seuraa sähköpostitse

torstai 5. syyskuuta 2013

Uuden elämän ensimmäinen tehtävä

En muista, olenko jo täällä blogissa hehkuttanut uutta elämääni, joka alkaa siinä lokakuun kieppeillä.

Kunhan saan Pellavasydämen kaikki touhut touhuttua (loppuunmyynti, paperihommat, pakkaus, muutto ym.) aloitan uuden elämän. Voitko kuvitella, 50+ ikäinen nainen voi vielä/taas unelmoida uudesta alusta. Ihanaa!
Tämä on minun keinoni selviytyä pettymyksestä ja luopumisesta. Kivampaa kuin itkeä, on kääntää tilanne voitoksi!

Uuden elämän säännöt ovat tekeillä, niihin palaan myöhemmin.

Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin lukkoonlyöty. Se tuli vastaani eilen putiikin ovella, eikä ollut paljon aikaa pohtia eikä edes em. sääntöjä kertailla, vaan päätöksen tein siltä seisomalta. Lupasin tehdä PUVUSTUKSEN Lentävä Lokki -teatteriryhmälle. En edes muista, koska esitys alkaa ja mikä sen nimi on. Tykkään ihan hirveästi teatteripuvustuksen tekemisestä ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että pääsen kiertämään kirpputoreja ihan tarkoituksella!

Tässä esityksessä ei ole montaa esiintyjää, sen sijaan rooleja on paljon. Jokainen esittää useampaa roolia ja roolinvaihdot tapahtuvat nopealla tempolla ja se pitää saada aikaiseksi helpoilla ja nopeilla vaatteen vaihdoilla. Muistelen, että tapahtumat sijoittuvat tähän päivään, joten ompeluhommia tuskin tulee kovin paljon, kun ei tarvitse mitään "historiallisia" pukuja tms. valmistaa.

Työläin aiemmista puvustuksista oli Seitsemän Veljestä, johon ompelin muistaakseni kaikkikin puvun. Ja tossut. Ja poikien "alastomat alapäät" (kohtaus, jossa juoksevat palavasta saunasta).

Onpahan Mervillä jotain kivaa, mitä odottaa! Paitsi että nyt hän odottaa huomista päivää, jolloin alkaa loma.
Sen sijaan juuri nyt lähden takaisin Puotiin hinnoittelemaan pellavalankoja ja matonkuteita, jotka otettiin mukaan alennusmyyntiin juurikin tänään. Tällainen mainos oli tämän päivän Uudenkaupungin Sanomissa.



Näin suurena se ei todellakaan ollut lehdessä, vaan kahden palstan levyisenä ja 2,5 cm korkea, mutta oli hyvällä paikalla ja tuollaisena värikkäänä varmasti tuli huomatuksi.

Mervi

9 kommenttia:

  1. oot sie sen putiikkis kans kovin kaukana:)

    VastaaPoista
  2. Tu on ihan totta, että asennetta voi miettiä. Toki on ikävää luopua, mutta muutos tuo väistämättä jotakin positiivistakin tullessaan, ei kaikki nyt voi yhtäkkiä huonoksi heittäytyä.
    Alastomien alapäiden ompelu kuulostaa aika eksoottiselta :-DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se eksotiikka oli tällaista: värjäsin trikoota ihonväriseksi, tein siitä aluspöksyt pojille ja siihen ompelin sellaisen...hmmmm...nakki/lenkkimakkaran näköisen (vähän kuunnellen, minkä mittaisen kukin halusi) ja joukkoon tummanruskeaa villalankaa... lopun saat kuvitella itse.

      Poista
    2. Mää en kestä! Tikahdun hihitykseen!

      Poista
    3. Ymmärrät kai, miksi niin rrrrrakastan puvustamista? Välillä se on vähemmän jännittävää: yhteen näytelmään tein matkalaukusta bokserin. Ja se muuten oli ihan aidon koiran näköinen! Olikohan se noihin aikoihin kun olen uskaltanut reilusti sanoa, että minustakin löytyy luovuutta...

      Poista
  3. Kyllä uusi elämä voi alkaa missä iässä vain. Ihanaa, että on jo uusia tuulia luvassa. Eikös sitä sanota, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu? Itse koin mahtavan elämänmuutoksen kun jäin eläkkeelle ja aloin pyörittämään innolla yritystäni, minkä olin perustanut jo 1999. Päivätyö, josta myös kovasti pidin, haittasi omaan yritykseen aktiivista panostusta. Tietenkin yritystoimintani on osa-aikaista, mutta siltikin se on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Yleensä vaan se uusi vaihe alkaa tuossa neljänkympin tietämissä, mutta että vielä nytkin voi...

      Poista
  4. :D Voi apua,mä sain päivän naurut tuosta kuvailemastasi alastomasta alapäästä :D
    Onnittelut puvustajalle,kuulostaa kivalta!

    VastaaPoista