulisi mieleenikään tinkiä muutenkin alhaisista hinnoista, mutta joka kerta tämä myyjä antaa reilut alennukset. Melkein hävettää.

Tänä aamuna heräsin puhelimensoittoon. Naapurikunnasta soitettiin ja kysyttiin tulenko pitämään kansalaisopiston kurssia keväällä. Saan itse ehdottaa, mitä siellä tehtäisiin ja kuinka monta kertaa kokoonnutaan... Asia vaan pitää päättää tänäään! Taas tulee kiireinen päivä. Lonkkaleikkauksen tehnyt lääkärini soittaa myös tänään ja olen vähän hermostunut. Yritän pitää pääni kylmänä ja vaatia jatkotutkimuksia ja toimenpiteitä, että tuosta jalasta tuli kunnollinen. Olen kyllästynyt kulkemaan kepeillä.

Illalla menen kahden illan kurssille, jossa opetetaan kotisivujen tekemistä ilmaisilla työkaluilla (ei taida olla ihan ammattimainen termi) No, toivottavasti opin jotain. Yleensä en.

Pellavasydämen Mervi
Niin, kovasti kiitoksia myötätuntoisista kommenteistanne!

Nyt brakas!

Tänään tuli stoppi. Tää ei jaksanut enää.

Aamulla olin väsynyt jostain kumman syystä, vaikka olin nukkunut ihan tarpeeksi - ehkä liikaa? Heräsin puhelimen soittoon ja siitä se työpäivä sitten lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle. Toinen asiakas soitti jo ennenkuin ehdin putiikkiin. Pirkko-myyjällä oli myös kiirus, ensimmäiset asiakkaat olivat tehneet ostoksensa jo ennen aukioloaikaa!

Päästyäni sisälle alkoi sen päiväinen hulina. Piti tehdä ompeluksia, mutta en ehtinyt edes istahtaa työhuoneessa. Hiki valui pitkin selkää ja aivot lakkasi toimimasta ja meinasin herpata kokonaan. Mutta ennen sitä ehdin lähteä kotiin. Menin pitkäkseni, hiukan nukahdin, join kahvia, otin särkylääkettä ja palasin töihin. Teki terää.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Toinen tykkää vauhdista ja nopeatempoisesta työskentelystä. Itsekin pidän, mutta näköjään pinnani on kuitenkin LYHENTYNYT. Kun on tullut ikää, en enää jaksakaan samalla tahdilla kuin nuorempana, jolloin oikein NAUTIN kiireestä. Yksi virheistäni on se, että luulen ja kuvittelen, että kaikki muutkin haluaa touhottaa, mutta eihän se niin mene. Jokaisella on oma tahtinsa ja paras tulos tulee siten, että saa noudattaa omaa työskentelytahtiaan. Voihan olla, että se verkkaisempi saakin enemmän aikaiseksi kuin tämä touhottaja?

Pääsin kotiin ja olin taas menossa sohvalle, kun jostain kumman syystä olinkin pitkin pituuttani - mutta lattialla! Ilmeisesti maton kulmaan liukastuivat nuo inhottavat, kiukuttavat, ärsyttävät kepit, enkä saanut korjattua tasapainoa ja niin sitä mentiin....Auts!

Nyt on sitten polvessa mustelma, oikea käsi tooooosi kipeä. Ihan hiukan auttoi kylmäpakkaus ja särkylääkegeeli, muttei tästä nyt oikein ompelukoneen käyttäjäksi ole. Pitäisi tänä iltana väsätä muutamat näppipyyhkeet ja yksi hiuslaite, jotka olen luvannut huomiseksi. Ei pitäisi jättää viime tinkaan.

Se hyvä puoli tuossa kaatumisessa oli, että sain hyvän syyn vähän itkeä tirauttaa.

Tiedättehän, naisen pitää välillä saada puhdistaa sieluaan.

Sitten 

tein päätöksen.

Muutankin asennettani. 

"Jos et voi muuttaa olosuhteita - 

muuta asennettasi niihin."

Tähän asti olen kiukutellut ajan puutetta 

ja sitä, että joulu tulee liian pian, enkä ehdi tekemään 

mitään mitä olen suunnitellut. 

Nyt PÄÄTÄN AJATELLA toisin: alankin nauttia joulusta, 

sen odotuksesta ja valmistamisesta 

- onnistuukohan se?

Tulikin vähän hieno joulukuusi.