Löytyi uusi tuote

Joku aika sitten kyselin täällä blogissani uusien tuotteiden (vai tuotteitten) perään. Muutamia vastauksia sain, osa on vielä muhimassa...

Kirsi Koistinen ehdotti tekemiään hiuspinnejä. Kirjeenvaihtomme jälkeen posti toi höyhenen kevyen paketin: suloisia huopakukkia, -perhosia, -leppiksiä jne.

Katsokaapa, miten taidokkaasti Kirsi on paketoinut pinnit!
Luulin,  että nämä pussit on jossain koneellisesti painettu ja valmistettu, mutta ovatkin ihan "itsetehtyjä". Laadukasta! Olen kateellinen, koska itse en malta, ehdi, viitsi... Vaikka näenkin, kuinka paljon pakkaus vaikuttaa tuotteen ulkonäköön.

Tämä on kiva tuote, sillä lapsille minulla ei ole ollutkaan kovin paljon valikoimaa. Edullinen, jonka  voi ostaa enempää miettimättä. Jokainen pikkutyttö tahtoo tuollaisen, eikö vain?

Muita Kirsi Koistisen tuotteita voit käydä kurkkaamassa hänen blogissaan:

http://kirsikanunelmat.vuodatus.net/

Edelleen otan vastaan ehdotuksia. Kesällä täällä kävisi kaupaksi merelliset, sinivalkoiset tuotteet. Sitten on kysytty shaaleja. Tekeekö kukaan myyntiin, myyntilille?

Huomenna on kiva homma edessä, laitamme sisareni kanssa näyteikkunat uusiksi.  Harmi, ettei ikkunasta saa kunnollista kuvaa.... Mervi

Hus, hus, huivit

Moni varmaan tietää tämän: yli pursuava kaappi, sekaisin, täynnä tavaraa, jota ei edes käytetä...
Kodinhoitohuoneessani on monta tuollaista kaappia. Askartelutarvikkeita, kirppislöytöjä, materiaalia siihen ja tähän...näitä tarvitaan aika harvoin. Sensijaan ne tavarat, jotka on usein käytössä, eivät mahdukaan mihinkään kaappiin, eli lojuvat pöydällä, tuolilla, lattialla...ihan hölmöä!

Kiireessä yritin löytää liian avonaiseen puseroon huivia. Jouduin vetämään kaikki lattialla, enkä silti löytänyt. Siinä ne sitten olivat muutaman päivän, kunnes eilen aloin järjestellä. Kun en edes juurikaan käytä huiveja, päätin, että puolet pois! Pesuun ja sitten lajitellen: kirpparille, kierrätykseen tai uudelleen käytettäväksi. Osasta teen huivipantoja, joistakin organzakukkia. Tiedättehän, leikataan ympyröitä, joiden reunat poltetaan/sulatetaan ja sitten palat kootaan kukkaseksi, kimallusta keskelle, neula taakse ja juhlakoru on valmis. Toivottavasti ON noin helppoa!

Tässä ne ovat, käytöstä poistetut 64 huivia kuivumassa. Osa nuoruusvuosilta, monet kirpparilta, lukijalahjoja jne. Ei yhtään MarjaKurki-huivia eikä montaakaan uutena ostettua.


Mikähän kaappi olisi seuraavaksi karsintavuorossa, miettii Mervi - turhan tavaran kerääjä.

Inspiroidunko näistä?

En voinut jättää näitä kirpparin hyllylle. Neljä hyväkuntoista - vaikuttaa lähes käyttämättömiltä - kasvopyyhettä, joissa on käsinvirkatut pitsit päissä. Ehtaa 70-lukua.

Vohvelikangasta ja käsinvirkattua puuvillapitsiä

Ihanne olisi, että olisi valmis idea ja voisi heti työstää tällaiset löydöt valmiiksi tuotteeksi. Nyt kun "hautaan" ne  noista teen joskus jotain - läjään, sinne ne unohtuvat....

Katselen niitä hetken tuossa keittiön sivupöydällä, ehkä se idea sieltä pulpahtaa kahvia juodessa!?

Näin teen pyöreälle korille vuorin

Blogiini tullaan myös hakusanalla virkatun korin vuori, jonka vuoksi näytän, miten itse teen sen.

Tästä lähdetään, matonkuteesta virkattu napakka kori

Vuorikangasta valittaessa pitää muistaa, että kangas on eri päin sisä- ja ulkopuolella. Jos siis kankaassa on autoja, niin toisella puolella ne ovat renkaat ylöpäin...

kankaan korkeuden mittaaminen

Kankaan korkeus mitataan reunan sisämitta + ulkopuolelta siihen asti, kun haluaa vuorin yltävän ja siihen saumavarat: sisälle 0,7 cm ja ulkopuolelle taitteen verran.

Vuorikankaan leveyttä  varten mitataan korin ympärysmitta leveimmältä kohdaltaan

ympärysmittaan lisätään saumavarat kuten kuvassa.

Nyt alkaa ompelu

Kankaan lyhyet päät ommellaan yhteen - oikeat puolet vastakkain - jolloin muodostuu avoin lieriö.

Etiketti pitää muistaa laittaa kankaiden väliin.

Tältä näyttää oikealta puolelta

Yläreunaan ommellaan taite, itse suosin aika kapeaa.

Oho! Just ja just mahtui käänne etiketin jälkeen...

Pohjakankaan mittaan näin ulkopuolelta, ensin leikataan neliö...

sitten se neliö puoliksi näin...

toinen taite

kolmas taite

 ja leikataan ympyräksi.

Sovitetaan seinäkappale ja pohja toisiinsa.

 Yleensä seinäkappaletta on enemmän. Liian kankaan voisi myös rypyttää, mutta itse teen tuollaiset taitokset, sillä se on paljon nopeampi tapa, varsinkin kun tekee sarjatyönä.

Ommellaan seinäkpl ja pohja toisiinsa - oikeat puolet vastakkain.

Tältä näyttää kankaan nurjalta puolelta.

Vuori ujutetaan korin sisälle

reunat taitetaan ja tasoitetaan...

Ja siinä se on!

Vähän vielä koristusta.

Copyright Pellavasydän, Mervi Lamminen

Esimerkki ja muunnelma

En ole juurikaan ohjeita laatinut, mutta sitäkin enemmän kädestä pitäen neuvonut. Voit oikein hyvin kertoa, onko tämä ohje hyödyllinen, turhan tarkka, liian yleisluontoinen tai mitäikinä....

Moni onkin varmaan blogin yläreunasta huomannut, että olen tehnyt useampia sivuja valmiiksi, sisältö vaan puuttuu. Tämä olkoon siis ensimmäinen lisäys sivulle "Ohjeet".      Mervi

puutarhaa, kilpailua ja tunnustus

Yritän pysytellä blogini aiheessa "käsityöyrittäjyys" mutta sallitaanhan pieniä lipsahduksia?

Tunsin eilen itseni sen verran vahvaksi, että hiukan kävelin ulkona. Minulla on onni omistaa puutarha, jonka eteen en ole laittanut tikkua ristiin - eli siis vain osaomistus...

Meillä on sellainen sääntö, että mieheni saa määrätä ulkona ja minä sisällä. Ihan hiukan kyllä yritän ujuttaa puutarhaan juttuja, jotka mielestäni sinne sopivat kuin pisteeksi i:n päälle. Pikku hiljaa näyttävät saavan luvan jäädä...

Uskaltaakohan tähän vielä istahtaa?

Rakastan kantoja, naavaisia risuja ja käkkyräisiä oksia.

Vanhat hevosenlänget, vaimitkänoion?

Oletteko käsillä tekijät muuten huomanneet tällaisen kivan kilpailun? Vielä ehtii osallistua...

Tämän leikkeen otin Tekstiiliteollisuuden sivuilta, kun kuvittelen että tätä on luvallista jakaa...?

Olen säilytintä suunnitellut, mutta ei oikein tahdo syntyä kelvollista ideaa. Ihan kiva silti pyöritellä lankoja, hahmotella luonnoksia ja hieroa aivonystyröitä... Yleensä kyllä käy niin, että päätän osallistua kivaan kilpailuun, mutta aina loppuu aika kesken ja loppujen lopuksi - en ole yhteenkään osallistunut!




Tunnustuksia on kiva saada. Tämän sain Susannalta, blogista  Susannan Työhuone. Kiitos tästä! Nyt tämä pitäisi lähettää eteenpäin kivoille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Mutta kun...Lähetin juuri toisen haateen 11 bloggaajalle, joten olen oman blogilistani jo käynyt läpi enkä halua enää hätyyttää niitä, joilla jo on monta vastattavaa.

Nyt lähden Turkuun - käräjille todistajaksi. Huiiiii! Pelottaa, sillä tämä on ensimmäinen kerta elämässäni.     mervi

Onnistuin - paitsi hinnoittelussa!

"Älä ajattele valkoista elefanttia"

 Kuva ei liity tekstiin, mutta valitsin sen siksi, että laitoin juuri kahvin tippumaan. 

Olen päättänyt karttaa pullaa ja keksejä.

Aikaisemmin näytin täällä kuvan asiakkaan takista, joka tuli korjattavaksi. Harkitsin pitkään, mutta ajattelin, ettei kukaan nuori mies käy katsomassa blogiani, joten uskallan...

Korjaustöiden hinnoittelu on mielestäni vielä vaikeampaa kuin uuden valmistaminen. Niinkuin  viimeksi kerroin, olen pihi ja kun mietin hintaa jollekin vetoketjun vaihdolle, en raaski paljon pyytää. (Usein hinnoittelussa mietin, mitä itse maksaisin ja silloin hinta vielä putoaa...)
Korjaustöissä hintaan vaikuttaa
- työn vaikeus
- siihen käytetty aika
- tarvittavat materiaalit
- kiireellisyys
Mutta asiakkaan kannalta hinnan arviointiin liittyy
- ostohinta/uuden vastaavan hinta
- käyttöikä: paljonko takana ja odotettavissa tulevaisuudessa
- tunnearvo
- ainutlaatuisuus

Jotenkin minusta tuntuu, että naiset saattavat helpommin heittää rikkimenneen vaatteen pois - onpahan hyvä syy ostaa uusi! Sensijaan olen nähnyt monta miestä kiikuttamassa vanhaa, rakasta työtakkia korjattavaksi.

Tällainen uusi takki (hinta 89,-) siis tuotiin korjattavaksi. Muutaman päivän päästä kaveri tuli hakemaan valmiin työn. Hinnasta keskusteltaessa kyselin, miltä kymppi kuulostaa? Asiakkaan mielestä se tuntuu ilmaiselta. Vitsinä heitin, että no nostetaan sitten kahteen kymppiin! Hän kertoi, että toinen liike arvioi hinnaksi ainakin 30 euroa, mutta jonotus olisi kestänyt kaksi viikkoa.


Tämäpä poika oli kuin olikin käynyt blogissani. Apua! Nähnyt siis oman takkinsa siellä. No, ei hän siitä pahastunut, vaan antoi luvan laittaa vielä kuvan valmiistakin työstä. Tällaiseen ratkaisuun päädyin. Tuo harmaa nauha sopii mainiosti takin muuhun väritykseen.

Nuorimies oli kuulemma yllättynyt, että tuli parempi, kuin hän oli odottanut! Hmmm...harva sitä tietää, miten hyvä korjausompelija olen, vitsivitsi...) Sovimme, että kun säästi 20,- niin mainostaa sitten sen edestä Pellavasydämen mainiota korjausompelua!

Kuinkahan hyvin menestyisin, jos OSAISIN HINNOITELLA?

                                                                         Mervi pohtii....

Laminointia

Olen pihi. Ostan yleensä halpaa, uskaltaisinko sanoa jopa, että halvinta? Laminointikoneenikin lienee halvin mahdollinen - Lidlistä ostettu Lervia.

Ette muuten varmasti arvaa, mikä toi poppanajuttu tuolla koneen takana on, toi ruskearaidallinen. Siellä on mun oikein hirveän ruma leivänpaahdin alla! Niin sopiva ja napakka suojus että...Keittiössä siis tehdään firman paperitöitä tälläkin kertaa.

Hyvin tämä kone on sille annetuista tehtävistä selviytynyt. Yleensä saan kaikki koneet rikki, mutta tämä on toistaiseksi vielä säilynyt ehjänä.

Tällä kertaa laminoin kaksi A4-kokoista tiedotetta Pellavasydämen näyteikkunaan.

Facebook-mainontaa

Miksi ihmeessä tämä systeemi kaataa nämä kuvat noin päin. En keksi, miten ne saisi käännettyä, kun alunperin kuitenkin ovat vaakasuorassa. Osaako joku neuvoa?

Laminoituna nämä tiedotteet pysyvät siistimpinä ikkunassa.

Huomenna menen taas "harjoittelemaan" putiikkiin. Melkein kaikki tilaustyöt sain valmiiksi. Saan lähettää tekstiviestit asiakkaille, että saavat tulla noutamaan. Kiva olla itse paikalla luovuttamassa.

Mervi

Koneista puheenollen, nyt tarvitsisin sellaiset laitteet, millä saa tehtyä kankaanpainantaan seuloja. Suurin toivein kyselin Vistaprintistä, että painaisivatko he minun kankaalleni haluamani kuvan. Mutta vastaus oli kieltävä, kuulemma vain heidän materiaaleihinsa. Pöh!