sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Luovuus vaatii aikaa ja joutilaisuutta

Bannerikokeilu jatkuu, tässä aikaisempi...

Viime yönä heräsin heti kohta nukahdettuani ja mieleeni putkahti idea. Vanha kunnon "seinävaate",  mutta uudella tavalla toteutettuna. Kokemuksesta viisastuneena hain muistikirjan ja luonnostelin idean ja yksityiskohdat siihen. Ja jatkoin unia.

Miten te laitatte ylös mieleen juolahtaneet ideat?

Liput ja laput olen todennut huonoksi tavaksi, ne on hankala säilöä. Muistikirjakin on yleensä väärässä paikassa, kun ideaa pukkaa. Jonkinlainen leikekansio olisi varmaan hyvä, mutta aina on olevinaan niin kiire, ettei sitä ehdi päivittää!

Tämä huhtikuu on tarkoitus olla ideointikuukausi. Työstressi on jo lauennut  ja vielä on aikaa töihin lähtöön. Helposti aika kuluu hukkaan, jos ei aseta tavoitteita. Onko kukaan muu huomannut sellaista, että kovassa kiireessä eivät ideat pääse esiin - luovuus vaatinee aikaa ja joutilaisuutta?

Tänään ajatukseni ei lähtenytkään ideasta, vaan katselin matonkuteitani ja ihmettelin, mitä tekisin ohuen ohuista kuteista, jotka eivät kelpaa korien virkkaamiseen. Tyhjensin kaapista osan virkkaamistani pöytäliinoista:

Mitenkähän näitä voisi käyttää tuunaukseen?


Pöytäliinoista etsin sopivaa mallia, mutta ensin piti kuteet saada kerälle, hankala homma. Pitäisi olla jopa hengityssuojaimet, huomasin. Alkoi yskittää.


Musta ja valkoinen kude ovat samanpaksuista. Käyttäisikö niitä samassa matossa vai tekisikö kummastakin väristä erikseen maton? Valitsin pöytäliinoista mallin, jonka voisi toteuttaa mattona. Mutta onko parempi sittenkin tehdä pelkillä kiinteillä silmukoilla (musta) vai voiko matossa olla noinkin isoja reikiä (valkoinen)...



Joskus tuote lähtee toteutumaan käsillä olevasta materiaalista tai ideasta, joskus tarpeesta tehdä tietty tuote (yrittäjällä useimmin) ja harvemmin sitä tekee vaan ajankuluksi...

Tuotekehittely maton osalta jatkuu.

8 kommenttia:

  1. Minulla on sängynpäässä vihko ja kynä. Niitä käytän muistiinpanovälineinä, jos yöllä tulee muistettavaa mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa rauhoittaa varmaan untakin, ei tarvitse murehtia muistamista, kun tietää, että on laittanut asian ylös (koskee muitakin kuin käsityöideoita)...entäs kun se idea tuleekin autolla ajaessa?

      Poista
  2. Vielä niistä pitsiliinoista...
    Itse tein opiskeluaikana tuunauskurssilla kangaslaukun. Isoilla sivuilla oli koristeena isot pitsiliinat. Lisäksi tein housut, joiden takataskuja koristivat pienet pitsiliinat.
    Romanttisia tyynynpäällisiä niistä saa tehtyä.
    Pienistä pitsiliinoista tein lapsena kauniita nukkekodin ja ponitalon mattoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Näyttää siltä että nuoret tykkää just tuollaisista tuunauksista, eivätkä suurinsurminkaan laita virkattua pitsiliinaa pöydälle? Sellaistakin olen miettinyt, että värjäisi kankaan ja pitsit samanvärisiksi ja sitten tekisi jotain...

      Poista
  3. Hyvä aihe! Olen samaa mieltä: luovuutta ei voi pakottaa. Parhaat ideat minulle tulle joko a) vahingossa aivan kummallisissa yhteyksissä tai b) silloin, kun teen käsitöitä ja keksin työtä tekiessäni kehitellymmän ajatuksen. Usein tuotteet kehittyvät pikku hiljaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Joskus on myös niitä nappisuorituksia, kun keksii heti kerralla omasta mielestään täydellisen idean.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahin tilanne on esim. että yrittää kiireessä tehdä vaikkapa omaperäisen kortin - pää on ihan tyhjä, ei yhtään ainutta ideaa!

      Poista
  4. Näin eräällä asiakkaalla sinisen baskerin, johon oli ommeltu pitsiliina. Se oli hienon näköinen. Siskoni on tehnyt karkkikeppuja virkatuista liinoista. Hän on jollain sokerijutulla kovettanut liinasta kulhon avulla hienon astian, johon voi laittaa karkkia ja jos sen pakkaa sellofaaniin, niin sehän on upea lahjaidea ;)

    -Soile-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös huomannut sokerivedellä kovetettuja virkattuja koreja. Joskus 70-luvulla niitä tehtiin ja liekö taas muotia?

      Poista