Kirja-arvonta on suoritettu ja tulos täten julistetaan....

Vastoin luontaista käyttäytymistäni suoritin arvonnan välittömästi, kun sen aika oli. Yleensähän siirrän, siirrän ja siirrän kaikkia asioita viimeiseen asti.

 Kirjoitin ylös kaikki 28 osallistujaa ja leikkasin yhtä suuriksi lipukkeiksi. Nämä laitoin punaiseen Sarviksen muovikulhoon. Muistatteko muuten tuon sarjan jostain 70-80 -luvulta?
   

Tyttäreni nosti voittajaksi nimimerkin - Jude.  Jostain syystä blogger ei nyt anna kääntää tuota kuvaa oikein päin. Mistähän tuollainenkin satunnainen kummallisuus johtuu? On muuten tosi kätevä tuollainen mittanauha pöydän reunassa. Nauhassa on tarra, joten sen saa kiinnitettyä mihin vain. Viivoitin tai mittanauha on yleensä hukassa, mutta tuopa pysyy kiinni pöydässä ja on siis aina käytettävissä. Olen näitä kiinnittänyt jo useampaan pöytään.

Anonyymi7. marraskuuta 2013 22.54

Olen alkanut taas pikkuhiljaa herättelemään käsityötaitojani, kun on vihdoinkin taas aikaa tehdä niitä. Joten tämä kirja olisi tosi hyvä inspiraation lähde harrastukselle. Varmaan sanomattakin selvää, että käsitöiden takia eksyin blogiasi lukemaan ;) joten ehdottomasti lisää käsitöihin liittyvää juttua..

- jude-

Nyt siis Jude, sinun pitäisi ottaa yhteyttä minuun esim. sähköpostilla mervi.lamminen@uusikaupunki.fi ja ilmoittaa osoitteesi. Laitan sitten Ompele pitsejä ja pellavaa - kirjan sinulle tulemaan.

Kommentteja kun lukee, voi vain todeta, että käsityöohjeet on kaikkein halutuinta blogin sisältöä. Sitä siis pitää yrittää entistä enemmän saada muiden aiheiden sekaan. 

Pellavasydämen Mervi

SSS = Sijaistoimintaa siivouksen sijaan

Yöllä kirjoittaessani edellistä juttua olin niin varma, että tänään aloitan huushollin raivauksen uuden siivouskärryni kanssa. Kuvittelin jo itseni huivi päässä (sellainen 50-luvun housewife) lykkimässä kärryä huoneesta toiseen.


Yö meni pilalle. Koska olen yleensä nukkunut päiväunet - kylläkin vasta illalla - kroppani on siihen jo tottunut. Eilen olin taas illan teatterissa, enkä nukkunut niitä päikkäreitä, joten ruumiini luuli, että ne nukutaan puolen yön aikoihin. Heräsin siis mukamaspäiväunilta noin klo 2 enkä sitten enää unta saanutkaan. Valvoin  niin kauan, että mies jo heräsi aamukahvillensa. Plääh!

Sitten heräsin puolen päivän aikaan joka paikka särkevänä. Ei puhettakaan MINKÄÄN tekemisestä. Tässä siis roikun koneella ja käyn välillä yrittämässä jotain. Täydellinen vapaapäivä sikäli, ettei ole mihinkään menoa, eikä mitään PAKOLLISTA tilaustyötä tms.

Vaikka koko huusholli onkin kaaoksen vallassa, on  meillä jotain oikein kaunistakin. Tämä kaktus on tuotu juuri sisälle ja vaikka hän ikivanha onkin, innostuu näin kukkimaan. Tuskin lienee aiemmin yhtä loistokas ollutkaan?

 
Olohuoneen sisustus on edelleen kesken, tuo pöytä on juuri siinä mihin sen ensimmäiseksi tökkäsin ja ehdottomasti yhteensopimattomat portaat sen alla. Jouluna joudun joka tapauksessa kaiken muuttamaan, koska kaktuksen paikalle tulee joulukuusi. Niin on aina ollut.

Keittiöstä löytyy näin kaunis yksityiskohta. Laajemmin katsoen totuus on aivan toinen. Tuota oikealle jäävää aputason pätkää en edes kehtaa näyttää.

Teatteripuvustukseen tarvitaan nyt ison miehen housut. Suomen siniset. Apua, en ole koskaan tehnyt miesten housuja. Miten ne poikkeaa naisten housuista? Vyötärömitalta olemme yhtä komeat, hän ja minä. Mutta onhan se muu vartalo sitten vähän erimuotoinen. Laaksot ja kukkulat vähän eri paikoissa.

Otin kuitenkin omat maaliin suttaantuneet housuni ja leikkasin ne kaavoiksi. (Housun kaavoja on vaikka miten paljon, muttei tähän hätään löytynyt ainoitakaan) Siitä sitten vähän yritin muokkailla enimmät lantion kaarrot pois, vatsalle lisää tilaa, peppua pienemmäksi. Arvatkaa, jännittääkö viedä teelmys äijälle koitettavaksi?

Nyt tää menee keittään kahvit ja sit miettii, mihin rahkeet riittää.

Mervi
ps. Huomenna umpeutuu arvonnan osallistumisaika!

Vihje siihen, mitä aion huomenna tehdä

Enpä usko, että kovin monessa kodissa on tällainen. Mutta meilläpä on, ja huomenna se otetaan käyttöön.

Löysin tämän kierrätyskeskuksesta ja sain sen siis ilmaiseksi. Kuinka monessa paikassa muuten kierrätyskeskus toimii niin, että tavarat on ilmaisia? Meillä vastaosa on. Parhaimmat on hinnoiteltu, mutta esim. kaikki vaatteet, kirjat ja tavalliset astiat ovat ilmaisia. Koska toiminta oli alunperin täysin ilmaista, ihmiset eivät meinaa ollenkaan tajuta, että tarjolla olevista tuotteista otettaisiin maksu. Minusta se on ihan ymmärrettävää ja onhan maksu käsittääkseni yleisesti käytössä.

Meidän kierrätyskeskuksessa on kuitenkin useampi henkilö töissä, joten kuluja on paljon. Tottakai rahaa pitäisi jostain tullakin. Saavuttettujen etujen menettäminen vain kirpaisee. Jos aina olisi kaikki ollut maksullista, ei nurinaa syntyisi.

No mutta siis. Ulkopuolella sateessa nyhjötti tämä teline - siivouskärry - hyljättynä. Minä näin siinä heti mahdollisuuteni.

Kuten olen usein valitellutkin, en voi mitään kuljettaa käsissäni, joten siivoaminen - tai oikeastaan raivaaminen - on mahdottoman hankalaa. Nyt minä näen silmissäni tämän siivouskärryn minun käytössäni. Ripustan siihen roskasäkin, pölyrätit, vesisangon, harjan yhteen pidikkeeseen, rikkalapion toiseen pidikkeeseen  ja kyynärsauvat kahteen vielä vapaaseen pidikkeeseen! Tuonne alle mahtuvat isommat tavarat, joita siirrän paikasta toiseen ja noihin ritilälaatikoihin pienemmät.

Arvatkaas onko kiva ajatella huomista järjestelemistä? 

No ei kai. 

Uudesta siivouskärrystä huolimatta.

Mutta erittäin tarpeellista se on!

Mervi

Miten poistan blogin lukulistalta?

Että kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisellä onkin. Lukulistallani on paljon blogeja, joskin niitä seurattavia on myös listan ulkopuolella. Nyt näyttää siltä, että osa kirjoittajista on hyytynyt, eikä blogiin tule enää päivityksiä. Haluaisin tällaiset blogit pois listaltani. En vaan ole keksinyt, miten se tehdään.

Osaatko sinä auttaa? Tehdäänkö poisto omalla listallani vai poistettavassa blogissa? Kummastakaan en ole löytänyt "poista" -nappulaa. Ei kai se nyt niinkään voi olla, että blogin lisääminen listalleen olisi ikuisesti voimassa eikä sitä voisi poistaa...

Helppotajuisista ohjeista kiitollisena
Mervi

Eteisen sisustuksellinen yksityiskohta

Meidän eteinen ei ole houkuttelevan näköinen. Ei sisällekutsuva, eikä edes käytännöllinen. Heti minun kenkäkasani jälkeen on tuoli ja sillä pahvilaatikko, johon meidän "paperinkeräysvastaava" välivarastoi pois vietävät lehdet. Tuolille ei siis voi istahtaa kenkiä laittamaan, ellei ensin nosta pois tuota laatikkoa. No, omasta väestä kukaan ei tuota tuolia tarvitsekaan, että sen puolesta joutaa laatikon alusena olemaankin. Onpahan varatuoli, jos jossain muualla tarvitaan.

Onko teillä muilla tällaisia rumia nurkkia, mitä ei tule huomanneeksi? Silmä on jo niin tottunut siihen, ettei edes tajua, miten ikävän näköinen yksityiskohta. Joka päivä tämän kohdan ohi kuljen, mutta en vaan ole aiemmin tajunnut, miten typerän näköinen se on.

Tiedän, että tämä järjestely sinällään on käyttökelpoinen: laatikko on juuri tismalleen oikeankokoinen ja jo puolessa välissä menossa ulos kohti paperinkeräystä. Mutta siis niin ruma.

Nyt minulla on mielessäni kaksi vaihtoehtoa.

Voisin tuunata tuon pahvilaatikon kauniiksi. Heti tuli mieleeni pellava, pitsi, nauhat jne... vähän siihen tyyliin, kuin kirjassa, joka on arvontapalkintona. Joko muuten olet osallistunut? Täällä voit sen vielä tehdä.

Tai sitten voisin vaihtaa tähän virkkaamani lehtikorin. Näitä on Pellavasydämessä ollut myynnissä, mutta tämän yhden nappasin loppuunmyynnistä omaan käyttöön. Uutta en viitsi enää ruveta virkkaamaan.

Hiukkasen kyllä arveluttaa, jotenkin on sellainen fiilis, ettei mieheni ehkä hyväksykään tätä koria laatikkonsa tilalle...mene ja tiedä.

Mitäs sinä tekisit minun asemassani - tuunattu pahvilaatikko vai virkattu lehtikori?
Missä teillä säilytetään poisheitettävät lehdet?

Pellavasydämen Mervi
voi muuten mennä hetki jos toinenkin, ennenkuin tämä asia on hoidettu. On niin paljon taas projekteja rästissä. Tänään meni koko päivä puvustusta ommellessa ja ilta teatterilla tuloksia katsellessa. Toki siinä samalla villasukan kudin edistyy...

Sukkahousujen koodi hukassa

Jonkun ison tytön blogissa oli linkki ulkomaiseen verkkokauppaan, josta kuulemma saa niin hyviä ja niin tarpeeksi isoja sukkahousuja, että piti sitten minunkin kokeilla.

Sen verran olen jo harjoitellut ulkomailta tilaamista, että se sinällään ei enää tuottanut ihan hirveesti päänvaivaa, mutta mutta. Aikojen päästä - ennen pakettia - tuli Itellalta kirje, "tulliselvitettävän lähetyksen saapumisilmoitus". Koska tavara tulee EU:n ulkopuolelta, siitä on maksettava alvit ja tullit. Tulliselvityksen voi ilmoituksen mukaan tehdä joko netissä, asioimalla henkilökohtaisesti tullitoimipaikassa tai valtuuttamalla Itellan tulliselvittämään lähetys.

Minä valitsin netissä suoritettavan ilmoittamisen. Huh, huh! Kolme kertaa soitin tulliin. Tavaralajia ei saa itse valita, vaan jos ei luettelosta löydy juuri sopivaa, pitää soittaa ja kysyä se. Ensimmäinen vastaaja antoi väärän koodin sukkahousuille ja soitin toistamiseen sen saadakseni. Kolmannen kerran jouduin vielä soittamaan, kun en tiennyt lähetyksen painoa. Noh, sen sai sentään itse arvioida.

Ostin kolmet sukkahousut, kukin niistä maksoi 15 amerikan dollaria ja lähetyskulut samoin, eli yhteensä 60$. Loppujen lopuksi sain tulliselvityksen tehtyä ja onneksi sen samalla myös maksettua, alv teki n. 10 euroa. Että kyllähän siinä sukkahousuille hintaa tuli. Toivottavasti ovat hintansa väärti. Odottelen pakettia kohtuullisen innoissani.

Paljon puhutaan siitä, miten hankalaa on, kun viranomaispalvelut keskittyvät isompiin kaupunkeihin. On meiltäkin täältä Uudestakaupungista viety ainakin verotoimisto, maistraatti, käräjäoikeus ja lienee täällä joskus ollut tullikin. Täytyy kyllä myöntää, ettei se minua yhtään haittaa, vaikka tulli jossain muualla onkin. Kunhan harjoittelee, rohkaistuu ja uskaltaa, niin netissä saa monet asiat hoidettua - vaikka sitten soittamalla. Eipähän tartte kotoansa mihkään lähteä!

Koko tämä sukkahousukauppa siis tapahtui tässä työpöydän ääressä tietokonetta käyttäen. Paitsi sitten se postista hakeminen.

Mervi
kerron sukkahousuista enemmän, jahka ne tulevat...

Kyllä, ihan sama Pellavasydän

Ei teistä kukaan muu taida olla näin höhlä kuin minä. Jämähdän tähän netin ääreen, keksin aina jotain uutta katsottavaa tai etsittävää. Kello on yöllä 1:09. Kun en keksinyt enää mitään muuta, aloin vääntää uudenlaista blogin ulkonäköä - vaikken ollut sellaista edes suunnitellut.

Tämä on tyystin erilainen kuin edeltäjänsä, joka oli hyvin tummasävytteinen. Ehkä tämä enteilee värimaailmaltaan jo lumen tuloa?

En usko, että tämä kovin pitkäikäiseksi jää - minun mielestäni ehkä vähän rauhattoman näköinen. Liikaa pihlajamarjoja. Tai happamia, sanoi kettu niistä...

Kuvan valitsin vanhoista, jo näytetyistä värimaailman vuoksi. 

Kyllä kai ne Afrikan kukat pihlajamarjojen kanssa yhteen soppii?

Pellavasydämen Mervi