Taas sai hävetä silmät päästänsä

Mistähän tuokin otsikon sanonta mahtaa olla peräisin?

Muistatte ehkä, että olin joulun alla kurssilla, jossa opin tekemään tällaisesta blogspotin blogipohjasta kotisivun. Halusin vaihtaa nykyisen kotisivuosoitteeni tällaiselle uudelle tekemälleni kotisivulle. Opettaja neuvoi "menemään sinne, mistä olet osoitteen saanut ja pyytämään heitä vaihtamaan osoitteen". Näin ainakin ymmärsin.

Tänään sitten päätin käydä hoitamassa asian. ARVASIN. Ongelmia edessä. Tiedättehän, kun yrittää selittää jotain, mistä ei ymmärrä itse yhtään mitään.... Ai että olin nolo.

Tilanne on siis tämä: Minulla on Pellavasydämen kotisivut, jotka on tehty FrontPage-ohjelmalla

http://www.pellavasydan.fi

ja sitten on nämä - vielä keskeneräiset - uudet sivut

http://pellavasydanpistefi.blogspot.fi

Nyt haluaisin että tähän jälkimmäiseen vaihdettaisiin osoitteeksi pelkkä pellavasydan.fi. Muuten sivun sisältö saa mennä roskiin. Yritin tätä selittää ja kaupan setä ei ymmärtänyt. Hän piirsi kuvioita ja yritti saada minua luopumaan tuosta blogipohjaisesta kotisivu-ideastani. Kunnon asiakaspalvelijana hän tietysti lupasi selvittää asian ja soittaa minulle huomenna onnistuuko se. Saas nähdä.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei tuo uusi kotisivu nyt mikään huippujuttu ole, mutta kun kurssinkin sitä varten kävin ja toisaalta, kun sen nyt osaisin. Hallitsen mielestäni tämän blogin käytön tarpeeksi hyvin. Tämän käyttö on yksinkertaista, joten kotisivuja tulee päivitettyäkin tarpeeksi usein.

Keski-ikäisyydestä on se hyöty, että kehtaa montaa asiaa paremmin kuin nuorempana. Tiesin, että olen menossa häpeämään, mutta menin silti. Mites tuotakaan asiaa muuten olisi hoitanut?

Pellavasydämen Mervi

Ihanin kommentti ikinä!

Muutama juttu taaksepäin kirjoitin blogin kirjoittamisesta ja kyselin, miksi te lukijat olette lukijoitani. Näin:

Miksi sitten lukijat tulevat blogiani lukemaan?
Minkä takia sinä tulit blogiini? Oletko vakkarilukija, tulitko jollain hakusanalla?


Yksi kommentti oli tällainen:

Vastaan vähän myöhässä, mutta haluan lukemisen syyn kertoa. :)
Luen blogejasi ihan vakiolukijana ja tässä siis syyt:

Luen blogiasi, koska se antaa minulle toivoa. Olen aika lailla samankaltaisessa tilanteessa terveyden osalta kuin sinä. Rempallaan oleva osa on eri, mutta tilanne vaikuttaa samalta. Varsinkin tuo rinnakkaisblogi tuo lohtua minulle. Tulee tunne etten ole yksin. :)
Toivoa antava osa-alue on siis se, että minun ei tarvitse jäädä paikoilleen. Tämä nivelvaiva ei ole elämän loppu. Tämä vain muuttaa elämää vähän toisenlaiseksi ja ehkä elämästä tulee minulle mielekkäämpää. Voin sen ainaisen valittelun ja voivottelun sijaan ajatella, ettei ainakaan työ ole harrastuksen esteenä.
Usein niinä huonoimpina päivinä palaan lukemaan blogisi tekstejä, vaikka uutta päivitystä ei olisi tullutkaan. Täältä saan yleensä sen kipinän jatkaa taas eteenpäin.

Kiitos siis ihanasta elämää pursuavasta blogista. Olet auttanut minua monen vaikean päivän läpi. Jatka blogin linjaa itsesi näköisenä ja älä liikaa välitä negatiivisista kommenteista.

Ps. Kaikilla on hiukset litteänä ja ilme oudohko, jos hiki hatussa väsää jotain uutta projektia. Ne jotka toista väittää ja toiselta näyttää, on vaan asetelleet "esittelykuvan" työskentelystä. Todellisuus on usein toisenlainen kuin mitä blogissa näytetään. ;)


Tätä lukiessani minulta pääsi itku. Voiko joku näin kauniisti kirjoittaa ja varsinkin, voiko joku oikeasti näin paljon saada iloa minun kirjoituksistani?

Tuollainen "vaikutus" on kyllä tullut täysin sivutuotteena, sillä blogin kirjoittamisessa ei ole tullut mieleenkään minkäänlainen vertaistuki. Enhän sitä laittanut luetteloonkaan, johon listasin bloggauksen syitä. (Klik)
Luulenpa, että JOS KIRJOITTAISIN blogia, jonka tarkoitus olisi kannustaa kohtalotovereita, en onnistuisikaan noin hyvin, mutta kun en sitä ole päämääräkseni ottanut, ehkäpä onnistunkin? Kirjoitan blogejani hyvinkin itsekkäästi. Oho, olipa hankala ilmaista ajatustani!

Keinutuolinmatot ovat tehneet hyvin kauppansa sen jäkeen, kun toin  keinutuolini malliksi

Enkelikuoroa

Nallet ja puput omassa kuorossaan.

Peikot ovat vallanneet seimen joulun jälkeen

Tässä sattumanvaraisia kuvia putiikista. Ihan vaan niitä, mitä sattui kamerassa olemaan. En edes tarkistanut, jos vaikka olenkin jo näistä jonkun julkaissut.

Tällä kertaa laitan kuvat koossa "suuri". Miltähän nämä näyttävät teidän näytöillänne? Osaako joku (tottakai siellä on montakin joka osaa!) neuvoa, miten noita kuvia kannattaa laittaa tähän blogiin. Niin monissa blogeissa on kauniita isoja kuvia, mutta minun kuvani ovat pieniä ja vähän suttuisia, jotka tietysti klikkaamalla saa isommaksi. Onko kysymyksessä vain valokuvaustaidon ja hienon laitteiston puute?

Pellavasydämen Mervi

Nettiaddikti

Huomaan itsessäni uuden addiktion (onkohan tuo laillinen sana?) Olen nimittäin koukussa nettiin. Jostain syystä tämä meidän Sonera-laajakaista on tökkinyt muutaman päivän, enkä pääse nettiin. Toin töistä mokkulan ja sillä sentään pääsen välillä vähäksi aikaa, mutta joka kerta mieheni pitää se "asentaa". Onneksi on ihana mies, joka osaa ja viitsii....

Olen kuin "kipeä kissa" kun en pääse katsomaan sähköposteja enkä oman blogini kuulumisia, enkä toisten blogeja. Ikävä tunnustaa, että on näin riippuvainen. Miten ihmeessä sitä ennen vanhaan pärjättiin? No, saatiin ainakin jotain tähdellistä tehtyä - vai saatiinko?

Netittömyydestäkö johtuu, että olen saanut jotain tavatonta aikaiseksi. Onkohan kukaan muu näin pihi  - tai kauniimmin sanottuna säästäväinen - kuin minä: jokaikisen rikkimenneen sukan korjaan. En käytä tavallisia puuvillaisia nilkkasukkia, vaan tällaisia: 




(Kuva on Nanson sivuilta, eikä minulla ole ikinä ollutkaan tuollaisia kenkiä.) Kun noihin sukkiin tulee silmäpako, laitan ne sivuun ja muutaman vuoden välein (!) otan sen ison kasan ja korjaan.

Nyt olen korjannut kymmeniä, kymmeniä sukkia ja lajitellut ja "paritellut" ne. Nyt on taas sukkia ainaskin loppuvuodeksi. On muuten hieno tunne, kun saa jonkun tuollaisen roikkuvan homman tehtyä. Nyt olen niin itseeni tyytyväinen!

Mervi

Ilkeitä yrittäjiä...

Sydämelliset kiitokset teille, jotka viitsitte vaivautua kommentoimaan, kun sitä taas kinusin. Oli kiva, että kerroitte, miksi olette blogini lukijoita. Arvostan vaivannäköänne!

Tässä kuvia meidän hiljaisista olioista:

Tämä tyttö esittelee ihanaa villahaalaria

Nämä rouvat ovat piiloutuneet hattunsa alle

Tämä kissarouva sai minut nauramaan.

Nykyisin voi usein lukea/kuulla, kun joku "repeää" jostain kuulemastaan tai lukemastaan. Vähän mää repesin... No, melkein sellainen tunne tuli, kun näin tämän Mervin somistaman kissarouvan ensimmäisen kerran. En tiedä välittyykö kuvassa se tunnelma, mikä livenä on. Voin hyvin kuvitella tälle rouvalle vielä pinkit huulipunat silleen vähän yli maalattuna.

Tänään kerron yhden asiakastapaamisen, hauskuutti, mutta toisaalta harmitti.

Vanhempi naisihminen tuli putiikkiin, sellainen ihan fiksun näköinen täti. Vaihdettuamme kuulumiset säästä hän alkoi juttelemaan, koska oli oikein ajan kanssa liikkeellä. Kertoi, että oli käynyt etsimässä toppahousuja. Mutta hän oli pettynyt, kun ei niitä myyty. Näin hän ensin toisteli monta kertaa: "Ei ne myynyt toppahousuja..." Ja minä mielessäni ihmettelin, että minkähän takia ne eivät suostuneet myymään. Mutta ilmeni, että eivät myyneet ALENNUKSELLA. Ahaaa....

Täti sanoi näin:" Kyllä saisivat sen verran asiakastakin ajatella, ettei aina vaan itseään. Minä sanoin niille, että no minä tulen sitten heinäkuussa teiltä toppahousuja ostamaan!" Varsin tuohtunut täti oli siitä, ettei nyt myyty toppahousuja alennusmyynnissä, kun NYTHÄN NIITÄ JUURI TARVITAAN! Eihän niitä enää heinäkuussa...

Minä en voinut olla selittämättä. Totesin, että ymmärrän oikein hyvin yrittäjän asenteen. Eihän kannata alennusmyyntiä pitää silloin, kun tavaraa muutenkin ostetaan. Alennusmyynnin idea on se, että halutaan päästä eroon tavarasta, joka ei muuten liiku. Niinkuin nämä minun alennustavarani...näytän ja kerron....Sitten vielä puolustelen yrittäjiä yleensä, ettei kauppaa voi pitää, jos ei saa voittoa.

Minulle jäi kyllä se vaikutelma, ettei se täti yhtään ymmärtänyt selitystäni. Hän oli menossa naapuriravintolaan ystävättärensa kanssa syömään, kun siellä on tarjousviikko: kaksi syö yhden hinnalla. Näin on kuulemma joka vuosi tähän samaan aikaan. Ehkäpä tämä täti on tosi taloudellinen ja ostaa vain silloin, kun tavara on alennuksella.

Kysyin, missä liikkeessä hän oli asioinut (urheiluliike) ja ehdotin, että jospa hän menisi "tarjoustaloon" siellä voisi olla edullisempia. Siihen täti innostui kertomaan, että näin vanhempana hän on tullut siihen johtopäätökseen, että kannattaa ostaa vain laadukasta ja sieltähän sitä ei saa.

Kyllä, laadukasta ja halvalla, se kannattaa. Muttei yrittäjälle.

 

 

 

 

 

Jokos minä kerroin, että nyt on oranssi ja turkoosi kude alessa? Ja hinta on sellainen (3 euroa) että taidan jäädä maksumieheksi, mutta haluan pois ja tilaa muulle tavaralle.

Ikkunan somistus - lopputulokset

Joulun jälkeen tyhjättiin näyteikkunat ja alettiin suunnitella uutta. Pääikkunaan tuli teemaksi villaneuleet, pipoja, sukkia ja kirkkaita värejä.

En osaa ottaa kuvia ikkunoista, joten pahoittelen...

Pipopäät sisältä nähtynä

...ja ulkoa kuvattuna

 

Mietin tätä tehdessäni taas kerran, että luovuutta on monenlaista. Usein mielletään luovaksi ihminen, joka osaa tehdä taidetta tai käsitöitä, runoja jne... Mutta vaikka ei omaisi mitään tuollaisia taitoja, voi olla esim. luova ongelmanratkaisija.

Yritin saada tähän ikkunaan korkeuseroja, enkä ensin keksinyt millään. Mutta sitten katseeni osui huopakääröihin ja innostuin niistä taiteilemaan pipoille päitä. Jonkun mielestä ne voivat näyttää hölmöiltä, mutta minun mielestäni ne ovat luovaa ilmaisua, heh!

Toinen ongelma oli pitkien neulottujen polvisukkien esittely, kun minulla ei ole sellaisia sukkaplokeja vaimikäniidennimionkaan. Kangaspakan pahvitötteröön ne sitten sujautin ja toiseen pariin laitoin kudevyyhdin. Hassulta näyttävät ja nyt tilasinkin puusepältä sellaiset oikein jalan malliset mallineet.

Tässä ikkunassa ei ole valoja, joten vein kotoa lasten työpöydän valaisimen, se kun oli sopivasti samoissa väreissä. On tätä ikkunaa ainakin tuijotettu, joten ehkä se puhuttelee?

Toinen ikkuna oli myös haasteellinen. Työ lähti tikkaiden hakemisella. Mervi kiipesi lähes katon rajaan laittamaan lankavyyhtejä roikkumaan. Otin kyllä siitäkin työvaiheesta kuvia, mutten saanut niitä julkaista. Ne nuoret! Se on niin tarkkaa, miltä näyttää... niin Mervi sai ottaa minusta tyhmiä kuvia osoittamaan, että itselläni on rohkeutta näyttäytyä sen kummemmin tälläytymättä. Ne tulee tässä:

Sopisko tää?

Oho, lanka meni solmuun!

Liian iso ehkä?

Se, mitä tästä syntyy, näytetään myöhemmin, siitä ei ole vielä kuvaa. Mutta aikas hieno tuli!

No, takaisin siihen ikkunan somistukseen. Tässä naisellinen viritys, kun ei kivimateriaaliin saa nauloja;

Oho, kylläpäs perspektiivit heittää, hassua...

Nyt on taas ohikulkijoilla ihmettelemistä. Ei nää nyt EHKÄ ihan niitten kirjan ohjeiden mukaan mennyt, mutta luovuutta on ainakin käytetty.

Muutama kuva vielä meidän ALE- pöydästä:

Ja sitten menen katsomaan kympin uutiset ja nukkumaan...kerrankin näin aikaisin, mutta olenhan ollut aamulla tooosi aikaisin liikkeellä. Lääkäriaika oli jo 9.20 ja se on aikaisin mulle. Joulun jälkeen nukkumaanmeno on siirtynyt lähemmäs kello kolmea, joten ei ihme, ettei aamulla tahdo päästä ylös.

Pellavasydämen Mervi

Avainsanat ja järjen köyhyys

Mielenkiinnolla luen Google Analytics-raporttia blogeistani. Miltä paikkakunnalta lukijat ovat, kuinka kauan lukevat blogiani - vai lähtevätkö heti pois - millä hakusanalla ovat blogin löytäneet jne...Niin ja tietysti se on kiinnostavaa, kuinka paljon kävijöitä on esim. päivässä... Kävijämäärät ovat huimasti nousseet. Muistan, kuinka alussa olin ihmeissäni, kun viisi (5) kävijää oli päivän aikana poikennut lukemassa minun kirjoitustani.
Tähänastinen ennätys on eiliseltä päivältä, kävijöitä oli jo yli 400.

Ei tuo raportti kylläkään kaikkea kerro. Jos lukijoita on päivässä useampi sata ja se kuitenkin kertoo vain muutaman käynnin syyn, miten ne loput ovat tulleet?

Tänään sain tekstiviestin tyttäreltäni. "Siis hei HYI mitä kuvia sä oot blogiis laittanut O_O Ihmiset viel luulee et näytän aina niin kamalalta!"  Kerroin, että eihän niitä näe kuin vajaa 400 ihmistä ja sain vastaukseksi Wäääää. Arvatkaa vaan, mitä se nyt sanoo, kun näkee tän!

Ennen joulua kävin kahden illan kurssin kotisivujen tekemisestä. Kirjoitinkin siitä silloin. Yhtenä asiana painotettiin avainsanojen tärkeyttä. Jos haluaa kotisivuilleen paljon lukijoita, kannattaa mm. viljellä paljon käytettyjä hakusanoja, joilla sitten lukijat "eksyvät" sivuillesi.

No, mikä sitten on blogin kirjoittajalle tärkeää; julkisuus, suuret lukiijamäärät, kommenttien määrä, uudet asiakkaat, kohonnut myynti vai mikä? Mikähän minulle on tärkeää?

- Olen huomannut, että tästä kirjoittelusta on tullut tosi kiva HARRASTUS.
- Monista teistä lukijoista on tullut tuttuja. Käyn lukemassa teidän blogejanne ja tuntuu, että tiedämme toisistamme jo vaikka mitä.
- Blogiin kirjoittaminen jäsentää omia ajatuksia. Kun kirjoitan asioita kaupalta, samalla joudun itsekin niitä paremmin pohtimaan ja perustelemaan itselleni.
- Blogi on päiväkirja, jota on kiva jälkeenpäin katsella. Asiat ovat tallessa ( jos on tehnyt varmuuskopiointia)

Miksi sitten lukijat tulevat blogiani lukemaan?
Mitä ajatteli se lukija, joka kirjoitti hakusanaksi "mitä on järjen köyhyys" ja löysi itsensä blogistani (no se oli kylläkin se toinen lonkkaleikkaus-blogi). Saikohan hän vastauksen kysymykseensä?

Minkä takia sinä tulit blogiini? Oletko vakkarilukija, tulitko jollain hakusanalla?

ps. Kuteiden alennusmyynti jatkuu: keltainen kude myytiin jo lähes loppuun. Oranssia on vielä ja nyt tulee lisäksi turkoosin värinen kude. Senkin hinta on siis 3 euroa/kg. Vyyhdit ovat reilun kilon painoisia.

Tässä kuvassa turkoosia kudetta on ylähyllyllä, sen oikeassa nurkassa. Plus että sitä on säkillinen takahuoneessa! Nyt kutomaan raikasta mattoa kevääksi...

Pellavasydämen Mervi

Enkelin seuraava vaihe...

Oikein arvattu, enkelihän siitä on tulossa!

 Ensin neulotaan tällainen

Sitten se laitetaan pesukoneeseen huopumaan, siitä tulee tällainen

Sitten huomataan, että ei se vielä ole tarpeeksi huopunut, laitetaan uudestaan koneeseen. Sitten se jo hiukan huojuen pysyy pystyssäkin.

Mutta eihän tämä vielä enkeliltä näytä, vielä tarvitaan jotain. Työ siis jatkuu....