torstai 15. elokuuta 2013

Olen ilkeä ihminen

Lisäys 16.8.2013. Tervetuloa jokainen sieltä tukiryhmästä! Olenkin kuullut, että linkkiä tähän blogiini siellä mainostetaan. Tässä se on - ole hyvä ja tutustu myös muihin kirjoituksiini!

Minä olen surullinen, hämmentynyt, alakuloinen, kiukkuinen ja melkein raivostunutkin.

Tässä tulee nyt tekstiä suurinpiirtein tajunnanvirtatekniikalla
Yleensäkin kirjoitan ja julkaisen samantien. Olen kyllä huomannut, että viisaampaa olisi kirjoittaa ensin luonnokseksi, miettiä ja lueskella tekstiään muutaman päivän ja sitten vasta julkaista. Moni asia muuttaa muotoaan ja joku voi jäädä julkaisemattakin. Nytkin tuolla on kaksi luonnosta, joista en tiedä, tulevatko koskaan julki.

Kuulun jokseenkin moneen facebook-ryhmään. 
Käsitöitä, käsityötarvikkeita, sisustusta, laihdutusta, kirpputoria... Yksi ryhmistä on salainen laihduttajien erityisryhmä, jota olin itsekin perustamassa. Erkaannuimme toisesta ryhmästä, koska halusimme nimenomaan salaisen ryhmän, joka ei näy millään lailla ulkopuolisille. Sinne on siis myös lähes mahdotonta kenenkään "eksyä". Ryhmä on ollut toiminnassa muutaman kuukauden ja ollut ihan kiva. Pyynnöstä huolimatta en ryhtynyt siihen yp:ksi itseni tuntien. Sen sijaan olen osallistunut aktiivisesti keskusteluihin.

Eilen kirjoitin kommentin, jossa toivoin, että myös hiljaiset jäsenet kirjoittaisivat kokemuksiaan. Totesin samaan hengenvetoon, että eihän se ole pakollista eikä edellytys, mutta että minua kiinnostaisi ihmisten omakohtaiset kokemukset. Joku jo ehti kertoakin tarinaansa, mutta yp muistutti, ettei ketään pidä hoputtaa. Minä sanomaan, että "saapa hoputtaa". Hiukan muuta keskustelua ja taas hän huomauttaa, ettei pidä ketään pakottaa, saa vain lukea. Minä muistutan, että niinhän minä jo mainitsinkin, mutta että kun joku tarvitsee rohkaisua.. Seurasi aivan turhaa jaarittelua, että onko kuka pakottanut ja ketä..

Lähetin tälle yp:lle yksityisviestin, koska en halunnut siinä sivulla pilata toistenkin iloa. Toistin ranskalaisin viivoin, miten keskustelu oli mennyt ja ihmettelin, että mikä tässä nyt on ongelma. Voisin aivan hyvin toistaa vuorosanani tänne, niissä ei ole mitään hävettävää, mutta kun ryhmässä on vaitiolovelvollisuus.

Lopputulos oli, että sain välittömästi kenkää. Juu-uh, tämä yp lennätti minut kuin leppäkeihäs pihalle ryhmästä! En saanut tilaisuutta puolustautua, en selittää toisille ryhmäläisille. En enää näe, mitä siellä minusta ja meidän keskustelustamme puhutaan, paitsi sen mitä pikkulinnut sitten näin kesällä laulaa....

Tasapuolisuuden vuoksi kerron, että tämä yp on erittäin tehokas, hän varmaankin asuu koneella ja kirjoittaa päivittäin useammankin kommentin. Usein saimme häneltä hyviä linkkejä ja paljon tietopuolista infoa. Toki ryhmässä oli useita henkilöitä, joiden kokemuksellinen tietämys meni edelle näistä teoriatiedoista.

Olen täällä ennenkin ihmetellyt näitä ylläpitäjiä ja heidän vallankäyttöään, mutta nyt olen kyllä kesäisesti ilmaistuna äimänkäkenä! (mikä muuten on äimänkäki?) Selitys oli kuulemma ihmettelijöille, ettei kenenkään ilkeilyä (?) tarvitse sietää. Eikä ilmeisesti myöskään kenenkään eriävää mielipidettä tai yp:n kyseenalaistamista. Huom. kyseessä on VERTAISTUKIRYHMÄ, jossa kaikkien pitäisi olla tasavertaisia. Eihän kaikki voi olla aina samaa mieltä? Eihän kaikkia miellytä kaikkien tapa toimia? Onhan selvää, että isossa joukossa on niitäkin, jotka ajattelevat erilailla, jotka kirjoittavat eri tavalla, jotka ilmaisevat itseään poikkeuksellisesti. Niitä on kaikenlaisia narsisteja ja mitänäitänytonkaan...luonnehäiriöisiä. Itsestäni tietysti puhun. Ilkeä ihminen.


Mervi
ps. annoin tämän sittenkin hautua yön yli, enkä silti jätä julkaisematta. Sen sijaan tuli uusi ajatus siitä, miten vaarallisia paikkoja tuollaiset "vertaistukiryhmät" oikeastaan ovat. Kuvitellaan, että minä olisin vakavasti mielenterveydeltäni järkkynyt. (Ehkä olenkin ?) Olen tuollaisessa ryhmässä henkeni pitimiksi, toivon ja ilon saamiseksi. Sitten minua kohdellaan noin kaltoin. Tai vaikka olisin oikeasti syyllinenkin. Täysin varoittamatta heitetään ulos ryhmästä. Tiedätkö sen tunteen: minä en kelpaa, minua ei hyväksytä porukkaan, minä olen paha, minä saan mennä, minua pitää rangaista, mene omaan huoneeseesi häpeämään! Takaisin ei ole tulemista. Vähintään yksi aikuinen, vastuullinen ja ammattilainen pitäisi joka ryhmässä olla, ehkä? Onko kellään muulla mitään tällaisia kokemuksia?

Byäääääh!
sama

Lisäys vain hetken päästä julkaisusta:
Kyllä tämä nettimaailma on merkillinen ja nopea. Taisi ko. yp. googlettaa Mervi Lammisen ja päätyi tänne blogiini. Nyt siellä ko. foorumilla tämä terveysalan ammattilainen (?) arvoi minun mielenterveyttäni (mutta minä en tässä tapauksessa pääse kommentoimaan) ja ilmeisesti olen jonkin diagnoosinkin saanut?

vieläkin se sama ilkeä ihminen Mervi

12 kommenttia:

  1. Vetää hiljaiseksi tuollainen toiminta. Iso virtuaalihali sinulle.

    Minä ainakin tarvitsisin monta kannustavaa (lue: takapuolelle potkivaa) viestiä ennen kuin uskaltautuisin luottamaan henkilöihin, jotka tunnen vain netistä. Minun on vaikea luottaa irl-ihmisiin, saati sitten henkilöihin joiden reaktioita ja eleitä ei näe. Saatan seurailla kirjoittelua kauankin ennen kuin sanon edes yhden pienen kommentin. Kannustavat viestit alentavat, ainakin minun kohdalla, rimaa kirjoittaa. Siitä saa tunteen: edes yksi on kiinnostunut minun kokemuksesta.

    Olen huomannut, etteivät kaikki ihmiset osaa keskustella/väitellä/riidellä asioista. Monet käsittävät vakavan keskustelun riidanhaastamiseksi. Hyvin perusteltu eriävä mielipide ei ole riitelyä. Perusteeton voi sitä olla.
    Minusta on hyvä, että meitä on moneksi. Erilaiset mielipiteet haastavat ajattelemaan asioita toiselta kantilta. Parhaimmassa tapauksessa ne jopa muuntavat/laajentavat omaa mielipidettä.

    Loppukaneeteiksi:
    Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

    Erilaisuus on rikkautta, ei taakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kertaa nämä sinunkin mainitsemat "kauniit" korulauseet ovat valitettavasti vain niitä korulauseita, eli loppupeleissä aivan totaalisen turhia.

      Mieti itsekin, "erilaisuus on rikkautta", mieti lausetta esimerkiksi vaikkapa työyhteisötiimin kannalta, kuka saa ja voi olla "erilainen", minkälainen "erilaisuus" on sallittua, kunnes siitä tulee kiellettyä, suomalainen, oletan että olet, on hyvin nihkeä sietämään pienintäkään erilaisuutta, joten huomaat varmaan, että viljelemäsi lause ei oikein käytännössä toteudu ja hempeillä sananparsilla ei pitkälle pötkitä.

      Toiseksi, ihmiset saavat nekin, siis asiat riitelemään, eikä toisin päin. Asia ei voi riidellä asian kanssa, kyllä siihenkin valitettavasti tarvitaan se ikävä ihminen välikappaleena. Itse en voi sietää näitä sananparsia, joilla ei ole kuin korkeintaan SANAHELINÄN vaikutus ja tarkoitus.

      Poista
    2. Ainakin minun elämässä nuo toteutuvat. Minulle nuo eivät ole pelkkää sanahelinää.
      Ilmeisesti elän sitten mielestäsi jossain unelmalintukodossa ja pilvilinnassa. Ehkä olenkin vain onnistunut rajoittamaan elämäntapaani häiritsevät ihmiset ulkopuolelle...

      Olen onnellinen, että elämässäni on erilaisia ihmisiä. Erilaiset ihmiset ja heidän erilaiset mielipiteet mahdollistavat minun henkisen kasvun.

      Minun elämä ei todellakaan ole helppoa, mutta en anna negatiivisten asioiden painaa mieltäni. Olen oppinut painottamaan sitä hyvää mitä elämässäni on.

      Minulle tuo "asiat riitelevät, eivät ihmiset" tarkoittaa sitä, että vaikka ihminen olisi asiasta eri mieltä kuin minä, se ei tee siitä ihmisestä pahaa. Se on vain eriävä mielipide. Se tarkoittaa myös sitä, että riidan jälkeen on asia sovittava niin ettei kummallekaan jää paha mieli.

      Toivon todella, että meidän olisi mahdollista puhua asiasta kasvokkain. Silloin kun asiat on helpompi selittää. Nettikirjoittelussa kun jää pois eleet, ilmeet ja toista ei voi keskeyttää, kuten kasvokkain voi.

      Poista
    3. Olen kanssasi Hanna samaa mieltä. En oikein käsittänyt kummalle meistä tuo anonyymi sanansa tarkoitti, en yleensä julkaise kommentteja, jotka on tarkoitettu jollekin lukijoistani. Vain minua saa täällä moittia. Tuo mitä viimeksi kirjoitat nettikirjoittelusta on minulle itselleni viime päivinä tullut tottakin todemmaksi. Olen aivan kauhuissani, miten "rumaa jälkeä" joutuu näkemään blogeissa, facebook-ryhmissä, keskustelupalstoilla jne. Kuka hoitaa kaikki ne rikkirevityt sydämet?

      Poista
    4. Nyt vastaan ihan vielä vaan sinulle Mervi. En siis vastaa tuolle Anonyymille, enkä jatka sitä keskustelua.

      Olet tietämättäsi eläväisillä kirjoituksillasi auttanut minut läpi monen vaikean päivän. Kuulostaa hullulta, mutta monesti olet auttanut parhaiten silloin kun olet kertonut elämän varjopuolista. On helpottavaa tietää ettei se elämä kaikilla muillakaan ole sitä iloista pumpulihöttöä.

      Iso kiitos sinulle siitä että olet olemassa ja kirjoitat tätä blogia. Olet yksi harvoista netin kautta "tuntemistani" ihmisistä, jonka haluaisin tavata ihan oikeassakin elämässä.

      Jatka tällä tyylillä, koska jos jatkat niin kyllä ainakin yksi lukija jää roikkumaan mukaan. Se olen sitten minä. :)

      Toivon todella, että pääset sinuiksi tuon fb-ryhmä-jutun kanssa. Uskon vahvasti siihen, että elämä kuljettaa meitä aina meille oikeaan suuntaan ja tuolla nurkan takana on tiedossa jotain tuon tilalle. :)

      Vielä iso voimahali sinulle. <3

      Poista
    5. En tiedä Hanna, miten kiittäisin! Tällaisten kommenttien voimalla mennään pitkä matka eteenpäin! Tule toki käymään Uudessakaupungissa, täällä on paljon kivaa nähtävää, vaikkakin kesäsesongin ulkopuolella vähemmän.

      Tuo fb-ryhmä-juttu meni hullusti ja hulluksi, etten voi kuin ihmetellä sen jälkeen kun sain kyyneleeni kuivattua.. Nyt olen kuitenkin sen jättänyt taakseni todeten, että aina ei voi yhteisymmärrystä saavuttaa. Nuo ihmiset eivät kuitenkaan merkitse minulle niin paljon, että mielenterveyttäni sen vuoksi vaarantaisin - niin vähän aikaa ryhmässä olin. Siellä ei haluttukaan ymmärtää, vaan ainoastaan vahingoittaa minua. Että sellainen vertaistukiryhmä! Asia ei siis varsinaisesti vaivaa, mutta tiettyihin toimenpiteisiin olen ryhtynyt. Ei, ei tuota ryhmää koskien ollenkaan, vaan aivan yleisesti facebook-ryhmien "terrorismia" ajatellen. Hui, mitähän tästä kommentista seuraa?

      Poista
  2. Onpa tosi harmi, että noin on käynyt, niin kuin sinulle kävi! Ikävä, että jollakin porukan valitsemalla ylläpitäjällä voi olla moin paljon valtaa, että heittää omalla diktaattorimaisella vallallaan toisen pois porukasta. Äärimmäisen epäreilua käytöstä ja myös äärimmäisen epäaikuismaista sitten selän takana suljetulla foorumilla toista haukkua. Kasvaisivat aikuisiksi kaikki aikuiset, niin maailma olisi helpompi paikka elää!!! Sekin on minusta aikuismaista, että sallitaan eriävät mielipiteet, myös keskustelun avaukseksi tarkoitettu tarkoituksellinen provosointi pitäis kaikkien hyvksyä. Mie koen ite olevani omanlainen ja erilainen kui jotku toiset ja haluaisin, että tässä maassa olis kaikille tilaa elää omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä täältäkin, kuulostaa kyllä kovin ikävältä episodilta :(.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa tosi ikävältä! Minä ainakin tarviin välillä sitä persuuksille potkimista että uskallan kertoa ns vieraille ihmisille itsestäni. Tohon Anonyymin tekstiin viitaten, olen suomalainen ja siedän kyllä erilaisuutta tosi hyvin. Itse asiassa yksi opettajani sanoi aikanaan minulle, etten ole mikään tusina tyyppi. Ja en kyllä koe olevanikaan. Kyllä täällä on saatava oman eriävän mielipiteensä kertoa. Voimia ja halaus siulle Mervi täältä itärajalta. t.eläinhattu Anne

    VastaaPoista
  5. Eksyin Sarin blogista tänne ja ihan ekana luin tämän postauksen <3 niin monta kertaa kokenu aivan samoja asioita ku sinä,joten tiiän mistä kirjoitat:)
    jäänpä lukijaksesi ja mun blogissaki saa käydä kurkkimassa <3

    VastaaPoista
  6. Pahoitin mieleni blogistasi. Miksi jakelet salaista ryhmää koskevaa haukkumista täällä? Oliskohan syytä miettiä enemmänkin, ennekuin tällaista julkaisee. Ei kuulu hyviin tapoihin. Taisi olla ihan aiheellinen erottaminen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Paljastuit. Kukaan muu, joka kirjoitukseni lukee, ei tiedä, mistä ryhmästä on kysymys, ei VOI tietää. Kukaan ei tiedä, mikä sen nimi on, kuka sitä johtaa, keitä siihen kuuluu. Vain sinä. Ja jos tänne nyt enemmänkin eksyy sen ryhmän jäseniä. He tietävät, koska siellä on yleisesti nähtävillä se, miten minua kohdeltiin. Vain he osaavat yhdistää asiat. Sekin on sattumaa, voisihan olla, että ilkeänä ihmisenä minulla olisi useitakin ryhmiä, joista olen poispotkittu.

      Pidän täydellisesti vaitiolovelvollisuuteni, koska kyseessä on salattu ryhmä. En kerro mitään tietoja ryhmästä, en sen jäsenistä, en heidän asioistaan.

      Mutta omista tunnoistani saan kertoa. Eikä se haittaa, vaikka sinäkin pahoitat mielesi, niin minäkin. En voi sille mitään, jos sinulle tulee paha mieli siitä, että minulla on paha mieli. Siitähän vain on kysymys, siitä, että kerron, miltä minusta tuntuu.

      Eikä asiaa auta se, että lyötyä lyödään.
      Se siitä tuesta.

      Poista