sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Harmin paikka!

Tämä päivä päättyi harmistukseen. Ikinä ennen - koko 5 vuoden yrittäjätaipaleellani - en ole saanut kirjallista moitetta putiikin toiminnasta. Piti sekin sitten kokea ennen kaiken loppua! Facebook on kyllä mainio tapa keskustella online. Enkä ollenkaan tarkoita, etteikö niin tulisi tehdä, itsekin annan herkästi palautetta. Tänäänkin lähetin yhteen verkkokauppaan ihmettelyn, miksei hinta ole ostoskorissa sama kuin tuote-esittelyssä.

Asiakas oli ostanut trikoota ja saanut palan, josta puuttui 4 senttiä. Hinnassakin oli vielä tullut väärinkäsitys. Ei niin saa tapahtua, eikä selittelyt auta - moka mikä moka. Sikäli olen harmissani, että kun itse leikkaan kankaan laitan aina vähintään 5 cm ylimääräistä. Koska emme ole kangaskauppa, meillä ei ole kunnollista leikkuupöytää ja taidotkin varsinkin trikoon leikkaamiseen vähän niin ja näin.

Yritin tarjota asiakkaalle eri vaihtoehtoja mieliharmin korvaamiseksi.

Suusanallista moitetta olemme jonkun kerran saaneet - sekä syystä että syyttä. Loppuunmyynti oli kyllä niin hektistä aikaa, että en ihmettele, jos ei koko ajan ollakaan oltu skarppina - erinomaisista yrityksistä huolimatta. Tavaraa lähti kyllä niin halvalla ja loppusummaakin yleensä vielä pyöristettiin, että luulenpa yleisesti ottaen asiakkaiden olleen erittäinkin tyytyväisiä.

Nyt aivoni raksuttavat tiedostetusti ja tiedostamatta, että mitä teen lopuille tavaroille. Yhtenä vaihtoehtona keksin, että voisin tänne blogiin laittaa sivun, jossa esittelisin tuotteet.

Toinen vaihtoehto on muuttaa kotisivu www.pellavasydan.fi leikisti väliaikaiseksi "verkkokaupaksi". Kuvaisin ja luetteloisin sinne tavarat ja sähköpostilla saisi niitä sieltä tilata.


Täällä vallitsee aikamoinen kaaos, mutta nyt ei voimavarat riitä järjestelyyn. Onhan minulla KOKO LOPPUELÄMÄNI aikaa järjestellä noita laatikoita ja kaappeja ja hyllyjä...

Käyköhän tässä muuten niin, että kun loppuu sosiallinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa, tästä blogin pitämisestä tulee sijaistoiminto. Kuinka monta postausta olen jo tänäänkin kirjoittanut... Kamera muuten löytyi, mutta mitä tässä nyt kuvaisi?

Pellavasydämen Mervi

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat järjesteltyä tavarat ja elämän ;) Jotenkin tuli edellisetä kuvasta tuttu tunne, vuosi sitten meillä oli tavaraa samassa määrin, kun lapsen piti muuttaa kotiin väliaikaisesti. Ahtaus oli hirveetä. Siitä se sitten vähä vähätä helpottui, ja lapsi sai asunnon sitten keväällä.
    Kyllähän se verkkokauppa-myynti saattais olla yksi ratkaisu tavarapaljouteen. Liekö miten työlästä, ei ole kokemusta.

    VastaaPoista
  2. Onhan se tietysti harmillista, jos peräti neljä senttiä puuttuu, mutta jotkut ovat kyllä aika nipottajia, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
  3. Laita ihmeessä vaikka tähän blogiin myyntiin loput tavarat

    VastaaPoista
  4. Jos vain voimia riittää, niin laita ihmeessä blogiin myyntiin loppu tavara. Sitten onhan facebookissa myös noita erilaisia myynti ryhmiä.
    terveisin lukijasi joka on liian huono kommentoimaan

    VastaaPoista
  5. Ihan mukava olisi katsella täältä blogista, jos vaikka löytyisi itselle jotain tarpeellista .

    VastaaPoista
  6. no ei muuta ku nettikauppa pystyyn! jos nyt jostain saisin esim. vauvan tilkkupeittoon edillista puuvillaa, ostaisin heti ja sitä paitsi nuo sinun laatikkorojot on tosi mielenkiintoisen näkösiä, mitä niissä lieneekään. Älä ihmeessä vintille vie niitä!

    VastaaPoista