Soutamista ja huopaamista

Pellavasydän-putiikki on ollut minulle tärkeä asia monessa suhteessa. Yksi merkitys sillä on ollut oman identiteettini vahvistumiselle. Kun jäin eläkkeelle verotoimistosta, tunsin epämääräistä kriisiä "mikä minä olen?" En ollut enää verovalmistelija, en työntekijä, vainko pelkästään eläkeläinen? Oikein paljon asiaa auttoi, kun saatoin laittaa ammatikseni "yrittäjä".

Toinen iso merkitys on ollut itsemääräämisoikedelle (vai -velvollisuudelle?) Menin naimisiin 35 vuotta sitten juuri ja juuri täysi-ikäisenä. Siirryin suoraan kotopöydästä mieheni valmiiseen huusholliin. Hän on minua 5 vuotta vanhempi ja oli tuolloin jo saanut oman elämänsä mallilleen. Väliin jäi itsellisen oman elämän harjoittelu. Hyvä vai huono asia, en tiedä...? Tässä avioliitossa olen saanut elää kuin Ellun kana (mistähän sellainen sanonta muuten tulee?) Minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia raha-asioista, laskuista, vakuutuksista, lainoista, autoista...Paitsi tietysti omat pikkuhankinnat.

Pellavasydämen asiat ovat olleet kokonaan  ja vain minun käsissäni. Olen huolehtinut tuloista ja menoista. Tehnyt päätökset itsenäisesti ja kantanut vastuun niistä. Toki tarvinnut paljon apua, neuvoja ja tukea.

Yrityksen lopettamispäätös oli iso, siihen tarvittiin paljon aikaa ja energiaa. Nyt se on tehty ja olen täysin levollinen ja varma tekemistäni päätöksistä. Valmista ei ole vieläkään. Syyskuun lopussa oli tarkoitus laittaa ovet lopullisesti kiinni ja tämän ilmoitin asiakkaillekin. Kunnes päätin toisin.

Aika hurahti liian nopeasti. Asiakkaita on käynyt uskomattoman paljon, myynnit ovat olleet hyviä. Siltikään putiikki ei näytä tyhjenevän, eikä missään tapauksessa ole tyhjä tämän kuun lopussa. En ikinä olisi uskonut, että suostun jatkamaan vielä kuukaudella. Kun mieheni kanssa pähkäilimme varastotilaa - joko parakki pihaan tai vuokrattava tila muualta - mieheni heitti ajatuksen, että sittenkin olisi helpompi saada tuotteet myydyksi nykyisestä tilasta käsin. "Ei kai sun auta, kun jatkaa vielä myyntiä". Se tuntui aluksi aivan mahdottomalta, mutta kun tarkemmin ajattelin, siinä olikin järkeä.

Olen impulsiivinen ihminen ja teen ratkaisut yleensä heti ja tunteella. Nämä isommat ratkaisut ovat vaatineet uudenlaista päätöksenteon opettelua. Pitää malttaa mielensä, ajatella asiaa monelta kantilta ja kysyä neuvoa. Nyt olen sinut tämän uuden päätöksen kanssa. Loppuunmyynti jatkuu vielä lokakuun ja saan jatkoaikaa putiikin tyhjennykselle ja loppusijoituspaikan hakemiselle. Ahaa, nyt just tuli sähköposti eräästä tilasta, 35 m2 ja vuokra 213 euroa.

Tässä puolet tilasta

Mitä mieltä olette tästä tilasta, itse en osaa sanoa tässä vaiheessa vielä yhtään mitään? Tämä on piirimielisairaalan jotain entistä keittiötilaa. Kaukana keskustasta, vain kaupungintalo ja sairaalat lähellä, joten asiakkaita ei tänne eksy. Jäisi siis pelkäksi varastoksi, mutta voi tätä tietysti työtilana käyttää. Ja kurssipaikkana? Taas tarvittaisiin viisautta tehdä tärkeä ja kauaskantoinen päätös, kuka auttaisi?



Tällä menettelyllä uusi elämäni alkaakin vasta marraskuussa. 

Pellavasydämen Mervi